Vuosi 2022 viikko 27: Itämeri

Tiistai 5.7.2022 Kalmar, Ruotsi – keskiviikko 6.7.2022 Nynäshamn, Ruotsi matka 145 Nm, kokonaismatka 13 303 Nm

Viimeinen reissun yönylipurjehdus olisi nyt edessä. Ystävämme Maria ja Mikko ovat tulossa jo perinteiseksi muodostuneelle kesäpurjehdukselle luoksemme ja olemme sopineet tapaavamme Nynäshamnissa torstaina 7.7, joten pitää ottaa vielä loppukiri. Aamulla kävimme venetarvikeliikkeessä ostamassa pari uutta Ruotsin paperikarttaa, koska emme tilan puutteen takia olleet ottaneet vanhoja karttoja mukaan. Lisäksi ostimme uudet keulaköydet, jotka veneellä osoittautuivat pari metriä liian lyhyiksi ja Tapio kävi saman tien palauttamassa ne. Kävimme myös ruokakaupassa Coopissa sataman vieressä ja ottamassa lounaaksi mukaan ateriat Mäkkäriltä ja köydet irtosivat ennen puolta päivää. Sää oli aurinkoinen, joskin sadekuuroja tuli aika ajoin ja pääsimme jatkamaan Kalmarsundia pohjoiseen myötäisessä tuulessa. Saksalaisia ja hollantilaisia veneitä näyttää olevan erityisen paljon liikkeellä näin koronavuosien jälkeen ja muutenkin huviveneliikenne on vilkasta. Kalmarsundin loppupäässä yksi kaukana näkyvä rahtilaiva otti VHF:llä yhteyttä ja tiedusteli, minne aiomme mennä ja miten haluamme laivan ohittaa. Muuten legi sujui oikein rauhallisesti ilman tapahtumia. Purjeilla päästiin koko matka.

Nynäshamnissa olimme perillä noin klo 15 aikaan keskiviikkona iltapäivällä. Laitureita oli sitten viime käynnin muutettu poijukiinnitteisistä aisoihin. Tulimme perille passeliin aikaan ja saimme valita hyvän aisapaikan keula tuuleen. Satamamaksun hoitamisen jälkeen alkoi veneellä puuha. Kansi pestiin, imuroitiin, pilssi, vessa ja keulakajuutta pyyhittiin ja laadittiin kauppalistaa ja ruokalistaa vierailijoita varten. Nynäshamnin satama on parhaaseen loma-aikaan upea, kun sataman välittömässä läheisyydessä on kalakauppa, jossa myydään myös juustoja ja muita herkkuja, artesaanileipää ja leivonnaisia myyvä myyntivaunu ja hyvin varusteltu vihanneskoju. Muut ostokset käytiin hoitamassa pienen kävelymatkan päässä keskustan Coopissa. Tapio kävi ennen kauppareissua yrittämässä päästä eroon pitkäksi kasvaneesta hiuspehkostaan, jota oli viimeksi leikattu Bermudalla. Kolmesta parturista ei kuitenkaan löytynyt aikoja ilman ajanvarausta, joten hiukset saivat vielä jäädä kasvamaan. Kalakaupasta käytiin hankkimassa iltaa varten kylmäsavulohta, graavilohta, savulohta ja savustettuja katkarapuja ja ruokalistalla oli kauan odotettu kalapöytä uusien perunoiden kera. Tapio ehti vielä ennen ruokailua käydä saunomassa sataman saunassa, Mariakin suihkussa ja ruuan jälkeen paineltiin nukkumaan. Ei enää yhtään yötä meripunkassa tällä reissulla.

Torstai 7.7.2022 Nynäshamn – Ornö, Kolnäsviken matka 19 Nm, kokonaismatka 13 322 Nm

Aamulla herätyskello soi taas ajoissa. Maria ja Mikko olivat tehneet Suomesta matkaa laivalla ja junalla ja olisivat perillä jo aamusta 9:30 aikaan. Ehdimme tehdä vielä viimeiset järjestelyt vieraiden varalle, täyttää vesitankit ja viedä roskat, kun he jo ilmoittivat olevansa rautatieasemalla, joka sijaitsee kätevästi aivan sataman vieressä. Kävimme vieraidemme kanssa ostamassa leivät, kalaa ja kaksi isoa kassillista vihanneksia ja nautimme vielä ennen lähtöä heille second breakfastin, meille ihan ensimmäisen. Köydet irtosivat noin puolen päivän aikaan ja ensimmäinen pysäkki oli dieselpumppu kivenheiton päässä. Kyllä satamamanööverit ovat helppoja, kun on miehistössä neljä jäsentä. Kun dieseltankkikin oli täynnä, aloitettiin oikeasti matkanteko.

Tuuli oli surkean heikko, joten jouduimme ajamaan koneella koko päivän. Sadekuuroja tuli aina välillä, mutta se ei hyvää meininkiä haitannut. Olimme suunnitelleet menevämme ensimmäiseksi yöksi Dalaröhön, mutta Maria soitti sinne ja satamat olivat aivan täynnä. Käyttöön otettiin siis varasuunnitelma B ja Harmguidenista piti katsoa varavaihtoehto, joksi valikoitui luonnonsatama Ornö:n Kolnäsviken. Lahteen ajettiin sisään kapeasta välistä, jossa matalin syvyys oli kaiun mukaan 2.7 metriä. Lahdessa oli jo useampi vene ankkurissa tai keula kiinni rannassa. Hetken ajan mietiskelimme, kumman vaihtoehdon valitsemme, mutta päätimme mekin yrittää keulaa maihin. Rantautumispaikat olivat siinä mielessä erikoisia, että keulan sai maihin aivan tavallisen näköiseen metsikköiseen kohtaan, jossa keulaharus tuli lähes puiden väliin.

Katsoimme maista sopivan kohdan, johon oli rakennettu kivistä askelmat, jotka viittasivat siihen, että siitä oli aiemminkin menty maihin. Kävimme ensin hitaasti tarkistamassa paikan ja hyvältä näytti. Niinpä veneen lokeroista kaivettiin esiin peräankkuri köysineen, keulatikkaat ja pitkät keulaköydet. Mikko sai tehtäväksi tiputtaa ankkurin perätasolta, Tapio luonnollisesti oli ruorissa ja ohjasti muita, vakimiehistön Maria sai kavuta maihin ja vieras-Maria heitti keulaköydet maihin. Taas oli niin helppoa nelistään hoitaa hommat. Keula saatiin kiinnitettyä puihin mukavasti ja ankkuri piti. Pieni epäilys tuli, koskeeko köli pohjaa, mutta päätimme ottaa venettä kauemmas yön koittaessa. Kun vene oli saatu mukavasti kiinni, pari venettä tuli lahteen sisään ja autoimme myös viereemme tulleelle suomalaisveneelle keulaköydet kiinni ennen kuin teimme ankkurimaljoiksi Karibian tyyliin Piña Coladat.

Drinkkien jälkeen läksimmekin sitten tutkimaan saarta. Mustikka alkoi olla kypsää ja Mariat keräsivät aamupalamustikat kävelyn lomassa. Saari oli oikein mukavaa metsää ja kallioita. Ulkohuussikin löytyi, mutta se ei tehnyt isompaa vaikutusta. Muutamia pieniä kanttarellejakin näkyi, mutta ne olivat vielä liian pieniä kerättäväksi. Kävelyretken jälkeen palattiin veneelle ja ruvettiin kokkaamaan iltaruuaksi paistettua kuhaa, uusia perunoita, munakastiketta ja ruotsalaista vihreää parsaa. Ruoka oli herkullista ja kuulumisia vaihtaessa aika kului kuin siivillä. Illan aikana lahteen oli tullut koko ajan pikkuhiljaa veneitä ja lopulta keula rannassa tai ankkurissa oli yhteensä parikymmentä venettä. Meininki oli kuitenkin ihanan rauhallinen ja tunnelma luonnonläheinen. Oli mukava olla pitkästä aikaa luonnonsatamassa. Illalla keula vedettiin irti rannasta päästämällä keulaköysiä löysemmälle ja kiristämässä ankkuriköyttä, että saimme varmasti nukkua ilman pohjakosketusta. Uni maittoikin taas ulkoilmapäivän jälkeen.

Perjantai 8.7.2022 Ornö, Kolnäsviken – Grinda matka 37 Nm, kokonaismatka 13 359 Nm

Vierailija-Maria aloitti päivän reippaasti aamu-uinnilla, johon ei kukaan muu veneessä kyennyt. Aamulla keskustelimme vielä vieraidemme kanssa päivän reitti- ja kohdevaihtoehdoista rauhallisen aamupalan lomassa. Suunnitelmaksi valikoitui lopulta saaristopurjehdus Saltsjöbadeniin asti, siitä kapeaa ”puutarhaväylää” moottoroiden Nackaan ja edelleen Vaxholmin kautta Grinda-nimiseen saareen Skärgårdsstiftelsen venesatamaan. Ankkurin nosto sujui taas oikein hyvin ja ulos lahdesta tultuamme totesimme, että meri on jälleen peilityyni, joten päivä meni jälleen moottoroinniksi. Veneitä oli jälleen liikkeellä ja ruotsalaiseen tapaan myös vesibusseja ja höyrylaivoja. Alkuun sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta päivällä juuri puutarhaväylän kohdilla ollessamme saimme niskaan sadekuuron. Ihailimme kuitenkin komeita huviloita ja vehreitä puutarhoja rannoilla. Vaxholmin kohdilla vesiliikenne oli erityisen vilkasta ja näimme myös yhden tilanteen, jossa moottorivene ja purjevene meinasivat kolaroida aivan Vaxholmin linnan vieressä menevällä väylällä. Moottoriveneen väistöliike pelasti veneet vaurioitumiselta.

Saaristopätkän jälkeen saavuimme Grindan satamaan, joka oli meillekin uusi. Osa paikoista oli varauspaikkoja, mutta poijupaikkoja oli vapaana ja nappasimme poijun. Pieni kommellus meinasi tapahtua, kun poiju olikin niin kaukana, että normaalisti aina riittävän pitkä poijuköytemme vaati pienen jatkoksen, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Kun köydet oli saatu kiinni ja satamamaksu maksettua, suuntasimme kyselemään, olisiko mahdollista saada varattua saunavuoro rantasaunasta. Saaressa sijaitsevasta hotellista vuoron varaus onnistui ja pääsisimme saunaan klo 20.

Rantautumisjuomat otettiin tällä kertaa laituribaarissa, josta sai olutkannun ja pikkuista naposteltavaa. Juomien jälkeen kapteeni suuntasi kokkaamaan ja muu miehistö tunnin tutustumisretkelle saareen.

Paljon ihmeteltävää löytyi: maatila eläimineen, tilakauppa, vapaana kulkevia vuohia kileineen, hevosia, ankkoja, kanoja, kissa, poneja ja kaikista söpöimpinä kolme kirjavaa possua laitumelta. Yksi röhki kuin oppikirjassa ja suurin kaatoi juomakipot kärsällään. Hauskoja otuksia. Kaiken kasvien ja eläinten ihailun ja ihmettelyn seurauksena oli, että emme ehtineet parin kilometrin luontopolulla kuin alkuun, ennen kuin piti jo palata veneelle syömään fetapastaa ja kiirehtiä saunaan.

Menimme ennen saunaa taas hotellille hakemaan avaimet ja saamaan ohjeet, mistä sauna löytyy. Siinä yhteydessä varauksen tehnyt henkilö informoi, että saunassa ei ole ollenkaan makeaa vettä, vaan vesi on poikki. Olisi ollut ehkä kohteliasta kertoa asiasta ennen kuin teimme varauksen. Sauna oli sähkölämmitteinen sauna, josta oli lauteilta kauniit näköalat merelle. Toinen pieni puute suomalaisella mittapuulla oli, että löylykiulussa oli reikä ja siinä ei pysynyt kuin vähän vettä kerrallaan. Vesi piti hakea noin 30 metrin päässä olevan vessan yhteydessä olevasta hanasta. Reikä saatiin paikattua lopulta helposti sopivan paksuisella oksalla ja päästiin löylyyn. Löylyt olivat ihan OK, ei paras eikä huonoin sauna Ruotsissa. Tällä kertaa muutkin kuin Maria uskaltautuivat uimaan. Ei kyllä Itämeren vesi tunnu enää yhtään suolaiselta Atlantin jälkeen. Tunnin saunominen meni nopeasti ja pesut tehtiin samalla systeemillä kuin löylyveden haku: löylykiululla haettiin vessan hanasta kylmää vettä huuhteluvedeksi. Saunan jälkeen istuimme veneellä ja rupattelimme siihen asti, kunnes oli aika vetäytyä yöpuulle.

Lauantai 9.7.2022 Grinda – Söderarmin majakkasaari, matka 39 Nm, kokonaismatka 13 398 Nm

Herätyskello soi seitsemältä ja aamupalan jälkeen saimme kapteenilta myönnytyksen, että pääsimme kiertämään vielä edellisenä päivänä kesken jääneen luontopolun ennen kuin piti jatkaa matkaa. Koko miehistöllä suuntasimme polulle ja tällä kertaa eläinten ihailuun ei käytetty niin paljoa aikaa, joten pääsimme koko polun loppuun asti. Hienoja maisemia; kallioita ja metsää. Emme päättäneet illan kohdetta ennen kuin lähdimme liikkeelle, mutta tarkoituksena olisi päästä niin itään, että seuraavana päivänä voisimme sopivassa tuulessa ylittää Ahvenenmeren Suomen puolelle suotuisessa tuulessa. Tuulta oli hivenen paremmin, joten pääsimme jopa välillä etenemään purjeilla pitkien ja kapeiden saarten välissä. Losseja piti vähän väistellä, mutta muuten purjehdus oli varsin leppoisaa. Furusundin vierassataman ohitimme niin ajoissa, että siihen emme halunneet jäädä yöksi. Tavallinen Ahvenenmerenylitystä edeltävä satamamme Fejan ei ollut vallitsevalla tuulella suojaisa.

Niinpä päätimme mennä katsomaan, olisiko Söderarmin majakkasaaren laiturissa tyhjää. Jos ei olisi, menisimme johonkin luonnonsatamaan lähistölle. Kun lähestyimme majakkasaarta, alkoi taivas tummua ja sateen uhka alkoi olla ilmassa. Vieraslaiturin päässä oli tietenkin saksalainen vene, joka oli asemoitunut niin, että laiturin sivuille kiinnittyminen olisi ollut hankalaa. Pyörimme laiturin edustalla ja mietimme suunnitelmaa, kun saksalaiset tulivat huutelemaan, että he ovat juuri lähdössä. Pyörimme saarten välissä hetken aikaa ja pian saksalaiset jo irrottautuivat. Otimme heidän paikkansa kylkikiinnityksessä korkean betonilaiturin päässä ja kiinnitimme veneen kiireesti. Laituriin pääsy on tässä kohteessa hiukan hankalaa, kun laituri on melko korkea veneeseemme verrattuna. Mikko onnistui kuitenkin tekemään hienon loikan laiturille keulakaiteen päältä ja rantautuminen sujui hyvin.

Kun köydet olivat kiinni, suuntasimme nopeasti sisään juuri alkamassa olevan sadekuuron alta. Ehdimme juuri alkaa riisua purjehdusvaatteita ja keskustelimme, mitä juomaa otetaan rantautumisjuomiksi, kun ruotsalainen vene miehistönään iäkkäämpi pariskunta ilmestyi paikalle. Tapiolla ja Marialla oli vielä sadevaatteet päällä, joten menimme ulos huutelemaan, että siirrämme venettä hiukan eteenpäin, jotta he mahtuvat kiinnittymään laiturin sivulle. Olimme vasta irrottelemassa köysiä veneen siirtoa varten, kun toisen veneen kippari jo ajoi heidän keulansa laituriin. Yritys näytti jo lähtökohtaisesti niin toivottomalta, että meidän piti keskeyttää omat puuhamme ja mennä ottamaan heitä vastaan. Huusimme samalla Mikolle ja Marialle, että heidänkin apuaan tarvitaan. Ruotsalaiset olivat ilmeisesti ajatelleet, että pudottavat ankkurin perään ja kiinnittävät keulansa laituriin. No, ankkuri ei kuitenkaan pitänyt ja saaren viereisessä salmessa oleva virta painoi heidän veneensä keulaa kohti meidän peräämme, jossa oli vielä hydrogeneraattori kiinni ja tuuligeneraattori pyörimässä. Veneen rouva, joka oli heillä keulassa, onnistui tekemään uhkarohkean loikan laiturille ja pääsemään ehjänä maihin, mutta keulaköysistä ei ollut mitään apua. Maria ja Mikko ehtivät hätiin ja saimme tuupittua heidän veneensä keulaa niin, että se ei hajottanut meiltä mitään, läheltä piti. Vieraileva Maria satuttikin hieman itseään tässä rytäkässä, onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Ja sade oli tietysti ehtinyt alkaa, kaikki tämä suoritettiin sateessa, Maria ja Mikko ilman sadevarusteita. Saimme vihdoin siirtää venettämme rauhassa pari metriä eteenpäin laiturissa ja ruotsalainen mies otti uuden lähestymisen laituriin, tällä kertaa kylki laituria vasten. Toiminta oli ruotsalaisilla jälleen niin verkkaista, että Maria kiipesi vikkelästi heidän veneeseensä, jotta tällä kertaa köydet saatiin turvallisesti kiinni. Tapio antoi hiukan palautetta heille toiminnasta, jotta seuraavalla kerralla välttäisivät vastaavat virheet ja pääsimme vihdoin sisään veneeseen riisumaan märät vaatteet ja rantautumisjuomille ja toipumana tapahtuneen aiheuttamasta polvien tutinasta.

Kun sadekuuro vihdoin päättyi, suuntasimme maihin tutkimaan saarta. Saarella asuu todella äänekäs ja haiseva lokki- ja tiirayhdyskunta, joilla oli isot poikaset. Emolinnut olivat melko pelottavia ja tekivät syöksyjä kohti ihmisiä. Saaren piharakennuksessa oli itsepalvelukirpputori ja myytävänä oli myös mm. saarella asuvien kanojen munia. Mitään ei tarttunut tällä kertaa mukaan. Saaren pihassa tapasimme talonmiehen, jolta tiedustelimme, olisiko saarella mahdollisuus päästä saunaan. Hän kertoi niukalla englannilla, että saaressa on kokousvieraita varten rakennettu bunkkerisauna, joka oli juuri ollut lämpimänä, mutta nyt ei olisi saunamahdollisuutta. hän lähti kuitenkin näyttämään saunaa. Sauna oli tosiaan rakennettu saaren merenpuoleisella sivulla olevaan betonipunkkeriin ja siellä oli oikein hienot tilat, iso pukuhuone ja tilava puulämmitteinen sauna. Pihassa oli myös palju. Sauna on mahdollista varata etukäteen, ehkä joskus vielä pääsemme saunomaan. Kiertelimme ympäri saarta katselemassa maisemia ja ihailemassa majakkaa. Majakkaankaan ei harmi kyllä ollut asiaa tällä kertaa. Kun riittävät kävelykierrokset oli tehty, ja kengänpohjat pesty lokinkakasta, palasimme sisään veneeseen ja kokkasimme iltaruuaksi natsopellin soijarouheella. Kunnon mättöruokaa jännittävän päivän jälkeen. Illalla pelailimme ja jutustelimme vielä ennen kuin uni taas voitti.

Sunnuntai 10.7.2022 Söderarmin majakkasaari, Ruotsi – Rödhamn, Ahvenanmaa, matka 27 Nm, kokonaismatka 13 425 Nm

Aamulla oli aikainen herätys, edessä oli Ahvenanmeren ylitys ja paluu Suomeen. Aamupalan jälkeen köydet irti ja aurinkoisessa aamussa saimme vielä ihailla majakkasaarta mereltä päin. Tuuli oli melkoisen kevyttä, näimme taas hyvän valikoiman ruotsinlaivoja merellä käsin. Useita muitakin purjeveneitä oli liikkeellä. Ahvenanmeren ylitys sujui niin sukkelasti, että ihan huvittaa, kun ensimmäisillä kerroilla Ruotsiin omalla veneellä mennessä jännitimme sitä.

Marian ja Mikon pitäisi ehtiä maanantaina päivällä Maarianhaminasta lähtevällä laivalla takaisin Turkuun, joten kävimme vähän keskustelua, menemmekö jo yöksi Maarianhaminan Länsisatamaan vaiko johonkin muualle. Päätimme mennä Rödhamnin vierasvenesatamaan n. 7 Nm päähän Maarianhaminasta, josta ehtisi kyllä maanantain aamupäivän aikana Maarianhaminaan ja laivaan. Avomeriosuuden ja pienen saaristopurjehduksen jälkeen pääsimme puikahtamaan Rödhamnin suojaiseen lahteen. Paljon veneitä oli jo laiturissa, kuten arvata saattaa, mutta muutamia paikkoja oli vielä vapaanakin. Valitsimme niistä kapeahkon poijupaikan laiturissa kahden veneen välissä. Rantautuminen sujui ongelmitta. edellisestä vierailusta omalla veneellä Rödhamnissa oli kulunut jo useampia vuosia ja tällä välin saareen oli rakennettu uudet hienot ulkohuussit ja suihkurakennus. Kahvila oli kuitenkin entisellään ja otimme alkajaisiksi tulokahvit ja pullat ja nautimme ne terassilla auringonpaisteessa. Sitten läksimme kiertelemään saarta. Kävimme kalliokävelyllä ja tutustumassa saaren korkeimmalla kohdalla olevaan pieneen museoon, missä kerrottiin saarella aiemmin toimineesta radiomajakasta ja entisaikojen elämästä saaristossa.

Kalliokävelyllä ei nähty onneksi yhtään käärmettä. Rödhamnissa saatiin kyllä ensimmäinen kosketus oman purjehdusseuraamme, kun satamaan saapui myös Näsijärven purjehdusseuraan kuuluva SY Idefix, ja heidän kanssaan vaihdoimme tuoreet kuulumiset reissustamme. Sitten painelimme kokkaamaan illalliseksi kasvis-halloumicurrya, joka nautittiin riisin kera istumalaatikossa kaunista iltaa ihaillen. Sitten käytiin kokeilemassa uusia suihkutiloja ja ei kun unille.