Vuosi 2022 viikko 26: kiirehtimistä kohti kotivesiä

Maanantai 27.6.2022 satamassa, Scheveningen, Hollanti

Tuuleton päivä luvassa, joten suunnitelmana oli viettää vielä toinen yö Scheveningenissä. Tarkoitus oli siivoilla venettä ja tavata vielä Annikaa, mutta suunnitelma muuttui aamupalan jälkeen. Vaihteenvalitsinvipumme on viime aikoina aina välillä jumittanut. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui Bermuda – Azorit legillä ja nyt Euroopan laidalla homma on pari kertaa toistunut. Erikoisen tapahtumasta tekee se, että kun vivun juureen lorauttaa pari desiä makeaa vettä, jumi on aina tähän mennessä auennut. CRC:stä ei sen sijaan apua ole ollut. Sinänsä melko ikävä vaiva nyt kun pitäisi saada reagoida runsaaseen liikenteeseen ja ahtaisiin satamiin. Niinpä Tapio päätti ottaa härkää sarvista ja yrittää purkaa vivun koneiston. Meillä on myös mukana varavaijerit, joten ehkäpä vaihdamme ne samalla. Vipukoneiston purkaminen ei ollutkaan mikään helppo juttu. Vipu olisi pitänyt saada irrotettua, että koneiston olisi saanut kunnolla purettua. Se oli kuitenkin niin jumahtanut kiinni, että irrotus ei onnistunut kuumasta vedestä, koputtelusta tai raa’asta voimasta ja eri työkaluista huolimatta. Niinpä piti sitten irrottaa vain muovisuojus siltä puolelta, mihin vaihdevaijerit kiinnittyvät. Ilmeni myös, että koko vene oli lähes rakennettu vaihde- ja kaasuvaijerin ympärille ja Tapio joutui avaamaan peräkajuutan kattoa ja suurentamaan vaijereiden vanhoja kulkuaukkoja puussa ja lasikuidussa, että uuden vaijerin sai pujotettua vanhan tilalle. Kesken kaiken juuri kun kaikki työkalut ja puretut osat oli levitelty pitkin istumalaatikkoa ja yhteys pedestaalin jalan kauttaistumalaatikon lattian läpi peräkajuutan kattoon oli auki, alkoi tietysti sataa rankasti ja ukkostaa. Kun kaikki osat siirrettiin kiireesti sisään sateelta suojaan, niitä joutui kokoamisvaiheessa tovin ja toisenkin etsiskelemään. Hommaan tuhrautui lopulta koko päivä, mutta vipu tuntuisi nyt toimivan. Maria vietti päivän avustamalla tarvittaessa, siivoamalla, tiskaamalla ja kirjoittamalla. Illalla emme enää jaksaneet kokata vaan läksimme syömään sataman toisella puolella olevaan uuteen Thai-ravintolaan. Ravintola oli sisältä todella hienosti sisustettu, ikkunoista oli näköala satamaan ja ruokakin oli herkullista. Hyvä valinta.

Tiistai 28.6.2022 Scheveningen – Den Helder (Hollanti), matka 59 Nm, kokonaismatka 12 626 Nm

Aamulla oli aika jatkaa matkaa. Tapio kävi aamutuimaan etsimässä leipomoa ja löytyihän lopulta sellainen, josta suostuttiin myymään croissantit ja pari leivosta, vaikka pulju ei vielä ollut edes auennut. Leipää ei ollut valikoimissa tai valmiina. Aamupalan jälkeen poikkesimme vielä kaupassa kivenheiton päässä olevassa erittäin hyvin varustellussa Jumbo- marketissa. Köydet irrotettiin suunnitellussa aikataulussa klo 10. Satama-allas oli edelleen suojainen, joten pääsimme laiturisokkelosta ulos ongelmitta ja myös saimme luvan poistua sataman kapeiden altaiden kautta merelle ilman odottelua. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Nostimme purjeet heti sataman aukosta merelle päästyämme. Tuuli oli kevyttä ja tuulikulma sellainen, että jonkin aikaa purjehdittuamme päätimme pitkästä aikaa nostaa genaakkerin, joka vaati pienoisen keulakajuutan raivauksen. Genaakkeri kuitenkin saatiin yllättävän nopeasti ylös ja sillä saatiinkin hyvät vauhdit reilun kolmen tunnin ajan. Kanssaveneilijöiden päänahkoja saatiin mukavasti napsittua, sen verran komeaa oli meno. VHF:stä alkoi kolmen tunnin jälkeen kuulua toistuvia varoituksia kaapelityömaasta, jossa oli kolmen väistettävän kohteen koordinaatit. Siinä vaiheessa katsoimme parhaaksi laskea genaakkerin ja jatkaa valkoisilla purjeilla.

Kaapelinlaskualukset nähtiin rannan tuntumassa ja ne olivat varsin vaikuttavan näköiset. Lähempänä Den Helderiä tuli vielä ilmoitus, että jossain suoritettiin räjäytys. Sitä emme onneksi nähneet emmekä kuulleet. Den Helderin satamaa lähestyimme juuri ennen yhdeksää illalla, jolloin satama oli sulkeutumassa. Maria sai satamamestarin puhelimitse kiinni ja saimme ohjeet satamapaikasta, jonne sopi puikahtaa kahdeksi yöksi. Menimme menomatkalta tuttuun Hollannin kuninkaallisen laivaston pursiseuran satamaan, jonne päästäkseen ei tarvinnut alittaa sulkuja eikä siltoja, kuten muihin kaupungin satamiin. Juuri yhdeksän jälkeen ajoimme sisään satamaan. Satamamestatari ei ollut malttanut lähteä kotiin, vaan oli laiturilla vastassa näyttämässä paikkaa ja ottamassa köysiä vastaan ja palveli vielä meidän jälkeemmekin tullutta venettä. Kun olimme saaneet veneen kiinnitettyä, laitoimme rantautumisen kunniaksi oikein Gin Tonicit. Matkalla laskeskelimme, koska olemme viimeksi purjehtineet kunnollisen mittaisen päivälegin, kuten tänään. Tulimme siihen tulokseen, että se oli tapahtunut maalis-huhtikuussa Antigua/Barbudalla. BVI:n siirtymät olivat niin lyhyitä, että niitä ei lasketa ja suurin osa legeistä viime aikoina on ollut kunnollisia yön yli repäisyjä. No ehkä päiväpurjehduksia tulee lisää lähiviikkoina. Illalla ennen treffejä nukkumatin kanssa kävimme vielä pursiseuran hyvissä suihkuissa ja pikaisesti tervehtimässä laiturimme päässä olevaa suomalaisvenekuntaa, jotka olivat purjehtimassa Suomeen Ranskasta ostamaansa lähes uutta Beneteauta.

Keskiviikko 29.6.2022 satamapäivä Den Helder

Säässä oli tälle päivää luvassa meille vastaisia tuulia, joten päätimme viettää päivän Den Helderissä. Viime vuonna odottelimme satamassa moottoriin uutta makeavesipumppua, joten olimme ehtineet tutustua lähiseudun nähtävyyksiin niin hyvin, että nyt päätimme lähteä lautalla päiväretkelle lähisaarelle Texeliin. Ensin piti kuitenkin taas tankata lisää dieseliä. Pumppu oli tässä satamassa auki vain satamatoimiston aukiollessa, joten päätimme hoitaa tankkauksen ennen lähtöä retkelle. Ennen kuin ehdimme siirtää venettä tankkauslaituriin, tapahtui hauska tapahtuma. Olimme tulossa vessasta takaisin veneelle, niin Tapio kommentoi, että no jopas, nyt vesilinjaamme on nyt tullut yleensä kesäisin tulevaa kellerrystä, joka on tähän asti pysynyt poissa Mirkan erikoisvahalla. Rupesimme katsomaan venettä tarkemmin ja kyseessä ei ollutkaan Annina, vaan vastapäisellä paikalla oleva toinen Maestro 35. Harvinainen näky Euroopassa. Myöhemmin tapasimme veneen omistajankin. Hän oli oikein mukava juuri eläköitynyt mies, joka oli hakenut veneensä suoraan veistämältä Kokkolan Öjasta vuonna 1994. Hän oli oikein tyytyväinen veneeseen ja tykkäsi kovasti suomalaisista. Hän kertoi myyneensä talonsa ja asuneensa veneessä vuodet ympäri vaimonsa menehtymisen jälkeen nyt seitsemän vuotta. Kun ihmettelimme, että asuiko hän talvellakin veneessä, hän totesi vain, että suomalaisessa veneessä on hyvä eristys ja hyvä lämmitys. Hän oli oikein kovasti juttutuulella ja puhelimme hänen kanssaan monta kertaa aina ohi kulkiessamme. Edelleen olemme sitä mieltä, että hollantilaiset ovat ehkä maailman ystävällisimpiä ihmisiä. No juttutuokion jälkeen saimme veneen taas taivuteltua ahtaalta paikaltaan bensalaituriin ja tankin piri pintaan. Koska suunnitelmissa oli aikainen lähtö seuraavana aamuna, satamamestari antoi meille toisen hieman helpommin lähestyttävän laituripaikan toiseksi yöksi.

Sitten olikin aika lähteä saariretkelle Texeliin. Lauttoja Den Helderistä Texeliin kulkee aamuvarhaisesta iltayhdeksään tunnin välein. Lauttaranta sijaitsi ehkä 400 m kävelyn päässä vierasvenesatamasta ja netistä kätevästi varattava matka maksoi huimat 2,5 €/henki meno paluu. Lauttamatka kesti 20 minuuttia ja systeemi oli luotu supersujuvaksi. Lippujen viivakoodi näytettiin kertaalleen automaattiselle lukijalle mennessä ja muuta kontaktia henkilökuntaan ei välttämättä tarvittu. Me tosin poikkesimme lauttaterminaalin kahvilassa ostamassa pehmikset. Juuri pehmiksen mittaisen odottelun jälkeen pääsimme nousemaan lauttaan. Liikkeellä näytti olevan paljon pyöräilijöitä, matkailuautoja ja -vaunuja ja koirallisia ihmisiä. Lautan tilat olivat valtavat ja tietysti 20 minuutin matkaa varten piti olla kahvila ja ravintola. Me istuimme matkan sisällä ja katselimme ikkunoista lokkeja, jotka liitelivät huimapäisesti aivan lautan parvekkeen vierustalla. Matka sujui hujauksessa ja pien olimme Texelissä. Suuntasimme aivan lauttaterminaalin vieressä olevaan pyörävuokraamoon ja pääsimme heti jonon kärkeen. Vaikka meillä ei ollut varausta, saimme nopeasti ja edullisesti vuokrattua kaksi sähköpyörää päiväksi, Hintaa lystille tuli 47 €. Turistitoimiston sivuilta luin, että saarella on 10 000 vuokrapyörää ja hyvien pyöräteiden ja puuttuvien korkeuserojen takia pyöräily olikin siellä todella mukavaa. Me läksimme polkemaan saaren Vattimeren (merialue Friisinsaarten ja Hollannin välissä) puoleista reunaa kohti Oudeschildin kalastajakylää. Reitti kulki tulvavallin päällä ja takana. Pyörätie oli myös lampaiden ahkerassa käytössä ja niitä käveleskeli pyörätiellä isoja laumoja. Päivä oli lämmin, ehkä 20 astetta ja keli näytti olevan liian kuuma lampaille, vaikka niistä suurin osa oli jo keritty. Oli hassun näköistä, kun lampaat makoilivat aivan repo rankoina pienimmissäkin varjopaikoissa ja jotkut jopa enemmän sikojen tapaan mutalätäkössä. Pyöräily tuntui ihanalta pitkästä aikaa ja pian tulimme jo kalasatamaan. Kalasataman vieressä oli nettiblogeissa suositeltu vanhaan makasiinirakennukseen remontoitu kalaravintola Pakhuus, johon poikkesimme lounaalle. Satama-altaan vieressä terassilla oli sopivasti muutamia pöytiä vapaana, joten istuimme ulos. Tapio tilasi hampurilaisen, Maria turskaa, joka oli todella mautonta. Miljöö onneksi oli kaunis ja oli mukava seurata veneitä satama-altaassa. Kalastussataman vieressä oli myös iso vierasvenesatama, jonne pyöräilimme ruuan jälkeen. Satama näytti oikein mukavalta ja sinne johti muuten matalan merialueen yli viitoitettu väylä. Tänne suuntaamme ehdottomasti seuraavalla kerralla, kun tulemme kulmille. Satamakierroksen jälkeen läksimme pyöräilemään saaren keskiosaan kohti den Burg nimistä ”pääkaupunkia”. Matkalla satuimme polkemaan paikallisen olutpanimon ohi ja pitihän siihen pysähtyä katsomaan mitä on tarjolla. Panimorakennuksen takana oli iso terassi, jossa oli mahdollisuus maistella panimon tuotteita. Mekin tilasimme maisteluannokset, joissa oli pienissä laseissa neljää panimon erilaista olutta. Hyviltä maistuivat kaikki. Sääkin oli käynyt aurinkoiseksi ja oli mukava istuskella terassilla auringonpaisteessa. Kun maisteluannokset oli nautittu, jatkoimme matkaa. Pääkaupungissa emme pysähtyneet, talutimme pyöriä vain kaupungin halki. Katukuvassa näkyi kyllä paljon oikein viihtyisän näköisiä ravintoloita, kahviloita ja putiikkeja, mutta me suuntasimme Texelin Pohjanmerenpuoleista rantaa kohti.

Pyörätie kulki kauniin maaseudun ja varjoisten lehtimetsien läpi. Metsässä näimme ruskosuohaukan melko läheltä ja myöhemmin niitä näkyi myös peltojen yläpuolella. Lähempänä pohjanmeren rantaa metsä muuttui dyynialueeksi, jossa kumpuilevan hietikon päällä kasvoi paksua ruohoa ja pensaita. Pysähdyimme sen verran, että kävimme katselemassa näköalapaikalla maisemia yli dyynien. Poikkesimme myös pikaisesti rannalla. Siellä taas oli tasaista hiekkarantaa, jota jatkui silmänkantamattomiin molempiin suuntiin. Parkkipaikan perusteella näytti siltä, että rannalla olisi odottanut olevan ruuhkaa, mutta vain kourallinen ihmisiä oli viettämässä rantapäivää näkösällä. Mekään emme pitkäksi aikaa jääneet, vaan jatkoimme polkemista kohti lauttarantaa. Koko päivän ajan oli näkynyt tien varsilla talojen kohdilla pieniä kojuja, joissa oli myynnissä milloin kukkasipuleita, marjoja tai munia. Paikalla ei ollut ketään ihmisiä, vaan vain lipas, johon rahat tuotteista sai laittaa. Mekin ostimme yhdestä kojusta veneelle mukaan paketin ruskeita kananmunia. Pienen loppukirin jälkeen saavuimme lauttasamataan ja ehdimme juuri palauttaa pyörät ennen vuokraamon sulkeutumista. Ajoimme kaikkineen noin 40 km mittaisen lenkin. Seuraavaa lauttavuoroa saimme hetken odotella ja ehdimme istua tovin katselemassa maisemia ja juoda kylmät limut. Lauttamatka takaisin sujui yhtä pikaisesti kuin tulokin ja pian olimme taas den Helderissä. Maria ehti vielä illalla pestä ja kuivata pari koneellista pyykkiä. Pitihän sitä hyödyntää pesulan sisältyminen satamamaksuun. Enää ei varmaan tarvitsekaan reissun päällä pyykkiä pestä, seuraavan kerran sitten kotona.

Torstai 30.6.2022 Den Helder (Hollanti) – perjantai 1.7.2022 Gieselau lock (Saksa, Kielin kanava) matka 211 Nm, kokonaismatka 12 837 Nm

Tuulet olivat kääntyneet suotuisammiksi, joten oli aika jatkaa matkaa. Tarkoituksena vetäistä pitkä legi ainakin Cuxhaveniin asti. Irrotimme köydet pian auringonnousun jälkeen klo 05. Alkumatkasta virta oli vielä vastainen ja tuuli kevyttä, joten moottoroimme ja Maria teki samalla aamupalaa. Texelistä ostettut munat maistuivat oikein hyviltä keitettyinä samalla kun ihailimme Texelin hiekkaista rantaa Pohjanmereltä päin. Tuuli nousi, kun Maria oli ehtinyt aamupäiväunille ja oli myötäinen. Päivä meni purjehduksellisesti mukavasti, purjehdimme laivaväylän ja rannikon välissä. Veneitä oli liikkeellä melko paljon, samoin kalastusaluksia. Suunnitelman mukaan jatkoimme yön yli kohti Kieliä. Marian nukkumavuorolla alkoikin sitten ukkostaa. Salamat olivat sellaisia, että löivät pilvestä toiseen. Välkkyminen oli kuitenkin sellaista, että vähän hirvitti ja Maria ei saanut nukuttua. Ukkoseen ei liittynyt juurikaan sadetta, vain muutama tippa tuli taivaalta. Parin tunnin jälkeen ukkonen loppui ja loppuyö meni rauhallisesti. Aamulla aloimme olla jo sen verran lähellä Kielin kanavaa, että laivoja alkoi näkyä paljon. Yksi rahtilaiva ja yksi kalastusalus erityisesti ahdistelivat Mariaa vahtivuorolla. Cuxhavenin kohdalla teimme päätöksen jatkaa vielä eteenpäin ja mennä Brunsbüttelin suluista läpi samana päivänä. Meillä kävi kerrankin säkä ja päästtin ajamaan Elben osuus n. 2-3 kn myötävirrassa.

Olimme sulkujen ulkopuolella noin kolmen aikaan iltapäivällä ja paikalla oli pyörimässä useita muitakin purjeveneitä. Vajaan tunnin odotuksen ja pyörimisen jälkeen huviveneet saivat kutsun tulla sulutukseen. Tämä olikin meille ensimmäinen kerta Kielin kanavassa kohti itää, mutta länteen päin olimme tulleet kahdesti. Sulutus sujui siis jo vanhalla rutiinilla ilman mitään häslinkiä.

Päätimme jatkaa kanavaa edelleen niin pitkälle kuin ehtisimme. Kanavassa on ajettava koneella ja huviveneet saavat olla liikkeellä vain valoisaan aikaan, joka on viranomaisten toimesta määritelty eri kuukausille erikseen. Heinäkuussa luvallinen aika liikkua kanavassa oli klo 02.30 – 22:00. Kanavan varrella on muutamia määriteltyjä paikkoja, joihin huviveneet voivat yöksi kiinnittyä. Me olimme aiemmilla kerroilla lähteneet kanavaan aikaisin aamulla ja tehneet matkan päivän aikana, joten pysähdyspaikat eivät olleet tuttuja entuudestaan. Kanavassa meno oli leppoisaa. Ei tarvitse huolehtia, kuin että ajaa mahdollisimman oikealla. Kanavan yli menee losseja, mutta ne väistävät huviveneitäkin, joten niistä ei tarvitse huolehtia. Ehdimme länsipäädystä lukien toiselle seisakkeelle kulkuajan puitteissa eli pysähdyimme Gieselaun sivukanavan sululle, jonne oli rakennettu hyvät laiturit yöpyjiä varten. Mitään muita palveluita ei ollut tarjolla. Veneitä oli paikalla jo useita, mutta hyvin mahduimme joukkoon. Paikka oli erikoinen, hiljainen vihreä keidas. Vain lintujen laulu kuului. Kanavasta meni varmasti laivoja ohi, mutta ne eivät aiheuttaneet paikalle mitään aallokkoa. Tapion olisi vähän tehnyt mieli kunnollista saksalaista leikettä illalliseksi, joten harkitsimme hetken, lähtisimmekö potkulaudoilla kolmen kilometrin päähän kartan mukaan lähimpänä olevalle ravintolalle tätä metsästämään. Kello oli kuitenkin jo yhdeksän huitteissa, joten päätimme tehdä ruokaa veneellä ja ruokalistalla oli jälleen fetapastaa.

Lauantai 2.7.2022 Gieselau lock (Saksa) – maanantai 4.7.2022 Kalmar (Ruotsi) matka 321 Nm, kokonaismatka 13 158 Nm

Hyvin nukutun yön jälkeen herätyskello soi taas klo 5 ja jatkoimme matkaa saman tien. Aamu oli hieno, aurinko nousi ja usva kohosi kanavasta. Tapio meni ensin nukkumaan ja Maria putputteli eteenpäin aamun hiljaisuudessa. Tapion herättyä söimme brunssin ja Maria meni vuorostaan unille. Jännittävin tilanne satamassa sattui jo melko lähellä Holtenaun sulkuja, kun niin iso laiva tuli vastaan, että muuta laivat joutuivat pysähtymään levikkeelle ja odottamaan, että iso laiva pääsi ohi. Meiltä tapahtuma ei vaatinut mitään toimenpiteitä, yritimme vain pysyä poissa tieltä ja putputtelimme eteenpäin. Holtenaun suluilla olimme kahden aikaan. Vanhat sulut ovat edelleen remontissa, joten kaikki liikenne tapahtuu isojen sulkujen kautta. Paljon muitakin huviveneitä oli odottamassa vuoroaan. Hetken pyörimme odotusalueella, mutta sitten kiinnityimme odotuslaituriin saksalaisveneen kylkeen. Samalla Maria pääsi maksamaan automaattiin 18 € kanavamaksun alle 40 jalkaisille veneille. Pankkikortti ei käynyt, vain käteinen kelpasi. Onneksi oli euroja. Kanava oli parin viime vuoden ajan koronaepidemian takia ilmainen, mutta nyt maksu oli palannut. Ehdimme tovin jutella saksalaisten naapuriemme kanssa, ennen kuin VHF:stä kuului, että huviveneet pääsevät sulkuun ja kiireen vilkkaa irrottauduimme ja ajoimme sulkuun. Sulkuun tuli samalla kertaa myös yksi laiva, mutta suurin osa oli huviveneitä. Meiltä sulutus sujui taas ongelmitta.

Jatkoimme sulutuksen jälkeen edelleen matkaa kohti Fehmarnia. Ystävämme Maria ja Mikko ovat tulossa kanssamme veneilemään Nynäshamnista 7.7, joten aikaa ylimääräisille pysähdyksille ei kauheasti ole. Kanavalle vievän kapeikon jälkeen pääsimme nostamaan purjeet. Tuuli oli heikohkoa, välillä jouduimme ajelemaan moottorilla ja välillä pääsimme purjeilla. Yleensä olemme ajaneet Rügeniin asti Saksan rannikon ja laivaväylän välissä, mutta nyt Tapio päätti, että lähdemme heti Fehmarnin jälkeen kohti koillista ja etenemme Tanskan saaria myötäillen Ruotsin eteläkärkeen. Näin vilkkaat laivaväylät olisi mahdollista ylittää helpoiten. Tuumasta toimeen. Fehmarnin sillan jälkeen tuuli kääntyi vastaiseksi ja oli keveää, joten moottoroimme. Illan edetessä tuuli voimistui, joten pääsimme purjehtimaan, tosin vendailla piti koko ensimmäinen yö enemmän tai vähemmän tiheästi. Nukkuminen tapahtui meripunkalla kissamaisessa valmiustilassa purjehdustamineissa, jolloin oli nopeaa ponkaista tarvittaessa avustamaan vendassa.

Laivaväylien ylitykset sujuivat mukavasti ilman suurempia sydämentykytyksiä. Kalmarsundiin saimme sitten tuulen takaa, joten loppumatka Kalmariin oli miellyttävää menoa. Kalmariin saavuimme maanantaina 4.7. klo 18 aikaan. Paljon oli veneitä liikkeellä, mutta paikka löytyi keula kohti Baronenin kauppakeskusta veneiden välistä. Suomalaisia alkaa myös näkyä satamissa paljon. Illalla kävimme kävelyllä verryttelemässä merijalkoja. Kalmarin linnan portit olivat vielä auki ja kävimme kävelemässä linnan ulkokautta ympäri. Söpöjä pikkuisia pupuja oli liikkeellä vallilla. Paluumatkalla satamalle haimme ravintolasta pitsat mukaan ja odotellessa otimme juomat terassilla. Melkoinen rypistys juhannuksesta lähtien, mutta nyt ollaan jo tutuilla vesillä.