Vuosi 2022 viikko 25: Kohti kotia

Maanantai 20.6.2022 satamassa Roscoff, Ranska

Aamulla heräsimme seitsemältä, että pääsemme ajoissa hakemaan vuokra-autoa. Nappasimme nopean pienen aamupalan ja läksimme läheisen lauttaterminaalin bussipysäkille odottamana bussia naapurikylään. Bussi tuli aikataulussa ja saimme itsemme kuskille ymmärretyksi. Matka kesti vain hiukan reilut 10 minuuttia. Täällä supermarketit harjoittavat muutakin toimintaa ja automme oli vuokrattu paikallisesta marketista. Heillä näytti olevan myös oma autokoulu. Saimme paperitöiden jälkeen alle pikkuisen Renault Twingon ja kurvasimme kohti noin sadan kilometrin päässä olevaa Quimperin kaupunkia. Tiet olivat kaikki todella hyvässä kunnossa ja hiljaisia. Maisemat olivat maaseutumaisia ja traktoreitakin oli liikenteessä vaikka kuinka paljon. Toinen toistaan söpömpiä kivitaloja kukkivine puutarhoineen oli teiden varsilla. Noin tunnin ajon jälkeen saavuimme Quimperiin, jätimme auton ilmaiselle pysäköintialueelle ja läksimme tutkimaan kaupunkia. Kävelimme aamun pitkin upeita katuja ja kävimme ihmettelemässä valtavaa Saint Corenthinin katedraalia. Lounaspaikaksi suunniteltu ravintola olikin kiinni, joten jouduimme etsimään lennosta uuden lounaspaikan. Pienen Googlauksen perusteella valitsimme Coté Bistrot. Siellä oli tarjolla 20,90 € hintaan tarjolla lounasmenu, johon kuului kahdesta vaihtoehdosta valittavat alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Valitsimme kumpikin eri vaihtoehdot, Tapio söi alkuun paikallista salaattia, johon oli lisätty pekonia ja paikallista makkaraa ja juustoa, pääruuaksi possua, paahdettuja perunoita ja kasviksia ja jälkiruuaksi suklaakakkua ja vaniljajäätelöä. Marian menulla oli kasvistartaria, pääruuaksi kalaa ja jälkkäriksi ananascarpaciota ja kookosjäätelöä. Todella maukasta, hyvistä aineksista tehtyä ruokaa! Kyllä ranskalaisten kelpaa.

Ruuan jälkeen vaeltelimme hiukan lisää hurmaavassa vanhassa kaupungissa ja kävimme kadunvarsikuppilassa kahvilla. Sitten suuntasimme taidemuseoon ja kävimme herkkukaupassa ostamassa viemiseksi veneelle Bretagnelaista herkkua, Kougn Amann eli lehtevää voikakkua. Sitten olikin aika jatkaa matkaa kohti yhtä monista siiderivalmistamoista, Kernéä. Maria oli juonut satamaravintolassa kyseisen puljun erinomaista tuotosta ja siksi vierailun kohteeksi valikoitui juuri tuo paikka. Heillä olikin oikein upea myymälä, jossa oli tarjolla siiderien lisäksi myös muita paikallisia ruokatuotteita. Saimme myös työntekijältä hyvän esittelyn siiderien valmistuksesta ja myös maistella useampia tuotteita. Siiderit ovat täällä niin mietoja, että Tapiokin pystyi autoilusta huolimatta maistamaan pienet annokset. Mukana tarttui pari laatikollista parhaimmiksi maistelussa todettuja kuivia siidereitä. Enemmänkin olisi voinut ottaa, jos vain veneeseen mahtuisi. Sitten vielä ajomatka takaisin satamalle ja piti vielä poiketa matkan varrella viinimyymälässä ostamassa myös pari pulloa Crèmantia. Ja tuli sitä vielä käytyä kultaisten kaarten alla hakemassa kevyt iltapala. Hyvä retkipäivä! Yöllä uni maittoi, kuten arvata saattaa.

Tiistai 21.6.2022 satamassa Roscoff, Ranska

Aamulla piti taas herätä ajoissa, koska auto piti palauttaa tankattuna ja pestynä naapurikylään ennen yhdeksää. Maria oli unohtanut laittaa herätyskellon soimaan, mutta onneksi Tapio oli kärppänä ylhäällä jo seitsemän jälkeen. Ja sitten raahauduttiin autoon ja ajettiin bensa-asemalle tankkaamaan. Ei ollut Twingo kovinkaan syöppö löpölle, ajoimme vajaa 300 km ja tankkiin meni 10 litraa. 95 E maksoi Ranskassa 2,20 €. Sitten etsittiin paikallinen erikoisuus, parkkialueen kulmassa oleva autopesula. Ensin meinasimme pestä autoa painepesurilla, mutta emme keksineet, miten laite olisi toiminut. Ajoimme siis harjapesuun. Sekin oli varsin mielenkiintoinen laitos. Auto olisi pitänyt ensin ajaa paikalleen ja sitten mennä itse työntämään raha automaattiin, koska pesu käynnistyi heti kun työnsi rahat sisään koneeseen. Ensimmäinen kierros meni harakoille, onneksi pesu maksoi vain 4 €. Ilmankos täällä ihmisillä on puhtaat autot. Vastaavanlaisia harjahökötyksiä paljaan taivaan alla seisoi monilla parkkipaikoilla. Sitten huristeltiin takaisin supermarketille palauttamaan auto. Myyjä tarkisti ajetut kilometrit ja saimme vuokrasta vielä 7 € takaisin. Sitten suuntasimme aamupalalle kaupan viereiseen leipomoon. Tapio sai saman tien täytetyn patongin ja Maria croissantin ja Pain au chocolat maitokahvien kera. Sitten suunnattiin takaisin markettiin ostamaan ruokavarastoihin täydennystä. Kauppa olikin ihan hyvää Citymarket tasoa, löytyi myös paikallisia tuotteita ostereista lähtien. Kassien kanssa läksimme suuntaamaan kohti bussipysäkkiä. Pysäkki olikin siirretty edellisestä päivästä, koska kaupungilla oli käynnissä markkinat, jotka sulkivat kadun, jolla bussi liikkui. Piti käydä oikein turistitoimistosta kysymässä, missä pysäkki mahtaa nyt olla. Kävelimme markkina-alueen läpi matkalla pysäkille ja pitihän sitä nyt tuokkonen mansikoita pysähtyä ostamaan kojusta. Olivat muuten mansikat lähes yhtä hyviä kuin Suomessa. Tapio oli oikein mieltynyt ruoka-autoihin, joissa oli kokonaisia kanoja vartaissa paistumassa grilliseinämän vieressä. Vartaiden alla oli kouru, johon paistuvista kanoista tippui rasvaa ja siellä oli kokonaisia perunoita paahtumassa kananrasvassa. Valitettavasti mahat olivat vielä niin täynnä, että ei jaksettu kanaa vielä syödä. Hyvältä näytti. Saint Paul de Leonin kaupungin keskustaa tuli kävelymatkalla myös nähtyä ja oikein sievä kaupunki katedraaleineen oli sekin. Bretagnessa sieviä kaupunkeja taitaa olla vieri vieressä. Pysäkki löytyi ja bussiin päästiin pienen odottelun jälkeen. Veneellä taas ostokset piilotettiin kaappeihin ja taisi loppuiltapäivä mennä levon merkeissä. Illalla läksimme vielä kävelylle Roscoffin kylään. Satuimme kylille laskuveden aikaan ja kylän edustalla vanha satama oli täysin kuivilla. Näyttää kyllä hassulta, kun veneet nököttävät pystyyn tuettuina tai kallellaan leväisellä pohjalla. Ei kyllä uskaltaisi Anninaa laittaa noin seisomaan. Pysähdyimme rantakuppilaan juomille, että jaksoimme jatkaa lenkin loppuun. Ruuaksi laitettiin vihdoin monta iltaa suunniteltu natsopelti.

Keskiviikko 22.6.2022 satamassa Roscoff, Ranska

Olisimme jo valmiita jatkamana matkaa, mutta viikonloppuisen myrskyn jälkeen tuulet ovat sinnikkäästä luoteesta, jonne meidän pitäisi jatkaa matkaa. Ei ole mitään järkeä lähteä luovimaan vastatuuleen, joten odottelemme torstaiaamuun ennen kuin lähdemme liikkeelle. Se tarkoittaa sitä, että alustavasti suunniteltu pysähdys Kanaalisaarilla Guernseyssä pitää jättää väliin. Meidän pitäisi olla kotona heinäkuun puolivälin maissa, koska asuntomme on tyhjillään ja meidän pitää ehtiä muuttaa takaisin sisään ennen töiden aloitusta. Päivä sisälsi siis valmisteluita seuraavan päivän lähtöä varten. Maria pesi vielä yhden koneellisen pyykkiä sisältäen lähinnä villavaatteita ja fleecejä. Tapio puuhaili moottorin kimpussa ja lisäsi mm. öljyä ja vaihtoi yhden letkun pätkän, jonka epäili tiputtavan dieseliä. Kävimme myös satamatoimistossa maksamassa loput satamaksumme ja varmistamassa, että dieselpumppu on auki seuraavana aamuna aikaisin, kun lähdemme. Myös lähimarketissa piti vielä käydä ostamassa tuoretuotteita matkaa varten. Sinne patikoimme iltapäivällä peltojen halki. Sää oli aurinkoinen ja oikein lämmin ja kesäinen. Oli mukava katsella ohi kulkiessa peltojen vihannesviljelmiä. Erikoisin näky olivat useammasta pellosta tököttävät isot latva-artisokat. Niitä ei kyllä ihan joka päivä näe. Myös perunaa, sipulia ja salaattia näytti kasvavan paljon. Ja talojen puutarhat kukoistivat kukista. Kaupasta saimme lähes kaiken tarvittavan ja patikoimme takaisin veneelle. Ruuaksi tehtiin kapteenin toivomuksesta butter chicken ja riisiä. Ja nukkumaan mentiin aikaisin, että jaksetaan herätä ja lähteä aikaisin liikkeelle.

Torstai 23.6.2022 – sunnuntai 26.6.2022 Roscoff (Ranska) – Scheveningen (Hollanti) matka 395 Nm, kokonaismatka 12 567 Nm

Heräsimme aamulla seitsemän aikaan ja kun veneeseen oli viimeiset meriasetukset saatu kohdilleen, irrotimme köydet ja suuntasimme bensalaituriin, joka tähän aikaan aamusta oli mukavan tyhjä ja pääsimme heti tankkaamaan. Pitkän ja vähätulisen Azorit – Ranska legin jälkeen tankkiin ja kanistereihin menikin ennätysmäiset 121 litraa dieseliä ja hommassa kestikin aikansa. Olipa luksusta, kun bensapumppu toimi automaattisesti ja maksun voi hoitaa luottokortilla. Ei tarvinnut odotella satamatoimiston aukeamista. Kun tankit oli saatu täyteen, suuntasimme ulos marinan kapeasta aukosta. Englannista tuleva matkustajalaiva tulikin juuri viereiseen lauttasatamaan, joten jouduimme hetken odottelemaan ennen satamasta ulosajoa. Ulkona olimme klo 9:30, ei onnistunut kovin aikainen lähtö. Aamupalaa syötiin menossa, keitettiin oikeat kahvitkin, kun meri oli sileä. Koko legin teemana oli keveät tuulet ja ajoimme suosiolla melko paljon koneella, kun ei tarvitse enää laskea tunteja niin tarkasti, mihin löpö riittää.

Vaikka koko matkalla laivaväylät kulkevat rinnalla, purjehdus oli pääasiassa rauhallista ja laivat eivät juuri häirinneet. Pahin kohta tällä kertaa oli Zeebruggeen menevän poikittaisen väylän edessä, mistä ei tahtonut löytyi hyvää purjehduslinjaa kaikkien satamaan pyrkivien -, luotsia odottavien ja ankkuroitujen laivojen, luotsiveneiden ja ruoppauskaluston sekä matkustuslauttojen keskeltä. Liikennekeskus kutsui meitä kertaalleen VHF:llä ja kehotti ajamaan pohjoiseen pois alueelta, vaikka olimme mielestämme laivaväylien välissä sillä hetkellä. Ajoimme pois alueelta hiljaisemman laivaväylän viertä valtavien tuulivoimalakenttien eteläpuolelta. Oli komea näky, kun aurinko laski tuulivoimalapuiston taakse ja voimaloiden valot alkoivat vilkkua.

Etukäteen erityisesti Marian jännittämän Rotterdamin edustalla olevan Maas traffic separation zonen ohitimme todella hyvään aikaan aamulla noin kello 5, jolloin pääsimme heti ilman häiritseviä laivoja ajamaan väylän yli. Sitten olikin enää kivenheitto Scheveningenin satamaan. Sitä kohti puksuteltaessa tehtiin juhannuksen kunniaksi kunnon pekoni-muna-aamiainen. Kun saavuimme sataman edustalle ja laskimme purjeet, saimme liikennekeskukselta heti luvan ajaa sisään ja olimme sopivasti Marinassa 8:30 satamatoimiston auettua. Satamamestari oli jo paikalla kumiveneellään, ja saimme kahdeksi yöksi laituripaikan ahtaan ja sokkeloisen reitin takaa keskeltä satamaa. Hyvä aisapaikka, joka maksettiin kännykkäapilla. Tuulta ei onneksi ollut, joten rantautuminen sujui mallikelpoisesti. Ketään ei enää täällä Euroopassa kiinnosta sentin paksuinen paperipinomme veneen papereita, joita on viimeiset kuukaudet pitänyt esitellä eri luukuille. Köydet olivat kiinni ja vene satamakunnossa klo 9:30. Edellinen yö oli mennyt laivaväylien takia lyhyillä unilla, joten otimme ensimmäiseksi päiväunet ja kävimme suihkussa. Sitten Tapio kilautti Rostockiin suomalaiselle merimieskirkolle ja saimme heidän pihasaunastaan varatuksi samalla illalle saunavuoron klo 16:30-17:30. Edellisen kerran olimme olleet saunassa Suomessa käydessä syksyllä, joten juhlamieli oli taattu. Sitä ennen ehdimme poiketa Rotterdamin keskustassa syömässä ja vaihtamassa kuulumiset siellä opiskelevan Tapion kummitytön Annikan kanssa.

Sauna maistui makealle ja saunajuomaksi saatiin ostettua oikein Pommacit ja saunan jälkeen vielä kahvit, karjalanpiirakat ja korvapuustit. Merimieskirkon pappi ja sosiaalikuraattori olivat töissä, ja heidän kanssaan oli mukava vaihtaa kuulumisia. Mahtavaa, että tällainen paikka löytyy. Suosittelemme ehdottomasti kaikille purjehtijoille ja muillekin seudulla liikkuville suomalaisille. Kaupasta tarttui veneelle viemiseksi myös hernekeittoa, varrasleipää, Oltermannia ja pantterikarkkeja. Saunominen otti pitkän tauon jälkeen yllättävästi voimille ja juna- ja ratikkamatkan ja loppumatkan kävelyn jälkeen olimme kypsiä unille.