Vuosi 2022 viikko 24: Roscoff tutuksi

Lauantai 18.6.2022 saapuminen Azoreilta Roscoffiin, Ranska klo 9. Matka 1366 Nm, kokonaismatka 12 172 Nm

Saavuimme Azoreilta Ranskan Roscofiin sumuisena aamuna juuri sopivasti ennen Biskajanlahdelle viikonloppuna tulossa olevaa matalapainetta. Rantautumisen saimme vielä tehdä mukavasti tyvenessä. Kun saimme veneen kiinnitettyä, suuntasimme satamatoimistoon maksamaan satamamaksua. Asiakaspalvelu oli toimistossa todella ystävällistä ja englantikin taittui henkilökunnalta. Kyselimme vielä, pitääkö meidän käydä jossain muissa virastoissa, kun tulimme Azoreilta, mutta vastaus oli ei, satamatoimisto riittää. Sitten suuntasimme naapurirakennuksessa olevaan bistroon ostamaan aamiaispatongit, kun emme vielä olleet aamupalaa ehtineet syödä. Otimme patongit mukaan ja suuntasimme takaisin veneelle. Laiturilla ihastelimme Tullin söpöä mustaa labradoria, joka oli liikkeellä virkavaljaissa ohjaajansa kanssa. Kun pääsimme veneelle ja Maria oli juuri alkanut ladata mutteripannua kahvinkeittoon, joku koputti veneen kylkeen napakasti. Siellähän oli sitten kymmenisen kappaletta tullihenkilöitä ja äsken nähty tullikoira. Tullin delegaatiota johti noin viisikymppinen mies, joka tiedusteli meiltä varsin tiukkaan sävyyn, miksi emme ole käyneet tullissa ja miksi meillä ei ole keltaista Q-lippua ylhäällä. Olimme miettineet Q-lipun nostoa, mutta tulleet siihen tulokseen, että sitä ei tarvitse nostaa, koska tulemme EU maasta toiseen EU-maahan. Tullimies oli sitä mieltä, että lippu olisi pitänyt nostaa, koska Azorit eivät kuulu Schengenin sopimukseen. Yritimme myöhemmin varmistaa asiaa netistä ja Euroopan neuvoston sivujen mukaan kyllä kuului. No tiedä häntä, mikä oli syy, mutta seurue koirineen tuli tekemään meille tullitarkastuksen. Saimme vastailla johtajasedälle matkareittiämme koskevia kysymyksiä ja hän mm. halusi nähdä lokikirjamme. Sillä välin neljä henkilöä ja koira tutkivat veneen sisätiloja, kaksi kirjasi ja neljä odotteli laiturilla. Tiesimme, että meillä ei ole mitään laitonta tuotavaa, mutta kyllä sitä aina mielessä käy, onko joku voinut Karibialla sujauttaa jonkin paketin veneeseen. Siinä olisi sitten hyvä selitellä, että emme ole koskaan pakettia nähneetkään. No mitään ei onneksi löytynyt, kuten ei pitänytkään. Noin parinkymmenen minuutin penkomisen ja papereiden täytön jälkeen homma tuli valmiiksi, tullimiehet toivottivat hyvää päivänjatkoa ja lähtivät. Eivät näyttäneet menevän mihinkään muuhun veneeseen, olivat ilmeisesti tulleet ihan meitä varten. Venenaapurimme oli sitä mieltä, että tulli käy tarkastamassa kaikki Karibialta tulossa olevat veneet, mikä voi hyvin pitää paikkaansa.

Satama

Koira jätti jälkeensä yllättävän ison määrän karvaa ja kynnenjäljet siniseen kylkiraitaan. Ei taida haukkukaan joka päivä purjeveneeseen päästä hommiin, oli sen verran jännittyneen oloinen. Pääsimme vihdoin kahvin keittoon jaa aamupalalle porukan häivyttyä. Pienen siivoustuokion jälkeen paineltiin päiväunille. Tapio ei kuitenkaan malttanut nukkua vaan nousi ja läksi lenkille, Maria jäi nukkumaan. Sitten päästiinkin taas pitkästä aikaa nauttimaan kunnon suihkusta. Iltapäivällä luvattu matalapaine alkoi tehdä tuloaan, tuuli nousi ja alkoi sataa. Kysyimme satamatoimistosta ravintolasuosituksia ja päätimme niiden perusteella mennä syömään samaan bistroon, jota haimme aamulla patongit. Sateessa ei jaksanut kävellä reilua kilometriä kylille. Sopivasti alkoi vielä ukkostaa, kun olimme kävelemässä ravintolaan. Saimme hyvän ikkunapöydän. Alkupalaksi tilattiin jaettavaksi lajitelma paikallisia leikkeleitä ja pikkelöityjä vihanneksia. Tapio nautiskeli pitkästä aikaa kunnon IPA:sta, Maria yllättyi siitä, kuinka hyvää paikallinen omenasiideri on. Pääruuaksi Tapio söi Fish and Chips, Maria toista kalaa leivitettynä. Jälkiruokaa ei sitten jaksettukaan. Ruoka oli ihan OK. Nukkumaan vetäydyttiin ajoissa, tosin Tapio oli vielä mielessään purjehtimassa ja uni sen mukaista.

Veneet kuivilla

Sunnuntai 19.6.2022 satamassa Roscoff, Ranska

Sunnuntaina luvattu myräkkä oli toden teolla päällä. Tuuli vinkui veneiden mastoissa ja sadetta tuli välillä enemmän, välillä vähemmän. Meillä oli niin hyvä ja suojainen paikkaa, että veneestä ei kuulunut pienintäkään vinkunaa. Olimme edellisenä päivänä rekrytoineen satamatoimiston naisen soittamaan autovuokraamoon ja sopimaan meille vuokra-auton lähikylästä. Illalla oli jo kuitenkin ilmennyt, että sinne ei mennyt aamulla busseja eikä huvittanut lähteä potkulaudalla kastumaan. Saimme onneksi aamulla soitettua ja siirrettyä autovuokran päivällä eteenpäin maanantaille. Eli hiljainen sadepäivä oli ohjelmassa. Käytimme hyväksi Roscoffin sataman hiljaista ja hyvää pesutupaa ja pesimme ja kuivasimme kolme isoa koneellista pyykkiä. Pyykkien ollessa koneessa kävimme tutustumassa sataman venetarvikeliikkeen valikoimaan. Marialle tarttui mukaan vanhat kunnon sadehousut. Kun olimme kuivien pyykkien kanssa palaamassa veneelle, alkoi sitten todellinen rankkasade ja menimme sitä suojaan sataman oleskelutilaan. Perässämme sisään tuli myös hollantilainen pariskunta, joiden kanssa olimme vaihtaneet pari sanaa jo pesutuvassa. He olivat nyt lähdössä omalle pitkälle purjehdukselleen Karibialle ja todennäköisesti ihan maailman ympäri. Juttuahan sitten riittikin, kun kerroimme omia matkakokemuksiamme ja vinkkejämme. He lupasivat tulla myöhemmin poikkeamaan veneellämme ja katsoimme, olisiko meillä heille myytäviä satamakirjoja. Saimme kiertoon Kanarian ja Karibian satamaoppaat, ja sadepäivä kului rattoisasti jutellessa. Heidän lähdettyään teimme pizzaa, joka ei tällä kertaa onnistunut kovinkaan hyvin. Tapionkin aivot olivat jo tajunneet, että olimme jo satamassa, joten yökin sujui jo paremmin.

Alkupala

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: