Vuosi 2022 viikko 21: Odottelua ja syömistä Azoreilla

Maanantai 23.5.2022 satamassa Horta, Faial

Maanantaina vietettiin meidän 14. hääpäivää. Aamulla mentiin sen kunniaksi aamupalalle läheiseen kahvilaan syömään herkulliset munakkaat. Aamiaisen jälkeen Tapio suuntasi Maysiin tekemään lopullisen vanttitilauksen Lissaboniin. Nyt sitten odotellaan, koska uudet tulevat ja onko mahdollista, että saisimme oikeanlaiset heti. Päivällä kävimme ostamassa paikallisesta rautakaupasta uusia työkaluja Karibialla ruostuneiden ja Poseidonille uhrattujen tilalle. Maria sai hääpäivälahjaksi niittipyssyn ja niittejä. Teimme samalla pienen kävelykierroksen keskustassa ja kurkistimme sisään yhteen kirkkoon. Ja kävimme jäätelöillä Gelados do Atlânticossa. Sää oli hetkittäin jopa aurinkoinen, joten oli mukava istua puistossa katselemassa satamaa ja nautiskella jäätelöstä. Illalla kävimme syömässä Gastro bar Príncipessä. Alkuruuaksi otimme molemmat punajuuri-homejuustokeiton, pääruuaksi Tapio otti mustekalaa ja Maria kalaa. Ruoka ei taaskaan tuottanut pettymystä laadun eikä hinnan suhteen ja paikka oli lisäksi erittäin viihtyisä ja kauniisti sisustettu.

Tiistai 24.5.2022 satamassa Horta, Faial

Söimme veneessä aamupalan ja suuntasimme autovuokraamoon hakemaan kahdeksi päiväksi vuokraamamme menopelin. Pienen sähellyksen jälkeen saimme käyttöön Renault Clion ja läksimme ajelemaan saarta ympäri. Tarkoituksena olisi molempina autopäivinä käydä kävelemässä lenkit ja katselemassa maisemia. Kirkkaampaa säätä oli luvattu keskiviikolle, joten säästimme varsinaisen ykköskohteen, Faialin kalderan, seuraavaan päivään. Nyt jätimme auton Capelon kirkon pysäköintialueelle ja läksimme kävelemään All Tails sovelluksen ohjeiden mukaista polkua ylös tulivuorille. Alkuun polku kulki peltojen poikki ylämäkeen, kunne yhdistyi tiehen ja lopulta siirryimme varsinaiselle vaelluspolulle. Sää on ihanan keväinen ja polun varressa kukkivat monenlaiset kukat, joista useimmat tosin tuntuivat olevan vieraslajeja. Sää oli kirkas ja saimme nauttia upeista maisemista vehreiden peltojen yli merelle. Metsämansikat olivat jo kypsiä tien varressa, tosin eivät maistuneet yhtä makeilta kuin Suomessa. Ylhäällä pidimme juomatauon ennen kuin aloimme laskeutua pitkin vaelluspolkua. Ohitimme laskeutuessa kaksi entistä laavatunnelia, joista oli laava eroosiossa kulunut pois ja tilalle oli tullut 55 m syvyinen onkalo. Reitin oli tarkoitus jatkua vielä Faialin länsikärkeen, jossa on näkyvillä vuonna 1957–1958 tapahtuneen tulivuorenpurkauksen jäljet ja vierailukeskus. All Trails sovellukseen merkittyä polkua ei kuitenkaan mennyt, joten jouduimme palaamaan toista polkua pitkin tielle ja kävelimme kaunista kylätietä pitkin takaisin autollemme ja ajoimme länsikärkeen. Paikka oli uskomattoman näköinen, maisema oli mustaa hiekkaa ja kalliolla törrötti toiminnasta poistettu majakka. Tulivuorivierailukeskus oli rakennettu maanalaisiin tiloihin. Maksoimme pääsyliput museoon, jossa oli näytteillä erilaisia kiviä ja kerrottiin 1957 tulivuorenpurkauksesta ja Azoreiden geologiasta. Emme kovin perusteellisesti jaksaneet perehtyä näyttelyyn. Samalla lipulla pääsi myös kiipeämään majakan huipulle kapeita kierreportaita pitkin, siellä piti tietysti käydä. Kiipesimme myös kallion näköalapaikalle ennen kuin jatkoimme matkaa saaren ympäri.

Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan. Paikka näytti ulospäin aivan räkäiseltä paikalliskuppilalta, mutta yllättäen ruoka olikin todella hyvää ja halpaa ja maisemissakaan ei ollut valittamista. Söimme alkuruuaksi paikallista tuorejuustoa chilihillon ja leivän kera. Se maistui lähinnä Valion kotijuustolta eli oli herkullista. Pääruuaksi Tapio tilasi kana-annoksen ja Maria päivän kalaa. Tarjoilijalla oli hauska kalakirja, josta hän etsi kuvat kolmesta päivän kalasta, joista sai valita mieleisensä. Maria valitsi fileenä tarjottavan triggerfishin, ruokajuomiksi otettiin kokikset ja Maria otti vielä ruuan jälkeen kahvin. Koko lysti kustansi 30 €, positiivinen yllätys. Paluumatkalla pysähdyimme vielä parille näköalapaikalle ihailemana maisemia ja lopulta ajoimme tutulle Supermarketille ostoksille. Ostimme juomavesiä, UHT-maitoja ja limsoja ja muuta painavaa, jota emme halua kantaa käsin veneelle. Kaupasta kiirehdimme pesulalle hakemaan puhtaat pyykkimme ja sitten takaisin veneelle piilottamaan ostokset.

Keskiviikko 25.5.2022 satamassa Horta, Faial

Aamupalan jälkeen suuntasimme autolla ylös kalderalle (tulivuoren romahtamisesta syntynyt painuma). Kalderan ympäri kiertää 8 km vaellusreitti. Valitettavasti säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja päivä oli osittain pilvinen, näkyvyys oli huonompi kuin edellisenä päivänä ja huipulla oli tuulista. Ajoittain pilvet kuitenkin väistyivät ja saimme nauttia upeista maisemista vihreille pelloille ja merelle. Parkkipaikka oli täynnä autoja, mutta polulla ei silti ollut ruuhkaa. Maisema sisälle tulivuoren romahtaneeseen keskiosaan oli upea ja kevät parhaimmillaan. Saimme siis nauttia myös erilaisista upeista kukista ja linnunlaulusta. Polulla oli jonkin verran korkeuseroa, jalat tuntuivat väsyneiltä. Tulimme siihen lopputulokseen, että emme tässä kunnossa edes suunnittele kiipeävämme naapurisaaren Picolle, Portugalin korkeimmalle huipulle, jolla on korkeutta 2351 metriä. Se saa jäädä toiseen kertaan.

Kun olimme lenkin vaeltaneet, ajelimme alas mutkittelevia teitä ja yritimme etsiä yhtä mainiota lounaspaikkaa kuin edellisenä päivänä. Ensimmäinen ravintoja, jossa kävimme, oli vain tilausravintola ja toisessa oli lounasaika jo loppunut. Niinpä ajelimme takaisin Hortaan ja menimme kylän toisen isompaan markettiin. Heillä oli kahvila ja sieltä saimme pientä lounasta. Kävimme myös katsomassa kaupan valikoiman, joka osoittautui selvästi huonommaksi kuin vakimarkettimme, joten ajoimme sinne. Nyt hankittiin täydennystä säilyke- ja kuiva-ainevarastoihimme. Tuoretuotteita ei vielä voi ostaa, koska ei tiedä, koska pääsemme suuntaamana kohti Ranskaa. Illalla lepäilimme ja kävimme palauttamassa auton vuokraamoon.

Torstai 26.5.2022 satamassa Horta, Faial

Aamupala syötiin veneellä. Aamupalan jälkeen soi puhelin ja Maysista soitettiin, että Lissabonista tilatut vanttimme olivat saapuneet. Emme hetkeäkään odottaneet, että ne tulisivat näin pian. Tapio lähti saman tien hakemaan niitä ja saman tien kävi ilmi, että niissä oli aivan vääränlaiset alapäätteet, vaikka ne olivat vanhan mallin mukaan tilatut. Alapäässä oli kierre, joka olisi pitänyt kiertää suoraan vanttiruuville. Kaiken lisäksi kierre oli väärän paksuinen eikä sopinut vanttiruuveihimme. Yläosan T-päätteet näyttivät kuitenkin olevan oikeaa kokoa. Varmuuden vuoksi Maria kuitenkin meni mastoon vielä kokeilemaan ja varmistamaan, että näin on. Päätteet olivat yläpäässä sopivat, mutta varmuuden vuoksi testasimme myös babystayn pituuden, joka oli metrin liian lyhyt. Ei muuta kuin Tapio palasi takaisin Maysiin tekemään reklamaatiota. He myönsivät virheensä, mittasivat Babystayn uudelleen ja laittoivat uuden tilauksen sisään Lissaboniin. Toivottavasti toisella yrityksellä tulee oikeat. Nyt ei ole tietoa, koska seuraava toimitus tulee, joten odottelu Hortassa jatkuu.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten läksimme kävelylle Hortan vieressä olevan Monte Guian vaellusreitille. Hienon reitin olivat rakentaneet aivan kaupungin viereen lähes luoksepääsemättmille kallioille. Reitti näytti olevan paikallisten polkujuoksijoiden suosiossa jyrkkine nousuineen. Nautimme todella lintujen laulusta ja keväisestä ruohon tuoksusta ja meri-ilmasta. Kun olimme palaamassa kävelyltä, päätimme mennä syömään päivällistä aiemmin bongattuun Restaurant Atletico -nimiseen paikkaan. Saimme pöydän sisältä. Olimme etukäteen katselleen paikan hyvännäköisiä liha-annoksia, mutta ravintolassa olikin iso jäätiski, jossa oli näytillä tuoreita kaloja. Tarjoilija myös selosti hyvin tarjolla olevien kalojen ominaisuudet, joten ei muuta voinut kuin tilata kalaa. Alkuruuaksi otimme jaettavaksi limpettejä eli maljakotiloita, jotka ovat Azoreilla suosittua ruokaa. Ne oli grillattu ja tarjottiin kuorestaan valkosipuliöljyn, sitruunan ja yrttien kanssa. Ne olivat melkoisen merenmakuisia ja sitkeitä, mutta kaikki syötiin. Pääruuaksi Tapio otti samaa tiggerfishiä fileenä, mitä Maria söi tiistain lounaalla ja Maria otti kokonaisena grillattua alfonsino – nimistä kalaa. Lisukkeeksi tarjoiltiin grillattuja kasviksia ja perunaa ja valkosipulileipää. Kaikki oli grillattu hiiligrillillä ja niissä oli todella hyvä maku. Jälkiruualle jäi onneksi myös tilaa. Ruoka oli erinomaista ja hinta Azorien vakio, 70 € juomien kanssa. Yritämme kyllä tulla vielä uudelleen syömään ne liha-annokset myös, sen verran hyvää oli ruoka.

Perjantai 27.5.2022 satamassa Horta, Faial

Jatkoimme veneessä siivousta. Maria puunasi keulakajuutan. Otimme genaakkerin ulos kuivumaan tuuleen ja aurinkoon ja kuivattelimme myös keulakajuutan alla varastossa olevia pelastusliivejä ja muita tavaroita. Tyhjensimme ja siivosimme myös perän ison varastoboksin ja tarkistimme, että siellä on kaikki OK. Oli. Illaksi oli luvattu sadetta, joten kävimme kävellen kaupassa ja ostimme päivälliseksi ainekset jauhelihakastiketta, perunaa ja salaattia varten. Ilta kokattiin. Hyvää oli kotiruokakin ja oli mukava kokata.

Lauantai 28.5.2022 retki Pico, Madalena

Aamupalan jälkeen Tapio teki normaalin päiväretkensä Maysiin tiedustelemaan, ovatko vanttimme saapuneet. Eivät olleet, joten teimme ex-tempore-päätöksen lähteä saman tien yhdeksi yöksi naapurisaarelle Picolle kiertelemään. Maria varasi lauttaliput netistä 14:15 lähtevälle vuorolle ja Tapio varasi yhden yön naapurisaaren isosta hotellista. Sitten pakkaus, nopea lounas ja läksimme kävelemään lauttasatamaa kohti. Naapuriveneen ruotsalaiset sedät lupasivat vahtia Anninaa poissaolomme ajan. Lauttaterminaalissa oli jo väkeä odottamassa lauttaa. Paikka oli pieni, mutta yllätykseksemme siellä oli hyvin varusteltu kahvila, josta napattiin vielä jälkiruuat niukalle lounaallemme. Lauttamatka Picolle kesti puoli tuntia ja lautta näytti ulkoa pieneltä, mutta sisältä isolta ja tietysti sielläkin oli kahvila. Portugalista saa kyllä joka paikasta hyvää maitokahvia useimmiten vielä vasta jauhetuista pavuista. Flunssaista väkeä tuntuu olevan liikenteessä. Vuosi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan yskiä julkisella paikalla kuten nyt. Suurin osa ihmisistä piti kyllä maskia, vaikka siitä ei ollut mitään vaatimusta, myös me.

Picolle saavuimme klo 15. Kävimme kivenheiton päässä olevassa hotellissa kysymässä huonettamme, mutta se ei ollut vielä valmis, joten jätimme ison repun säilytykseen ja läksimme kävelemään Picon viinimuseolle. 2 € sisäänpääsymaksulla saimme kierrellä näyttelyissä, joissa kerrottiin viininvalmistuksen erityislaatuisuudesta Picolla ja yleisesti viineistä. Viiniköynnökset kasvavat täällä meren tuulelta ja kosteudelta suojassa kiviaidoista tehdyissä labyrinteissä, jotka näyttivät erikoisilta. Muurin koreus pitää olla tarkasti oikea, että aurinko pääsee kuitenkin paistamaan riittävästi sisään. Viinitarhat näyttivät ihan erilaisilta kuin Douron laaksossa, lähinnä kivierämaalta. Työt joudutaan pitkälti tekemään käsin nykyisinkin. Valitettavasti viinimuseolla ei ollut mahdollisuutta maistella viinejä. Opas antoi kyllä yhteystiedot, joista olisimme voineet kysyä maistelua, mutta se jäi, kun sinne pääsyä varten olisi pitänyt olla auto. Niinpä kävelimme kiertoreittiä takaisin hotellillemme ja haimme huoneen ja pidimme pienen lepotauon. Huone oli aivan siisti ja hyvä. Ainoat miinukset olivat, että hotelli peri mainostamistaan palveluista lisämaksua. Kuntosalin omatoimisesta käytöstä olisi saanut kustantaa 5 € ja uima-altaan käytöstä 10 €, jätimme ne väliin. Maria oli tutkinut paikallista ravintolatarjontaa ja illallispaikaksemme valikoitui tutkimuksen perusteella O Cinco- niminen ravintola keskustassa, jonne suuntasimme heti kun päivällisaika alkoi. Ajoituksemme oli hyvä, sillä onnistuimme saamaan pöydän, vaikka meillä ei ollut varausta. Tilasimme alkuruuaksi jaettavaksi lajitelman paikallisia makkaroita ja juustoja leivän kanssa. Lautasella oli kolmea erilaista makkaraa ja kolmea juustoa, myös verimakkara kuului valikoimaan. Juustot tarjoiltiin hunajan kanssa. Kaikki, myös verimakkara, olivat herkullisia (paitsi mustamakkara on kyllä parempaa kuin paikallinen verimakkara) . Pääruuaksi otimme molemmat tarjoilijan mainostamaa tonnikalaa erilaisina annoksia. Maria otti paikan erikoisannoksen, tonnikalaa valkosipulin, paprikan ja bataattien kera, Tapio tonnikalan ranskanperunoiden ja vihannesten ja kurkkukastikkeen kanssa. Juomaksi päätimme kokeilla paikallista roséviiniä, joka sopi oikein hyvin annosten kanssa ja tarjoiltiin ihanan kylmänä. Jälkiruuaksi Tapio otti Oreo-kerma-kerrosjälkiruuan ja Maria sitruunajuustokakkua. Jälleen kerran herkullinen päivällinen! Listalla olisi ollut myös paljon muuta houkuttelevaa ruokaa muun muassa itse tehtyä kebabia, valistettavasti ravintola on sunnuntaina kiinni, joten emme pääse testaamaan. Kävimme vielä parissa eri kuppilassa istumassa aja katsomassa jalkapallon mestarien liigan finaalin loppua. Ensimmäisestä kuppilasta läksimme siellä alkavan karaokeillan tieltä karkuun. Ei huvittanut jäädä kokeilemaan paikallista karaokea. Hiljaista oli kaupungilla lauantai-iltana. Palasimme ajoissa hotellille ja nautimme molemmat tilavasta lämpimästä suihkusta.

Sunnuntai 29.5.2022 retki Pico, Madalena

Olipa outoa nukkua leveässä ja kovassa sängyssä. Veneessä saa ehdottomasti paremmat unet kuin hotellin sängyssä. Varasimme reilusti aikaa hotellin kehutulle aamupalalle ja tarjonta olikin runsas. Lämpimiä ruokia, kylmiä juustoja ja leikkeleitä, jugurtteja, muroja, hedelmiä, leivonnaisia, erilaisia kahveja ja jopa valkoviiniä olisi ollut tarjolla. Niin ja letunpaistokone, jota emme tosin kokeilleet. Mahat tulivat täyteen. Päivä näytti sateiselta, joten hotellihuoneen luovutettuamme vähän mietiskelimme, mitä mahdamme puuhailla klo 18 lautan lähtöömme asti. Poikkesimme ex-tempore ohittamaamme autovuokraamoon ja koska heillä oli vapaa auto edulliseen hintaan, päätimme vuokrata sen päiväksi ja ajaa saaren ympäri. Saimme uudehkon Citroen C3:n alle. Suuntasimme ensin vuoristomajalle, josta vaellus Pico-vuorelle alkaisi. Valitettavasti pilvet ulottuivat alueelle ja matkalla satoi rakeitakin. Parkkipaikka oli täysin tyhjä ja näkyvyys nolla. Niinpä mekin ajelimme takaisin alas pilvirajan alapuolelle. Maisemat olivat erilaisia kuin Faialilla, karumpia. Metsää ei ollut juurikaan. Lehmiä oli täälläkin paljon laitumilla. Saaren itäosa taas oli jyrkkää ja jylhää pienine kylineen. Pysähdyimme yhdelle näköalapaikalle katsomaan maisemia. Vieressä oli ravintoja ja ajattelimme poiketa sinne juomille. Paikka osoittautui sushi-paikaksi ja tekeminen näytti niin hyvältä ja kalat tuoreilta, että päätimmekin tilata lounaaksi sushi ja sashimilajitelman, 30 palaa. Suurin osa kalasta oli tuoretta herkullista tonnikalaa. Erikoisuutena oli joissain rullissa sisällä ananasta, mutta sekin sopi ihan hyvin sushiin.

Lounaan jälkeen jatkoimme ajomatkaa saaren ympäri ja ajoimme sympaattisen maaseudun ja kylien halki. São Jorgen saari näkyi hyvin Picon pohjoispuolella. Siellä oli maaliskuussa paljon pieniä maanjäristyksiä, joiden arveltiin mahdollisesti enteilevän tulivuorenpurkausta ja saarelle ei saanut matkustaa. Nyt tilanne on ilmeisesti rauhoittunut maanjäristysten suhteen. Kävimme Picon pohjoispuolella kävelyllä kuivuneen laavan muodostamassa kivikossa, ja laava oli muodostanut myös kaaria, joista aallot löivät läpi. Merenkäynti oli voimakasta ja aallot kunnioitusta herättäviä. Pysähdyimme matkalla vielä Cella nimisessä baarissa kahvilla. Paikan arkkitehtuuri oli erikoista. Se oli rakennettu puusta ja sisäosa muistutti valaan luurankoa. Terassilta oli hienot näköalat kotisaarellemme Faialille. Sitten oli jäljellä tankkaus, auton palautus ja repun haku hotellin säilytyksestä. Meillä oli vielä tunti aikaa ennen lautan lähtöä, joten poikkesimme vielä syömään keskustan auki olleeseen paikalliseen snack bariin. Ruoka olikin yllättävän hyvää. Erityisesti Marian annos, paistettua kanaa sieni-creme fraiche-kastikkeessa oli herkullinen. Ja lauttaan ehdimme passelisti ja sitten takaisin veneelle katsomaan viimeistä erää jääkiekon MM-finaalista Leijonien ja Kanadan välillä. Lähetystä voi kätevästi ulkomailla seurata IIHF:n YouTube kanavalta suorana. Kultajuhlista ei kylläkään Azoreilla ollut tietoakaan, naapurin ruotsalaiset sentään tiesivät, että kisat ovat käynnissä.