Vuosi 2022 loput viikosta 20: saapuminen Azoreille

Perjantai 20.5.2022 saapuminen perille legiltä Bermuda – Azorit matka 2112 Nm, kokonaismatka 10 806 Nm

Vihdoin pääsimme ajamaan sisään Hortan aallonmurtajien välistä satama-altaaseen yöllä kello 01:30. Olimme kännykkäverkon saatuamme viestitelleet pari päivää aiemmin perille saapuneen Seaberryn kanssa, ja he kehottivat kutsumaan satamaa VHF:llä ja varoittivat, että joudumme todennäköisesti ankkuriin aamuun asti. Niinpä olimme viimeisten moottorointimailien aikana askarrelleet ankkurin takaisin toimintavalmiuteen ja tietysti myös kaksi ja puoli viikkoa ylhäällä ollut isopurje piti laskea. Yritimme kutsua satamaa eri kanavilla kolmeen kertaan, mutta vastausta ei saatu. Niinpä ajoimme sisään satamaan. Yllättävän paljon oli veneitä ankkurissa ja vastaanottolaiturissakin monessa rivissä kylkikiinnityksessä. Satuimme tulemaan hyvään aikaan ja pääsimme kiinnittymään baarista sopivasti tulossa olevien norjalaisten kylkeen. Hyvä niin, ei olisi tehnyt mieli ruveta yön pimeydessä etsimään sopivaa koloa ankkuroitumiseen. He olivat lisäksi paikalla ottamassa köysiämme vastaan ja antoivat vinkkejä, kuinka toimia satamassa. Satama oli kuulemma tupaten täynnä. Yhtenä päivänä oli saapunut 53 venettä ja vaurioita oli itse kullekin tullut vallinneissa tuulissa. Kun saimme köydet kiinnitettyä, huomasimme, että viimeisten päivien vastatuulikeikutuksessa keskimasto oli välivantin puutteessa päässyt elämään sen verran, että babystay (lyhyt vaijeri, joka tukee maston keskiosaa edestäpäin) oli päässyt välillä löystymään ja lähes kaikki sen vaijerisäikeet olivat irti. Sekin menee siis vaihtoon.

Juhlistimme legin loppumista gini toniceilla ja otimme vielä ”nopean” puhelun Zeldalaisille ennen kuin painelimme pitkästä aikaa nukkumaan takakajuuttaan ja ihan yhtä aikaa. Tapio ei ilmeisesti osannut nukkua, kun vene ei keikkunut ja äännellyt tarpeeksi, vaan pomppasi aamulla aikaisin ylös ja paineli satamatoimistoon kirjaamaan meitä sisään maahan ennen kuin Maria oli vielä ehtinyt herätä. Homma hoitui nopeasti ja helposti, piti käydä vain kahdella luukulla. Satamatoimistossa odotti mieluinen yllätys. Vaikka satama oli tupaten täynnä, meille liikeni laituripaikka, koska olimme sopivan pieniä. Marialle tuli äkkiherätys ja saman tien irrottauduimme vielä nukkuvien norjalaisten kyljestä ja kurvasimme pohjoiseen satama-altaaseen C-laituriin aisapaikallemme. Tankatakin olisi pitänyt, mutta tankkauslaiturille odotti niin paljon veneitä, että jätimme sen myöhempään. Kun saimme köydet kiinni, ehdimme vähän katsella ympärille, että miltäs ne Azorit näyttävätkään. Sää oli harmaa ja kostea, mutta läheiset jyrkät vihreät rannat ja aiempien purjehtijoiden maalauksin koristellut aallonmurtajat näkyivät. Mahtavaa olla täällä! Laituripaikassamme on sähköt ja vesi, satamarakennuksessa lähes ympäri vuorokauden auki olevat suihkut ja pesutupa. Mitä ylellisyyttä.

Läksimme ensimmäisenä käymään Mid Atlantic Yacht Servicesillä eli Mays:llä tiedustelemassa, onnistuuko heillä vanttiemme uusinta ja rikitarkastus. Täytimme työpyynnön ja sovimme, että irrotamme korjattavat vantit ja tuomme ne heille katsottaviksi. Sen jälkeen läksimme tutustumaan kylään ja satamaan. Kävimme tervehtimässä Seaberryn miehistöä. Heillä oli täysi tohina veneellä käynnissä tarkistustoimissa. Heillä oli suunnitelmassa jatkaa matkaa kohti Ranskaa jo seuraavana päivänä, koska osan miehistöstä pitäisi olla lennolla takaisin Suomeen jo kesäkuun alussa. He seilaavat takaisin Eurooppaan kuuden hengen miehistöllä. Satama näyttää oikein kansainväliseltä ja Atlantilta selvinneet miehistöt tuntuvat olevan hyvällä tuulella. Hortan kaupunki näyttää niin ikään oikein sievältä värikkäine kivitaloineen ja vehreine puistoineen. Emme olleet ehtineet ollenkaan syödä aamupalaa, joten poikkesimme varhaiselle lounaalle auki olevana pitseriaan ja otimme puoliksi keskikokoisen pizzan, limut ja kahvit. Hintataso täällä vaikuttaa Karibian jälkeen oikein kukkaroystävälliseltä, pizza ja juomat maksoivat 12 €. Taidamme pitää nyt vähän lomaa veneessä kokkauksesta ja nauttia muiden laittamista ruuista.

Ruuan jälkeen palasimme veneelle ja vaihteeksi Maria hinasi Tapion mastoon irrottamaan babystayn ja katkenneen välivantin. Vähän oli raskas vinssaushomma, mutta vastakkaisella venepaikalla venettä katsomassaan ollut Azoreilla asuva hollantilainen miekkonen tuli onneksi hätiin ja auttoi vinssaamisessa ja babystayn irrottamisessa alapäästään. Babystay menee mastoon tutkan alta niin, että tutkakin jouduttiin irrottamaan paikaltaan ja laskemaan köyden varassa kannelle. Ystävällinen naapurin mies myöhästyi jostain omasta menostaan, kun jäi meitä auttamaan. Tapio lähti saman tien uudelleen Mays:iin viemään irrotetut vantit. Onneksi putiikki sijaitsee todella lähellä tätä päätä satamaa, sinne on vain noin 300 m kävelymatka. Reissulla selvisi, että he eivät täällä käytä samanlaisia T-päätteitä, millä meidän vanttimme kiinnittyvät mastoon. Uudet kappaleet pitää tilata Lissabonista, mutta niiden toimitusaika lentokoneella pitäisi olla suhteellisen nopea, noin neljä päivää. Menemme lauantaina aamulla jälleen Mays:siin, jolloin mitataan vantit. Iltapäivällä Tapio läksi käymään sateessa pienellä lenkillä, sillä välin Maria aloitti imurointi- ja järjestelyurakkaa veneellä. Sen jälkeen palkitsimme itsemme suihkulla. Valitettavasti miesten puolella ei tullut lämmintä vettä. Illalla läksimme syömään purjehtijoiden keskuudessa legendaariseen Peter’s Cafe Sportiin, joka on toiminut Hortassa jo vuodesta 1918 alkaen. Ihmeen kaupalla saimme pöydän ruokasalin puolelta. Ruokien ja juomien hinnoittelu jaksaa edelleen yllättää ja ihastuttaa. Oluen saa eurolla, gin tonic Peterin omasta sitruksisesta ginistä 3 €, alkuruuat alle 5 € ja pääruuat kaikki alle 20 €. Alkuruuaksi jaoimme valkosipulileivän ja paikallista sulatettua juustoa ja oliiveita sisältävän annoksen. Tapio söi pääruuaksi pippuripihvin, Maria liha-vihannesvartaan. Oli oikein hyvää ja mahat tulivat täyteen. Sen verran väsytti, että ei jaksanut enää baarin puolelle siirtyä vaan kävelimme takaisin veneelle tutimaan. Tapiolla vielä matkastressi oli sen verran päällä, että kerran yöllä piti käydä tarkistamassa, miksi Maria ei ole vahdissa. Muuten uni maistui.

Lauantai 21.5.2022 satamassa Horta, Faial

Menimme niin aikaisin nukkumaan, että aamulla olimme ylhäällä jo kahdeksan jälkeen. Läksimme brunssille Mays:n naisen suosittelemaan ruokapaikkaan kauppahalliin. Paikan nimi on Ah! Boca Santa. Sää oli jälleen harmaa ja tihkusateinen, tuulta ei ollut. Kävelimme vahingossa hiukan ylimääräistä lenkkiä, ennen kuin paikka löytyi. Se ei haitannut, sillä pulju avasi ovensa juuri kun tulimme paikalle. Ystävällinen omistaja selosti meille portugalinkielisen ruokalistan sisällön. Tilasimme jaettavaksi annoksen, jossa oli muna-pekonileipä ja salaatti sekä pannukakut suklaalla ja mansikoilla ja palanpainikkeeksi kahvit ja kotitekoista limonadia. Tulimme hyvään aikaan, sillä paikka täyttyi tuossa tuokiossa tulomme jälkeen. Ruoka oli jälleen herkullista ja palvelu erittäin ystävällistä. Itse kauppahalli oli melko hiljainen, vain muutamia käsityökojuja, vihanneskojuja ja lihakauppa olivat auki. Oli silti hauska seurata paikallisia viikonlopun vihannesostoksilla brunssin lomassa.

Kun saimme syötyä, oli sopivasti aika mennä taas Mays:iin vanttien mittausta varten. Avasimme molemmat vaijerit liikkeen eteen kadulle ja otimme Mays:n miehen avustuksella niistä mitat. Jäimme vielä miettimään, minkä paksuisina voimme välivantin tilata. Tilaus tehdään Lissaboniin maanantaina, siihen mennessä pitää päättää. Nykyinen välivantti on 6 mm paksua Dyform-vaijeria, mutta uusi vantti tulee olemaan tavallista vaijeria, jolloin murtolujuus jää alle Dyformin vastaavan paksuuden. Saimme mukana pätkän 7 mm paksua vaijeria, jolla voimme kokeilla, mahtuuko se saalingin päästä läpi ja myös mastossa oleva pääte ja sen koko pitää tarkistaa. Eli vinssaushommia taas tiedossa. Tapio sopi Mays miehen kanssa myös, että käyttää vanhan Kanarialla pois vaihdetun autopilotin työyksikkömme näytillä, jos sen saisi vielä korjattua varakappaleeksi. Ja hommahan toimi! Tapio ja Mays:n mies avasivat pilotin ja puhdistivat pölyt pois sähkömoottorista ja vehjehän alkoi toimia. Ihan mukava olla varakappale, kun kahdestaan seilaamme. Iltapäivällä läksimme taas liikekannalle.

Kävimme varaamassa vuokra-auton ensi viikon tiistaille ja keskiviikolle, vilkaisemassa olisivatko Seaberryt paikalla (eivät olleet), pistäydyimme Peter’s Cafe Sportin kaupassa ostamassa heidän nimikkopaitojaan ja kävelimme lähimpänä olevaan Supermarkettiin katsastamaan valikoimaa ja ostamaan illaksi jotain syötävää. Päätimme nimittäin, että tänä iltana syömme veneellä ja katsomme pitkästä aikaa jotain TV:stä. Ruokakaupan eteisessä bongasimme sitten Seaberryn miehistön, joka oli käynyt kunnon ostoksilla paluumatkaa varten ja odotti neljän täyden ostoskärryllisen kanssa taksia satamaan. Vaihdoimme kuulumisia, kunnes heidän taksinsa saapuivat. Harmi, että emme ehtineet viettää enempää aikaa yhdessä Hortassa. Supermarketin yhteydessä oli pieni kodinkoneliike ja poikkesimme siellä katsomassa, olisiko löytynyt liittimiä, joilla puhelimen saa liitettyä radioon. Ei löytynyt. Mukaan tarttui kuitenkin Tapion kauan etsiskelemä partakone ja Marialle läppärikotelo. Ja marketista tarttui mukaan pari kassillista ruokaa. Edelleen hintataso tuntuu ihanalta! Kävelymatkalla kotiin poikkesimme vielä jäätelöillä suositellussa jäätelökahvilassa. Itse paistetuista vohvelitötteröistä tarjoiltu gelato oli kieltämättä herkullista. Kuljemme tästä ohi usein, joten voin veikata, että kyseinen liike tulee meille hyvin tutuksi lähiviikkoina. Veneellä Tapio testasi heti keritsemiskonettaan ja hankkiutui eroon Atlantin kolmen viikon parrasta ja Marian piti myös hiukan ohentaa kipparin kuantoloa, mutta tasaisen lopputuloksen aikaansaaminen vaikutti niin hankalalta, että parempi jättää homma ammattilaisille. Menuksi tarkentui natsopelti kaikilla herkuilla (ekstrana sour cream ja korianteri) ja menu nautittiin televisiota katsellen ennen kuin nukkumatti korjasi miehistön unten maille.

Sunnuntai 22.5.2022 satamassa Horta, Faial

Kapteeninkin aivot ovat rauhoittuneet vihdoin lepoasentoon ja nukuimme aamulla pitkään, kun ei ollut kiirettä herätä. Aamupala nautittiin veneessä. Mutteripannu pääsi pitkästä aikaa käyttöön ja hyvää kahvia tuli. Päivä oli venehommille sopiva, harmaa. Maria hinasi Tapion taas ensimmäisiin saalinkeihin mastoon 7 mm vaijerin kanssa ja totesimme, että emme voi ottaa paksumpia, koska ne eivät mahdu saalinkien päistä, kun masto on pystyssä. Alastulomatkalla Tapio kiinnitti huomiota, että hekin (mastoa takaa pystyssä pitävä vaijeri) kiinnityspääte ennen alapään kukonjalkaa on ruosteessa. Sitten oli Marian vuoro päästä mastoon ihan huipulle asti irrottamaan hekki yläpäästä, että siihen voi vaihtaa uuden päätteen. Matkalla piti tarkistaa kaikki vanttien sisäänmenokohdat ja niidenkin koko puolsi sitä, että vaijerien paksuus pidetään ennallaan. Kyllä oli paljon kivempi kiikkua mastossa, kun ei ollut aallokkoa ja vene oli tukevasti kiinni laiturissa. Siivoilimme venettä myös sisältä ja pidimme kuivauslaitetta päällä vuorotellen eri kajuutoissa nyt kun kerran maasähkö on käytettävissä. Iltapäivällä läksimme kävelemään kohti sataman länsipuolella olevaa näköalapaikkaa, mutta ensin piti tietysti kiertää kaikki laiturit ja tarkistaa, mitä veneitä on lähtenyt ja mitä tullut, mikä otti oman aikansa. Alkoi tietysti sataa, mikä hyydytti suurimmat kävelyhalut ja pienen lenkin jälkeen palasimme märkinä veneelle ja painelimme suihkuun.

Suihkun jälkeen suuntasimme illaksi valikoituneeseen ravintolaan, jonka ruokalistalla olimme kävelylenkillämme nähneet kahdelle hengelle tehtävän tomahawkpihvin. Ravintola olikin hotellin ravintola, jota emme olisi valinneet, jos olisimme sen tienneet. No pihvi bataattisipsien, maustevoin ja haudutettujen sienten kanssa oli kuitenkin ihan hyvä ja ei tarvinnut kävellä sateessa kauas. Ruuan jälkeen kävimme vielä Peter’s barissa jälkiruokajuomilla ja pastel de natoilla (portugalilainen makea pikkuinen piiras). Ei ihme, että paikka on suosittu. Tunnelma oli tälläkin kertaa rento ja kaikenikäistä porukkaa on liikkeellä. Baarissa voi tarkkailla myös vallitsevaa muotia. Nyt upeimmat keksinnöt olivat miehillä päällä. Yhdellä miehellä oli ”käsilaukkuna” ruuvilokerikko, johon oli laitettu naru, josta sitä voi kantaa. Toisella miehellä oli kaulassa koruna Rapalan uistin. Toivottavasti koukut oli poistettu.