Bermuda – Azorit 5. Purjehduspäivä 3.5.2022

Tänään on toivottavasti ohjelmassa dyneeman vienti mastoon varavantiksi. Olemme yrittäneet odotella kärsivällisesti mahdollisimman kevyttä tuulta ja matalaa aallokkoa the operaatiota varten. Aamulla oli vielä tuultA noin 15 kn, joten päätimme odotella vielä illemmalle ja Maria päästettiin nukkumaan vahtivuoron ja aamupalan jälkeen. Lounaaksi syötiin edellispäivältä jääneitä lettuja. Edelleen olemme purjehtineet pelkällä kutterilla noin 3-4 solmun vauhteja. Meri alkaa olla rauhallisempi, mutta välillä tulee suurempia maininkeja, jotka saavat aikaan kunnon keikunnan veneeseen. Tapiokin ehti ottaa iltapäiväunensa kaikkien sähköpostiviestien kirjoittamisen lomassa. Klo 18 otettiin uusi sijainti. Vuorokauden etenemäksi tuli 80 Nm. Taivaanrannassa näkyi iso pilvialue. Mitähän se mahtaa tehdä tuulelle? Emme kuitenkaan enää jaksaneet olla odottavalla kannalla ja päätimme aloittaa masto-operaation. Dyneema pitää viedä lenkiksi styyrpuurin ylemmän saalinkiparin ja maston ympärille. Siellä ylhäällä maston vatkaus edestakaisin moninkertaistuu ja itsensä pitää yrittää suojata mahdollisimman hyvin. Maria puki täyden purjehdusasun ja lisäksi vielä laittoi keskivartaloa suojaamaan kahdet jollaliivit ja päähän kolme veneen paksuinta pipoa. Käteen purjehdushanskat. Maston lähellä pysymisen varmistamiseen käytetään maston ympärillä kaksihaaraista elämänlankaa, jota normaalisti pidetään istumalaatikossa ja kannella mereen putoamista estämään. Tapio vinssaa Marian mastoon puosuntuolilla, johon on kiinnitetty isopurjeen nostin ja vielä varalla spinnun nostin sekä solmulla että lukolla. Dyneema järjesteltiin kestokassiin, joka solmittiin päällimmäisten jollaliivien vyöhön. Mukaan pakattiin lisäksi köysiveitsi, nippusiteitä ja sakset. Ennen lähtöä keskustelimme vielä molemmille mieleen tulleesta kauhuskenaariosta, että Tapio putoaa mereen Marian ollessa ylhäällä mastossa. Sitä ei aiota kokeilla. Jännä, että molemmille oli tullut sama mieleen.

Keikkumisen minimoimiseksi kurssi käännettiin myötäaaltoon, moottori käynnistettiin ja kutteri jätettiin auki. Sitten oli aika laittaa homma käyntiin. Nousu ensimmäisten saalinkien tasolle oli ihan helppo. Saalinkien jälkeen keikkuminen vasta paheni ja oli täysi työ pidellä jaloilla ja käsillä kiinni mastosta ja vanteista, että ei pääse heilumaan. Pari kertaa elämänlanka meinasi jäädä jumiin mastovaloon ja piti vähän laskeutua. Toiset saalingit tulivat onneksi vastaan. Dyneeman lenkki ja pää oli kassista hankala löytää, vaikka olimme jättäneet ne päälle. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta jos tulee, niin silloin ne pitää teipata kassin ulkopuolella helpommin saataville. Lopulta lenkin pujotus saalingin ja maston ympäri ja loppunarun pujotus lenkin läpi onnistui. Juuri kun homma tuli valmiiksi, kävi kuitenkin ilmi, että varanostin oli jäänyt lenkin sisäpuolelle. Tapio sitoi siihen köyden ja Maria sai sen kiskottua pois ja pudotettua pään takaisin alas. Toppaukset päällä ja jännitys tekivät sen, että koko ajan oli tunne, että luiskahtaa pian pois puosuntuolista, vaikka se ei ole oikein mahdollista. Epämiellyttävä tunne kuitenkin. Välillä tuli isoja aaltoja, joiden aikana ei auttanut kuin pitää taukoa hommista ja roikkua kaikilla raajoilla mastossa. Kädet ja jalat alkoivat olla aika sippi. Onneksi päästiin sitten jo laskeutumaan. Ensimmäisten saalinkien päällä pidettiin pieni lepotauko jalat saalingeilla. Katkennut vantti saatiin myös pujotettua saalingin pään läpi niin, että läysä osuus jäi kokonaan alas. Loppulasku sujuikin taas helposti. Maria oli aivan varma, että ylhäällä tuulessa tulee kylmä. No ei tullut. Koko ajan piti lihaksilla tehdä töitä ja lisäksi kaikki pehmustusvarusteet päällä vielä varmistivat, että hiki oli alas päästyä ja sai levitellä vaatteet kuivumaan. Reilu tunti siinä hommassa meni. Lähipäivinä nähdään, mikä on mustelmasaalis. Tapio viritti dyneeman nyt väliaikaisratkaisuksi heittoplokin kautta genuan vinssille. Huomenna on tarkoitus virittää pysyvämpi viritys vanttiruuvin avulla. Saman tien kun Maria oli alhaalla, niin tuuli sitten loppui. Klo 20 laitettiin moottori uudelleen käyntiin. Ruuaksi laitettiin edellispäivän ylijäämänuudeleista halloumicurryä. Onnistuneen urakan kunniaksi korkattiin oikein limut. Maria väsähti ihan täysin ruuan jälkeen. Kai jännitys teki tehtävänsä. Lähes koko yö jouduttiin ajamaan koneella. Klo 12-03 tuuli sen verran, että pystyi purjehtimaan kutterilla. Sen jälkeen taas piti kone käynnistää. Kaksi laivaa meni yön aikana vierestä reilun 10 mailin päästä ohi.