Viimeiset päivät Bermudalla ja lähtö kohti Azoreita torstaina 28.4.2022

Alkuviikosta Bermudan yli oli menossa iso matalapaine, jonka ohittumista odottelimme ennen lähtöä kohti Azoreita. Samalla teimme rauhassa lähtövalmisteluita. Maanantaina matalapaine tuli ja toi mukanaan puuskaisen ja kovan tuulen. Ankkuripaikkamme St. Georgen edessä oli kuitenkin onneksi suojaisessa laguunissa, joten svelliä ei tullut. Puuskat tuntuivat todella kovilta, mutta tuulimittari näytti vain 30 Kn. Olimme olleet samassa paikassa jo päiviä ja ankkuri oli pitänyt, joten uskaltauduimme myräkän keskellä käymään maissa wifissä. Pieni kuntoilutuokio saatiin aikaan rantaan mennessä, kun Kikan moottori ensin toimi, mutta kun Mariakin oli hypännyt jollaan ja köysi irti moottori lopetti toimintansa. Nopeasti jolla ajautui navakassa tuulessa kauas laguunin keskelle päin, ennen kuin ehdimme ottaa airot irti ja ruveta melomaan. Ihan tosissaan sai melaa pistää toisen eteen, että päästiin takaisin veneelle. Ilmeni, että sähkömoottoriin piti vaihtaa uudet liittimet ja pian pääsimme uudelleen matkaan. Menimme tällä kertaa wifiä varten Wahoo- nimiseen baari/ravintolaan. Säätiedotukset saatiin tarkastettua ja äänikirjoja ladattua offlineen merimatkaa varten. Tuoksut olivat ravintolassa niin hyvät, että päätimme myös syödä siellä. Ruoka oli todella hyvää ja edullisempaa kuin pubissa, jossa olimme aiemmin käyneet syömässä. Tapio otti kalamiehen lautasen, jossa oli paneroituja katkarapuja, kampasimpukoita ja piikkikampelaa ranskalaisten ja kaalisalaatin kanssa ja Maria grillattua wahoota maustevoin, bataattiranskalaisten ja salaatin kanssa. Erinomaiset annokset! Anninakin oli pysynyt kiltisti paikoillaan, tosin ainakin yksi tanskalaisvene oli joutunut vaihtamaan paikkaa. Yöllä kävimme kurkkimassa, pitääkö ankkuri mutta edelleen piti.

Säätiedotuksia seuraten lähtöpäiväksi kohti Azoreita valikoitui torstai. Tiistaina päätimme pitää vielä turistipäivän ja läksimme bussilla käymään eläintarha/akvaario/museokompleksissa, jonka olimme nähneet matkalla pääkaupunkiin. Hyppäsimme tällä kertaa vaan väärään bussiin, joka ei mennytkään siitä ohi ja jouduimme kävelemään hiukan, mutta perille päästiin. Päivä hurahti mukavasti lähes tyhjässä paikassa. Eläintarhassa oli paljon isoja häkkiaitauksia, joihin pääsi sisään kilpikonnien, iguaanien ja apinoiden kanssa. Tapio ei oikein tykännyt. Bussimatka kotiin sujui ilman kierroksia ja kaupan kautta Kikkailtiin veneelle. Muutamia veneitä lahdelta oli jo jatkanut matkaa kohti Eurooppaa matalapaineen väistyttyä. Me sen sijaan laitoimme ruuaksi jauhelihakastiketta, perunoita ja vihreitä papuja ja paineltiin nukkumaan.

Keskiviikkona lähes kaikki muut veneet jatkoivat matkaa. Me sen sijaan nostimme ankkurin ja kävimme tankkaamassa huoltoasemalla diesel- ja vesitankit täyteen ja palasimme ankkurilahdelle. Sen jälkeen suunnattiin vielä kauppaan ostamaan isommat ostokset parin viikon purjehdusta varten ja kävimme vielä pesulassa pyykkäämässä yhden kassillisen pyykkiä. Päivä oli tähän astisista lämpimin Bermudalla, lämpöä oli ehkä 24 astetta ja aurinko paistoi ja tuoksui keväiseltä. Illalla otimme vielä puhelun Hessulle ja Sherylille ja viimeiseksi illalliseksi Bermudalla tehtiin butter chickeniä ja riisiä.

Torstaina valkeni suunniteltu lähtöpäivä. Aamupalan jälkeen otimme veneen paperit ja passit ja suuntasimme tulliin kirjautumaan ulos maasta. Tullilla olikin tietysti lappu luukulla, että he ovat käymässä jossain ja palaavat myöhemmin. Suuntasimme siis ensin kauppaan ostamaan vielä viimeiset täydennykset ja kun virkamiehet olivat edelleen palatessamme pois, ei auttanut kuin jäädä odottelemaan ja tehdä vielä viimeinen vierailu Bermudan turistitoimiston wifiin. Odottelimme varmaan pari tuntia tullimiesten paluuta. Laituriin oli aamulla tullut myös uusi 36 jalkainen vene USA:sta. Veneen kipparina olevan vanhemman herrasmiehen kanssa vaihdoimme odotellessa kuulumisia. Hän oli myös tulossa myöhemmin Azoreiden kautta Eurooppaan tarkoituksenaan viedä vene Kreikkaan kesämökilleen. Viimein tullivirkailijat ilmestyivät paikalle ja uloskirjaus maasta sujuikin sitten oikein pikaisesti käymättä edes toimistossa sisällä. Vihdoin pääsimme Kikkailemaan takaisin veneelle. Samalla laguuniin sisään ajoi kaksi hinaajaa, jotka jäivät odottelemaan väylän viereen. Me tyhjensimme ja pakkasimme Kikan ja järjestelimme veneen merikuntoon ja seurasimme samalla, minkälainen laiva mahtaa olla tulossa hinaajien asiakkaaksi. Hetken kuluttua laguuniin ilmestyikin AIS-numeron perusteella Amerikkalainen merta nähnyt sota-alus, jota hinaajat rupesivat työntämään laituriin. Hienosti oli homma organisoitu, molemmat näyttivät tarkalleen tietävän, mistä pukata.

Me saimme veneen merikuntoon ja ankkurin nostettua klo 13:30. Olimme suunnitelleet lähtöä puolilta päivin, mutta tulli viivytti aikataulua. Ehdimme kuunnella lähes ensimmäisen erän Tappara -TPS 5. finaaliottelua radiosta ennen kuin data loppui. Tällä kertaa ankkuriketjun kulkuputki pyrittiin tukkimaan kunnolla ja toivotaan, että vältetään enin vesi pilssissä. Saimme Bermuda radiolta luvan ajaa kapeikosta läpi ja kun olimme ulkona väljemmillä vesillä, nostimme purjeet. Tuuli oli 12-15 Kn ja nostimme koko ison ja avasimme kokonaisen genuan. Poseidonille lausuttiin tarvittavat loitsut ja lorautettiin kunnon loraus rommia, että legi menisi hyvin. Aallokko oli vielä matalapaineen jäljiltä melkoista, ihan kiva, ettemme lähteneet aiemmin. Samaan aikaan kanssamme lähti kaksi isoa moottorialusta, joista toinen näytti melko antiikkiselta. Toinen oli AIS:n mukaan menossa Gibraltarille, toinen Edinburgiin. Markolta saimme pian lähdön jälkeen sateelliittipuhelimen kautta sähköpostia, että Tappara oli voittanut TPS:n ja suomenmestaruuden. Mitalikahvien juonti jäi kuitenkin toiseen päivään ja lounaaksi otettiin kaupasta löytynyttä grillibroileria leivän päällä ennen Tapion päiväunivuoroa. Kun Tapio oli herännyt, aallokko oli entisestään kasvanut ja purjeet eivät kevyehkössä tuulessa oikein halunneet pysyä nätisti vedossa vaan paukuttivat. Rupesimme ennen pimeän tuloa hakemaan sopivaa purjetrimmiä yöksi. Kokeilimme erinäisiä yhdistelmiä 1,5 tuntia ja päädyimme jatkamaan spinnupuomilla spiiratulla genualla ja spiirapuomille laitetulla kutterilla. Iso otettiin toistaiseksi alas. Teimme jopa sellaisen hienosäädön, että ison genuan skuutti, joka muuten spiirattuna painuu vasten kaidetta, otettiin vinssille takakulmaan laitetun heittoblogin kautta, josta normaalisti vedetään spinnun skuutti vinssille. Ennennäkemätön viritys. Päivälliseksi Tapio loihti vielä parmesaanirisottoa. Olimme päättäneet ajaa alkumatkan samoilla vahdeilla kuin Bermudalle eli ensin Tapio klo 03 asti ja sitten Maria klo 09 asti. Maria paineli unille kymmeneltä. Niin viileää on nyt veneessäkin, että peiton alle sai mennä ja laittaa villasukat jalkaan. Tuuli nousi pikkuhiljaa yötä myöden noin 20 kn Tapion vuorolla. Ei erityisiä tapahtumia alkuyöstä. Maria pynttäytyi ihan täyteen purjehdusasuun ja kerrastoon ja se ei ollut yhtään liikaa. Nyt on uuden kuun aika, joten yö oli tosi pimeä ja tähtitaivas näkyi hyvin. Sadekuuropilviä alkoi Maria vuorolla mennä yli yhtä mittaa ja tuuli nousi pilvien vaikutuksesta nopeasti, korkeimmillaan tuuli 32 kn. 4:30 puuskan aikana tuli pieni actionpläjäys kun spiirapuomi katkesi uudelleen. Ensimmäinen kerta tapahtui Atlantilla matkalla St Lucialle ja silloin se saatiin korjattua. Tapio laittoi nopsasti vaattet ja pomppasi ylös ja kutteri rullattiin sisään ja Maria kävi kannella hakemassa puomin osat talteen. Myös genua vaati säätöä, rullasimme sitä vähän sisään ja säädimme puomia ennen kuin Tapio pääsi takaisin petiin. Kuuropilviä tuli edelleen ja muutama rapsakka vesisadekin saatiin niskaan ja tuulenvoimakkuus vaihteli kovasti. Yksi rahtilaiva meni 10 Nm takaamme, mutta muuten oli hiljaista.