Vuosi 2022 viikko 14 ja alku viikosta 15

Maanantai 4.4.2022 Norman Island, Privateer Bay – Jost van Dyke, Garner Bay matka 12.4 Nm, kokonaismatka 7788.1 Nm

Heräsimme hienoon aamuun Norman Islandin Privateer Bayn poijusta. Vesi oli niin kirkasta ja houkuttelevaa, että aamu piti oikein aloittaa uinnilla. Rauhallisen aamun jälkeen irrottauduimme poijusta ja suuntasimme Tortolan länsikärkeä kohti väistelle USVI:n vesialueita. Yölahtemme oli taas ollut niin suojainen, että tuuligeneraattori ei ollut yöllä pyörinyt, joten ajoimme koneella akkujen lataamiseksi aina Sopers Holen kohdalle asti. Olimme vähän miettineet, poikkeaisimmeko kaupassa Sopers Holessa, mutta lahti oli niin mustanaan veneitä, että päätimme jatkaa matkaa. Sopers Holen jälkeisessä kapeikossa avasimme genuankin. Suuntana oli Jost van Dyke, mutta emme vielä olleet päättäneet kohdettamme siellä. White Bay valkoisine hiekkarantoineen näytti olevan mustanaan veneitä, samoin Great Harbour. Kaipasimme vilkkaiden poijulahtien jälkeen vähän rauhaa, joten suuntasimme kaikkein itäpuolisimpaan lahteen Garner Bayhin, jossa oli poijussa vain yksi charter katamaraani ja muutenkin ympäristö oli hiljainen. Ensin laskimme ankkurin satamakirjan neuvomaan ankkuripaikkaan. Tapio meni snorklaamaan ankkuria ja havaitsi, että pohja oli kiveä ja ankkuri ei ollut kunnolla kiinni, vaikka vene pysyi paikallaan. Vapaita poijuja lahdessa oli vaikka muille jakaa, joten varmuuden vuoksi nostimme ankkurin ja siirryimme läheiseen poijuun. Lahden reunustalle oli merkattu 3 ravintolaa, mutta hyvin hiljaiselta näytti ja kuulosti kaikkialla. Saimme sitä mitä tilasimme eli rauhaisan illan. Auringonlaskukin näkyi oikein kauniisti poijupaikallemme. Tapio laittoi ruuaksi pitkästä aikaa nakkikastiketta, perunoita ja naurisraastetta.

Tiistai 5.4.2022 Jost van Dyke, Garner Bay – Sandy Cay – Tortola, Cane Garden Bay matka 4.4 Nm, kokonaismatka7792.4 Nm

Luulimme jo, että säästimme 30 USD kun poijumaksun kerääjää ei illalla näkynyt, mutta aamulla hän kyllä tuli soutuveneellään keräämään poijumaksun. Aamupalan jälkeen irrottauduimme poijusta ja suuntasimme kohti BVI:n pääsaarta Tortolaa. Matkalla poikkesimme kuitenkin pikkupysähdyksellä Sandy Cay nimisellä hiekkasaarella. Emme ottaneet kansallispuiston poijua vaan ankkuroimme ja soudimme maihin pikaiselle visiitille kävelemään saaren polun ympäri. Saaren ranta oli nimensä mukaan valkeaa hiekkaa. Olimme varautuneet kävelyyn vain läpsyillä ja Tapio onnistui kävelemään johonkin hyvin naamioituneeseen piikkipuskaan. Onneksi sinnikkäistä piikeistä selvittiin ilman vaurioita. Snorklaamaan emme ryhtyneet vaan polkukävelyn jälkeen nostimme ankkurin ja jatkoimme matkaa yökohteeseen, Tortolan pohjoispuolella olevaan Cane Garden Bayhin.

Sisäänajo lahteen oli koralliriuttojen välistä, mutta väylä oli hyvin merkitty ja ongelmaton. Poijuja oli hyvin vapaana, joten nappasimme yhden niistä. Satamakirjan mukaan rannassa piti olla mahdollisuus vielä roskat, pankkiautomaatti ja kauppa. Kaksi kolmesta tärppäsi. Roskat saimme jätettyä lavalle, jossa oli joukko kanoja nokkimassa pusseja ja pieni kauppa löytyi. Sen sijaan pankkiautomaattia ei kylällä enää kuulemma ollut, joten käteisen kanssa pitää olla jatkossa säästäväinen. Lahti oli varsin turistimainen, mutta söpö. Valkea ranta oli reunustettu ravintoloilla ja baareilla ja vaaleanahkaiset turistit käristivät itseään aurinkotuoleissa. Mekin poikkesimme yhteen auki olevaan ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Tapio otti kanaa ja ranskalaisia, Maria fish and chips brittien alusmailla kun kerran oltiin. Valitettavasti kala ei ollut yhtä maukasta ja rapeaa kuin isäntämaassa. Muuten ruoka menetteli, maha tuli täyteen. Ruokailun jälkeen poikettiin kaupassa ja soudettiin takaisin veneelle. Taas oli joku ystävällinen kaveri tarjoamassa hinausta, ei huolittu apua. Veneessä paistettiin vielä pitkästä aikaa lettuja iltapalaksi. Maisemat ja auringonlasku olivat taas oikein upeat ja yö rauhallinen suojaisessa lahdessa.

Keskiviikko 6.4.2022 Tortola, Cane Garden Bay – Great Camanoe, Lee Bay matka 9.5 Nm, kokonaismatka 7801.9 Nm

Olimme suunnitelleet poikkeavamme vielä uudelleen kaupassa aamulla, mutta aamu-unet maistuivat ja aamupala venyi, joten päätimme pärjätä edellispäivän kasvispainotteisilla ostoksilla ja jatkaa matkaa. Sen sijaan poikkesimme lahden reunassa olevalla huoltoaseman laiturilla täyttämässä makeavesitankit ja dieseltankin. Tuuli oli puuskainen, mutta teimme hienon rantautumisen L:n muotoiseen laituriin. Kun olimme saaneet köydet sievästi kiinni, huoltoasemanpitäjä tuli sanomaan, että dieselletku ei yllä veneellemme asti ja jouduimme vaihtamaan paikkaa laiturin toiselle sivulle. Se rantautuminen olikin haastavampi tuulen työntäessä meitä poispäin laiturista, mutta siitäkin selvittiin. Vesitankin täyttö sujui ilman suurempia kommelluksia. Sen sijaan dieseltankki tuli aivan piripintaan täyteen. Olimme telakalla ollessa tiivistäneet kaidetolppaan tulevaa dieseltankin huohotinputken ympäristöä, koska sitä kautta oli alkanut tulla sisään hiukan vettä, kun olemme enemmän kallellaan. Nyt tankki ei ollenkaan tavalliseen tapaansa paukahtanut alkaessaan olla täysi, mikä hämäsi. Pienen kuivauksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa ja siirtymä ajettiin koneella, että tankkia saadaan hiukan tyhjemmäksi ja myös akut kaipasivat taas latausta tuulettoman yön jälkeen.

Suuntasimme Tortolan reunaa pitkin itää kohti saarten välissä pujotellen. Ankkuripaikaksi valikoitui Great Camanoe saaren länsipuolella oleva lahti, Lee Bay. Ennestään siellä oli 2 muuta venettä ja mahduimme hyvin joukkoon. Löysimme myös hyvän hiekkapläntin, mihin ankkuri saatiin hyvin. Tapio kävi taas snorklaamassa ja varmistamassa pidon ja muutenkin uinti maistui. Naapurikatamaraanin miehistö huuteli ohi kumiveneellä ajaessaan, että läheisten kivipaasien luona on hyvä snorklauspaikka. Pitihän sitä lähteä katsomaan. Isoin paasi ulottui varmaan 10 m korkeuteen vedenpinnasta ja sen kyljessä roikkui naru, josta roikkuen olisi päässyt kiipeämään paaden päälle. Vähän houkutteli, mutta naru näytti osittain rispaantuneelta, joten ei uskallettu kokeilla. Sen sijaan sidoimme Kikan naruun. Maria kävi snorklaamassa kierroksen, mutta kivikko oli jotenkin pelottava isoine korkeuseroineen ja aaltoineen ja lisäksi osa kivistä oli niin pinnassa, että niistä ei uskaltanut uida yli, ettei saa korallista naarmuja vatsanahkaan. Vähän pelottava snorklauspaikka. Veneelle palattuamme jopa huuhdoimme makealla vedellä, koska ensi viikolle oli luvassa satamapaikka, jossa vesitankit saisi taas täytettyä. Iltaruuaksi tehtiin fetapastaa. Ankkuripaikka oli oikein suojainen ja uni maittoi hyvin.

Torstai 7.4.2022 Great Camanoe, Lee Bay – Virgin Gorda, Bath – Virgin Gorda, Nail Bay matka 14 Nm, kokonaismatka 7815.9 Nm

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti saariryhmän suurinta nähtävyyttä, Virgin Gordan saarelle Batsin kivimuodostelmille. Olimme varmistaneet Tortolan Port Authorityn nettisivuilta, että risteilylaivoja ei pitäisi iltapäivällä olla Tortolassa, joten toivoimme paikalla olevan vähemmän muuta väkeä. Siirtymä saarelle sujui jälleen mukavasti saarten välissä lähes järviolosuhteissa. Batsin kohdalla on kansallispuiston poijuja, mutta ne on tarkoitettu vain päiväkäyttöön. Niinpä pitäisi löytää yöpaikka muualta. Katsoimme alkuun nähtävyyden pohjoispuolella olevaa lahtea sillä silmällä, mutta siinä oli jo monta venettä, ja pohjassa ei näyttänyt olevan sopivaa hyvää hiekkaplänttiä ankkurointiin vapaana. Sen sijaan kansallispuiston poijuja oli vapaana useita, joten etenimme Bathsin eteen ja otimme poijun. Purjehdusoppaassa ja merikarttasovelluksessa varoiteltiin, että kumivenepoijulta oli pitkä uintimatka rantaan, joten reissu vähän jännitti. Rannalla oli oikein väreillä varustellut merkkiliput ilmaisemassa, oliko sää sopiva uintiin rannalle. Nyt näytti olevan keltainen lippu salossa, mikä tarkoitti, että heikoille uimareille ei suositeltu uintia. Emme laskeneet itseämme heikoiksi uimareiksi, joten hyppäsimme Kikkaan ja meloimme kumiveneenjättöpoijuille ja hyppäsimme uimaan. Virta oi vähän vastaan, mutta matka ei ollut lopulta niin paha, kuin etukäteen uskoimme ja uinti sujui ihan helposti. Bathsissa on rannassa isoja kivilohkareita, joiden välistä ja alta kulkee reilun kilometrin mittainen polku viereiseen Devils Bayhin.

Ranta oli mukavan hiljainen ja löysimme polun alun ja sullouduimme kivien väliin. Mitään oikeasti ahdistavan ahtaita kohtia ei tullut matkalla vastaan. Joihinkin paikkoihin oli kiinnitetty köysiä ja rakennettu puuportaita liikkumista helpottamaan ja muutamissa kohdissa joutui kahlaamaan. Maisemat olivat kyllä upeat ja ainutlaatuiset. Olimme paikalla hyvällä hetkellä, sillä saimme kulkea lähes itseksemme. Kävimme toisella lahdella kävelyllä saaren toisella puolella ja palasimme kivilohkareiden välistä taas takaisin. Näkemisen arvoinen oli paikka. Sitten vielä uinti takaisin Kikalle tällä kertaa myötävirtaan ja melominen veneelle. Varsinainen triathlon. Sen jälkeen irrottauduimme poijusta ja suuntasimme Virgon Gordan länsirannikkoa pohjoiseen etsimään yöksi ankkuripaikkaa.

Etenimme lopulta Nail Bayhin asti ja löysimme oman privaatin ankkurihiekkapläntin hiljaiselta näyttävän lomaresortin ja upean rannan läheisyydestä. Vesi oli taas upean turkoosia ja pohja näkyi selvästi, vaikka vettä oli alla 5 metriä. Ruuanlaiton kanssa vähän fuskattiin ja laitettiin natsoja soijarouheella, vaikka tasatuhat merimaileja ei vielä ollut tullut täyteen. Kun sattuivat kaikki ainekset olemaan saatavilla. Auringonlasku näkyi täydellisesti ankkuripaikkaamme ja näimme ensimmäistä kertaa green flashin. Kyseessä on ilmiö, jossa auringon juuri laskiessa horisontin taakse ikään kuin auringon päällä näkyy vihreä uloke. Olimme sitä monesti odotelleet, mutta aina oli pilviä horisontissa ja emme ilmiötä aiemmin olleet nähneet. Tulipahan sekin vielä nähtyä ennen kuin cruisailu Karibialla loppuu. Eikä oltu edes juotu kuin yksi pina colada ennen kuin ilmiö näkyi.

Perjantai 8.4.2022 ankkurissa Virgin Gorda Nail Bay

Meille oli satamapaikka varattuna Virgin Gorda Yacht Harbourissa muutamaksi päiväksi maanantaista alkaen, jotta voimme paremmin valmistella keskiviikolle suunniteltua lähtöä kohti Bermudaa. Niinpä nyt olisi vielä viikonloppu aikaa kiertää BVI:tä. Mietimme edellisenä iltana, lähdemmekö BVI:n kaukaisimmalle saarelle reilun 10 Nm päässä sijaitsevalle Anegadalle. Netissä olleiden kommenttien perusteella päätimme kuitenkin, ette emme lähde. Päätimme viettää rauhallisen päivän nykyisessä ankkuripaikassamme ja käydä yrittämässä vaellusta saaren korkeimmalle huipulle Gorda Peakille.

Aamupäivän vietimme rauhallisesti ja perehdyimme muun muassa säätiedotuksiin ja Bermudan purjehdusohjeisiin ja uimme. Iltapäivällä hyppäsimme Kikkaan ja soudimme läheiselle hiekkarannalle ja nostimme Kikan maihin ja lukitsimme puuhun. Hyvä puoli pienessä jollassa on, että sitä on kevyt kahdestaankin nostella ja vetää maihin. Ranta oli upea, ainakin kilometrin mittainen ja lähes täysin autio. Vain kaksi melojaa olimme koko aikana rannalla nähneet. Rannasta pääsi hiekkatietä pitkin saaren rantaa kulkevalle tielle, jolta vaellusreitti Gorda Peakille lähtisi. Autoliikennettä ei juurikaan ollut ja ne harvat autot, jotka ohittavat kaikki tööttäilivät ja morjestelivat meille. Ohitimme kävellessä Nail Bay Resortin hienoja huviloita, kaikki näyttivät olevan enemmän tai vähemmän tyhjiä ja osassa oli jotain remonttia menossa. Kuljimme All Trails sovellukseen merkittyä reittiä ylämäkeen. Lopulta tulimme paikkaan, josta varsinaisen polkuosuuden olisi pitänyt alkaa, mutta alueella oli vain joku ilmeisesti resortille kuuluva huoltorakennus, pistävältä haiseva altaallinen vettä ja sähkölinjan päätepiste. Jo ennen huoltorakennusta tienvarressa oli ollut kyltti, että pääsy sallittu vain henkilökunnalle. Paikalla, mistä polun olisi pitänyt lähteä, oli kalliojyrkänne ja pusikkoa. Kieltokyltin takia ei kauheasti tehnyt mieli lähteä pusikkoon katsomaan, löytyisikö polun lähtökohta ja palasimme isommalle tielle. Kävelimme sitten takaisin päin ja tien laitaa edelleen toiseen suuntaan ja katselimme maisemia merelle. Pari komeaa tuulihaukkaakin nähtiin läheltä istumassa sähkölinjalla. Kun kävely riitti, palasimme Kikalle ja sousimme veneelle ja painelimme uimaan. Auringonlaskua tiirattiin taas silmä kovana, mutta uutta green flashia ei näkynyt. Ruuaksi tehtiin linssikeittoa. Leivoin myös saaristolaisleipää, koska kauppakäynneistä alkoi olla jo aikaa.

Lauantai 9.4.2022 Virgin Gorda Nail Bay – Cooper Island Machioneel Bay matka 8.9 Nm, kokonaismatka 7824.8 Nm

Vähän käy haikeaksi, enää pari päivää jäljellä ankkurissa. Yritimme lähteä suhteellisen ajoissa liikkeelle, koska purjehdusoppaan mukaan Cooper Islandin poijut olivat erittäin suosittuja ja täyttyivät jo ennen puoltapäivää. Alkumatkan jälkeen purjehdimme pelkällä genualla. Olimme perillä kymmentä vaille 12 ja useita poijuja oli vielä vapaana. Lahdessa oli todella erikoinen virtaus Atlantilta vasten vallitsevaa tuulensuuntaa ja poijun nappaaminen vaati toisen yrityksen ennen kuin kiinnittyminen onnistui. Kiinnitimme poijuun tavalliseen tapaan kaksi köyttä kummallekin puolelle keulaa. Virtaus ja tuuliolot olivat niin erikoiset, että poiju halusi ihan välttämättä kolkata veneen kylkeen, vaikka yritimme köysiä miten virittää. Kaunis juuri kiillotettu kylkemme olisi pian entinen, jos poiju kökkisi kyljessä ja lisäksi sisällä kuului kova ääni aina kun poiju osui kylkeen. Aikamme yritettyämme ja koska poijuja oli vapaana, vaihdoimme toiseen poijuun ulommas, mutta se ei korjannut tilannetta. Emme keksineet enää muuta kuin Maria ui poijulle ja laittoi sen ympärille yhdet vanhanmalliset kelluntaliivimme, että poijun kova pinta ei osu kylkeen. Se onneksi auttoi jonkin verran.

Lahden rannassa oli suosittu ravintoja ja Karibialla harvinainen mikropanimo. Niinpä illansuussa hyppäsimme Kikkaan ja suuntasimme maihin katsomaan tarjontaa. Olimme epäonnisesti myöhästyneet 10 minuuttia paikallisesta Happy Hourista, jolloin kaikki drinkit olisivat olleet vain 5 USD. Paikalla oli kylläkin monta seuruetta, jotka eivät olleet myöhästyneet ja meno oli sen mukaista. Muutenkin lahdelle oli kyllä kertynyt monenlaista chartervenettä ja joissakin oli aika äänekästä porukkaa. Me päädyimme ottamaan paikan omatuottamat oluet ja nautimme niistä terassilla kauniissa maisemassa. Olimme harkinneet syövämme ravintolassa, mutta se oli jo täyteen varattu illalliselle, joten se jäi. Kun saimme lasit tyhjiksi, alkoi melkoinen rankkasade ja ilma viileni huomattavasti. Odottelimme katoksen alla jonkin aikaa sateen loppua, mutta sitä ei kuulunut. Niinpä sateen hiukan laannuttua hyppäsimme Kikkaan ja suuntasimme takaisin veneelle. Tällä kertaa oli laitettu oikein moottorikin paikalleen. Ruuaksi tehtiin sienorisottoa.

Sunnuntai 10.4.2022 Cooper Island Machioneel Bay – Salt Island Salt Island Bay matka 1.2 Nm, kokonaismatka 78216 Nm

Aamu venähti vähän pitkäksi ja vielä juuri ennen lähtöä piti mennä hakemaan pelastusliivit poijusta pois. Irrottauduimme poijusta kymmenen aikaan ja nyt jo kaikki poijut oli varattu ja ympärillä parveili pari ylimääräistä venettä ja metsästi vapautuvia poijuja. Mahdollisesti lauantaina oli ollut charterveneiden vaihtopäivä ja uusi satsi veneilijöitä oli saapunut BVI:lle. Me suuntasimme läheiselle Salt Islandille, joka kuulosti purjehdusoppaan mukaan kiinnostavalta. Saaren keskellä oli kaksi lampea, joista toista oli käytetty suolan kuivattamiseen merivedestä Brittilaivaston tarpeisiin satoja vuosia sitten. Nyt saarelta olivat asukkaat muuttaneet pois ja Salt Island Bayssä oli muutamia hylättyjä taloja. Toisella puolella saarta Lee Bayssä olisi ollut myös uponnut laivanhylky, jonka toinen pää olisi ollut sen verran matalassa, että sen olisi voinut snorklaamalla nähdä. Löysimme sopivan ankkuripaikan Salt Island Baystä. Muutama muu vene oli jo paikalla.

Kun olimme varmistaneet ankkurin pidon Kikkailimme maihin katsomaan suolalampea ja autiotaloja. Lampi oli kyllä aavemaisen näköinen. Sen rannoille ja siinä kelluviin esineisiin kuten lautoihin oli muodostunut valkeata suolakerrostumaa ja näytti ihan siltä, kuin lammessa olisi kellunut 30 asteen helteessä jäälohkareita. Lampi kylläkin haisi aika pahalta. Kiipesimme lammen vieressä olevalle kukkulalle ihailemaan maisemia ja kiertelimme rannalla ja asumusten liepeillä. Autiotalojen välissä oli haudattuna ilmeisesti joku entinen asukaskin. Rannalla kasvoi palmuja ja Tapio sai pudotettua meille pari kookospähkinää. Läksimme saaliin kanssa veneelle katsomaan You Tubesta videoita, miten sellainen avataan. Ilmeisesti meidän yksilömme olivat vielä vähän raakoja, sillä avaaminen oli kyllä vaikeampaa kuin videolla ja auki saamamme pähkinä oli vielä vaalea pinnaltaan ja valkea sisus oli vielä jotenkin geelimäistä. Maku siinä ja kookosvedessä oli kuitenkin hyvä ja Maria pisteli ne poskeensa. Toista, vielä raaemman näköistä pähkinää ei lähdetty avaamaankaan. Ruokalistalla oli kinkku-kaprispastaa. Viimeisestä Karibian auringonlaskusta ankkurissa nautittiin täysin siemauksin.

Maanantai 11.4.2022 Salt Island Bay – Virgin Gorda Spanish Town, matka 8 Nm, kokonaismatka 7834 Nm

Aamu oli kaunis kuin morsian ja vesi kirkasta. Aamu-uinnillehan sitä piti mennä. Aamupalan jälkeen nostettiin ankkuri. Juuri ennen lähtöämme oli jo uusi vene tullut lahteen, ja he olivat kyllä ankkuroineet niin, että heidän veneensä oli kyllä todella lähellä ankkuriamme. Onneksi ei sentään päällä ja pääsimme matkaan. Avasimme pitkästä aikaa tulevaa Bermuda-legiäkin ajatellen täydet purjeet. Tuuli oli kyllä siihen mitä mainion ja saarten välissä ei ollut lainkaan aaltoja. Vene kulki oikein hienosti. Olimme varanneet paikan satamasta ja sieltä vastattiin VHF-huuteluumme, ja sataman riuska naispuolinen laiturityöntekijä tuli opastamaan meitä oikealle paikalle. Satamassa oli hienot kiinteät aisapaikat, joihin vene saatiin hyvin kiinni. Ainoa miinuspuoli oli, että maasähköliitäntä oli sellainen, että meillä ei ollut pistokkeeseen sopivaa adapteria eikä satamallakaan ollut sellaista lainata. Olimme ajatelleet, että saamme akut täyteen ennen ylitystä, mutta ei näemmä saada. Makeavesihana sentään oli laiturilla kuten myös letku. Satamamuodollisuudet olivat hämmentävän yksinkertaiset eteläisemmän Karibian jälkeen. Selvisimme yhden lomakkeen täyttämisellä ja kukaan ei edes halunnut nähdä passeja eikä veneen rekisteröintitodistusta eikä vakuutustodistusta. Erikoista, kun on tottunut siihen, että satamaan pitää toimittaa etukäteen kaikki muun muassa todistus asuinpaikasta ja riittävästä varallisuudesta ja jopa pankkikortin kaikki tiedot. Miltähän tuntuu Euroopassa, kun ei edes tarvitse varata etukäteen satamapaikkaa?

Sataman ympäristö oli askeettisempi kuin olimme odottaneet. Lähes kaikki sataman vierellä olevat liikerakennukset olivat autioita. Hienot uudet ilmastoidut suihkut ja vessat kuitenkin löytyivät ja lämmintä vettäkin tuli hyvällä paineella. Olimme edelleen käteisen rahan tarpeessa, mutta sataman lähellä oleva pankkiautomaatti oli rikki ja pois käytöstä. Niinpä tietysti. Kun olimme saaneet roskat vietyä ja käytyä pienessä venetarvikekaupassa sataman lähellä, läksimme kävelemään ja etsimään ruokakauppaa ja täydennystä datasimkorttiin, koska data alkoi olla vähissä ja meidän pitäisi täyttää Bermudan kaavakkeita ja saada säätietoja ladattua. Kauppa löytyi noin vartin kävelymatkan päästä. Valikoima ei tuoretuotteiden osalta ollut mikään erikoinen, mutta säilykkeitä ja hedelmiä oli saatavilla hyvin. Ostimme pienet ostokset ja menimme sen jälkeen kaupan viereen avattuun uuteen mukavannäköiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ongelmana oli noin sadan kärpäsen lauma, joka tuli paikalle samaan aikaan kun ruokamme tuotiin. Ne pyörivät ympärillä niin, että syöminen oli epämukavaa. Ravintoja nuori omistaja pahoitteli kovasti asiaa ja kertoi, että lähistöllä oli kaatopaikka, josta kärpäset tulivat. Tehtiin varmaan ennätys syömisnopeudessa. Veneelle palattuamme teimme tehtävälistan valmisteluita Atlantin ylitystä varten. Satamassa oli yksi ruotsalainen vene ja poikkesimme heidän luonaan vaihtamassa kuulumisia. Kyseessä oli eläkkeellä oleva pariskunta, jotka olivat tulleet Karibialle 2019 ja jättäneet veneen BVI:ll ja palanneet Ruotsiin koronan takia. Nyt he olivat palanneet ja olivat lähdössä seuraavana päivänä Saint Martinille ja sieltä ARC Europen mukana takaisin Eurooppaan. He olivat oikein ystävällisiä ja saimme heiltä lainaan paikalliseen pistokkeeseen sopivan adapterin, niin saimme ladattua akkuja ja laitteita edes jonkin verran ja Maria ehti imuroida.

Tyhjensimme ja pakkasimme myös Kikan suojukseensa merimatkaa varten. Illalla pääsimme luksussuihkuun pitkästä aikaa. Edellinen kerta näin hienossa suihkussa taisi olla Niinan Ja Henriikan hotellihuoneessa helmikuun lopulla. Oli kyllä suolaton olo suihkun jälkeen.

Tiistai 12.4.2022 satamassa Virgin Gorda Spanish Town

Herätyskello soi aikaisin, sillä tehtävälistalla oli paljon asioita hoidettavana ennen Bermudalle lähtöä. Muutama ongelma piti ensisijaisesti selvittää. Tarvitsisimme antigeenitestit Bermudaa varten ja lisäksi halusimme varmistaa, että maahantuloviranomaisten toimisto olisi auki seuraavana päivänä. Lisäksi tarvitsisimme käteistä ja kaupasta pitäisi saada isommat ostokset tehtyä ja tuotua veneelle. Ja kaiken kukkuraksi data oli loppunut edellisestä paketista edellisenä iltana ja vain Tapio oli ehtinyt hakea netissä Bermudalle tarvittavaa matkustuslupaa. Vähän oli sellainen olo, että jos ei homma lähde lutviutumaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä Tortolaan Road Towniin parempien palveluiden lähelle joko veneellä tai lautalla. Läksimme ensin talsimaan Marinan lähellä olevalle lauttalaiturille, jossa maahantuloviranomaisten toimisto sijaitsi. Olimme lukeneet, että joillakin saarilla toimisto oli auki vain perjantaista sunnuntaihin, joten halusimme varmistaa, että pääsemme lähtemään keskiviikkona. Toimisto löytyi ja olisi kuulemma auki seuraavana päivänä. Sitten etsimme parkkipaikalta autoaan siivoamassa olevan taksikuskin ja kysyimme häneltä, mistä löytäisimme toisen pankkiautomaatin. Hän tiesi, että molemmat saaren kahdesta pankkiautomaatista olivat rikki. Toivottavasti koronatestit saisi maksettua kortilla. Hän neuvoi meille reitin terveysasemalle, jossa testi pitäisi saada tehtyä, joten läksimme talsimaan sinne. Pienen kiertelyn jälkeen paikka löytyi ja ovella oli ystävällinen turvamies opastamassa testiin tulijoita. Tapio lähti toiseen rakennukseen maksamaan testit (onneksi maksun sai tehtyä kortilla). Maria jäi rekisteröimään tietojamme testijärjestelmään. Kaikenlaisia tietoja piti täyttää, muun muassa rotua ja ammattia kyseltiin moneen kertaan. Tiedot täytettyämme saimme puhelimeen QR-koodit ja pääsimme ilmoittautumisluukun kautta testihuoneeseen. Nyt hoitaja otti testit oikein huolellisesti molemmista sieraimista. Halusimme tulokset printattuina, joten jäimme vielä odottelemaan tuloksia ja hyödynsimme samalla sairaalan wifiä. Puolen tunnin odottelun jälkeen saimme printit. Maria oli sillä aikaa ehtinyt jo täyttää Bermudan maahantulohakemuksen myös.

Läksimme kävelemään eri reittiä kaupalle. Matkalla näimme Digicellin myymälän ja sieltä saimme hankittua lisää dataa ystävällisen myyjän avustuksella. Kysyimme häneltä kauppasuositusta ja hän suositteli toista kauppaa, jossa olimme käyneet edellisenä päivänä. Kauppa oli ihan vastapäätä ja kävimme siellä ensin ostamassa limut ja tarkistamassa valikoiman. Valikoima oli tuoretuotteiden ja juomien osalta parempi kuin eilisessä kaupassa, joten päätimme tehdä isoimmat ostokset sieltä. Tapio varmisti myyjältä, voisivatko he soittaa meille taksin, kun olemme ostokset tehneet. Se kuulemma sopi. Niinpä juomatauon jälkeen palasimme kärryjen kanssa kauppaan ja aloimme suorittaa ostoksia. Hyvää kaupassa oli se, että heillä oli tarjolla pullovesiä 1,5 litran pulloissa. Eilisessä kaupassa oli vain pikkupulloja ja niistä olisi kyllä tullut melkoisesti roskaa säilytettäväksi merellä. Olimme onneksi jo Jolly Harbourista ostaneet 5 litran vesikanistereita melko paljon. Kun kärryt oli kasattu täyteen, myyjä soitti meille taksin. Taksimatka satamalle maksoi vain 10 taalaa ja saimme raskaat ostokset kätevästi perille. Kun ostokset oli saatu purettua ja piilotettua veneeseen läksimme vielä jalkaisin käymään edellispäivän kaupassa hankkimassa pienemmän erän tavaroita, joita ei toisessa kaupassa ollut. Pian oli sekin hoidettu. Maria hinattiin vielä illansuussa mastoon tekemään rikitarkastus ja tehtävälista alkoi lupaavasti lyhentyä. Selviäisimme ilman siirtymistä Tortolaan. Illalla vielä nautimme ylellisestä lämpimästä suihkusta ja teimme viimeisen illan herkkuateriaksi tacoja oikein jauhelihalla ja menimme ajoissa nukkumaan.

Keskiviikko 13.4.2022 Lähtö kohti Bermudaa

Aamulla kello soi seitsemältä ja aamupalan jälkeen tankkasimme varakanisterista tankkiin 10 litraa dieseliä ja Tapio lähti sataman bensalaiturille täyttämään kanisteria. Siellä selvisi, että satamasta/kaupungista oli sähköt poikki, jihuu. Vaikeuttaisiko tämä entisestään lähtöjärjestelyitämme. Ainakin kyttäämämme rikkinäinen pankkiautomaatti oli tällä kertaa ihan pimeänä. Onneksi saimme vesitankit sähkökatkosta huolimatta täytettyä, vaikka vettä tuli todella hitaasti. Sen jälkeen kävimme viemässä viimeiset roskat, maksamassa satamamaksun, joka oli kahdelta yöltä vesineen ja sähköineen reilu 90 €. Onneksi sähkökatko oli ilmeisesti nyt ohittunut, koska pankkikorttimaksupääte toimi taas. Poikkesimme taas katsomassa, saisimmeko lisää käteistä nostettua, kun Bermudallakin käy US dollari, vaikka heillä on tietysti rinnalla myös oma samanarvoinen Bermudan dollari. Paikalla oli tällä kertaa korjaaja, joka ilmoitti automaatin olevan käyttökunnossa ehkä tunnin kuluttua. Emme jääneet odottamaan vaan läksimme tulliin kirjaamana itseämme ulos maasta. Kolmella luukulla virastossa olikin varsin tehokasta toimintaa. Lappuja saimme taas täytellä ja sen jälkeen Tapio lähetettiin toiselle luukulle ja Maria toiselle ja pian asia oli hoidettu. Eikä saatu mitään mielivaltaisia sakkoja, joita kuulemma joillekin oli BVI:llä jaeltu, pelkäsimme sitä ihan tosissaan. Köydet irrotettiin klo 13 aikaan ja jätettiin jäähyväiset Karibialle.