Vuosi 2022 viikko 11: Eskaaderipurjehdusta Antigua Barbudalla

Maanantai 14.3.2022 ankkurissa Falmouth Harbour

Maanantaina aamulla herätessämme ja Navionicsissa trackia katsoessamme huomasimme, että yön aikana ankkuri ei taaskaan ollut pitänyt koko aikaa ja olimme taas ajautuneet. Onneksi olimme pimeässä valinneet niin etäisen paikan ankkuroitua, että vaarana ei ollut ajautua muihin veneisiin tai riutalle. Välissä ankkuri oli pitänyt, mutta välissä oli mahdollisesti puuskien aikana taas suoria pätkiä ajautumisen merkiksi. Ensitöiksemme nostimme taas ankkurin ja ajelimme pari kierrosta paikkaa etsien, kunnes palasimme melko lähelle edellistä paikkaa. Laskimme nyt ketjua todella runsaasti. Miinuspuolena paikassa on se, että jollalaituriin on pitkä ja mahdollisesti märkä matka. Aamun ankkurijumpan jälkeen syötiin aamupala ja lähdettiin Kikalla kylille käymään paikallisessa Butget Marinessa neuvottelemassa jälleen pohjamaaleista. Putiikin pomo oli paikalla ja Tapio sai hänen kanssaan keskusteltua kahden vierailun jälkeen 10 % alennuksen maaleista ja merkki tuli päätettyä. Välissä kävimme juomilla rantabulevardilla olevassa kahvilassa. Kauppoja maaleista ei vieläkään kuitenkaan tullut, koska Bubget Marinen pääputiikki on Jolly Harbourissa ja siellä on myös koko ketjun maajohtaja, jolta voisi liikkeen pomon mukana saada vielä paremman alennuksen. Katsotaan.

Puolen päivän jälkeen tapasimme Zeldalaiset jollalaiturin tienoilla ja läksimme kävellen vierailemana viereisessä lahdessa sijaitsevassa English Harbourissa ja Nelson’s Dockyardilla. Nelson’s Dockyardilla toimi Iso-Britannian laivaston tukikohta 1700- ja 1800- luvuilla ja se on nykyään UNESCO:n maailmanperintökohde restauroituine rakennuksineen. Sisäänpääsy alueelle kustansi 15 US dollaria sierainparilta. Alueella toimii edelleen satama, tosin mitkään kovin pienet veneet eivät taida olla tervetulleita tämänhetkinen venevalikoima huomioiden. Entisessä Naval officer’s hausessa toimi museo, jonka kiersimme läpi ja muutenkin ihastelimme alueen hyvin hoidettuja tiluksia, rakennuksia ja superjahteja. Lopuksi kävimme vielä smoothieilla Admiral’s Innissä.

Sen jälkeen kävelimme ulos alueelta takaisin kylälle ja poikkesimme myöhäiselle lounaalle Hessun netistä bongaamaan Caribbean Taste ravintolaan. Muita asiakkaita ei mennessämme ollut paikalla, mutta paikka oli silti auki. Sheryl ja Tapio tilasivat rotit, Hessu conch-annoksen ja Maria kalaa lisukkeineen. Ruoka oli hyvää ja edullista. Juomatkin olivat itsetehtyjä: Ginger alessa oli kunnon inkiväärin tujaus ja mangomehu oli herkullista. Mahat täynnä jatkoimme vielä poikkeamaan paikallisessa valintamyymälässä täydentämässä tuoretuotevarastoja Barbudan vierailua varten ennen paluuta veneille. Nyt Anninakin oli sentään pysynyt lähes paikoillaan, vaikka maissa ollessamme olikin tullut 30 Kn puuskapilvi yli. Ilta otettiin rauhallisesti omissa veneissä.

Tiistai 15.3.2022 Falmouth Harbour – Green Island matka 20.9 Nm, kokonaismatka 7483.7 Nm

Aamulla oli aika jatkaa matkaa. Läksimme lahdelta hiukan yhdeksän jälkeen 15 m/s puuskien ja sadekuurojen saatellessa menoa. Taas kerran oli ohjelmassa kovan tuulen luovia. Alkuun tuli muutama todella kova sadekuuro, mutta sen jälkeen keli kirkastui. Tällä kertaa luovikulmamme olivat vain huonoja, eivät surkeita. Päivän kohteena oli Green Island, Antiguan itäpuolella koralliriutan suojassa oleva ankkurialue. Ankkuripaikalle pujoteltiin saaren ja mantereen välistä matalikkoja väistellen. Hessu tuli vastaan Sepillä näyttämään reittiä ja avusti vielä poijuköyden kiinnityksessä luonnonpuiston poijuun. Eipä ole ollut näin hyvää Boat Boy palvelua muualla! Paikka oli kaunis ja näytti olevan myös leijalautailijoiden suosiossa eikä ihme, kun tuuli pääsi mukavasti puhkumaan riutan yli idästä, mutta maininki ei tullut alueelle. Kävimme iltapäivällä Hessun ja Sherylin kanssa taas snorklaamassa riutalla. Tällä kertaa bongattiin hiekassa piileskelevä keihäsrausku, merietanoita, christmas tree wormseja ja tietysti kaloja. Taas oli hyvä snorklaus. Iltaruokaa tehtiin vaihteeksi meillä ja ruokalistalla oli lihaa, kanaa, punajuuria fetalla ja paistettua plantaania. Ei jaksettu enää pelailla ruuan jälkeen.

Keskiviikko 16.3.2022 Green Island – Cocoa Point (Barbuda) matka 36.5 Nm, kokonaismatka 7520.2 Nm

Aamulla köysi irtosi poijusta aamupalan jälkeen jo klo 6:45! Ulos ankkurilahdelta tultiin koneen ja isopurjeen voimin. Tämän jälkeen päästiin ajelemaan noin 90 asteen tuulikulmalla kohti Barbudan kärkeä. Tuulta oli vaihdellen 6–14 m/s. Barbudan kärjen koralliriutat kierrettiin varman päälle. Viimeinen 3 mailia jouduttiin kierroksen takia menemään täyttä luovia ja tietysti tuli taas kunnon tuulenpuuskat päälle. Meillä oli liikaa purjeita ylhäällä ja hävisimme kryssin rumasti Zeldalle. Cocoa Pointin ankkuripaikka oli upea. Valkeaa hiekkarantaa jatkui silmänkantamattomiin ja veneitä oli ankkurissa vain kourallinen meidän lisäksi.

Suomalaisedustus oli vahva, sillä myös S/Y Seaberry oli ankkurissa kivenheiton päässä. Rannalla oli ilmeisesti loma-asuntojen rakennustyöt kesken, mutta mitään yleisöryntäystä ei biitsillä kuitenkaan ollut. Läheinen helikopterikenttä näytti kuitenkin olevan ihan ahkerassa käytössä, koska näimme useita helikoptereita tulossa ja menossa. Teimme Zeldan ja Seaberryn kanssa jo askelmerkkejä tuleviksi päiviksi. Suunnitelmissa oli grillausta ja nuotio rannalla sekä retki fregattilintujen suojelualueelle. Kävimme auringonlaskudrinkeillä ja chorizopastalla Zeldassa vielä ennen nukkumaanmenoa.

Torstai 17.3.2022 Cocoa Point – Low Bay matka 11.9 Nm, kokonaismatka 7532.1 Nm

Nukuimme aamulla pitkään edellisen päivän aikaisen herätyksen jäljiltä ja söimme rauhallisen aamupalan upeaa maisemaa ihaillen. Aamupalan jälkeen saimme taas kutsun snorkliretkelle ennen kuin vaihtaisimme ankkuripaikkaa Low Bayhin. Tottahan sitä snorklimaan piti lähteä ja taas löytyi sievä koralliriutta asukkaineen. Snorklauksen jälkeen nostettiin ankkurit ja kerrankin saatiin kevyttuulinen legi. Matka purjehdittiin pelkällä genualla. Lopussa saimme taas vähän varoa koralliriuttoja. Matkalla Maria näki pitkästä aikaa yhden delfiinin vilahtavan veneen vieressä. Veijari oli poissa niin nopeasti, että Tapio ei sitä ehtinyt nähdä. Merikilpikonnia on kyllä lähes jokaisella ankkuripaikalla myös Barbudalla riittänyt, mikä on mahtavaa. Low Bay:ssa meitä oli ehkä yhteensä 10 venettä ankkurissa taas yhtä upean valkoisen hiekkarannan edessä. Ranskalaisia oli eniten, mutta suomalaiset olivat kyllä hyvänä kakkosena kolmella veneellä. Barbudan ainoan kylän, Codringtonin edessä on laguuni, jota ympäröi matala hiekkakannas. Kannas on aiemmin ollut umpinainen, mutta hurrikaani Irman pyyhkäistessä saaren yli vuonna 2017 kannakseen tuli myrskyn voimasta aukko, josta nykyisin pääsee moottoriveneellä tai jollalla. Kannakselle ei ole mitään tietä, joten se on täysin autio. Ennen kannaksella on ollut lomaresortti, joka on nyt täysin romahtanut ja hylätty, aallot huuhtovat rakenteita.

Saimme siis olla hyvinkin omassa rauhassa Low Bay:ssa. Olimme sopineet illaksi menevämme suomalaisten voimin rantaan ja ohjelmassa oli nyyttäriperiaatteella grillikemut. Cobb-grillimme pääsi vihdoin tositoimiin. Rannalla joimme myös Proseccopullon, joka on matkustanut mukanamme kesäkuisesta Nauvosta asti. Tapio oli jutellut Nauvon vierassataman saunassa siitä, että olemme lähdössä omalla veneellä Karibialle. Samana iltana saunassa ollut mukava mies tuli veneellemme tuomaan tuon kyseisen Proseccopullon ohjeena juoda se sitten Karibialla palmusaaren rannassa. Tämän hienompaa paikkaa ja parempaa seuraa ei pullon avaamiseksi voisi löytää.

Alkumaljojen jälkeen grilli laitettiin tulille ja pian saatiin ensimmäinen satsi ruokaa, kanafileet ja perunoita, grilliin. Kun ensimmäinen satsi ruokaa saatiin kypsäksi, vaihdettiin paistumaan Seaberryn kalastama snapper, jonka yksi file täytti lähes koko arinan. Aterialla nautittiin lisäksi salaattia ja lämmintä kasvislisäkettä sekä maustevoita. Kyllä maistui. Ainoa pieni miinuspuoli rannassa syömisessä on, että hienojakoista hiekkaa löytyi ruokailun jälkeen aivan joka paikasta. Kun ruoka oli saatu nautittua, Hessu sytytti rannalta keräämistämme oksista kootun nuotion, jota katsellessa oli hyvä turista. Seaberry on lähdössä takaisin Atlantin yli samoihin aikoihin kuin me ja myös British Virgin Islandilta, joten saamme ainakin alkumatkaksi mahdollisesti seuraa, kunnes lähes 10 jalkaa pidempi Seaberry katoaa horisonttiin. Kun nuotio alkoi hiipua, keräsimme kamppeemme ja suuntasimme kohti yöunia. Olipa mukava ilta!

Perjantai 18.3.2022 ankkurissa Low Bay

Päivän ohjelmassa oli paikallisen Georgen järjestämä linturetki laguunin sisäpuolella mangrovemetsikössä sijaitsevalle fregattilintujen rauhoitusalueelle. Vaikka olimme kahtena edellisenä päivänä soitelleen ja sopineet retkestä, Georgella ei ihan ollut kalenteri ajan tasalla ja Tapio joutui soittamaan vielä kerran uudelleen ennen kuin herttainen herrasmies saapui paikalle avoveneellään. Kiipesimme kaikki kuusi matkalaista kyytiin ja kylläpä tuntui Georgen moottoriveneen vauhti hurjalta pitkäaikaisen 5–6 solmun nopeuden jälkeen. Sai ihan penkinreunaa puristaa. George ohjasi veneensä laguunin aukosta sisään ja Codringtonin laiturissa pysähdyimme sen verran, että kävimme maksamassa kansallispuistomaksun.

Sen jälkeen suunnattiin laguunin toiselle puolelle ja George pysäytti veneensä pariin kohtaan kertoillakseen Barbudasta, perheestään ja hurrikaani Irmasta. Muutaman pysäkin jälkeen etenimme itse lintualueelle. Fregattilintu on se kaveri, joilla uroksilla on pariutumisaikaan leukansa alla punainen pussi, jota se pullistelee houkutellakseen naaraita. Nyt pariutumisaika alkoi jo olla ohi, mutta muutamalla yksilöllä oli edelleen vielä kosiovarustus hyvässä vireessä. Lisäksi parvessa oli jo paljon eri ikäisiä untuvaisia poikasia. Linnut eivät olleet moksiskaan, vaikka George ohjasi veneensä aivan lähelle ja ihastelimme lintuja lähietäisyydeltä. Kukaan ei saanut edes valkoista yllätystä hattuun. Lintujen toimia oli hauska seurailla ja katsellessa ja kuvia ottaessa kuluikin tovi. Liikkeelle läksimme vasta, kun kaikki olivat kyllikseen katselleen lintuparven elämää. Paluukyyti sujui myös tukka putkella takaisin veneille. Retki oli ehdottomasti vaivan arvoinen.

Sovimme, että veneellä otetaan pienet päivälevot ja syödään lounas, mutta sen jälkeen mennään taas suomalaisporukalla rantaan ottamaan turnaus spikeballia. Parin tunnin levon jälkeen siis tapasimme rannassa. Ensin harjoittelimme hiukan sekä Zeldalaisille että Seaberryläisille uutta peliä, ja pian saatiin hyvät pelit aikaan. Kokeilimme pelata sekä kolmen hengen sekajoukkueilla että cup-muotoisesti aina kaksi vastaan kaksi. Kun olimme lopettelemassa naapurin tanskalaisveneestä tuli liuta tyttöjä maihin saman pelin kanssa ja täytyy myöntää, että he olivat ihan eri sarjassa eli paljon parempia kuin me. Oli kuitenkin mukava pelata. Maria uiskenteli takaisin veneelle. Iltaruokaa laittelimme Anninassa Hessun ja Sherylin kanssa. Grillasimme Hessun kalastamaa mahi mahia ja lisukkeeksi laitettiin perunaa, paistettua plantaania ja kesäkurpitsaa.

Lauantai 19.3.2022 ankkurissa Low Bay

Aamulla nukuimme ilman herätyskelloa ja söimme rauhallisen aamupalan. Aamupalan jälkeen Zeldasta tuli sopivasti viesti, lähtisimmekö snorklaamaan pohjoispuolella olevalle riutalle. Ei tarvinnut kahdesti pyytää. Jollamatka oli tuulinen, vaikka Hessu ajeli pitkin saaren hiekkarantoja. Ankkuroimme Sepin ja läksimme polskimaan. Kuten eilen olimme kuulleet Georgen luonnoilla, Barbudan mangrovemetsä ja laguuni toimivat hyvänä kasvualustana myös paikallisille hummereille. Niiden tuntosarvia näkyi monissa korallikoloissa snorklatessamme. Lisäksi oppaamme bongasivat pohjassa nukkumassa olevan hawksbill-kilpikonnan. Hessu meni lähelle ottamaan kuvia otuksesta ja siinä otus sitten availi silmiään, mutta ei luopunut hyvästä nukkumapaikastaan. Lisäksi näimme taas keihäsrauskun ja upea uusi tuttavuus oli seinämälle käpertynyt ympäristön väriseksi naamioitunut mustekala, joka hiukan epäluuloisesti katsoi puuhiamme. Mustekalaa emme Tapion kanssa olleet aikaisemmin koskaan nähneet ja sen verran hyvin oli kaveri naamioitunut, että jos olisimme olleet kahdestaan, olisi varmasti jäänyt näkemättä nytkin. Jonkin ajan pulikoinnin jälkeen alkoi vilu tulla sellaisiin mittoihin, että suuntasimme takaisin veneelle. Jopa Tapio oli kananlihalla, mikä oli poikkeuksellista. Lounastimme omissa veneissä ja illaksi oli suunniteltu peli-ilta Zeldassa ja juustojen napostelua pelien ohella. Seaberry oli käynyt aamulla kirjautumassa ulos maasta, ja he olivat lähteneet jatkamaan matkaa kohti Saint Bartsia, joten suomalaislaivastomme oli hiukan pienentynyt. Peli-ilta toteutettiin suunnitellusti. Pelasimme ensin lämmittelyksi korttia ja sitten aloitettiin varsinainen turnaus papupeliä. Hessu ja Sheryl pelasivat sitä ensimmäistä kertaa, mutta olivat siinä määrin hyviä oppimana, että veivät varsinaisessa kamppailussa kaksoisvoiton. Kiva oli pelata papupeliäkin pitkästä aikaa.

Sunnuntai 20.3.2022 Low Bay (Barbuda) – Jolly Harbour (Antigua) matka 37,5 nm kokonaismatka 7569,6 nm

Meillä oli Jolly Harbourista telakalta varattu veneen nosto uuden pohjamaalin laittoa varten tiistaiksi ja maalit olivat vielä hankkimatta, joten sunnuntaina aamulla oli aika nostaa ankkuri ja suunnata takaisin Jolly Harbouriin, kun Zelda jäi vielä nauttimaan Barbudan rauhasta. Ankkuri nostettiin yhdeksän jälkeen. Purjehdus oli ihan mukavaa sivutuulipurjehdusta. Ainoa hiukan jännitystä aiheuttanut tapahtuma matkalla oli se, kun Marian sormi osui vahingossa makeavesipumpun kytkimen sijasta navigointilaitteet sammuttavaalle napille juuri kun Tapio oli asettamassa plotterille reittipistettä. Plotteri kaatui eikä meinannut käynnistyä uudelleen. Lopulta sammutimme virrat koko järjestelmästä vartiksi ja kun sen jälkeen käynnistimme laitteet uudelleen, järjestelmä alkoi taas toimia. Olimme perillä noin puoli neljä ja laskimme ankkurin tuttuun paikkaan Jolly Harbourin sisäänajoväylän vierustalle reilun 3 m syvyyteen. ankkuripaikalla oli paljon vähemmän veneitä kuin edellisellä visiitillä. Illan vietimme hiljaiseloa veneellä lueskellen ja taidettiin sitä joku TV-ohjelmakin katsoa suoratoistopalvelusta. Ruuaksi Tapio loihti pastaa kuivatusta kinkusta ja kapriksista.