Vuosi 2022 viikko 10: Vihdoinkin Antigualle

Maanantai 7.3.2022 ankkurissa Gustavia

Säätietojen läpikäymisen jälkeen päädyimme, että tiistaina olisi sopiva päivä yrittää uudelleen päästä Antigualle. Niinpä maanantaina aamupalan jälkeen hyppäsimme Kikkaan ja jollailimme maihin. Ensimmäisenä ohjelmassa oli löytää SPR:n piste, jossa saisi uudet antigeenitestit otettua. Piste oli toisella puolella saarta lentokentän läheisyydessä, silti aivan kävelymatkan päässä. Läksimme siis talsimaan. Gustavian läpi kävellessä Tapion huomion kiinnitti kuitenkin tienvarsikahvilasta kuuluva suomenkielinen puhe. S/Y Sundancen miehistöhän siellä oli Hannua lukuun ottamatta. He olivat olleet tapaamassa paikallista tuttavaansa. Sovimme menevämme illalla heille sundownereille ja jatkoimme matkaa kohti testipistettä. Parin kilometrin kävelyn ja pienen suunnistuksen jälkeen testipaikka löytyi. Kaikki oli yhtä hyvin järjestettyä kuin Saint Martinilla. Ketään muita kuin työntekijät ei testipisteellä näkynyt ja tuossa tuokiossa homma oli jälleen hoidettu ja vastaukset tulisivat taas sähköpostiin. Kävelimme testipisteeltä lentokentän vieressä olevaan isompaan ruokakauppaan ostoksille. Kauppa oli ilmeisesti vasta muuttanut uusiin tiloihin, kun sijainti oli hiukan eri kuin Google mapsissa ja kauppa oli koristettu ilmapalloilla. Tungosta oli paikalla, mutta emme kylläkään huomanneet mitään erityisiä avajaistarjouksia. Sen sijaan valikoima kaupassa oli erinomainen, paras pitkiin aikoihin. Jopa tuoretta tilliä löytyi, joten sen kunniaksi päätettiin tehdä ruuaksi kalakeittoa kylmäsavulohesta. Kauppakäynnin lopuksi saatiin vielä pyörittää onnenpyörää, mutta eipä tullut voittoa. Ostosten kanssa sitten käveltiin ensin kukkulan yli oikealle puolelle saarta ja Kikkailtiin takaisin veneelle. Veneellä sitten laiteltiin sitä kalakeittoa ja pian olikin aika lähteä kohti Sundancea. Vietimme heidän istumalaatikossaan oikein mukavan illan vaihtaen kuulumisia pitkästä aikaa. Saimme heiltä hyviä vinkkejä Antiguaa ja Barbudaa varten.

Tiistai 8.3.2022 Gustavia (Saint Barts) – Jolly Harbour (Antigua) matka 91,1 Nm, kokonaismatka 7445,1 Nm

Vuorossa oli yritys numero 2 Antigualle. Herätyskello soi 5:00 ja aamupalan ja valmisteluiden jälkeen olimme ankkuri ylhäällä jatkamassa matkaa klo 7. Tiedossa oli tiukkaa luovia, mutta Predict Windin mukaan vendoja ei juuri tarvitsisi ottaa. Tuuli oli totutun äkäistä, keskituuli noin 24 Kn, puuskat 30 Kn. alkumatka päästiin ajamaan noin 60 asteen kulmalla kohti kohdetta. Muutama vene oli tulossa samaan suuntaan, vastaan tuli useampi 100 jalan hujakoilla oleva jahti, jotka olivat myös olleet ARC:ssa. Puolen päivän jälkeen kipparin ollessa päiväunilla pilvirintama meni yli ja sen seurauksena tuuli siftasi noin 30 astetta meille epäedulliseksi. Tämän jälkeen ajettiin niin ylös kuin päästiin. Aalto oli noin 2–3 metristä, joten meno oli melkoisen märkää. Keulan ankkurivinssin kolosta saatiin paljon vettä pilssiin, koska emme olleet irrottaneet ketjua ja suojanneet aukkoa. Päivä oli ihan totista purjehdusta, ruuaksi tehtiin vain nuudelikupit 30 astetta kallistuneessa keittiössä. Muuten syötiin vain banaaneja, sipsejä ja muuta naposteltavaa. Päivä oli kyllä todella pitkä. Varsinkin siltä tuntui illalla, kun Antiguan valot näkyivät jo kaukaa ja tikkasimme edustalla ja tuntui, että kohde ei yhtään lähene. Pimeän tultua risteilylaivatkin lähtivät tapansa mukaan liikkeelle ja jouduimme väistämään törmäyskurssilla ollutta Royal Clipper- nimistä 5 mastoista risteilykuunaria. Silmäluomet alkoivat painaa ja hermot alkoivat vähän jo kiristyä, kun Jolly Harbour ei alkanut lähentyä. Tuntui, että tuuli puhkui taas suoraan sieltä, mihin aioimme mennä. Lopulta laskimme purjeet ja jyrmyytimme koneella hissuksiin viimeiset mailit. Pääsimme perille noin yhden aikaan yöllä eli täysin pimeällä. Onneksi Jolly Harbourin edessä on iso matala ankkurialue, joten lääniä riitti valita pimeässä sopiva ankkuripaikka. Kun ankkuri oli saatu laskettua suurimmat vedet sisältä kuivattua, tehtiin vielä iltapalaksi pussista sienipastaa ennen pehkuihin painumista. Olipahan raskas purjehduspäivä, mutta Antigualla ollaan!

Keskiviikko 9.3.2022 ankkurissa Jolly Harbour, Antigua

Olimme kuulleet huhuja, että Antiguan viranomaiset eivät välttämättä ole aamulla tikkana toimistolla klo 8, joten nukuimme pitkän edellisen päivän jälkeen hiukan pidemmät unet emmekä kiirehtineet tekemään maahantulomuodollisuuksia. Ennakkoinfon mukaan ensin olisi ohjelmassa terveystarkastus koko miehistölle ja sen jälkeen perinteiseen tapaan tulli, maahantuloviranomaiset, uudelleen tulli ja vielä satamaviranomaiset. Joissakin ohjeissa oli, että täkäläiset viranomaiset haluavat, että vene viedään tullilaituriin, jonka vieressä tarvittavat toimistot sijaitsevat. Niinpä mekin nostimme ankkurin, laitoimme leparit ja köydet valmiiksi ja tuksuttelimme Jolly Harbouriin kapeikkoja pitkin. Tullilaituri oli kuitenkin säälittävän pieni kahden veneen laituri, jossa oli jo toisella puolella yksi purjevene, mutta toinen puoli oli täynnä jollia. Hetken aikaa pyörimme ja odottelimme edustalla, mutta byrokratia tuntui täällä vievän aikaa, joten tuksuttelimme kuitenkin takaisin ulos kapeikosta, laskimme ankkurin uudelleen, laskimme Kikan vesille ja varustelimme sen ja suuntasimme uudelleen jollakyydillä toimistoja kohti kaikki mahdolliset veneen paperit mukana. Jollamatkaa kertyi kapeikossa vajaa maili. Tällä kertaa emme onneksi kastuneet kauheasti. Toimistolla oli jonoa kuin nakkikioskilla. Ensimmäisenä terveystarkastuksen nainen kehotti kaikki pesemään kädet laiturin juureen pystytetyllä tiskialtaalla ja sitten pääsimme etenemään Health Checkiin. Terveystarkastuspistettä pitävä nainen yllätti meidät heti kysymyksillään ja tiedusteli muun muassa, montako hyttiä ja vessaa meillä on veneessä. Lämmöt mitattiin molemmilta ranteesta ja tietysti antigeenitestitulokset ja koronarokotustodistukset syynättiin. Saimme täytettäväksi melkoisen nivaskan lomakkeita. Muun muassa sellaisiin kysymyksiin piti vastata, onko meillä ollut kuolemantapauksia edellisen merimatkan aikana ja onko salamatkustajia löytynyt veneestä. Kun kaikki lomakkeet oli täytetty ja tarkistettu, läpäisimme terveysseulan ja Tapio pääsi etenemään muihin toimistoihin Marian odotellessa ulkopuolella. Nyt onneksi kaikki toimistot olivat kerrallaan auki ja noin 45 min kuluttua olimme saaneet kaikki maahantulomuodollisuudet hoidettua ja papereihin runsaasti leimoja. Maahantulon hinta oli 80 Itä-Karibian dollaria eli noin 27 €.

Jätimme Kikan tullilaituriin odottamaan ja läksimme hiukan kävelemään ja tarkastelemaan uutta maata. Toiveissa olisi saada vene nostettua täällä telakalle muutamaksi päiväksi, että pohjan saisi perusteellisesti puhdistettua ja laitettua kotimatkaa varten vielä uuden kerroksen maalia.  Menimme siis poikkeamana telakalla, kun sellaisen näimme. Pääsimme telakan pomon puheille ja sovimme alustavasti nostopäiväksi 22.3. Hän otti myös ystävällisesti yhteyttä työmieheen, joka voisi halutessamme tehdä pohjaan kevyen hionnan ja maalauksen. Hänkin pääsi poikkeamaan paikalla, vaikutti ihan asiansa osaavalta kaverilta. Vielä piti käydä telakan paperiliikennettä pyörittävän Jolly Harbourin sataman toimistossa pyytämässä virallinen tarjous töistä ja niin tehtiin. Otimme tarjouksen ja jäimme miettimään vielä asiaa yön yli. Sen jälkeen suuntasimme sataman vieressä sijaitsevaan markettiin tarkistamaan valikoimat ja kanapainotteisella linjalla poistuimme kaupasta evästämään laiturille. Ruokatauon jälkeen poikkesimme vielä puhelinliikkeessä hankkimassa paikallisen datasimkortin, koska emme enää ole EU-maassa, jossa voi käyttää dataa roamingin kautta. Paikallinen autovuokraamo mainosti myös palvelua, että heiltä olisi saanut myös vuokrata matkapuhelimen. Erikoinen järjestely, eipä ole aiemmin törmätty vastaavaan. Kun asiat oli saatu hoidettua, kävelimme takaisin tullilaituriin ja läksimme köröttelemään Kikalla kohti venettä. Kapeikossa poijussa olevasta veneestä alkoi kuitenkin kuulua huutoja ja huiskutusta. Zelda oli asioilla ollessamme saapunut ja he olivat jääneet ARC Plus tuttujensa veneelle juomille ja odottamaan, koska kurvaamme ohitse. Niinpä mekin saimme kutsun nousta englantilaisveneeseen ja esittelyjen jälkeen meillekin tarjoiltiin kahvit. Taitaa olla sosiaalinen viikko luvassa.

Kahvittelutuokion jälkeen pääsimme Sepin hinauksessa takaisin veneelle vähän kovempaa kyytiä mitä Kikalla pääsee. Zeldassa oli taas kalastettu oikein urakalla Guadeloupen ja Antiguan välillä ja illaksi saimme vielä kutsun illalliselle nauttimaan grillattua mahi-mahia, plantaania ja bataattia. Illallisen ääressä ehdittiin paremmin vaihtaa Atlantin ylityskuulumiset ja Karibian cruisailukuulumiset. Seuraavat pari viikkoa harrastamme Zeldan kanssa eskaaderipujehdusta.

Torstai 10.3.2022 ankkurissa Jolly Harbour

Päivä meni melko pitkälti venettä siivoillessa ja asioita hoitaessa. Kävimme satamatoimistossa varaamassa noston telakalle 22.3 ja maksamassa varausmaksun ja Budget Marinessa kyselemässä paikallisista maaleista. Maalit tuntuvat täällä Karibialla olevan selvästi kalliimpia kuin Suomessa. Tapiota harmittaa, kun ei tullut otettua mukaan paria purkkia Hempeliä, vaan nyt pitää ostaa täältä paikalliset tuotteet. Veneliikkeen maaliasiantuntija ei ollut kuullutkaan Hempelistä. Kauppoja ei vielä tullut, pitää vielä selvitellä, mikä tuote valitaan ja pitääkö alle laittaa kerros pohjamaalia. Kävimme taasen myöskin ruokakaupassa. Illaksi Zeldan Hessu ja Sheryl tulivat vaihteeksi meille syömään Butter chickeniä ja kuulumisia riitti vielä vaihdettavaksi. Olimme jo hiukan suunnitelleet siirtymistä Falmouth harbouriin perjantaina, mutta Jolly Harbourissa olevat ARC Plus veneet olivat järjestäneet kokoontumisen auringonlaskudrinkeille sataman baariin perjantaille ja mekin saimme kutsun mukaan. Niinpä päätimme jäädä vielä Jolly Harbouriin nauttimana pitkästä aikaa ihmisten seurasta. Paljon on tullut oleskeltua kahdestaan, ehkä osittain koronan takia.

Perjantai 11.3.2022 ankkurissa Jolly Harbour

Päivä puuhasteltiin taas venehommia. Nostimme ankkurin ja kävimme sataman huoltoasemalla tankkaamassa dieseltankin ja vesitankit täyteen. Olemme kehittyneet aika tehokkaiksi makean veden säästäjiksi ja pärjäämme 230 litran makeavesivarannollamme helposti kolme viikkoa. Tätä ennen täytimme tankit viimeksi Saint Martinilla Marina Fort Louisissa ja ensimmäisen viikon aikana meitä oli myös Niina ja Henriikka vettä käyttämässä. Tiskaamme suolavedellä ja vain huuhtelemme makealla vedellä. Vessan huuhtelu tapahtuu merivedellä ja peseytyminen samoin meressä. Meillä on lisäksi irtonainen 10 litran vesikanisteri ja sitä olemme toki pari kertaa tässäkin välissä täyttäneet kumiveneellä maissa käydessämme. Kun tankit oli saatu täyteen, kurvasimme takaisin ulos ankkurilahdelle ja laskimme uudelleen ankkurin tällä kertaa hiukan lähemmäs Zeldaa. Viideksi hyppäsimme Sepin kyytiin ja kurvasimme tapaamaan uusia ihmisiä baariin. Melu oli melkoinen, kun seilorit vaihtoivat kuulumisia pikkutunneille asti ja muutama rhumpunch tuli kumottua. Kun maha alkoi murista liikaa, kurvasimme takaisin Anninaan ja laitoimme yöpalaksi fetapastaa.

Lauantai 12.3.2022 ankkurissa Jolly Harbour

Edellisen illan valvomisen ja remuamisen jälkeen osa porukasta oli hiukan lepopäivän tarpeessa, joten päätimme viipyä Jolly Harbourissa vielä yhden päivän. Aamupäivä otettiin varsin rauhallisesti veneellä. Iltapäivällä läksimme käymään vielä kaupassa ja viemässä roskia, kun jollamatkalla törmäsimme edellisen illan kemuissa tavattuun pariskuntaan, jotka kutsuivat meidät lennosta vierailulle heidän pari vuotta sitten tehtaalta tulleeseen 52 jalkaiseen katamaraaniinsa. Oli kyllä tilavaa ja kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua ja hohtavaa. Vaikka olimme käyneet aiemmin hieman pienemmässä katamaraanissa, tässä yksilössä tilat olivat vielä isomman tuntuiset. Erityisesti isäntäväen makuuhytti oli vaikuttava, koko veneen levyinen. Vierailun jälkeen Tapio kävi Budget Marinessa neuvottelemassa pohjamaaleista, mutta kauppoja ei tullut vielä. Ruokakaupasta sen sijaan tuli ostettua kärryllinen lisää tavaraa, koska lähiaikoina emme taas pääse hetkeen kunnolliseen ruokakauppaan. Ankkurilahteen oli ilmestynyt kolmaskin suomalainen vene, S/Y Seaberry. Kävimme suomalaisporukalla heidän istumalaatikossaan höpisemässä ja sen jälkeen vielä Zeldassa kanarisotolla. Jos huomenna pääsisimme vihdoin jatkamaan matkaa.

Sunnuntai 13.3.2022 Jolly Harbour – Cade reef – Falmouth Harbour, matka 17.7 Nm, kokonaismatka 7462.8 Nm

Aamulla lähdettiin yhdeksän aikaan Zeldan perässä jatkamaan matkaa kohti Falmouth Harbouria. Sivutuulessa alkumatka sujui pelkällä genualla. Hessun snorklauspalvelut oli bongannut puolimatkasta Cade Reef -nimisen koralliriutan, johon pysähdyimme snorklaamaan ja lounaalle. Snorkliretken vetäjä oli jo käynyt katsomassa meille sopivan paikan laskea ankkuri, ja tuota pikaa olimme jo Sepillä suuntaamassa riutalle ja pulahdimme veteen. Hieno snorklauskohde! Näimme paljon kaloja kohokohtana iso kotkarausku ja riuttahai. Snorklauksen jälkeen tehtiin nopea lounas ja jatkettiin Falmouth Harbourin lahdelle ankkuriin. Olimme juuri päässeet riutan välistä ulos, kun pari saderintamaa tuli päälle ja niiden mukana nousi tuuli. Lisäksi Antigualla menossa olevan Superyacht Challenge -kilpailun veneet tulivat meitä vastaan matkallaan alamerkille. Pienin regatan osallistujavene oli 82 jalkaa ja suurin 218 jalkaa. Mukana oli myös suomalaista veneenrakennusosaamista: 112 jalkainen Baltic Nilaya ja 90 jalkainen Swan Freya. Komean näköisiä veneitä! Loppumatkan Falmouth Harbouriin saimme puskea vastatuuleen. Parhailla ankkuripaikoilla lahdessa oli melkoisen tiivistä. Laskimme ankkurin kapeaan väliin Zeldan lähistölle.

Trackerissa näytti siltä, että ankkuri pitää ja läksimme aiemman suunnitelman mukaan Hessun ja Sherylin kanssa maihin kiipeämään kohti Shirley Heightsin näköalapaikkaa, jossa oli ohjelmassa sunnuntai-iltana steelpan musiikkia ja grilliruokaa. Alkumatkan lampsimme tienlaitaa, mutta puolimatkassa päätimme kurvata samaan paikkaan menevälle polulle, ettei tarvitsisi kävellä autotiellä koko matkaa. Reitin merkinnät olivat hiukan puutteelliset ja eksyimme välillä reitiltä ja saimme myös sadekuuron niskaan. Bändin soittama musiikki kuului kuitenkin lähes koko kävelyn ajan. Lopulta kuitenkin löysimme polun uudelleen ja tupsahdimme pensaikosta Shirley Heighstsin näköalaravintolan pihaan, jossa oli jo pitkät jonot juoma- ha ruokapisteille ja bändi soitti täyttä häkää. Ehdimme haahuilla alueella jonkin aikaa ja käydä mm. ottamassa kuvat auringonlaskusta kuuluisalla näköalapaikalla. Vähän ihmettelimme, kun kaikilla muilla ihmisillä näytti olevan ranteessa vihreitä tai punaisia rannekkeita. Hetken päästä järjestyksenvalvoja tuli huikkaamaan meille, että meidän pitäisi tulla uudelleen sisään etuoven kautta ja maksaa sisäänpääsymaksu. Hups, olimme missanneet sen, kun tulimme pitkin polkua suoraan juhlapaikalla. Kiltisti menimme lipunmyyntipaikalle, mutta sinne oli varmaan 200 metrin jono, joka ei näyttänyt liikkuvan yhtään mihinkään. Lisäksi olimme jo nähneet, että sisäpuolella on todella pitkät jonot ruoka- ja juomatiskeille eikä pöytätilaa syödä. Niinpä päätimme, että jätämme jonottamisen väliin ja läksimme kävelemään takaisin alas tienlaitaa pitkin. Ihmisillä ei luultavasti ole Antigualla useinkaan tapana kävellä, koska monen monta taksia ja ihan tavallisiakin ihmisiä pysähtyi ja tarjosi kyytiä. Kaipasimme kuitenkin veneilyn jälkeen liikuntaa ja kävelimme sitkeästi alas. Ehdimme takaisin juuri kun alkoi pimentyä ja suuntasimme Sepin kyydissä takaisin veneelle.

Heti kun tulimme Anninalle, huomasimme olevamme entistä lähempänä perässämme ollutta venettä. Matkaa oli ehkä 10 metriä. Trackeri näytti, että olimme välillä pysyneet paikallaan ja välillä ankkuri oli raahannut pohjassa. Eipä muuta, kun ankkuri ylös ja läksimme pimenevässä illassa etsimään toista ankkuripaikkaa. Koska alkoi jo olla pimeää, emme halunneet ahtautua mihinkään kapeaan väliin, vaan ajoimme vain lahden kaukaisimmalle laidalle eristäytyneeseen pisteeseen ja laskimme ankkurin uudelleen. Lahden pohja on Hessun tarkastuksen mukaan kiveä, vaikka karttaan on merkattu myös hiekkaa. Päivälliseksi tehtiin pitkästä aikaa kaksistaan, ruokalistalla oli halloumisalaattia. Sää ei ollut kummoinen. Sadekuuroja tuli edelleen vähän väliä ja tuuli oli sellaista, että sähköstä ei tullut pulaa. Yöllä heräilimme useampaan kertaan tarkistelemaan, että pysyimme tarpeeksi kaukana riutoista ja muista veneistä.