Vuosi 2022 viikko 9: Veneen huoltoa Saint Martinilla. Mihin seuraavaksi?

Maanantai 28.2.2022 ankkurissa Baie de Marigot, Saint Martin

Lomaviikko taputeltu ja ohjelmassa tälle viikolle veneen huoltotoimenpiteitä, kun Marigotissa on venetarvikekauppoja, jos huollossa ilmenee tarpeita varaosille. Maanantaina oli ohjelmassa moottorihuolto. Tapio kävi läpi moottorin ja vaihtoi öljyt ja kaikki suodattimet sekä vesipumpun siipipyörän. Huolto sujui muuten mukavasti, mutta vesipumppua sulkiessa siipipyörän vaihdon jälkeen yksi pumppua kiinni pitävistä ruuveista katkesi yllättäen. Pienen säikähdyksen jälkeen katkennut osa ruuvia saatiin kuitenkin pois porakoneen ja vastakierresarjan avulla. Homma toimi kuin oppikirjassa, vaikka kapteenilla oli aluksi pienet epäilyt asian suhteen. Sopivaa ruuvia ei tietenkään veneestä löytynyt, vaikka erilaisia vaihtoehtoja on mukana varmana useampi kilo. Yksi oli kuitenkin muuten samanlainen, mutta liian pitkä, joten kun sitä vähän dremelillä lyhennettiin, se saatiin sopimaan. Ongelma ratkaistu ainakin alustavasti.

Minä ja Jammu

Läksimme kuitenkin iltapäivällä jollalla käymään venetarvikekaupassa, koska edellisenä päivänä huollettuun jumittaneeseen vinssiinkin tarvittiin ruuveja. Samalla voisimme katsoa, löytyisikö oikeaa ruuvia myös vesipumppuun. Jollailimme mallikappaleet mukana Ile Marine -venetarvikekaupan kumivenelaituriin ja menimme ostoksille. Täysin oikeanlaisia ruuveja ei tietysti heiltäkään löytynyt, mutta mukaan tarttui pari lähinnä oikeanmallista ruuvia ja vinssikoneistoihin varajousia. Harvinaisen edullinen käynti venetarvikekaupassa, selvittiin alle kymmenellä eurolla. Koska oikeita ruuveja ei ollut, kävelimme myös toiseen läheiseen venetarvikekauppaan Island Water Worldiin. Sieltäkään ei täsmälleen oikeita ruuveja löytynyt ja palvelu oli muutenkin vähän halutonta. Ostimme taas muutamia samankaltaisia ruuveja ja uuden kirkkaamman pattereilla toimivan LED-lampun istumalaatikkoon ja vetoketjun huoltoainetta. Lähes kaikki vetoketjut niin biminissä, sprayhoodissa kuin vaatteissa ovat suolaisen ja kostean meri-ilman vaikutuksesta alkaneet jumittaa. Nyt ei selvitty ihan kymmenellä eurolla. Kohtalaisen tyytyväisenä saaliseen palasimme veneelle. Tällä kehtaa ehdimme portista ennen kuin sitä oli ehditty lukita ja vältyimme kahluureissulta. Illalla tehtiin taas ruuaksi fetapastaa ja se oli hyvää kuten aina.

Tiistai 1.3.2022 ankkurissa Baie de Marigot

Venehuolto jatkuu. Tapio viimeisteli edellisen päivän työt ja vaihtoi mm. huollettuun vinssiin uuden jousen ja rasvasi ja sulki vinssin. Maria tyhjensi sillä välin kaikki ruokakaapit ja teki listan kaikista veneessä olevista ruokatarvikkeista. Kun kaapit olivat tyhjät, hyllyt oli myös helppo pestä ja desinfioida ja pohjilla olevat liukuestematot myös huuhtoa kloorivedessä ja kuivata. Ruokatarvikkeiden laskelman perusteella tehtiin myös kauppalista, mitä täydennyksiä tarvitsemme varastoihin viimeistään ennen Atlantin ylitystä takaisin Eurooppaan. Illalla läksimme vielä jollalla maihin viemään roskat ja käymään kaupassa. Marigotissa paras ruokakauppa Super U on melkoisen kävelymatkan päässä jollalaiturista ja lisäksi ostokset on roudattava Kikalla veneeseen, kun olemme ankkurissa. Niinpä kovin isoja ostoksia ei voi kerralla tehdä. Ostimme vettä ja täydennystä sen verran, kun jaksoimme kantaa. Matkalla kävimme taas ostamassa grilliruokaa kauppamatkalla olevalta kojulta. Ribsejä, salaattia, yksi kanankoipi Tapion pettymykseksi ja Johnny cakes. Hyvää oli taas. Ruuan voimalla jaksoimme roudata sapuskat ja vedet veneelle. Sitten oli vielä iltapuhteena ruokatarvikkeiden asettelu takaisin pestyihin ja kuivuneisiin kaappeihin. Tilaa tuntui olevan nyt enemmän kuin ennen siivousta, eli järjestelystä oli hyötyä.

Varastojen inventaari

Keskiviikko 2.3.2022 ankkurissa Baie de Marigot

Tänään ensimmäisenä ohjelmassa oli dieseltankin avaus ja tarkistus, onko sinne tullut sakkaa. Näkyihän siellä pohjalla jotain rökäleitä aivan imuputken vieressä, vaikka olemme koko reissun tankanneet suodattimen ja vedenerottimen kautta.

Tankkiin kurkistelua

Vastaavaa tilannetta varten oli hankittu pieni käsipumppu, jolla imimme tankin pohjalta dieseliä kahteen puolentoistalitran pulloon. Ensimmäiseen pulloon saatiin oikein hyvä ”saalis”, runsaasti sakkaa ja ilmeisesti dieselbakteerikasvustoa ja koko pullon sisältö oli melko sakkaista. Toiseen pulloon tuli hiukan sakkaa ja loppu diesel näytti jo toisessa pullossa kirkkaammalta. Tankki on nyt lähes täynnä, joten toistamme varmasti toimenpiteen, kunhan tankki on hiukan tyhjempi.

Saalis

Myöhään iltapäivällä läksimme vielä käymään pesulassa kahden ison pyykkipussillisen kera. Ajoimme Kikalla taas Ile Marine- venetarvikekaupan laituriin tarkoituksena suunnata kävellen itsepalvelupesulaan, jonka näimme toissa päivänä matkalla toiseen venetarvikekauppaan. Olimme paikalla neljän jälkeen ja kysyimme laiturilla olevan huoltoaseman mieheltä varmistusta, monelta portti lukitaan, ettemme joudu kahlaushommiin isojen pyykkipussien kanssa. Hän vahvisti epäilymme, että portti lukitaan hiukan viiden jälkeen, kun pihapiirissä olevat huoltoasema ja venetarvikeliike ovat molemmat sulkeutuneet. Maria lähti käppäilemään yksin pesulalle ja Tapio lähti etsimään Kikalle toista sijoituspaikkaa. Pesulassa oli onneksi pesukoneita vapaana ja myös pesuaineenmyyntiautomaatti (oma pesuaine oli tietysti unohtunut veneeseen). Pienen odottelun jälkeen Tapio pelmahti myös paikalle. Kikalle ei ollut löytynyt lähempää paikkaa kuin Marigotin torin jollalaiturista. Tapio oli käynyt ajelemassa myös Saint Martinin sisällä olevassa laguunissa. Havaintojen perusteella ei tullut mitään hinkua mennä sinne veneellä, vaikka nostosillan kautta laguuniin pääsisi. Laguunissa näkyi paljon hurrikaani Irman yhteydessä 2017 tai muuten uponneita veneitä, jotka oli jätetty sijoilleen. Pyykkikoneen ja kuivurin valmistuttua kävelimme auringonlaskua ihaillen jollalaiturille ja Kikkailimme veneelle. Veneellä laitettiin pitkästä aikaa grilli kuumenemaan. Olimme ostaneet edellisenä päivänä kaupasta grillattavaksi kaupassa marinoitua kananrintaa. Lisukkeeksi tehtiin perunoita ja hyväksi havaitulla tavalla esikypsennys 12 minuuttia painekattilassa, loppukypsennyt uunissa öljyllä siveltynä ja italiamausteella maustettuna. Herkkusieniä paistettiin myös lisukkeeksi ja tehtiin viimeinen Suomesta mukaan tullut dippikastike homejuustodippiä. Hyvää oli, vaikka grillauksesta tulikin vähän käryä.

Karibian illat ovat pidentyneet napsun, nykyään pimeä tulee vasta seitsemän aikoihin.

Torstai 3.3.2022 ankkurissa Baie de Marigot

Olimme edeltävän viikon yrittäneet kovasti päättää, mihin suuntaan lähdemme seuraavaksi. Vaihtoehtona olisi lähteä joko takaisin etelään päin vastatuuleen väliin jääneelle Antigua & Barbudalle tai jatkaa pohjoiseen British Virgin Islandille myötätuuleen ruotsalaisen S/Y Ellan perässä. Yhtenä vastatuuleen houkuttelevana tekijänä olisi se, että jos lähtisimme Antigua Barbudalle, saisimme mahdollisuuden tavata taas S/Y Zeldan Hessun ja Sherylin, jotka olemme viimeksi tavanneet Las Palmasissa ennen ARC Plussan lähtöä. Mahdollisesti rankka vastatuulilegi ei ole järin houkutteleva, mutta Antigua Barbudalla olisi myös mahdollista saada kohtalaisen edullisesti vene nostettua ylös ja pohja siistittyä ja maalattua vielä kertaalleen ennen Atlantin ylitystä. Pohjaan on nyt kertynyt jonkin verran näkkiä ja levää. Tapio on tarmokkaasti yrittänyt snorklaamalla siistiä vesilinjaa ja pohjaa, mutta silti kasvustoa on jonkin verran ja se hidastaa kyllä selvästi vauhtia purjehdittaessa. Pitkään asiaa pohdittuamme päätimme lopulta ainakin yrittää lähteä etelään. Säätiedotteiden tarkistelun jälkeen päädyimme lähtemään perjantaina, koska seuraavan viikon alkuun oli luvattu hiukan kovempituulista vyöhykettä.

Torstaina oli siis ohjelmassa saada otetuksi Antigua Barbudalle vaaditut antigeenitestit ja käydä vielä kaupassa. Niinpä jollailimme taas rantaan. Tällä kertaa yrittäessämme Fort Louis Marinan jollalaituriin, vastaamme tuli heti sataman turvamies, joka kielsi päättäväisestä pääsyn laituriin. Kaksi kertaa aiemmin olimme ongelmitta päässeet rantaan, mutta ei näköjään enää kolmannella kertaa. Toiminta oli kyllä linjassa sataman muutenkin hyvin epäystävällisen palvelun kanssa. Ei siinä muu auttanut kuin kiertää taas torin jollalaituriin. Siitä kävelimme kauppamatkalla olevaan Covid-testipisteeseen. Saint Martinilla ainakin Covid-testiin pääsy oli järjestetty ongelmattomaksi. Testausta varten oli apteekkia läheiselle parkkipaikalle viety kontti, jossa testit otettiin. Ensin luettiin kännykällä kontin seinässä oleva QR-koodi ja täytettiin järjestelmään henkilötiedot. Sen jälkeen käytiin kontissa olevalla luukulla, josta saatiin printattu paperi mukana ja sen kanssa mentiin läheiseen apteekkiin, jossa maksettiin testimaksu 22 € / sierainpari ja saatiin leimat paperiin. Paperin kanssa mentiin takaisin kontin toiseen päähän, jossa testit otettiin pikapikaa. Yhtään jonoa ei pisteelle ollut. Vastaukset tulisivat vartin päästä sähköpostiin, josta ne sai tallennettua ja siirrettyä ranskan Anti-Covid-kännykkäappiin. Kätevää ja edullista.

Jatkoimme testin jälkeen kauppaan tekemään loput ostokset. Kun olimme jo palanneet ostosten kanssa jollalle ja lähteneet kohti venettä, rupesimme ihmettelemään, miksi ostosten loppusumma oli kalliimpi kuin tavallisesti. Maria kävi kassakuitin läpi ja huomasi, että muutamista ostamistamme oluista oli laskutettu aina yksittäisestä tölkistä koko 6-packin hinta. Maksoimme liikaa hiukan yli 40 euroa. Pikaisen pohdinnan ja neuvottelun jälkeen palasimme takaisin jollalaituriin ja Tapio nappasi oluet ja kuitin mukaan ja juoksi kaupalle reklamoimaan Marian jäädessä Kikkaan vahtimaan muita ostoksia. Ilmeisesti Saint Martinissa ei ole voimassa EU:n sääntö, että kaikki monipakkaukset pitää olla avattavissa ja tuotteet ostettavissa irrallaan. Onneksi Tapio sai oluet lopulta palautettua ja rahat takaisin. Olisi muuten tullut kalliin puoleiset juomat. Toinen paluu veneelle onnistui suunnitelmien mukaan. Iltaruuaksi laitettiin pitkästä aikaa jauhelihakastiketta, paistettuja perunoita edellispäivän ylijäämäperunoista ja parsakaalia. Oli herkullista.

Perjantai 4.3.2022 lähtö Marigotista kohti Antigua Barbudaa, matka 42Nm, kokonaismatka 7354 Nm

Aamupalan jälkeen vene laitettiin purjehduskuntoon ja Tapio kävi kirjaamassa meidät ulos maasta ja täyttämässä 10 litran vesikanisterimme huoltoaseman vesiletkulla. Sen jälkeen Kikka kannelle, ankkuri ylös ja suunta kohti Saint Martinin koilliskärkeä. Olimme liikkeellä ennen kymmentä. Tuuli oli vastainen, joten päätimme jo akkujen lataamiseksikin mennä saaren koilliskärkeen koneella ajaen. Kryssiä saisimme vielä tarpeeksi ennen määränpäätä. Lähestyessämme saaren koillisosaa aallokko kasvoi ja meno oli verkkaista, vain 3 solmun paikkeilla. Purjeet nostettiin Ile Tintamarren edustalla. Tuulimittari näytti 20 solmua, puuskat 26 solmua ja purjekombinaatioksi tuli isopurje 2. reivissä ja genuaa auki vallitsevan tuulen mukaan sopiva määrä. Tuuli oli täysin vastainen ja aaltoa myös. Kun viikkoa aikaisemmin olimme vastaavassa kohdassa purjehtimassa Niinan ja Henriikan kanssa, saimme nauttia paljon mukavammasta kelistä ja sivutuulesta.

Purjehdusarkea

Saarten välissä ohitsemme viilettivät myös Saint Martinilla käynnissä olevan Heineken regatan veneet. Kaksi mustapurjeista meni keulamme ohi niin, että saimme hiukan väistellä heitä. Komeaa menoa, kannella roikkumassa näytti olevan parinkymmenen hengen miehistöt. Meidän menomme ei sen sijana ollut läheskään yhtä komeaa. Yritimme parhaamme mukaan kryssiä täyteen vastaiseen, mutta mereltä päin meihin iski parin solmun virta, joka painoi kryssikuviomme täysin surkeaksi, vaikka kulmat olivat tavanomaiset 40–50 astetta tosituuleen. Havaitsimme, että joudumme purjehtimaan kaksinkertaisen matkan siihen verrattuna, mitä pääsemme kohti kohdetta. Kun saimme hiukan enemmän etäisyyttä Tintamarreen, aalto sentään muuttui hiukan mukavammaksi ja meno siedettävämmäksi. Suunnittelimme ohittavamme Saint Bartsin saaren itäpuolelta. Kun olimme päässeet saaren pohjoispuolelle, päällemme tuli sopivasti kaksi saderintamaa. Niiden nostattamassa tuulessa etukannelle sidotun Kikan yksi kiinnityslenkki petti ja jolla meinasi lähteä lentoon ja samassa myös huomattiin yhden biminin tukiputken olevan irti. Ei muuta, kun sateessa ja aaltojen roiskuessa päälle Kikka uudelleen paikoilleen ja uusilla köysillä kiinni kanteen ja uusi ruuvi etsittiin miljoonalaatikosta biminin irronneen tilalle. Tapio laittoi samalla jollaa varten olevan pienen litiumakun laturiin ja eihän sekään mokoma ladannut.

Heineken regatan kärkivene

Pimeä alkoi laskeutua, joten päätimme vastoinkäymisten lannistamina ja märkinä tehdä muutoksen suunnitelmiin ja mennä Saint Bartsin pohjoispäähän Anse a Colombierin ankkurilahteen nuolemaan haavojamme. Lahdessa oli jo runsaasti veneitä, joten vielä viimeisillä hämärillä hetkillä laskimme ankkurin keskelle lahtea venejonon perimmäiseksi noin 10 metrin syvyyteen. Ankkuri oli alhaalla noin 19 aikaan ja onneksi se tuntui pitävän. Tunnelmat olivat matalalla huonon purjehduspäivän jälkeen. Purjehdimme 42 mailia ja etenimme kohti kohdetta vaivaiset 21 mailia ja alkumatkasta ainakin 7 mailia mentiin moottorilla. Vielä olisi 78 mailia jäljellä Antigualle Jolly Harbouriin linnuntietä. Lohdutukseksi tehtiin GT:t ja jääkaapissa olevasta valmiiksi paistetusta jauhelihasta päätettiin tehdä merimatkaksi suunnitellut hawaijinpadan sijasta nachoja, kun kaikki ainekset sattuivat olevan saatavilla. Drinkin ja tacolautasen ääressä pohdittiin syitä huonolle kryssimenestykselle. Likainen pohja? Kannella olevat kumppari ja SUP-lauta? Mystinen merivirta? Pian ruuan jälkeen suorimme nukkumaan. Aamulla pitäisi päättää jatkosuunnitelmasta.

Lauantai 5.3.2022 Anse a Colombier – Gustavia, 3 nm

Koko yön tuuli navakasti ja ylitse meni rankkoja sadekuuroja. Nukuimme silti hyvin, ainoastaan muutamana kertaan herättiin katsomaan, onko vene pysynyt kovassa tuulessa paikallaan. Onneksi se pysyi. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen mieli oli hiukan valoisampi. Päätimme nyt moottoroida Gustavian eteen ankkuriin ja kirjautua sisään Saint Bartsille ja miettiä rauhassa, mitä aiomme jatkossa tehdä. Näin tehtiin. Ankkuri nostettiin ja moottoroimme lyhyen matkan Gustaviaan. Rankka sadekuuro tietysti tuli tässäkin välissä päälle ja Ruorissa oleva Maria näytti uitetulta koiralta biministä huolimatta. Gustavian edessä oli taas kokoelma valtavia jahteja ankkurissa. Löysimme hyvän paikan ankkuroitua läheltä paikkaa, jossa olimme edellisellä kerralla Niinan ja Henkun kanssa ja ankkuri laskettiin paikalla jo ennestään olevien veneiden väliin. Kun olimme saaneet ankkurin pohjaan, otimme puhelun S/Y Zeldan Hessulle ja Sherylille koskien surkeaa edellisen päivän purjehdusta ja jatkosuunnitelmiamme. Päädyimme puhelun aikana siihen, että otamme vielä toisen yrityksen Antiguaa kohti seuraavan viikon alkupuolella, kun kovemman tuulen vyöhykkeen pitäisi olla suurimmaksi osaksi ohi. Viikonlopun viettäisimme Gustaviassa. Kun olimme hetken seurailleet, että ankkuri pitää, jollailimme edelleen kovana ja puuskaisena jatkuvassa tuulessa kaikista lähimmälle jollalaiturille ja kävimme kirjautumassa sisään Saint Bartsille. Olipa outoa Saint Martinin jälkeen saada satamatoimistosta ystävällistä asiakaspalvelua! Miinuspuoli pysähdyksessä on, että joudumme Saint Bartsilla ottamaan uudet antigeenitestit, koska edelliset testimme menevät vanhemmaksi kuin Antigualla vaaditut 4 päivää. Nettihaun perusteella testipaikkoja kuitenkin löytyi saarelta useampia, joskin testit olivat tuplasti kalliimpia kuin Saint Martinilla, 50 €/ pää. Ei voi mitään. Ehkäpä tämä koronakurimus pian loppuu ja testejä ei jatkossa enää vaadita. Maahantulomuodollisuuksien hoitamisen jälkeen kävimme kävelyllä Gustavian majakalla ja sen ympärille rakennetussa hienossa puutarhassa sekä kaupassa. Kaupasta tarttui illaksi mukaan makkaroita, bataattia ja kesäkurpitsaa.

Uitettu perähenkilö

Sunnuntai 6.3.2022 ankkurissa Gustavia Saint Barts

Aamulla nukuimme pitkään ja söimme rauhallisen aamupalan. Tapio selvitteli Kikan akkulatauksen ongelmaa ja vietimme rauhallista päivää. Iltapäivällä kävimme poikkeamassa maissa pienellä kävelyllä ja katsomassa, olisiko Le Select-baari ollut auki. Ei ollut. Kaupassa sen sijaan näimme sattumalta S/Y Sundancen Hannun. He olivat saapuneet aiemmin Antigualta ja aikoivat suunnata alkuviikosta Saint Martinille tekemään venehommia. Hauska nähdä muita suomalaisia! Veneelle palattuamme laitoimme taas (toista kertaa samalla viikolla) fetapastaa.

Ruotsalaiset perinteet näkyvät nykyäänkin Bartsilla.

One thought on “Vuosi 2022 viikko 9: Veneen huoltoa Saint Martinilla. Mihin seuraavaksi?

Leave a Reply to Olavi+Kuusela Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: