Vuosi 2022 viikko 8: Lomailua Saint Martinilla

Maanantai 21.2.2022 Baie de Grande Case – Ile Tintamarre, matka 11 Nm, kokonaismatka 7264 Nm

Aika jatkaa matkaa aamupalan jälkeen. Tällä kertaa suunnaksi otettiin autio Tintamarren saari Saint Martinin koillispuolella. Matka oli jälleen lyhyt, mutta tuuli oli sopiva, joten päätimme nostaa purjeet. Vaihteeksi saimme purjehtia vastatuuleen, vendoja taidettiin tehdä kolme. Niina sai kunnian ohjata ja pian vanhasta muistista tulivat purjehdusgeenit pintaan. Tuuli oli reipasta 10–11 m/s ja jonkin verran aaltoakin oli tarjolla. Purjehdus oli kuitenkin varsin mukavaa. Tintamarre tarkoittaa litteää saarta ja siltä se näyttikin mereltä käsin. Saarella oli tasan yksi ankkuripaikka pitkän hiekkarannan edessä, jossa oli myös poijuja tarjolla. Muutama poiju oli vapaana, mutta ne olivat sen verran ahtaassa paikassa, että päätimme laskea ankkurin noin 8 metrin syvyyteen. Vesi oli niin kirkasta, että pohja näkyi. Uinnin jälkeen pyöräytimme lounaaksi pestopastaa ja sen jälkeen loiskautimme Kikan etukannelta vesiin, otimme rantakamppeet kassiin ja kikkailimme rantaa katsomaan.

Niina ruorissa

Ankkuripaikalla tuntuva maininki ei käynyt lahden rantaan, joten pääsimme hyvin rantautumaan ja nostamaan Kikan maihin ottamaan aurinkoa. Saaren ranta oli kerrassaan upea, valkoinen leveä ja pitkä. Väkeä oli paikalla vain kourallinen. Purjeveneitä oli poijuissa ja ankkurissa reilu kymmenen, osa päiväpursia. Lisäksi väkeä kuskasi Saint Martinilta saarelle myös pari moottorivenettä. Käppäilimme jälleen rannan päästä päähän ja rupesimme sitten harjoittelemaan pehmeällä hietikolla spikeballia kun meillä kerrankin oli pelin vaatimat neljä henkeä saapuvilla. Harjoitukset eivät sujuneet kaksisesti, mutta peli parani heti, kun aloimme laskea pisteitä. Lopputulemana niukkaa voittoa saivat juhlia Niina ja Maria. Koko poppoo paineli hikisten pelien jälkeen uimaan viileältä tuntumaan meriveteen, ja tovin heittelimme palloa rantavedessä. Kävimme myös pikaisella snorklauksella hiekkarannan päässä olevan kallion edessä, mutta merenkäynti teki vedestä sameaa ja näkyvyys oli huono. Rannassa ei ollut mitään muuta vikaa kuin että mitään varjopaikkaa ei ollut saatavilla. Palasimme veneelle auringon alkaessa laskea. Maria ja Niina uiden, Tapio ja Henriikka varmistaen lähistöllä Kikalla. Veneellä kokattiin ruuaksi kukkakaalicurryä ja riisiä ennen illan korttipelituokiota ja nukkumatin saapumista. Jonkinlaisesta svellistä huolimatta nukuimme hyvin.

Saaren biitsi

Tiistai 22.2.2022 ankkurissa Tintamarre

Aamulla arvoimme, lähdemmekö jatkamaan matkaa Saint Bartsille, mutta päätimme viettää toisen rantapäivän autiosaarella. Päivää vietettiin rauhallisesti veneellä ja rannassa. Maria leipoi foccacciaa, koska leipomoa ei sattuneesta syystä ollut lähistöllä. Niina ja Maria kävivät snorklaamassa rannan eteläpään kalliolla, jossa oli edelleen sameaa vettä ja lisäksi aallot kävivät melko voimakkaasti kallioon. Kävimme myös paljasjalkakävelyllä saaren tuulenpuolella, jossa oli entistä pidempi täysin autio hiekkaranta. Ainoastaan yksi hurjapäinen leijalautailija taiteili aalloissa ja muutama lintu sukelteli saalistamassa. Palattuamme tyynelle rannalle kilpailimme peilissä ja sukkulaviestissä, Henkku oli peleissä voittoisa. Ja sitten piti mennä uimaan. Maria tuli tällä kertaa rantaan suppilaudalla, jolla pääsi helposti rantaan ja veteen aallokosta huolimatta. Veneellä kokattiin ruuaksi meksikon keittoa soijarouheesta ja taas pelattiin korttia.

Rantakuva

Keskiviikko 23.2.2022 Tintamarre – Anse Marcel – Saint Barts matka 24 Nm, kokonaismatka 7288 Nm

Aamupalan jälkeen nostimme ankkurin ja purjeet ja suuntasimme ensin takaisin Saint Martinille Anse Marselille, jossa piti suorittaa uloskirjaus Saint Bartsille lähtöä varten. Matka taitettiin pelkällä genualla myötäiseen tuuleen. Anse marcel oli suojainen ja kaunis lahti, jonka pohjukassa oli lomaresortti ja hiljainen satama. Laskimme lahdelle ankkurin ja Henriikka ja Tapio lähtivät maihin hoitamaan paperihommat Marian ja Niinan jäädessä veneelle katselemaan ympärillä uiskentelevia kilpikonnia. Paperihommat hoituivat jouhevasti ja pian pääsimme nostamaan Kikan kannelle ja ankkurin pohjasta ja suuntaamaan kohti etelää. Pääsimme ajamaan sivumyötäisessä tuulessa koko matkan. Tällä kertaa oli Henriikan vuoro olla ruorissa. Oli vähän helpompaa kuin Henriikan viime purjehduksella Hangon väylällä. Saint Bartsin ankkuripaikkaa lähestyessä ankkurissa alkoi näkyä toinen toistaan suurempia jahteja, joista vähän Googlailtiin, kuka minkäkin omistaa ja mitä hienouksia niistä löytyy. Ankkuripaikka oli aika kansoitettu pienempien veneiden puolellakin ja jouduimme vähän haeskelemaan koloa, johon ankkurin uskalsi pudottaa. Onneksi ankkuri piti kerrasta ja naapuriveneet pysyivät säällisen etäisyyden päässä. Söimme nopeasti nuudelikupit myöhäiseksi lounaaksi ja Sitten suuntasimme kiireesti satamakonttorille, jossa sisään kirjaus maahan piti suorittaa ennen kuutta. Jätimme Kikan kauimmaiseen jollalaituriin ja jouduimme kävelemään koko satamalahden ympäri satamakonttorille, mutta ehdittiin ajoissa. Homma hoitui itsenäisesti tietokoneella ja ohjelma oli tietysti erilainen kuin muilla Ranskan saarilla. Satamahenkilökunta tarkisti koko miehistön koronarokotustodistukset ja uloskirjauspaperimme Saint Martinilta ja pääsimme sisään maahan. Hassua kyllä, vaikka olemme ankkurissa satamalahden ulkopuolella, joudumme silti maksamaan ankkuroinnista noin 20 € yöltä veneen pinta-alan mukaan. Onni, että ei ole katamaraania. Charter-veneille maksu olisi olut vielä kalliimpi. Saimme sentään käyttää sataman roskista ja suihkussakin olisi saanut käydä, tosin ne jäivät hyödyntämättä.

Henkku ruorissa

Saint Bartsin pääkaupungissa Gustaviassa haisi vauraus. Saint Barts kuului Ruotsille 1784–1878. Ruotsi oli vaihtanut saaren siirtomaaoikeudet Ranskan kanssa Göteborgin kauppaoikeuksiin. Pääkaupungin nimi on edelleen Gustavia Kustaa III kunniaksi ja kaupungissa on paljon värikkäitä puutaloja ja kadunnimikyltit ranskaksi ja ruotsiksi. Saarta on tietoisesti kehitetty Pohjois-Amerikan rikkaiden eksklusiiviseksi lomakohteeksi. Halvimpien majapaikkojen hinnat pyörivät tuhansissa/yö ja Gustavia oli pullollaan eri muotimerkkien kauppoja ja toinen toistaan viihtyisämmän näköisiä ja hintavampia ravintoloita. Hintataso oli suunnattu kohderyhmälle. Ainoa keino tavalliselle pulliaiselle päästä vierailemana saarella kohtuulliseen hintaan on joko tulla purjeveneellä tai käydä päiväseltään lautalla Saint Martinilta. Kun satamamuodollisuudet oli hoidettu, kiertelimme kaupungilla ja kävimme drinkeillä yhden ravintolan terassilla. Syömään siirryimme halvempaan paikkaan. Olimme saaneet S/Y Ellan miehistöltä suosituksen kohtuuhintaisesta Le Select- baarista, jonne suuntasimme syömään. Paikka olikin oikein hauska ja suosittu. Saimme pöydän terassilta koronapassien tarkastuksen jälkeen. Juomat käytiin hakemassa yhdeltä luukulta (luukun reunassa oli tietysti ohje myös ruotsiksi), ruuat tilaamassa toiselta luukulta. Ruokalista koostui hampurilaisista ja burritoista. Molemmat olivat kohtuuhintaisia, simppeleitä ja maistuvia ja meininki terassilla oli mainio.

Ohjeistus myös Ruotsiksi

Kun mahat oli täytetty, läksimme etsimään Kikkaa. Matkalla näimme vielä hauskan tanssiesityksen, kun iso porukka treenasi jotain Bollywood-tanssilta näyttävää musiikin tahdissa kaupungintalon edustalla olevalla aukiolla. Kikka löytyi sieltä, mihin olimme sen jättäneet ja löysimme pimeässä takaisin veneelle. Olemme jo oppineet laittamaan lähtiessä ankkurivalon päälle, kun ei voi koskaan tietää, kauanko maissa vierähtää. Päivä on kuitenkin täälläkin vähän jo pidentynyt. Joulukuussa oli jo aivan pimeää klo 18 ja nyt aurinko laskee vasta 18.19. Aika komea valoshow oli nähtävissä Anninan lähellä, kun takanamme ankkurissa oleva viisimastoinen jahti oli sytyttänyt valot kaikkiin mastoihin. Ei vissiin ollut pulaa sähköstä siinä veneessä. Pienen korttipelikierroksen jälkeen painuimme punkkaan näkemään unia loistojahdeista.

Drinksut

Torstai 24.2.2022 ankkurissa Saint Barts

Aamuyön vessareissun jälkeen unet katkesivatkin sitten siihen, kun netistä pompahti silmiin uutinen, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Loppu yö menikin sitten lähinnä uutisia lukiessa ja järkytyksessä ja keskustelu aiheesta jatkui vielä aamupalapöydässä. Vaikka olemme nyt kaukana tapahtumista, asia koskettaa silti. Aamupalan jälkeen läksimme taas maihin rantakamppeet mukana. Tällä kertaa osasimme Kikkailla satamatoimiston lähellä olevana jollalaituriin. Kävimme ensin satamatoimistossa hoitamassa uloskirjauksen maasta, koska se oli mahdollista tehdä 24 tuntia ennen suunniteltua lähtöaikaa, joka oli meillä seuraava aamu. Paperityöt hoituivat taas melko jouhevasti. Toimistokäynnin jälkeen suuntasimme ensin kauppaan ostamaan rantaevästä ja sitten kävelymatkan päässä olevalle rannalle, Shell Beachille. Olipa upea ranta tämäkin. Kaikki oli todella siistiä ja ihmisiä vain kourallinen. Rantatuolit oli toki varattu hotellin asiakkaille, joten etsimme varjoisat paikat palmujen katveesta. Valkea hiekka oli muodostunut simpukankuorista. Rannan edessä oli ankkurissa joitakin veneitä, isompia ja pienempiä. Vietimme rannalla jokusen tunnin lueskellen ja uiskennellen. Vesi oli kirkasta, harmi kun emme muistaneet ottaa snorkkeleita ja maskeja mukaan. Kun eväät oli syöty ja lököilymittari mennyt punaiselle pakkasimme kamppeet ja suuntasimme läheiselle kukkulalle siellä olevan Fort Karlin linnakkeen raunioille. Sieltä suurin anti olivat upeat näkymät yli sataman ja rannan. Onneksi nousu ei ollut liian raskas. Linnakkeelta suuntasimme italialaista jäätelöä myyvään kahvilaan hakemaan vähän virkistystä ja edelleen kauppaan ostamaan iltaruokatarvikkeita. Sen jälkeen jollaan ja takaisin veneelle. Veneellä laitettiin kanat marinoitumaan ja pidettiin päivän pelihetki ennen ruuan valmistumista. Ruokalistalla oli Butter Chicken ja riisiä. Taisi tulla aika tulista.

Tämmöinen ranta tällä kertaa

Perjantai 25.2.2022 Saint Barts – Baie de Marigot (Saint Martin) matka 24 Nm, kokonaismatka 7312 Nm

Niinan ja Henriikan viimeinen legi Karibialla. Läksimme matkaan aamupalan jälkeen noin 9:30. Kiersimme tällä kertaa Sain Martinin länsipuolelta, joten olemme nyt Niinan ja Henriikan kanssa purjehtineet koko saaren ympäri. Purjehdimme pelkällä täydellä genualla koko matkan, nyt autopilotti sai ohjata suurimman osan. Näimme Saint Martinin edustalla ankkurissa kaikkein hulppeimman jahdin kaikista isoista Saint Bartsilla näkemistämme jahdeista. Ainakin jossain vaiheessa se on ollut maailman toiseksi suurin jahti. Kaikenlaista mukavaa lisävarustetta löytyi Googlen mukaan, mm. minisukellusvene ja ohjusjärjestelmä. Omistaja löytyy naapurimaastamme. Lähistöllä oli ankkurissa myös toinen naapuriomisteinen jahti, jonka kannella oli reilu 70 jalkainen purjevene neljine saalinkeineen ja reilu 60 jalkainen moottorivene siltä varalta, että tekee mieli lähteä veneilemään jollain rahvaanomaisemmalla vehkeellä.

Huhutaan, että jahdin varustukseen kuuluu ohjuspuolustusjärjestelmä.

Saint Martinin pohjoiskärjen kohdalla vedimme genuan sisään ja käynnistimme koneen ja moottoroimme Marigotin vanhalle tutulle ankkurilahdelle. Laskimme ankkuriin laguunin vievän sillan läheisyyteen 3 m syvyyteen hiekkapohjaan. Sitten oli vieraiden aika poistua veneestä ja siirtyä pariksi viimeiseksi päiväksi vielä nauttimaan hotellin mukavuuksista ja uima-altaasta. Tapio kuljetti poistuvan miehistön ja laukut Ile Marinen laituriin, jossa saatiin samalla tehtyä taas sisäänkirjautuminen maahan. Niina ja Henriikka päättivät kävellä hotellille vajaan kahden kilometrin päähän.

Poistuva miehistö

Me harkitsimme hetken, menisimmekö myös pariksi yöksi hotelliin, mutta ei tuntunut hyvältä jättää Anskua oman onnensa nojaan ankkurin päähän. Niinpä toimistohommien jälkeen Tapio palasi veneelle ja laitoimme iltaruuaksi tuoretta maissia ja lämpimiä tonnikalaleipiä. Vene tuntuu taas tilavalta, kun miehistön määrä puolittui. Ankkuri piti jälleen hyvin. Ainoa pieni miinus ankkuripaikassamme on kanavaan ajavien pikaliippareiden aiheuttamat aallot. Onneksi liikenne rauhoittui yöksi.

Rantalelut siististi kannella

Lauantai 26.2.2022 ankkurissa Baie de Marigot

Rauhallisen aamun jälkeen hyppäsimme Kikkaan ja ajoimme taas venetarvikeliikkeen jollalaituriin. Kävelimme siitä katsomaan Niinan ja Henriikan hotellihuonetta ja nauttimaan päivän verran mukavuuksista. Alkuun vietimme aikaa uima-altaalla ja uima-altaassa, sitten hotellin hienossa, rannalla olevassa baarissa. Päivän kruunasi pitkästä aikaa hyvällä paineella tullut lämmin suihku. Maria jopa kuivasi hiukset kuivaajalla ensimmäistä kertaa kuukausiin. Sen jälkeen läksimme etsimään ruokapaikkaa hotellin lähistöltä. Kävelimme melkein koko matkan takaisin jollalaiturille, mutta kaikki paikat näyttivät joko epäilyttäviltä tai olivat kiinni. Niinpä päätimme palata hotellin ravintolaan. Siellä ruoka olikin erinomaisesti tehtyä, kohtuuhintaista ja palvelu ystävällistä. Maria söi naudan Flank steakin, Tapio hampurilaisen, Niina kalatartaria ja Henriikka tonnikalaa. Kaikki annokset olivat hyviä. Maria ja Tapio läksivät ruuan jälkeen taas taittamaan matkaa jollalaituria kohti. Loppumatka kulki melkoisen slummin läpi, joten vähän pelotti pimeällä. Emme kuitenkaan kohdanneet mitään uhkaavaa käytöstä paikallisten taholta. Kikka odotteli kiltisti venetarvikeliikkeen jollalaiturissa, mutta kauppa oli mennyt jo aikoja sitten kiinni ja alueelle johtava korkea portti oli suljettu, kuten vähän olimme pelänneet. Portti oli niin korkea ja huipulla oli terävät piikit, että yli emme pääsisi. Onneksi kanavan ranta oli sen verran matala, että pääsimme melko helposti kivikossa kahlaamalla kiertämään aidan. Sitten vain nopeasti pois, että kukaan ei luule, että olemme varkaisilla. Anniina oli odottanut kiltisti päivän paikoillaan. Pitkästä aikaa lakanoiden väliin pääsi kaksi lähes suolatonta seiloria.

Henriikan kampauspalvelu

Sunnuntai 27.2.2022 ankkurissa Baie de Marigot

Loma on loppu ja venehommat kutsuivat. Toinen isoista genuan vinsseistämme oli ollut huoltamatta, koska emme aiemmin saaneet sen ruuveja auki. Nyt Tapio vietti puuhakkaan päivän sen parissa ja sai vihdoin vinssin auki ja nyt tuli kiillotettua jokainen soppi ja ratas. Yksi jousi oli poikki ja tarvitsisimme myös uudet ruuvit vinssin kanteen. Venetarvikekaupat olivat sunnuntaina kiinni, joten homman lopetus jäi seuraavaan päivään. Muuten vietimme hiljaiseloa päivän. Ruuaksi tehtiin viimeisestä Las Palmasista ostetusta ilmakuivatusta kinkusta kinkku-kaprispastaa. Yritämme kiivaasti päättää, lähdemmekö Saint Martinilta takaisin vastatuuleen Antigua ja Barbudalle, joka jäi väliin, kun kiirehdimme Guadeloupelta ottamaan vastaan vieraitamme Saint Martinille. Toinen vaihtoehto olisi suunnata pohjoiseen British Virgin Islandille, Dominikaaniseen tasavaltaan ja Bahamalle. Katsotaan.

Vinssi odottelemassa huoltoa.

One thought on “Vuosi 2022 viikko 8: Lomailua Saint Martinilla

  1. Gustaviassa mekin olimme Helin kanssa muistelemassa Ruotsin orjakauppa-aikoja.
    Hyviä tuulia teille

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: