Vuosi 2022 viikko 5: Guadeloupella kiertelyä

Maanantai 31.1.2022 Marina Bas du Fort – Saint Louis, Marie Galante matka 32 Nm, kokonaismatka 7059 Nm

Aamulla käytiin vielä hoitamassa viimeiset asiat sivistyksen parissa eli kaupassa hakemassa lisää pullovettä ja ruokaa ja täytettiin vesitankit makealla vedellä. Satamatoimistossa sai jonottaa uloskirjautumista taas melkoisen tovin ja köydet päästiin irrottamaan laiturista vasta klo 12:30. Seuravaksi kohteeksi oli valittu Guadeloupelle kuuluva Marie Galanten saari ja sen ankkuripaikat. Linnuntietä etäisyys oli 20 Nm, mutta tuuli tuli taas suoraan vastaan. Satamalaguunin ulkopuolella aallot pakkautuivat suoraan lahteen ja meno oli aikamoisen pomputtelevaa. Nostimme 2. reivissä olevan isopurjeen ja avasimme alkuun täyden genuan. Läksimme ajamaan ensimmäistä halssia pitkin Guadeloupen länsiosan, Basse-Terren rannikkoa pitkin. Tuuli kääntyi sen verran, että halssi oli nostava ja ajoimme pitkän luovin lähes saaren kärkeen asti ennen ensimmäistä vendaa. Siinä vaiheessa jo tajusimme, että emme tule ehtimään valoisaan aikaan ankkuroimaan, matkaa oli sen verran reilusti vielä jäljellä ja meno tahmeaa kääntyilevässä tuulessa ja aallokossa. Lopulta 10 mailia ennen ankkurilahtea tuuli keveni sen verran, että vedimme genuan sisään ja käynnistimme koneen isopurjeen seuraksi, että pääsemme joskus perille. Tulimme ankkurilahdelle pilkkopimeässä klo 19 jälkeen. Tutka käynnistettiin pitkästä aikaa sen varmistamiseksi, että vältämme kaikki ankkuroidut veneet. Ranta alkoi madaltua jo todella kaukana rantaviivasta, ja lisämaustetta ankkuripaikan valintaan antoivat vielä rannassa oleva lauttalaituri ja pohjassa olevat kaapelit ja putket. Päädyimme laskemaan ankkurin, kun vettä oli allamme 5 metriä, vaikka näytti siltä, että olemme vielä melko kaukana rannasta. Aamulla sitten nähdään, kenen tiellä olemme. Ankkuri otti hyvin pohjaan ja lahti oli melko svellitön. 4G toimi myös kännykässä, bonusta. Ruuaksi Maria taikoi Gnocchi-ruusukaalipaistosta ja Nukkumatti saapui veneeseen alta aikayksikön. Päivälle matkaa tuli lähes tuplasti sen verran, kuin etäisyys linnuntietä.

Auringonlasku

Tiistai 1.2.2022 ankkurissa Saint Louis, Marie Galante

Aamu valkeni ja kömmimme kannelle katsomaan, millaiseen paikkaan sitä tulikaan ankkuri laskettua. Aika kauas rannasta jäimme, mutta emme kenenkään tielle. Vesi oli kirkasta ja pohja näkyi selvästi. ankkurilahdella oli veneitä reilusti, varmaan 30 kappaletta, mutta tilaakin oli hyvin. Kalapyydyksen merkkejä näytti eilisellä reitillämme olevan, onneksi ne eivät aiheuttaneet mitään vaikeuksia. Mietimme hetken aikaa, vaihdammeko paikkaa aamupalan jälkeen. Päädyimme kuitenkin siihen, että eristys sopii meille, kun kerran ankkurikin pitää hyvin. Vietimme rauhallisen päivän ankkurissa uiden ja lueskellen. S/Y Sundancesta Hannu kävi tervehtimässä kumiveneellä ja antoi suosituksia, mitä Marie Galantella kannattaisi tehdä. Maria kävi iltapuhteeksi ennen auringonlaskua melkoisen pitkällä melontaretkellä SUP-laudalla Tapion pitäessä vahtia. Marie Galante on maastonmuodoiltaan matalampi kuin Les Saintes tai Guadeloupe ja se ilmeisesti vaikuttaa siihen, että sadekuuroja ei tule niin paljoa kuin edeltävissä paikoissa. Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja vähätuulinen. Ruuaksi teimme pastaa, johon laitettiin ilmakuivattua kinkkua, tuorejuustoa ja kapriksia.

Maria suppailemassa

Keskiviikko 2.2.2022 Saint Louis – Anse Canot matka 2 Nm, kokonaismatka 7061 Nm

Aamupalan jälkeen nostimme ankkurin hiekkapohjasta ja moottoroimme 2 Nm seuraavaan lahdukkaan kehutulle Anse Canotin ankkuripaikalle. Pohja oli jälleen hiekkaista ja matalaa ja vesi kirkasta. Veneitä oli jonkin verran, mutta vähemmän kuin Saint Louisin edustalla. Haimme vapaan paikan ja upotimme lekan pohjaan jälleen noin 5 metrin syvyyteen. Ankkurilahtea reunusti aivan upea valkoinen pitkä palmuranta. Jännittävää kyllä, 2 Nm siirtymän aikana Saint Louisissa hyvin kuulunut 4G oli kadonnut ja puhelimet eivät päässeet lainkaan verkkoon. Kummallisen paljon puhelinyhteydet vaihtelevat paikasta toiseen. Olemme yrittäneet miettiä syytä asiaan. Ehkäpä tukimastot eivät pysy pystyssä hurrikaanikauden aikana. Söimme lounaaksi annokset pikanuudeleita, tonnikalaa ja säilykemaissia. Sen jälkeen heitimme Kikan keulakannelta vesille ja läksimme pakatun repun ja reippaan retkimielen kanssa maihin. Tarkoituksena oli lähteä kiertämään rannan ohi kulkeva 9 km mittainen vaellusreitti. Reitin alku oli vähän hankala löytää, mutta pienen hakemisen jälkeen polun alku löytyi. Reitti kulki alkuun hiekkarantoja mukaillen ja nousi sitten hiukan saaren sisäosan metsäiseen maastoon. Alkumatkasta saimme ihastella pihoissa laiduntavia eläimiä. Näimme muun muassa pari valtavan kokoista sikaa lieassa eräässä pihassa.

Possu

Kasvillisuus oli vehreää ja Suomesta tuttuja huonekasveja kasvaa maastossa runsaasti. Kävelimme muun muassa useamman anopinkielipusikon läpi. Reitti ei ollut korkeuseroiltaan kovinkaan haastava ja kulki hyväkuntoisia teitä ja polkuja pitkin. Helteisessä säässä kuitenkin hiki lainehti kiitettävästi. Menimme sisämaassa sokeriruokopeltojen lävitse. Marie Galantillakin kartan mukaan sokeriruoko taitaa mennä rommin tuotantoon. Ainakin kartassa näkyi noinkin pienellä saarella kaksi rommitislaamoa. Loppumatka reitistä kulki viidakossa ja mangrovesuistossa varsin vaihtelevissa maisemissa. Ehdimme takaisin lähtöpisteeseen sopivasti noin puoli tuntia ennen auringonlaskua ja Kikka odotteli kiltisti rannassa. Veneelle päästyämme viilentävä uinti 25 asteisessa vedessä maistui. Ruuaksi tehtiin valmispussista oriental-currypataa soijarouheella ja pavuilla höystettynä. Tähtitaivas näytti illalla taas parhaat puolensa ja taianomaista tunnelmaa täydensivät pimeässä veneen ympärillä polskivat kalat. Hieno ankkuripaikka kerrassaan!

Kilpikonnavaara

Torstai 3.2.2022 ankkurissa Anse Canot, Marie Galante

Päätimme jäädä ankkuriin upealle lahdelle vielä toiseksi päiväksi. Aamupalan jälkeen hyppäsimme jälleen kikkaan ja suuntasimme keulan 0,8 Nm päässä rannikon edustalla sijaitsevalle pikkuiselle saarelle, johon oli merkitty snorklauskohde. Kun pääsimme saaren lähelle, tuuli ja maininki osoittauituivat kuitenkin paljon voimakkaammiksi kuin ankkurilahdessamme. Saaren luo päästyämme laitoimme Kikan pikkuankkurin pohjaan ja arvioimme tilannetta. Aallot löivät suojan puolella saartakin kiviin voimakkaasti ja virtaukset saaren ympärillä näyttivät voimakkailta. Päädyimme siihen, että olosuhteet ovat sen verran hankalat, että emme uskalla hypätä jollasta snorklaamaan. Suuntasimme takaisin kohti rantaa. Kävimme vielä katsastamassa, olisiko eilen vaelluksella ohittamaamme magrovemetsikköön pääsyä kumiveneellä aluetta mereen yhdistävän joen kautta. Magrovet kasvoivat kuitenkin niin tuuheina joen poikki ja kivikkoakin oli edessä, että pääsyä mereltä ei ollut. Suuntasimme sitten ankkurilahden pohjoispuolella olevan pienen jyrkänteen eteen uudelle snorklausyritykselle. Kikan ankkuri pohjaan uudelleen ja sammakkohenkilöt veteen. Kaloja oli totuttuun tapaan paljon, ei mitään sen erikoisempaa. Kilpikonniakaan ei näkynyt, vaikka Saint Louisista lähtiessä näimme ison kilpparin käyvän pinnassa hengittämässä ja vaellusreitillä oli teiden varsilla kilpikonnista varoittavia liikennemerkkejä. Isoja meritähtiä näkyi paljon jo ihan kumiveneestäkin katsottuna kirkkaan veden läpi. Ennen auringonlaskua kävimme vielä rannalla fiilistelemässä valkeata hiekkaa. Maria otti vielä iltakuntoiluksi uintirupeaman rannasta veneelle Tapion varmistaessa Kikalla vieressä. Ruuaksi oli listalla kikhernekastiketta ja riisiä.

Rantsu

Perjantai 4.2.2022 Anse Canon, Maria Galante – Marina de Rivière Sens matka 26 Nm, kokonaismatka 708 Nm

Herätyskello pääsi taas hommiin ja aamupalan jälkeen nostimme ankkurin jo klo 9. Odotuksissa oli sivutuulilegi Guadeloupen länsirannalle. Tuuli osoittautui yllättävän kevyeksi, joten välillä jouduimme ajamaan koneella. Yksi rankka sadekuurokin saatiin niskaan. Sargassolevää oli hiukan vähemmän meressä, joten pitkästä aikaa laskimme uistimen vesille. Marie galantin ja Guadeloupen välissä iskikin koukkuun tonnikala. Lasinmäärityksen perusteella kyseessä oli Little Tunny. Otus saatiin ongelmitta ylös ja pian se sai tervetuliaisdrinkiksi vodkapaukun suoraan kiduksiinsa kohtalokkain seurauksin. Tapio pisti saaliin kahdeksi fileeksi ja se laitettiin suolautumaan jääkaappiin. Päivälliseksi siis luvassa tuorettakin tuoreempaa kalaa. Sille yritettiin vielä saada seuraa, mutta kalastuskiintiö tuntui olevan tälle päivälle täynnä.

Peto ja sen taltuttaja

Guadeloupen lounaiskärjen kierrettyämme laskimme purjeet ja valmistauduimme ajamaan satamaan. Satama ei vastannut VHF-kutsuun, mutta lopulta saimme sinne yhteyden puhelimitse ja luvan ajaa satamaan. Satama oli ahdas ja aluksi emme tahtoneet nähdä, missä meille aiottu paikka mahtoi sijaita. Onneksi satama oli tuulelta suojassa ja manööverit olivat siinä mielessä helppoja. Lopulta saimme marineron näkyviin ja Tapio pujotteli Anskun hienosti meille osoitettuun kapeaan väliin. Laiturit olivat uudet ja hienot, peräkiinnitys jälleen poijuihin. Poijut olivat kuitenkin täällä erikoista mallia, jossa poijun keskellä alhaalla sijaitsi lenkki, josta poijuköysi piti pujottaa läpi. Lisäksi poijut olivat niin lähellä laituria, että kotoisen poijuhaan käyttö apuna ei ollut mahdollista. Ja tällä kertaa ei ollut marineroa veneellä avustamassa poijun otossa. Maria tarttui poijun lenkkiin kannelta poijuhaalla, mutta teleskooppihakapa päätti katketa, toinen pää jäi Marialle käteen ja toinen pää poijuun. Onneksi tuulta ei ollut, joten marinero nappasi keulaköydet maihin ja pienellä peruutuksella Maria sai uimatasolta köyden pujotettua poijuun. Loppu hyvin. Satamatoimiston mies myös puhui englantia sen verran, että muodollisuudet saatiin mukavasti hoidettua. Otimme paikan viideksi yöksi. Tarkoituksena olisi yrittää saada venehuollon lisäksi auto vuokralle ja vähän kierreltyä Guadeloupea. Satamaksu oli hiukan kalliimpi, 30 €/yö. Satama vaikuttaa kuitenkin oikein rauhalliselta. Ensimmäisenä iltana kuitenkinkin todettiin, että jostain syystä vettä ei ole tarjolla koko alueella. Mm. pesula oli suljettu veden puutteen takia. Erikoista. Sähköä sentään saatiin laiturilta ja kävelykierroksen perusteella kauppa, leipomo ja lihakauppa sijaitsivat sataman lähellä. Saimme myös parin autovuokraamon yhteystiedot. Päivälliseksi laitettiin itsepyydettyä tonnikalaa, keitettyjä perunoita ja paprika-sipulipaistosta. Kyllä tuore kala maistui herkulliselta.

Lounaiskärjen majakka

Lauantai 5.2.2022 satamapäivä Marina de Riviére Sens

Hyvin nukutun yön jälkeen Tapio heräsi ajoissa ja lähti juoksulenkille ja ostamaan leipää. Sataman leipomo oli kuitenkin kiinni, joten jouduimme tyytymään näkkäriin. Sen sijaan vettä tuli vaihteeksi laiturin hanoista. Yritimme edistää autovuokrausta ja saimme lopulta netin kautta varattua toisesta lähivuokraamosta auton maanantaille ja tiistaille. Aamupalan jälkeen läksimme kiireesti potkulaudoilla reilun 3 km päässä sijaitsevalle Bolognen rommitislaamolle. Pitkästä aikaa potkuttelumaastot olivat viimeisen päälle kunnossa. Maan pääkaupungin, Basse-Terren ohi kulki leveä rantabulevardi, jossa oli niukasti kävelijöitä ja hyvin tilaa potkutella. Rommitislaamo sijaitse sokeriruokopeltojen keskellä mäellä Basse-Terren kaupungin ulkopuolella. Seurasimme kylttejä ja pääsimme myymälään. Valitettavasti opastetut kierrokset olivat koronan takia supistettuja ja tilaa ei ollut lähipäiville. Saimme kuitenkin maistella yrityksen tuotteita, joita esitteli oikein mukava ja hyvin englantia puhuva mieshenkilö, jolla osoittautui olevan serkkuja Salossa. Hän haaveili kovasti pääsevänsä Suomeen tulevaisuudessa vierailulle. Maistoimme kahta vaaleaa ja kahta tummaa rommia ja opimme lisäksi kyseisen juoman valmistuksesta hiukan. Kaikki maistamamme rommit olivat todella laadukkaita. Maistelun perusteella hankintalistalle nousi yksi vaalea ja yksi tumma rommi ja vähän tuliaisia lisäksi. Ostosten jälkeen potkuttelimme takaisin Basse Terreen, jossa katselimme tovin rahtilaivan purkamista satamassa ja kiertelimme vähän kaupungilla. Lopulta haimme Kultaisten Kaarten alta lounasta, joka nautittiin puistossa ennen potkuttelua takaisin satamalle. Palattuamme suunnittelimme suihkua, mutta nyt vettä ei sitten ollutkaan enää saatavilla. Ehkäpä vesi on saatavilla vain aamuisin? Yritimme yhdeltä paikalliselta naiselta asiasta kysellä, mutta hänkään ei osannut sanoa muuta syytä kuin huonot putket. Eipä auttanut muuta kuin pistää uimapuvut päälle ja mennä läheiselle mustalle hiekkarannalle huuhtomaan hiet mereen. Onneksi on sentään ranta vieressä. Satama-altaan vesi on kerta kaikkiaan niin likaista, että siihen ei tee mieli mennä uimaan. Ruuaksi laitettiin pikaisen kauppareissun jälkeen Butter Chickeniä, koska paikallisessa teurastamossa oli kanafileitä kaupan kohtuulliseen hintaan. Täällä ruokakaupoissa on kautta linjan melko suppeat valikoimat, jotka vaihtelevat paljon kaupasta ja päivästä toiseen. Ruokalista on parasta suunnitella sen mukaan, mitä kaupasta sattuu löytymään kyseisenä päivänä. Kylläisenä on siitä huolimatta pysytty.

Maria ja sokeriruokopelto

Sunnuntai 6.2.2022 satamapäivä Marina de Riviére Sens

Tapio paineli taas aamutuimaan lenkille ja Maria rupesi sillä välin veneen hengettäreksi. Saimme joulukuussa Martiniquella Ocean Ladiesin naisistolta hoitoon hapanjuuren. Maria on nyt viime päivinä yrittänyt päästä vähän kärryille hapanjuurileivonnan saloista. Ensimmäinen lautaselle päätyvä kokeilu tästä korona-ajan suosikkiharrastuksesta oli luvassa aamulla sämpylöiden muodossa. Kyllä tuli yllättävän rapeita ja maukkaita sämpylöitä! Sen verran suunnittelua juurileivonta veneessä kuitenkin vaatii, että Maria kuivasi suuriman osan juuresta purkkiin kotiin vietäväksi, osa jäi kyllä käyttöönkin. Jo ennen aamupalaa otimme opiksi edellisten päivien vesiongelmista ja suuntasimme heti suihkuun, kun huomasimme, että vettä tulee taas hanasta. Suihku oli oikein hyvä, lämmintä vettä tuli hyvällä paineella ja veden lämpötilaa sai itse säätää. Muuten ohjelmassa oli niin ikään kotitöitä: tiskausta, imurointia, lakanoiden vaihto nyt kun kerran pääsimme suihkuunkin. Iltapäivällä sään viilettyä läksimme lähimaastoon sunnuntaikävelylle. Saimme lopulta tehtyä ihan hyvän noin tunnin kävelylenkin osin metsäpolkua ja osin tietä pitkin. Illalla Tapio sai kuitenkin ikävän ilmoituksen sähköpostiin, varaamamme vuokra-auto ei olekaan saatavilla, vaikka siitä oli jo tullut varausvahvistus. Ei auta muu kuin aamulla olla tikkana vuokraamon ovella, kun se aukeaa klo 7:30. Ruuaksi tehtiin paistettuja perunoita, valmislihapullia, ruskeaa kastiketta ja porkkanoita. Taas tuli maha täyteen.

Satama

One thought on “Vuosi 2022 viikko 5: Guadeloupella kiertelyä

Leave a Reply to Olavi+Kuusela Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: