Vuosi 2022 viikko 4: Iles des Saintes ja Guadeloupe

Maanantai 24.1.2022 poijussa Iles des Saintes

Päivän agendana oli kivuta vaihteeksi saaren pohjoispään kukkulalle, jossa sijaitsi Fort Napoleon, Napoleonin linnake. Siispä rauhallisen aamupalan ja tiskauksen jälkeen Kikkaan ja sillä jollalaituriin. Nousu helteisessä auringonpaisteessa 114 m korkeudelle linnakkeelle oli melkoisen hikinen tarpominen pitkin asfalttitien reunaa. Onneksi linnakkeen parkkipaikalla oli koju, josta sai ostettua kylmät limut. Linnake oli alun perin rakennettu 1770-luvun lopulla ranskalaisten toimesta. Englantilaiset tuhosivat sen 1809 ja ranskalaiset rakensivat sen uudelleen. Jälleenrakennuksen jälkeen linnaketta ei jouduttu käyttämään enää tarkoitukseensa ja nyttemmin sinne on tehty museo, joka kertoo Iles des Saintesin historiasta ja luonnosta. Linnakkeen ympärille oli myös istutettu puutarha. Museo oli mielenkiintoinen, mutta kaikki tekstit olivat vain ranskan kielellä. Näköalat ovat linnakkeelta upeat ankkurilahdelle ja ympäröivälle merelle. Museon jälkeen poikkesimme vielä katsomassa yhden matkan varrelle osuneen rannan. Rantoja tällä saarella tuntuu olevan enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kylään saavuttuamme kävimme vielä surffailemassa nettikahvilassa ja kaupassa hakemassa illaksi ruokaa ennen paluuta veneelle ja virkistävää uintia. Ruuaksi tehtiin 7000 Nm kokonaismatkan ylittymisen kunniaksi natsoja.

Tiistai 25.1.2022 poijussa Iles des Saintes

Päivä meni lähinnä lueskellessa, uidessa ja blogia kirjoittaessa. Sen verran käytiin maissa, että poikettiin taas kannattamassa paikallista kauppaa ja ostamassa pitsantekoa varten tarvikkeita. Ja ruuaksi oli sitten jauhelihapizzaa.

Keskiviikko 26.1.2022 poijussa Iles des Saintes

Vielä oli yksi kukkula kipuamatta, joten sinne lähdettiin aamupalan jälkeen. Siellä sijaitsi toinen kahdesta saaren vaelluspolusta. Sää oli taas mitäs muuta kuin helteinen. Polun pää löytyi tällä kertaa helposti ja läksimme seuraamaan merkkejä. Vähän säikähdystä aiheutti alkumatkasta parista kohtaa pusikosta kuuluvat kipitysaskeleet. Todennäköisesti kyseessä olivat varjoissa piileskelevät iguaanit. Käärmeitä ei tällä kertaa onneksi nähty, vuohia ja kanoja sen sijaan totutusti useita. Näimme myös puussa istuvan tuulihaukan läheltä. Polku kiipesi ensin kukkulan ympäri ja matkalla poikkesimme parilla rauniolla. Eipä tullut muita kävelijöitä vastaan. Laskeuduimme toista reittiä alan saaren parhaaksi ainakin Lonely Planetissa mainitulle rannalle, Plage de Pompierrelle. Poikkesimme rannan tuntumassa olevassa ravintolassa ottamassa kylmät limut ja jaoimme myös ranskanperuna-annoksen, sen verran suolaa oli haihtunut hikoillessa.

Sitten rannalle. Ranta oli todella kaunis, kuten mainostettu. Siellä oli palmujen alla peräti useita piknikpöytiä ja makeavesisuihku. Ihmisiä oli vähän, hyvin mahtui joukkoon. Etsimme taas varjoisan makoilupaikan lueskelua varten. Eipä aikaakaan, kun rannan vierustan pusikoista tulla möngersi esiin kaksi noin metrin mittaista iguaania. Marian lajinmäärityksen perusteella olivat paikallista lajia, raidallinen häntä ja valkoinen poskilaikku viittasivat siihen. Toinen otti ja kiipesi noin vain palmunrunkoa ylös ja maastoutui rungolle hyvin. Rannalla oli myös pelikaaneja, joiden sukeltelua kalojen perässä veteen oli hauska seurata. Ne eivät sukella mitenkään sievästi vaan ison linnun paiskautuessa veteen kuuluu kova läiskähdys. Luulisi, että moinen pellehyppy sattuu. Aikamme makoiltuamme kävimme vielä snorklaamassa hiekkarannan vieressä olevalla kalliolla. Kaloja oli aivan valtavina parvina. Näimme myös päivällisemme uiskentelevan ohi, kun kolme reilunkokoista tonnikalaa uiskenteli ohi. Sinne menivät. Snorklailun jälkeen käväisimme suihkussa, kun sellainen oli tarjolla. Sitten kävelimme tietä pitkin takaisin kylälle ja menimme vielä syömään rantaravintolaan. Tapio söi pihvin, Maria tonnikalaa ja jälkiruuaksi creme brulee ja kookosvanukasta. Tyytyväisenä palasimme takaisin veneelle.

Torstai 27.1.2022 Iles des Saintes – Marina Bas-du-Fort, Pointe-á-Pitre (Guadeloupe) matka 27 Nm, kokonaismatka 7027Nm

Viikko poijussa kului yllättävän nopeasti. Tykkäsimme Iles des Saintesista kovasti, vaikka turisteja olikin aika paljon. Aamupalan jälkeen oli kuitenkin aika irrottautua poijusta, nostaa purjeet ja jatkaa pitkästä aikaa kohti satamaa. Olemme nyt oppineet sopivan tavan käyttää makeaa vettä ja makeavesitankeissamme (yhteensä 250 litraa) on vielä reilusti vettä, vaikka olemme olleet ankkurissa ja poijussa lähes kaksi viikkoa. Tiskaamme suolavedessä, huuhtelemme makeassa vedessä ja peseytyminen tapahtuu uidessa. Makeavesihuuhtelua ei oikein edes enää osaa kaivata. Ankkurilahti oli myös sen verran tuulinen, että tuuligeneraattori ja aurinkopaneelit pitivät melko hyvin huolta sähkönkulutuksen kattamisesta. Ainoastaan parina päivänä jouduimme hetken pitämään konetta päällä lataustarkoituksessa. Jos kumiveneessä ei olisi sähkömoottoria ja kumiveneen akkua ei tarvitsisi ladata, pärjäisimme melko varmasti ilman moottorilla lataamista.

Mutta nyt siis otettiin suunta kohti Guadeloupen väkiluvultaan suurinta kaupunkia ja Marina Bas-du-Fortia, jonne myös Route du Rhum purjehduskilpailu päättyy. Tuuli oli vastainen, mutta kun yhden päivän viikossa purjehtii, jaksaa hyvin luoviakin vähän. Aivan sataman lähellä tuuli kääntyi sivutuuleksi. Sataman toiminta oli oikein hyvin järjestettyä ja VHF-kutsun perusteella marinero tuli jollalla vastaan ja näytti tien paikallemme vieraslaituriin. Pitkästä aikaa kiinnittyminen tapahtui peräpoijuun. Poijuhaka löytyi Yllättävän pienellä kaivamisella, vaikka edellisestä käyttökerrasta oli varmaan puoli vuotta. Marineron palveluun kuului poijuhaan kiinnittäminen poijuun. Ei tainnut olla kaveri koskaan nähnyt moista, kun jouduimme neuvomaan, miten se toimii. Vähän meinasi jopa pasmat mennä sekaisin, kun oli liikaa apua tarjolla normaaliin verrattuna, mutta naapurin katamaraanin setä tuli ottamaan keulaköysiä ja rantautuminen meni lopulta hyvin. Monenlaisia kilparaasereita oli samassa vieraslaiturissa kanssamme. Komeimpia olivat kaksi foilaavaa trimaraania. Semmoinen kulkee varmasti kovaa. Rantautumisen jälkeen suuntasimme satamakonttoriin hoitamaan muodollisuudet. Konttorin naiset puhuivat onneksi hyvää englantia. Meitä palvellut rouva kysyi, olimmeko clearanneet sisään des Saintesilla ja pitihän sitä tunnustaa, että emme olleet. Onneksi satamatoimistossa oli saatavilla clearaustietokone ja saimme homman tehtyä lopulta siellä ilman sen suurempia moitteita. Tulopäiväksi laitettiin des Saintesille tulopäivä. Satama oli valtavan kokoinen. Suihkut ja vessat olivat ihan siistit ja tilavat. Satamamaksuun sisältyi myös wifi, joka tosin veneellämme tuntui vähän pätkivän. Satama-altaan reunoilla oli pitkä rivi venetarvikeliikkeitä, ravintoloita ja baareja ja onneksi myös leipomo, Carrefour kohtalaisella valikoimalla ja itsepalvelupesula. Satamapaikan hintaan kuului sähkö ja makea vesi. Neljä yötä kustansi reilut 90 €. Satamakierroksen ja kauppakäynnin jälkeen palasimme veneelle järjestelemään paikkoja. Suihku maistui hyvältä vaihteeksi, vaikka lämmintä vettä ei tullutkaan. Ruuaksi tehtiin fetapastaa.

Perjantai 28.1.2022 satamapäivä Marina Bas-du-Fort

Tapio oli laittanut kellon soittamaan seitsemältä siitä ilosta, että oltiin taas satamassa ja kiiruhti aamun viileydessä juoksulenkille. Tuliaisena oli lähileipomosta uunituore patonki ja suklaacroissantit aamupalalle. Päivä oli pitkästä aikaa sateinen. Sadekuuroja meni ylitse vähän väliä, joten nautimme melkoisen tovin siitä, että internet oli taas käytettävissä. Päivän suurimpana agendana oli mastonkauluksen uudelleentiivistäminen. Mastomme tulee veneen katosta läpi ja seisoo kölin päällä. Aukosta, josta masto tulee katon läpi, tulee aina aika ajoin vettä sisään sateella tai purjehduksen aikana, jos aallot lyövät kannen yli. Aukko on tiivistetty muovisella suojuksella ja mastonkaulusteipillä. Viime aikoina vettä on alkanut kuitenkin taas tulla jostain välistä enemmän sisään, joten Tapio purki vanhat teippaukset pois ja laitoimme uudet mukavassa tihkusateessa.

S/Y Sundance tuli päivällä myös satamaan ja sovimme menevämme heidän kanssaan illalla syömään ulos ja saimme kutsun heille aperitiiveille ennen ruokailua. Illaksi sopivasti sääkin kirkastui, joten pystyimme istuskelemaan istumalaatikossa nauttimassa Anna-Marin valmistelemia herkkuja. Kellon lähestyessä kuutta siirryimme sataman alueella olevaan ravintolaan. Ruoka oli oikein hyvää, mutta palvelu oli niin hidasta paikalliseen tapaan, että emme ehtineet ollenkaan saada jälkiruokia, mikä pisti vähän harmittamaan. Tapio söi paistettua kalaa, Maria ylikypsää lampaanpotkaa. Guadeloupellakin on Koronan takia ulkonaliikkumiskielto klo 20 alkaen, joten silloin ravintoloiden pitää olla kiinni ja ihmisten sisällä. Juuri ehdittiin.

Lauantai 29.1.2022 satamapäivä Marina Bas-du-Fort

Olimme edellisenä iltana sopineet Sundancen miehistön kanssa retkestä kävelymatkan päässä satamasta sijaitsevaan Memorial ACTe:n, joka oli orjakauppaa käsittelevä museo ja taidenäyttely. Aamupäivällä siis otimme jalat alle ja suuntasimme museolle. Satama-alueen ja sataman jälkeen sijaitsevan Antillien yliopiston jälkeen naapurusto oli melkoisen rähjäistä. Museolle kävely kesti noin 20 minuuttia. Sadepäivä jäi yksittäiseksi, sää oli taas lämmin ja aurinkoinen. Museo sijaitse meren rannassa ja oli ulospäinkin varsin vaikuttava rakennus. Menimme sisään ja saimme audioguidet korvillemme. Kaikki tavarat, myös kännykät piti jättää museon ulkopuolella oleviin lukittuihin kaappeihin. Näyttely kulki kuin Ikeassa ikään ennalta suunniteltua reittiä huoneesta toiseen. Huoneissa esiteltiin eri tavoin orjakaupan historiaa, yksittäisiä ihmiskohtaloita, orjuuden muotoja nykyään ja vaikutuksia nykyisen populaarikulttuuriin. Myös aiheeseen liittyviä taideteoksia oli näytillä. Museo oli varsin vaikuttava kokemus, vaikka mitään kovin kattavaa kokonaiskuvaa transatlanttisesta orjakaupasta ei näyttelyn perusteella syntynytkään. Kannatti kuitenkin ehdottomasti mennä.

Museokierroksen jälkeen jatkoimme vielä matkaa Pointe-á-Pitren keskustaan kalatorin ohi ja hajaannuimme. Sundancen porukka meni lounaalle salaattibaariin ja me jatkoimme keskustaan, koska olimme syöneet sen verran reilun aamupalan, että ei ollut vielä nälkä. Keskusta oli paikoitellen myös melko ränsistynyttä. Vaatekauppoja oli paljon ja myös kadun varrella kaupustelijoita, jotka näyttivät myyvän kaikenlaista alusvaatteista koruihin, kelloihin ja aurinkolaseihin. Ilmeisesti tuotteet oli kuitenkin suunnattu ennemmin paikallisille kuin turisteille, koska juuri kukaan ei yrittänyt myydä meille mitään. Väkeä oli liikkeellä paljon. Yhdessä kadunkulmassa soitti myös bändi oikein menevästi monenlaisilla rummuilla ja helistimillä. Pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan. Keskustakierroksen jälkeen läksimme talsimaan takaisin satamaan, ja suihku tuli taas hikisen päivän jälkeen tarpeeseen. Vesikin oli vään lämpimämpää tällä kertaa. Illalliseksi laitettiin edelliseltä päivältä ravintolakeikan myötä marinoitumaan jääneet pihvit, perunoita ja ruusukaalia. Uni maittoi ja onneksi orjuusasiat eivät tulleet uniin.

Sunnuntai 30.1.2022 satamapäivä Marina Bas-du-Fort

Siivouspäivä. Pesula oli edellisenä päivänä kiinni, joten pyykkäys ja siivous jäivät sunnuntaille. Maria lähti aamiaisen jälkeen pesulaa kohti pyykkipussit olalla. Valitettavasti puoli kylää oli viettämässä sunnuntaita pesulassa, joten vapaata konetta joutui hetken odottamaan. Näytti siltä, että paikallisilla oli tapana tulla ystäväporukalla yhdessä pesulaan ja ottaa muutamat juomat pyykkejä odotellessa. Mikäpä siinä. Puhdasta tuli kuitenkin lopulta. Ohjelmassa oli myös tiskaus ja maasähkön kunniaksi imurointia ja pintojen pyyhintää. Iltapäivällä kävimme myös kävelyllä. Mietimme, menisimmekö lähistöllä sijaitsevaan akvaarioon, mutta päädyimme kuitenkin jättämään sen väliin. Sen sijaan kävelimme pitkän lenkin sataman toisella puolella sijaitsevalle niemelle, jossa oli myös upea hiekkaranta. Ohitimme matkalla valtavan kokoisen urheiluhallin, joka näytti täysin autiolta. Ainoastaan hallin parkkipaikkaa ympäröivällä ruohikkoalueella oli lieassa kiinni kolme lehmää hoitamassa kaupungin miesten nurmikonleikkuu-urakkaa. Uskomaton näky keskellä maan suurinta kaupunkia. Kävelystä kertyi 16 000 askelta ja veneelle tulimme vasta auringon laskiessa. Ruuaksi tehtiin suihkun jälkeen paistettuja perunoita ja paikallisia tuoremakkaroita.