Vuosi 2022 viikko 3: Martiniquelta Guadeloupelle

Maanantai 17.1.2022 ankkuripäivä Saint-Pierre, Martinique

Viihdymme Saint-Pierren edustalla ankkurissa emmekä pitäneet kiirettä eteenpäin. Päivällä hyppäsimme Kikkaan ja jollailimme kylän jollalaituriin aikomuksenamme selvittää, onko mahdollista saada autoa vuokralle ja yrittää uutta Mount Peléen valloitusta. Kylässä oli Google mapsin perusteella neljä autovuokraamoa, joita rupesimme etsimään. Kaikki osoittautuivat suljetuiksi, mitä tahansa netissä oleviin aukioloaikoihin oli kirjattu. Kiertelimme samalla muutenkin kylällä katsomassa vuoden 1902 tulivuorenpurkauksen raunioita ja niistä ajoista kertovia opastauluja. Kävimme mm. jo ennen purkausta suljetun teatterin raunioissa ja löysimme myös sen vankikopin, jossa purkauksesta toisena ihmisenä hengissä selvinnyt vanki oli kärsinyt tuomioitaan. Seinät olivat kyllä kopperossa sen verran paksua kiveä, että kyllä koppi on varmasti ollut kylän turvallisin paikka. Monet ravintolat ja kaupat olivat suljettuja. Kylässä hauskaa oli, että vuohia ja kanoja kuljeskeli lähes kaduilla. Kylässä oli myös kohtalaisen hyvä ruokakauppa ja päädyimme ostamaan illalliseksi savustetun kanan ja pakasteranskanperunoita. Niistä syntyi varsin mainio illallinen, jota nautittiin täysikuun loisteessa. Illalla lähetimme vielä Whatsupilla viestin yhteen kylän autovuokraamoista, jolla oli kaksi toimipistettä ja kyselimme autoa vuokralle. Ihmeeksemme saimme englanninkieliseen viestiimme vastauksen, mutta yhtään autoja ei valitettavasti ollut vapaana. Se siitä Mount Peléen valloituksesta.

Tiistai 18.1.2022 ankkuripäivä Saint-Pierre, Martinique

Koska emme saaneet autoa, päätimme tehdä lyhyemmän kävelyn rantakallion päällä sijaitsevalle Neitsyt Marian patsaalle, jonne oli satamaoppaamme mukaan noin tunnin kävely suuntaansa. Niin taas aamupalan jälkeen jollailimme maihin läheiselle hiekkarannalle ja kävelimme ensin alkuun ihan autotien laitaa pitkin kylälle. Siitä patsaalle lähtevä tie kääntyi nousemaan kaupungin takana oleville vuorille. Ohitimme matkalla myös kylän hautausmaan, josta oli kyllä hienot maisemat merelle. Kävelyreitti kulki vähäisesti liikennöityä tietä pitkin ja nousua tuli melko paljon. Aivan kylän takana alkoi rehevä sademetsä, joka onneksi vähän varjosti kulkua. Ihailimme matkalla paikallisten taloja ja pihoja. Monilla pihoilla kuopsuttivat kanat ja yhdellä pihalla oli jopa kalkkunoita ja hanhia. Hanhet tuntuivat kyllä olevan tehokkaampia talonvahteja kuin monet koirat ja alkoivat kovan kaakatuksen heti kun kuljimme ohi portista. Noin tunnin kävelyn jälkeen tulimme patsaan juureen, josta oli hienot näkymät merelle ja kylään. Ihastelimme jonkin aikaa maisemaa ja palasimme sitten omia jälkiämme takaisin.

Keskiviikko 19.1.2022 ja torstai 20.1.2022 Sain-Pierre (Martinique) – Iles des Saintes (Guadeloupe), matka 76 Nm, kokonaismatka 7004,4 Nm

Nyt alkoi tuntua siltä, että olisi taas aika jatkaa matkaa. Olimme lueskelleet menneinä päivinä paljon eri saarten tuloprotokollia näin korona-aikaan ja tulimme siihen tulokseen, että jätämme Dominican vaikeiden ja kalliiden muodollisuuksien takia väliin siitä huolimatta, että sitä ovat monet suositelleet. Niinpä edessä olisi taas yön yli purjehdus Guadeloupelle, jossa päätimme jäädä itse pääsaaren eteläpuolella oleville Iles des Saintes pikkusaarille aluksi. Aamupäivä kulutettiin uiden, lueskellessa ja valmistellessa venettä lähtöön. Olimme ruotsalaisilta kuulleet, että saarten välillä ei tarvittaisi lähtö- ja tulomuodollisuuksia, koska molemmat maat kuuluivat Ranskalle. Tämä tosin osoittautui myöhemmin virheelliseksi tiedoksi. Niinpä emme enää menneet maihin Saint-Pierreen vaan nostimme ankkurin klo 17 aikaan.

Juuri samaan aikaan kun olimme nostamassa ankkuria, suomalainen S/Y Sundance II moottoroi ohitsemme ankkuroitumaan lähelle kaupunkia. Lähetimme heille viestin, että olemme valitettavasti juuri lähdössä. He olivat tulossa myös Iles des Saintesille, joten ehkä tapaamme sitten siellä. Kun ankkuri oli saatu ylös, nostimme ison toiseen reiviin ja avasimme genuan kokonaan. Luvassa oli Predictwindin mukaan varsin navakkaa tuulta saarten välissä. Alkumatkan saimme kuitenkin taittaa heikkenevässä sivutuulessa Martiniquen rantaa myötäillen. Maria vetäytyi pian sisään kokkaamaan illalliseksi chorizopastaa. Tapio seuraili samalla, kun Ranskan rannikkovartioston iso lähes sotalaivaa muistuttava alus risteili lähistöllä ja tuli lopulta aivan takaamme viereen tuulen alapuolelle. Pian he kutsuivatkin meitä VHF:llä, onneksi hyvällä englannilla. Ranskan vääntäminen VHF:ssä olisi kyllä ollut jo liian haastavaa. He kyselivät muutamia kysymyksiä mm. mistä olimme tulossa, mihin olimme menossa, montako meitä oli veneessä, oliko omistaja mukana ja olimmeko viettäneet koko kauden Martiniquella. Maria vastaili kysymyksiin ja ilman sen suurempia he toivottivat meille hyvä matkaa ja jatkoivat eteenpäin.

Samassa tuulikin oli tyyntynyt, joten laskimme purjeet ja käynnistimme hetkeksi koneen. Purjeet sai tosin jo pian nostaa uudelleen, kun saimme Martiniquen ja Dominican välisen reippaamman tuulen. Muita laivoja ja veneitä oli paljon liikkeelle aina isoista matkustajalaivoista rahtilaivoihin ja purjeveneisiin. Tuuli oli noussut jo yli 20 Kn, puuskissa 26–28 Kn ja aallot löivät keulan yli taas rapsakasti. Genuaa oli auki vain pikkuinen kolmio. Maria huomasi, että keulan dorade-venttiilin reunasta oli alkanut tulla melko reilusti vettä keulakajuuttaan, vaikka venttiili oli väännetty kiinni ja siellä oli vielä rätti tungettuna ulkopuolelta. Tapio lähti saman tien selvittämään asiaa Marian jäädessä vahtiin. Tapio purki saman tien keulakajuutan katon ja sieltähän se vesi tuli venttiilin vierestä ja valui veneen ollessa kallellaan pitkin kattoa ja seiniä eri paikkoihin. Keinuva kuuma vene edeltävän raskaan pasta-aterian jälkeen merenkäynnissä ei ole kauhean terveellinen yhtälö, ja pian kapteeni sai tulla kannelle haukkaamaan raitista ilmaa suuremman pahoinvoinnin välttämiseksi. Tutkimuksia olisi jatkettava, kun pääsemme taas poijuun tai ankkuriin. Maria otti ensimmäisen lepovuoron tavalliseen tapaan. Dominican takana tuuli taas heikkeni ja Tapio joutui moneen kertaan käynnistämään koneen. Välillä tuuli taas nousi yli 20 Kn ja suuntakin vaihteli. Vuoroa vaihdettiin 2:30 ja Maria pääsi vuorostaan nauttimaan epävakaisista tuulista. Lopulta Dominica saatiin jätettyä taakse.

Loppumatka Iles des Saintsille nautittiin kauniista auringonnoususta ja hiukan tasaisemmasta tuulesta. Mietimme, mistä välistä saariryhmän uskaltaisi ohittaa, mutta lopulta otimme varman päälle ja kiersimme hiukan leveämmästä välistä. Tulimme Bourg des Saintesin (saarten suurin kylä) edustalle poijualueelle aamulla klo 8 aikaan ja vapaita poijuja oli sopivasti muutamia. Nappasimme niistä yhden ja kävimme ihailemaan uutta tukikohtaamme ja seurailemana muita veneitä. Aamupalan jälkeen oli aika jatkaa dorade-venttiilin kanssa. Tapio purki ensin koko laitoksen osiinsa ja puhdistuksen jälkeen aloimme liittää osia yksi kerrallaan takaisin ja laitoimme kaikkiin väleihin runsaasti uutta Sikaflexiä. Sottaista hommaa, kuten aina. Vaikein tehtävä oli saada yksi kolmesta venttiiliä paikallaan pitävistä muttereista kierrettyä takaisin todella ahtaaseen koloonsa. Onnistui sekin onneksi lopulta pienen tuskailun jälkeen. Kattopaneeleita paikallaan pitävää tarraa kiinnittävät niitit olivat ymmärrettävästi merivesialtistuksen jäljiltä todella ruostuneet, joten nyt pitäisi löytää jostain työkalukaupasta niittipyssy, jotta uudet tarrat saa kiinnitettyä paikoilleen. Katto jätettiin vielä auki myös sen takia, jotta tulevilla legeillä voidaan seurata, oliko työstämme hyötyä vai vieläkö vettä pääsee sisään. Kylä ja satama näyttivät niin viihtyisiltä, että päätimme viettää poijussa viikon, kun nyt ei ole kiirettä mihinkään. Poijuja ylläpitävän Les Saintes Multiservicen mies kävi illansuussa keräämässä poijumaksuja, mutta koska olimme päättäneet olla viikon, hän pyysi meidät maksamaan toimistoon seuraavana aamuna, joten emme käyneet maissa koko päivänä. Ruuaksi tehtiin pitsaa. Uni tuli varhain ja oli mukavaa, kun poijussa ollessa ei tarvitse huolehtia, pitääkö ankkuri tai tuleeko joku liian lähelle ankkuriin. Ainoa pieni miinuspuoli on, että lahdessa ei ole ollenkaan datayhteyttä kännykässä.

Perjantai 21.1.2022 poijussa Iles des Saintes, Guadeloupe

Aamulla nukuimme rauhassa niin pitkään kuin nukutti ja läksimme ilman aamupalaa katsomaan kaupunkia. Ensin kävimme maksamassa poijupaikasta viikoksi LSM:n toimistossa. Sen jälkeen kiertelimme hiukan mitä viihtyisimmän näköisellä kylänraitilla ja etsimme paikkaa, josta saisimme aamupalaa. Lopulta istuimme jollalaiturin lähellä olevaan kahvilaan ja tilasimme kahvit, Tapio otti paninin ja Maria croissantin, Ranskassa kun ollaan edelleen. Ihmiset tuntuvat täällä puhuvan hieman paremmin englantia kuin Martiniquella ja olevan oikein ystävällisiä. Kylässä on yksi rantaa pitkin kulkeva pääkatu, jonka varrella on vieri vieressä erilaisia ravintoloita ja kauppoja. Turisteja on paljon, he tulevat saarelle ilmeisesti lautoilla Guadeloupelta. Kylässä on myös pari leipomoa, kolme ruokakauppaa ja yksi taloustavaroita ja työkaluja myyvä kauppa. Kävimme siellä pistäytymässä, mutta valitettavasti niittipyssyä ei valikoimista löytynyt, vaikka paljon kaikkea muuta olikin. Ihmiset tuntuvat kulkevan saarella pääasiassa skoottereilla ja sähköpyörillä. Poikkesimme yhdessä sähköpyöriä vuokraavassa liikkeessä ja vuokrasimme seuraavaksi päiväksi pyörät. Sitten menimme lounaalle lauttalaiturin vieressä olevaan Coq d’Or nimiseen ravintolaan. Ruokapöydät oli sijoitettu viihtyisästi toisen kerroksen terassille, josta oli näköala lauttalaiturille ja kylän keskusaukiolle. Täälläkin sai esittää koronapassin ennen ravintolaan menoa kuten Martiniquella. Ravintolassa tarjottiin lounaalla menua, johon kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka 25 €:lla. Kaikki ruuat sai valita useamman vaihtoehdon joukosta. Alkupalat olivat lähes kaikki eri kastikkeissa olevia kylmiä kalaruokia, pääruokana oli joko haita, tonnikalaa tai nautaa ja jälkiruokana taas useita vaihtoehtoja kuten tiramisua ja suklaafondantia. Tapio valitsi pääruuaksi tonnikalaa, Maria nautaa viherpippurikastikkeessa. Annokset oli aseteltu kastikekiemuroilla koristelluille lautasille ja lihat ja kalat oli moitteettomasti kypsennetty. Maha tuli täyteen. Ruokaseurana oli parvekkeen kaiteella vaelteleva pikkuinen paikallinen sisilisko.

Nettiyhteyttä ei löytynyt edes maista ja ruuan jälkeen suuntasimmekin nettikahvilan wifin ääreen. Siellä sitten vierähtikin rattoisasti pari tuntia mm. edellisen blogipostauksen laittamisessa verkkoon. Lopuksi kävimme vielä kaupassa hakemassa aamupalaleipää ja palasimme veneelle lähes auringonlaskun aikaan. Uimassa piti kuitenkin vielä käydä huuhtomassa päivän hiet iholta.

Lauantai 22.1.2022 poijussa Iles des Saintes, Guadeloupe

Aamulla piti taas herätä samaan aikaan kukon kanssa, että ehdimme hakemaan vuokrattuja pyöriä mahdollisimman ajoissa. Aamupalan jälkeen pakkasimme reppuun päiväretkitarvikkeet ja suuntasimme rantaan. Myöhästyimme hiukan tavoitellusta aikataulusta ja ensimmäisestä saarelle tulleesta lautasta purkautuneet turistit olivat ehtineet pyörävuokraamon jonoon ennen meitä. Onneksi jono eteni nopeasti ja olimme edellisenä päivänä tehneet varauksen. Saimme 2 sähköavusteista läskipyörää käyttöön. Vuokrahinnaksi tuli 25 €/pää/vrk. Olimme pyörien kanssa vuokraamosta ulkona ennen yhdeksää. Olimme suunnitelleen ainakin kiipeävämme saaren korkeimmalle kukkulalle, joten läksimme pyöräilemään kohti saaren länsipäätä. Vuorelle johtava tie oli kuitenkin tukittu kieltomerkein ja aidoilla, joten jatkoimme matkaa siitä ohi länsipäässä olevalle rannalle asti. Ihmettelimme hetken rantaa ja rannalla harvalukuisten ihmisten joukossa vaeltelevia kanoja ja läksimme sitten takaisin päin. Katsoimme turistitoimistosta saatua karttaa ja kukkulalle piti kartan mukaan mennä suljetun tien lisäksi myöskin polku. Poljimme takaisin jälkiämme ja yritimme etsiä polun alkupäätä, jota emme huomanneet. Niinpä jätimme pyörät parkkiin tiesulun kohdalle ja päätimme kävellä tietä kappaleen matkaa ylöspäin ja katsoa, pääsisikö sitä kautta kuitenkin ylös.

Tie oli pääosin hyvässä kunnossa, mutta pinnoitebetoni oli osittain halkeillut ja joissakin kohdin maata oli vierinyt tien vierustan jyrkänteiltä tielle. Tie oli kuitenkin aivan kulkukelpoista jalkaisin. Tien reunustan metsissä ja rinteillä näkyi taas paljon vuohia kileineen etsimässä ruokaa. Kaikki olivat niin ujoja, että eivät uskaltaneet tulla rapsutettaviksi yrityksistä huolimatta. Tie nousi välillä enemmän ja välillä vähemmän jyrkästi kohti huippua ja aina välillä puiden välistä näkyi upeat maisemat merelle eri puolille saarta. Sää oli aurinkoinen ja hiki alkoi tippua itse kultakin. Lähempänä kukkulan huippua alkoi tulla myös porukkaa vastaan. Lopulta tulimme huipulle ja siellä sijaitsevalle rauniolle. Näköalat olivat kerta kaikkiaan upeat ja viilentävä tuuli kuivatti hiet.

Päätimme lähteä alas sitä polkua pitkin, jonka alkua emme löytäneet ja kävellä takaisin pyörille tietä pitkin. Lasku oli alkuun melko jyrkkää ja kivikkoista, jouduimme turvautumaan nelivetoon. Inhottavaa kyllä, näimme myös yhden käärmeen kivenkolossa. Ei mitään hajua, oliko kyseinen matelija myrkyllinen vai ei. Ainakaan se ei yhtään pelännyt, vaikka yritimme saada sen poistumaan polulta tömistelemällä. Lopputuloksena me kiersimme ja käärme jäi paikoilleen. Loppumatkan olimmekin sitten supervarovaisia, mutta lisää käärmeitä ei näkynyt. Sää oli helteinen ja maasto ja kasvillisuus kuivaa. Lähinnä tuli mieleen Suomen syksyiset ruskan värit, kun lehtipuut olivat metsikössä kellastuneet kuivuudesta. Polku oli hyvin merkattu keltaisilla maaliläikillä ja alun jyrkän osuuden jälkeen maastokin loiveni. Oli kuitenkin onni, että satuimme kiertämään reitin juuri näin päin. Nousu mäelle oli helpompi tietä pitkin kuin olisi ollut polkua pitkin. Polku yhdistyi tiehen todella huomaamattomassa kohdassa lähellä saaren länsipäässä olevaa rantaa.

Läksimme sitten lampsimaan tien laitaa kohti paikkaa, johon jätimme pyörät. Matkalla poikkesimme vielä yhdelle matkan varrella olevalle rannalle. Ranta oli pienellä hiekkakaistaleella, jonka toisella puolella oli yksityinen talo ja piha. Ranta oli yllättävän täynnä snorklaajia, uijia ja rannalla makoilijoita, hyvä kun sekaan mahtui. Istuskelimme hetken rannalla ja joimme kylmät limut. Uiminen tungoksessa sai kuitenkin jäädä ja jatkoimme matkaa pienen lepohetken jälkeen. Pyörät olivat onneksi tallessa odottamassa siellä, minne ne jätimme. Kello alkoi jo olla sen verran, että suuntasimme pyörät takaisin kylään ja menimme lounaalle edellisenä päivänä katsomaamme ulkoravintolaan, jossa tarjoiltiin kanakebabia ja ranskalaisia. Hyvää oli ja maha tuli täyteen. Poikkesimme kaupassa hakemassa kylmät juomat ja vähän naposteltavaa rantaevääksi. Sitten jatkoimme taas matkaa pyörillä yhteen lahdenpoukamaan rannalle, jonka olimme nähneet vuorelta käsin. Tällä saarella tuntuu pienestä koostaan huolimatta olevan paljon rantoja ja poukamia, joten lautoilla tulevat turistit jakaantuvat eri paikkoihin ja rannoilla on pääasiassa mukavasti tilaa. Tämäkin lahdukka, Anse Figuier, oli kaunis palmujen reunustama valkohiekkainen ranta kallioiden välissä. Rannalla oli ehkä parikymmentä ihmistä ja taas lauma kanoja kierteli katselemassa, olisiko mitään syötäväksi kelpaavaa pudonnut ihmisiltä. Niitä oli hauska seurailla. Asetuimme varjoisalle paikalle hiekalle lueskelemaan ja siinä vierähti iltapäivä mukavasti ja oli aika lähteä palauttamaan pyörät ja palata veneelle. Viereiseen poijuun oli edellisenä päivänä tullut S/Y Sundance II. Mukava päästä heidän kanssaan taas vaihtamaan kuulumisia.

Sunnuntai 23.1.2022 poijussa Iles des Saintes, Guadeloupe

Eilisen aktiivisen päivän jälkeen päätimme viettää rauhallista päivää ilman sen suurempaa ohjelmaa. Saimme Sundancelta lainaan niittipyssyn ja Tapio sai keulakajuutan katosta irrotettuihin paneeleihin kiinnitettyä uudet tarrat takaisin kiinnittämistä varten. Iltapäivällä kävimme snorklaamassa ankkurilahden toisella puolella, johon oli uponnut yksi saarelle kulkenut yhteysalus kohtuulliselle syvyydelle. Saimme vihjeen paikasta myös Sundancelta. Tarina ei kylläkään kertonut, minkä vuoksi ja koska alus oli uponnut. Alus makasi pohjassa hiukan kyljellään, matalimmalla olevat osat olivat noin 3–4 metrin syvyydessä. Näytti siltä, että aluksesta oli poistettu moottori ja muita osia. Levää oli kasvanut pinnoille ja koloja uiskenteli avonaisista luukuista sisään ja ulos. Aavemainen näky. Emme halunneet lähteä taas kauppaan, joten ruuaksi kokattiin veneestä löytyvistä aineksista tatti-pekonipastaa. Auringonlaskun aikaan Sundancen aikuismiehistö saapui kylään sundownereille ja seurasimme samalla hiukan Suomen aluevaalien ääntenlaskentaa.