Viides päivä merellä torstai 25.11

Ennen aamupalaa avattiin spiirattu genua. Aamupalaksi syötiin englantilaista jäljittelevä aamiainen, paistettu Kanarialaista pekonia ( muistutti suomalaisella mittapuulla enemmän kinkkua), munakokkelia ja sämpylöitä. Nähtiin veneen vieressä kilpikonna, joka tajuttiin tosin kilpikonnaksi vasta kun se oli jo jäänyt taakse. Muutamia muitakin ARC veneitäkin on vielä näkynyt. Tuuli oli sen verran kevyt ja tuulikulma hyvä, että klo 14:30 päätettiin rullata genua ja nostaa pitkästä aikaa genaakkeri. Komealtahan se keltainen nailoni näytti. Iloa kesti noin pari tuntia, jonka jälkeen olimme saavuttaneet Predict windin lupaaman tyynen alueen. Maininkia oli sen verran, että isokin piti laskea ja kone surautettiin käyntiin. 

Lounaaksi syötiin kanavokkia painekattilassa kypsennetystä kanasta. Aurinko laski ensimmäistä kertaa pilvettömän horisontin taakse ja pimeä tuli hiukan hitaammin kuin edellisinä iltoina. 18:45 tuuli virisi ja nostimme taas purjeet. Istuimme istumalaatikossa ja aloitimme giganttisen trans-atlanttisen Uno- turnauksemme, jonka häviää se, kenellä on eniten pisteitä St Lucialle tullessa. Panoksena on, että häviäjä tarjoaa maissa muille Pina Coladat. Kuu nousi vasta yöllä, joten näimme nyt ensimmäistä kertaa veneen perässä ja sivuilla isoa fosforiplanktonia. Kuin pieniä diskopalloja, jotka pyörivät perälaineessa. Kesken pelin Väinö rupesi kuuntelemaan, mitä uutta viheltävää ääntä veneestä kuului. Hetken ihmettelimme, emmekä keksineet äänen alkuperää emmekä edes sitä, kuuluiko se sisältä vai ulkoa. Äkkiä veneen vierestä alkoi kuulua puhisevaa ääntä ja loiskintaa, valaiden ilmasuihkuja. Yritimme otsalampuilla valaista merta, mutta itse otuksia ei näkynyt. Viheltävä ääni oli luultavasti valaiden ääntelyä, joka kuului veneen lasikuidun läpi. 

Klo 21 tuuli taas keveni ja siirryttiin moottorimarssiin. Iltapalaksi viimeinen espanjalainen perunamunakas. Hyvä ruoka, mutta kieltämättä niitä alkaa jo tulla korvista ulos. Toivottavasti niitä ei saa Karibialta! Klo 23 tuuli nousi taas 7-8 Kn, joten päästiin purjehtimaan. Ohitimme Marian vahtivuorolla yhden ARC veneen vain 0,6 Nm päästä, mastovalo näkyi. Toinen vene näytti tulevan takanamme. Tuuli nousi yön mittaa ja saavutimme tavoittelemamme waypointin ja Tapio pääsi klo 6:30 kääntämään kohti länttä. Sivuaallokossa alkoi punkka sen verran kallistaa, että Maria ja Väinö saivat yrittää pysyä pedissä. Yksi keittiön laatikkokin tuli pois kiskoiltaan. Rauhallinen yö muuten, ei dramatiikkaa. Tyyni alue oli ennustettua miedompi ja nyt pitäisi olla tuulta luvassa, viikonlopuksi vähän reilumminkin. Saapa nähdä, joudutaanko lauantaille suunniteltuja pikkujouluja siirtämään parilla päivällä eteenpäin.