ARC- Päivä 1: lähtö ja tapahtumarikas yö

Ajattelin, että on aivan turha lähteä liian aikaisin pyörimään lähtölinjalle. Siinähän sitten kävi, niin että juuri ehdittiin linjan tuntumaan ja saamaan iso ylös, niin paukku tuli. Ei mitään tietoa missä linjan toinen pää on. Valuttiin vielä linjalta alas, kun tahdoin pitää valtavaan swaniin etäisyyttä. Lähtölinja oli yllättävän lyhyt. Minulla oli kuvitelma, että jos nyt suurinpiirtein ajaa Las Palmasin satamasta ulos, niin linjan ylittää. Ei, se ei mennyt niin. Oltiin aivan varmasti viimeinen vene joka linjan ylitti kunniakierroksen jälkeen.

Lähtölinjan ylityksen jälkeen ohjelmassa oli kevyessä kelissä luovimista. Emme uskaltaneet lähteä kovinkaan ulos hakemaan tuulta, koska olettamana oli se, että tuuli tyyntyy jossain vaiheessa. Ulkolaita veti lopulta hyvin ja pidimme paikkamme fleetin hännillä. 

Luovimisen yhteydessä Maria lämmitti meille lasagnen. Vene kulki ihan ok, ja saimme hieman fleettiä kiinni. Las Palmasin lentokentän kohdalta laskimme kurssimme kohti etelää. Ajatuksena on ajaa ensiksi etelää kohden ja hakea sopivaa paikkaa sujahtaa pasaatituuliin.

Aloitimme vahtivuorot pienen iltapalan jälkeen. Väinön vuoro 22:00 – 01:00 meni kevyessä tuulessa purjeilla ilman sen kummempia tapahtumia. Minä hyppäsin Väinön jälkeen tuijottamaan suht tyyntä merta. Menimme 3-4 solmun vauhtia kuun valaistessa miltei tasaista merta. Klo 02:00jälkeen alkoi tapahtumaan. Edessämme olleesta veneestä tuli pan-pan- pan- sanoma, että heidän veneeseen oli yritetty nousta. 

Kipparikokouksessa varoitettiin Afrikasta tulevista ihmissalakuljettajien veneistä. Olimme noin kolmen mailin päässä ilmoituksen tehneestä veneestä. Totesin, että meidän miehistöön ei lisää tarvita porukkaa, joten käynnistin koneen ja vedin genuan rullalle. Kurssi suoraan länteen ja toiveena, että pysyisimme poissa jaloista. Las Palmas- radio kutsuikin meitä ja pyysi MRCC:n kanssa pitämään tehostettua tähystystä, koska siirtolaisten reitti osuu kurssillemme. Maria pomppasi punkasta tikkana hoitamaan radioliikenteen viranomaisten kanssa.

Siinä sitten kuun valaisemalla merellä tähysteltiin kolmistaan. Yksi vahva tutkakaiku löydettiin, mutta todennäköisesti se oli aisinsa sammuttanut arc- vene. Samalla mietittiin, että mitä muuta  avun pyytämisen lisäksi voi tehdä. Todettiin, että puoshaat, palosammuttimet ja suomalaiset kirosanat otetaan käyttöön, jos jotkut yrittävät nousta veneeseen ilman lupaa.

Lopulta paikalle saapui meripelastuksen vene, joka ilmeisesti poimi ihmiset veneestä kyytiinsä. Läheltä tämä siirtolaisten vene oli mennyt, kun katsottiin ajolinjoja. Viranomaisilla kyllä näytti olevan homma hyvin hanskassa. Ja meitä taas rauhoitti tieto, että veneitä on paljon ympärillä, jos jotain sattuisi.

Väinö ja Maria pitivät loppuyön tehostettua vahtia, mutta mitään ei onneksi enää näkynyt. Tämä episodi aiheutti sen, että otamme vielä lisää etäisyyttä Afrikan rannikkoon. Tiistai- iltana pitäisi pohjoistuulen herätä, jolloin toivottavasti tämä kryssiminen loppuu. Olemme tähän mennessä päässeet yllättävänkin hyvin purjeilla eteenpäin. Mutta siis veneellä ja miehistöllä kaikki hyvin.

Meille voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: syannina@myiridium.net
– Pelkkää tekstiä, ei kuvia eikä hymiöitä, kiitos.