Viimeiset kaksi viikkoa Las Palmasissa hurahtivat niin nopeasti, että ei ehtinyt kissaa sanoa, saati blogia päivittää. Ensimmäisellä viikolla osallistuimme ARC:n järjestämille tervetuliaisjuomille ja miehistöillalliselle. Yritimme parhaamme mukaan tutustua muihin purjehtijoihin, koska syrjäinen laituripaikkamme ei tarjonnut kovinkaan paljon tutustumismahdollisuuksia. Tutustuimmekin muutamiin mukaviin ruotsalaisiin venekuntiin. ARC:n vaatimat viimeiset turvallisuustarkastukset menivät läpi ja otimme vielä yksityiseltä firmalta varmuuden vuoksi maksullisen rikitarkastuksen. Maria kävi ennen tarkastusta itse mastossa tarkistamassa paikat. Ainoa löydös oli uudelleen heilumaan alkanut Windex, joka oli Ranskasta asti ihmeellisesti pysynyt teippikorjauksen varassa viimeisiin kryssipäiviin asti. Maksullinen rikitarkastaja löysi täsmälleen saman asian ja lisäksi kiristi paria mutteria tutkassa. Eli oma rikitarkastajamme on aika hyvin validoitu nyt.
Lauantaina olimme mukana ARC Forest Programin järjestämällä puunistutusretkellä. Ajoimme bussilla puolisen tuntia ylös vuoristoon ja patikoimme edelleen puolisen tuntia ylöspäin. Sinne oli ARC:n toimesta jo vuosien ajan istutettu puuntaimia aikoinaan polttopuuksi ja rakennusaineiksi raivattujen tilalle paikallisten yhteistyökumppanien kanssa. Saimme alkuun työntekijöiltä opastuksen, kuinka homma toimii ja sitten aloimme pareittain istuttaa laurisilvan ja jonkin havupuun taimia. Innokkaimpia ja nopeimpia olivat perhemiehistöjen nuoret, joilla oli keskenään kunnon kisa siitä kuka istuttaa eniten taimia. Tapio ja minä ehdimme saada maahan 8 tainta, ennen kuin varatut taimet oli kaikki istutettu. Yhteensä tuli istutettua 224 uutta puuta. Töiden jälkeen saimme picnic-lounasta ja ihailla kauniita maisemia vuorelta. Päivän hyvän työn jälkeen läksimme vielä ruotsalaisen S/Y Ellan miehistön kanssa tekemään iskun paikalliseen Ikeaan hankkimaan muutamia tarvikkeita veneelle ja samalla ostimme jonkin verran myös ruokia, kuten lakkahilloa, hapankorppuja ja näkkäreitä. Päivän kruunasi vielä lihapulla-ateria puolukkahillolla Ikean ravintolassa.
Sunnuntaina menimme bussilla paikalliseen ostoskeskukseen toiselle puolelle kaupunkia hoitamaan ruokaostoksia valtavasta Carrefourista. Kiertelimme ensin ostoskeskuksella kauppoja ja mukaan tarttui jotain pientä mm. Tapiolle uudet uimashortsit ja vielä yksi SIM-kortti paikallista dataa. Tapio pääsi myös vihdoin syömään KFC:lle. Carrefourissa vierähtikin sitten varmaan 3 tuntia, kun haalimme kahteen isoon ostoskärryyn kaikkia suunnitellun menun mukaan listalle koottuja ruoka-aineita. Hiukan vaikeuksia aiheutti saada selville se, miten heidän kotiinkuljetuspalvelunsa toimii, kun ei henkilökunnasta taas löytynyt ketään, keneltä olisi taittunut englanti. Lopulta kuitenkin selvisi, että ostokset vain vedettiin normaalisti kassasta läpi ja sitten kerättiin takaisin kärryihin, jotka jätettiin heille pakkaamista ja kuljetusta varten. Kuorma tulisi veneelle seuraavana päivänä, jos kaikki menee hyvin. Pelkäsimme, että ylittyykö kaupan ilmaiseen kotiinkuljetukseen oikeuttava 300 € laskun loppusummassa, mutta ylittyihän se reippaasti. Kauppareissun aikana oli kummasti ulkona laskeutunut pimeys ja tulikin jo kiire päästä takaisin satamaan laittamaan venettä kuntoon ja olla ottamassa vastaan Suomesta iltalennolla saapuvaa Väinöä. Bussi lentokentältä Las Palmasiin olikin sitten ennätysnopea verrattuna aiemmin käyttämiimme viidakkolinjoihin, joten olimme vasta lähdössä veneeltä bussipysäkille, kun Väinö jo soitti olevansa pysäkillä. Väinö sopeutui heti venearkeen, vaikka tänä kesänä yhteispurjehdus oli jäänyt väliin.
Maanantaina alkoikin sitten viimeiset silaukset veneelle toden teolla kolmen voimin. Aamupäivällä Carrefourin ruokakuorma löysi kuin löysikin perille ja saimme laiturille kolme pumppukärryllistä ruokaa pahvilaatikoissa. Ne purettiin laiturille ja kaikki ylimääräiset pakkausmateriaalit poistettiin. Torakoiden varalta taas säilyketölkeistä poistettiin etiketit ja ne pestiin kloriittivedellä. Muistettiin sentään tussilla merkitä, mitä missäkin purkissa on, ettei tarvitse syödä yllätysruokia Atlantilla. Ruuat rahdattiin veneeseen ja kesti tovin piilotella ne sopiviin lokeroihin ja pusittaa kaikki kuivatuotteet vielä Ikean Minigrip-pusseihin. Venehommista kansi hangattiin ja käsiteltiin suoja-aineella, rosterit kiillotettiin ja tarvittavien tuoretuotteiden määriä laskeskeltiin. ARC oli järjestänyt yhteistyösopimukset paikallisten juomatoimittajan, vihannestoimittajan ja lihakaupan kanssa. Saisimme kaikki nuo tuotteet veneelle toimitettuna, jos täyttäisimme ja palauttaisimme ARC tilauskupongit. Päätimme hyödyntää näitä palveluita. Yritimme myös käydä mahdollisimman usein Club Varaderolla uimassa ja saunomassa, mutta ihan joka päivä tämä ei kiireiden vuoksi onnistunut.
Osallistuimme myös ARC:n järjestämille luennoille mahdollisimman paljon. Keskiviikkona olikin jo aika jäähyväisjuomien, tosin tilaisuutta vähän turmeli liian lujalla soinut diskojumputus. Perjantaina olikin sitten vuorossa Saint Lucian vaatimat koronatestit, jotka ARC oli järjestänyt satamassa otettaviksi. Ihan kunnon nenänkaivuutalkoot saatiin, järjestelyt toimivat todella juohevasti. Maria oli viikolla saanut flunssan ja vähän jännitti, että onhan testi negatiivinen, mutta olihan se, onneksi. Perjantaina siivosimme muuten venettä ja lauantaina Tapio ja Väinö kävivät kaupoilla hakemassa tuoretavaroita. Maria odotteli ja otti vastaan veneelle tilattuja toimituksia. Perjantaina illalla saimme juomakauppiaalta tilatut vedet. Otamme kaiken juomaveden mukaan pulloissa ja 6,25 l kanistereissa, tankkivettä käytämme makeana talousvetenä. Lauantaina saapuivat sitten paikallisen Carnicerian tilauksemme mukaan leikkaamat, tyhjiöpakkaamat ja jäädyttämät lihat ja vihanneskauppiaalta tilatut vihannekset. Vihannekset liotettiin pesuvedessä ja pakattiin veneeseen verkkoihin. Tavaroiden piilottelu veneeseen on kyllä ollut taidetta, mutta olemme saaneet kaiken suhteellisen järkevästi varastoitua. Vene ui kylläkin selvästi syvemmällä kuin normaalisti isosta kuormasta johtuen. Pientä huolta erityisesti kapteenissa on aiheuttanut lähtöviikon jälkeinen sääennuste, joka lupaa ensimmäiseksi viikoksi hyvin epävakaisia ja paikoin heikkoja tuulia. Meillä on isompiin veneisiin verrattuna sen verran vähän dieseliä, että mitään valtavia tuntimääriä emme tyvenessä kykene koneella ajelemaan. Ostimme Karibiaakin varten yhden ylimääräisen 20 litran dieselkanisterin, joka mahtuu peräboksin sisään, mutta emme halua kannelle mitään valtavaa kanisterijonoa.
Lauantaina illalla lähdön tunnelma alkoi olla käsinkosketeltava, kun katselimme sataman aallonmurtajan kärjestä ammuttua ilotulitusta. Viimeinen yö satamassa pitkään aikaan! Lauantaina sitten heräsimmekin ajoissa ”sipuliherätyskelloon”. Eilen virittelemämme yhden hedelmäverkon toista päätä pitelevä nippuside oli pettänyt ja sipulit ropisivat kannelle ja osa pomppi mereenkin. Onneksi ne jäivät kellumaan, joten saimme karkulaiset kiinni puoshaalla ja pienen korjauksen jälkeen takaisin verkkoon. Aamun askareisiin kuului vielä viimeisten puuttuvien elintarvikkeiden metsästys ja loppujen tavaroiden piilotus. Nukumme merellä kahdessa meripunkassa, joten muutimme peräkajuutan varastotilaksi, jonne laitoimme loput vedet ja muut tarvikkeet, jotka eivät mahtuneet muualle fiksusti. Aika hurahti kuin siivillä ja pian muut veneet alkoivat lähteä satamasta kohti lähtöviivaa. Tunnelma oli mahtava, kun kaikki soittivat torvia ja huutelivat kannustuksia ohi meneville veneille. Me olisimme voineet hiukan aiemminkin laiturista lähteä, jouduimme kiireessä menemään lähtölinjalle. Linja oli yllättävän kapea ja emme aluksi nähneet toisessa päässä olevaa keltaista poijua. Ajoimme sievän ylimääräisen kiemuran ja olimme ehkä viimeinen linjan ylittänyt vene. Tuulta oli onneksi mukavasti 5–6 m/s suoraan vastaan ja pääsimme pitkästä aikaa ajamaan täysillä purjeilla. Aurinko paistaa, maininkia ei ole ja vene kulkee mukavasti, mikäs tässä on aloittaessa valtameren ylitystä!
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 