Viikko 23: Märkä tie Las Palmasiin

Maanantai 1.11.2021- Keskiviikko 3.11.2021

Marian ollessa Suomen retkellä Tapiolla oli aikaa puuhailla kaikessa rauhassa venehommia. Tein tupakansytytinliittimen moottorin ohjauspaneelille. Tähän saadaan ARC:n vaatima veneen akuista sähkönsä ottava valonheitin. Olin henkisesti valmistautunut taisteluun lämminvesivaraajan liitosten uudelleen tiivistämiseen, mutta ilmeisesti aika oli hoitanut homman, koska kaikki liitokset olivat täysin kuivia. Kävin vielä kaikki vanttiruuvit läpi löytämättä mitään poikkeavaa. Tämän lisäksi vaihdoin muutaman tiikkitapin kanteen.

Palmuja ja aurinkoa

Aamuisin auringonnousun jälkeen lähdin lenkille. Maanantaiaamuna juoksin tietä pitkin Playa De Inglesiin. Oli erikoista juoksennella siellä miettien, että ei siitä montaa vuotta ole aikaa, kun vanhempani olivat täällä viimeisellä etelän reissullansa. Muina aamuina tyydyin jolkottamaan Pasito Blancon golf- kylää ympäri. Toisena naapurina meillä oli englantilainen nuorehko poika suht pienellä veneellä. Hänen äitinsä oli tullut katsomaan poikaansa sumuiselta saarelta. Rouvalla oli varmasti ikää jo varmasti 70- vuotta, mutta oli kyllä pirteä ja hauska tapaus.  

Torstai 4.11.2021 satamapäivä Pasito Blanco

Maria saapui takaisin aurinkoon Suomenvierailultaan laukku täynnä kaikenlaisia venevaraosia ja muita tarvikkeita Atlantin ylitystä varten. Sen verran olivat raskaat kantamukset, että Tapio sai tulla bussilla vastaan lentokentälle auttamaan kantamisessa. Yritimme välttää kaikkein hitaimman viidakkolinjan ja hyppäsimme turistikohteisiin menevään bussiin, joka menikin paljon nopeammin kentältä Playa del Inglesiin, jossa hyppäsimme pois kyydistä. Raahasimme tavaroita rantakadulla, ihmettelimme lomakohdemeininkiä ja etsimme avoinna olevaa lounaspaikkaa. Istahdimme ensimmäiseen löytämäämme paikkaan täyttämään vatsamme. Oli hassua seurata elämänmenoa, joka oli aivan erilaista, mihin olemme satamakohteissa itse törmänneet. Oli vaeltavia aurinkolasikauppiaita, mahdollisuuksia kuvauttaa itsensä papukaijan kanssa ja kiertäviä haitarinsoittajia. Kun vatsat oli täytetty, nappasimme taksin ”kotiin” Pasito Blancoon. Maria paineli laukkujen purkamisen jälkeen iltapäiväunille, Tapio jatkoi venehommia. Tarkoituksena on saada vene ennen Las Palmasiin menoa siihen kuntoon, että viimeisinä viikkoina ennen Atlantin ylitykselle lähtöä ei enää olisi isompia korjaustöitä tehtävänä.

Perjantai 5.11.2021 satamapäivä Pasito Blanco

Päivä vierähti asennustöissä ja veneenhuoltohommissa. Iltapäivällä keskeytimme työt ja menimme Pasito Blancon vieressä olevalle rannalle ihmettelemään rantaelämää. Vesi oli sen verran kylmää ja tuuli voimakas, että uimaan ei arvannut mennä. Sentään nautiskelimme juomat rannalla loikoillen. Suihkun jälkeen suuntasimme viimeisin illan illalliselle Maspalomasiin. Reippailimme sinne rantaviivan kivikossa tasapainoillen ja loppumatkan rantabulevardilla hienoja hotelleja ihaillen. Syömään menimme intialaiseen ravintolaan, josta saikin erittäin hyvät, kerrankin tarpeeksi tuliset sapuskat. Ruuan jälkeen kiertelimme vielä hetken alueella ja otimme sitten taksin takaisin veneelle.

Maria piilottamassa piuhaa perälaatikossa

Lauantai 6.11.2021 Pasito Blanco – Bahia de Formas matka 38.1 Nm, kokonaismatka 3608.6 Nm

Aamulla kävimme vielä Pasito Blancon pienessä, mutta hyvin varustellussa Sparissa täyttämässä ruokavarastot. Kauppa oli varustettu ylös rullattavalla ovella ja edellisenä päivänä kaupan ohi mennessä seurasimme hauskaa tapausta. Satamassa majaillut pikkuinen mustavalkoinen kissa asteli muina kissoina kauppaan. Hetken kuluttua kaupan täti tuli ovesta ulos kisu toisessa kainalossa ja kantoi rontin jonkin matkan päähän kaupasta puistoon pensasaidan alle. Hyvä palvelu jopa kutsumattomille asiakkaille.

Irrotimme köydet klo 11 aikaan ja läksimme taittamaan matkaa kohti Las Palmasia. Tuulet olivat pohjoisesta eli vastaisia. Pasito Blancossa oli täysin tyyntä, joten laiturista lähtö sujui ongelmitta. Ensimmäiset mailit tuuli oli hyvin heikko, mutta otimme silti isopurjeeseen kakkosreivin, koska acceleration zone olisi kuitenkin matkan varrella. Tuuli oli aivan erikoista, vaihteli suuntaa 180 astetta viiden minuutin välein. Gran Canarian eteläkärjessä aallotkin olivat epämukavaa ristiaallokkoa. Kärjen jälkeen pääsimme acceleration zoneen.

Kaikki mikä on mennäkseen rikki, menee rikki tässä kelissä

Vyöhykkeessä vallitsevaa olosuhdetta on aina etukäteen yhtä vaikea kuvitella, kun hetki ennen vyöhykettä ei juuri tuule ja sää on helteinen. Kuin napin painalluksesta tuuli kuitenkin taas nousi 13–14 m/s, kovin huomaamamme puuska oli 36 Kn. Tuuli oli aivan umpivastainen, aallokko isoa ja ei tullut tuulen kanssa samasta suunnasta. Aallot roiskivat sopivasti suoraan ruorin takana olevan päälle ja Tapio kastui aivan kunnolla. Kryssimme urheasti rannikkoa pitkin pohjoiseen. Emme olleet ehtineet vielä laittaa tarrakiinnityksiä biminin päällä oleviin uusiin aurinkopaneeleihimme narujen lisäksi, joten pelkäsimme niiden lähtevän lentoon moisessa rytyytyksessä. Onneksi ne kuitenkin pysyivät mukana koko päivän.

Pitkästä aikaa kurapuku päällä eikä turhaan.

Vastatuulen lisäksi saimme myös 1,5 Kn vastavirran, joka ei juuri edistänyt matkantekoamme ja kryssikuviomme näytti plotterissa lähinnä säälittävältä. Kryssimme kymmenen tunnin päivän. Matkaa teimme 38 Nm, mutta etenimme kohti Las Palmasia vain 17 Nm. Onneksi löysimme raskaan päivän jälkeen svelliltä suojaisen ankkuripaikan lähes hylätyn sataman aallonmurtajan takaa. Laskimme ankkurin pimeässä. Muita veneitä ei ollut näkynyt koko päivänä merellä eikä niitä ollut myöskään ankkuripaikassa. Paikka oli sen verran aavemainen, että jätimme koko yöksi myös kansivalon päälle ankkurivalon lisäksi, jotta meidät varmasti nähtäisiin, jos joku laiva päättäisi satamaan tulla. Sähköäkin oli riittämiin kiitos tuuligeneraattorin toiminnan vastatuulessa. Ruuaksi laitoimme fetapastaa. Kastuimme ja palelimme sen verran, että lämmin ruoka teki hyvää. Tapiokin laittoi ensimmäistä kertaa Portugalista lähdön jälkeen pitkät housut jalkaan shortsien sijaan. Kunnon kryssipäivän jälkeen nukuimme kuin tukit, kiitos rauhallisen ankkuripaikan.

Maria setvimässä köysiä mastolla

Sunnuntai 7.11.2021 Bahia de Formas – Punta de Taliarte matka 21.7 Nm, kokonaismatka 3630.3 Nm

Aamulla herätessä lihakset olivat hellänä eilisen päivän ponnistuksesta ja lisää olisi luvassa. Jo heti aamulla ankkuripaikkaan puhalteli reilusti ja lainelautailijat märkäpuvuissaan olivat jo lahdella viilettämässä tuulessa. Söimme runsaan aamupalan ja tällä kertaa puimme päälle purjehdusasut, kun olimme tietoisia millaiset olosuhteet merellä olisi vastassa. Aamupalan jälkeen rupesimme nostamana ankkuria. Tuuli oli sen verran kova, että nostimme ankkuriketjun ensin keulalokeroon. Tapio nosti ankkuria ja Maria ajoi keulaa kohti tuulta, jotta ankkurivinssi jaksaisi tehdä työnsä ja nostaa ankkurin pohjasta. Laskimme ketjun paikalleen keulaboksin alle vasta lopuksi, kun ankkuri oli jo ylhäällä. Ketju ei meillä mene boksiin itsekseen, vaan Marian täytyy olla sisällä keulapiikissä kiskomassa ketjua tasaisesti ympäri boksia. Ankkurin noston jälkeen pyörimme vielä tovin aallonmurtajan takana mainingeilta suojassa ja nostimme purjeet. Päätimme ensimmäisen kerran testata kolmosreiviämme, joten purjeiden nostossa kului vielä hiukan tavallista enemmän aikaa. Aallonmurtajalla olevat kalastajat ja lainelautailijat mahtoivat ihmetellä, mitä oikein puuhailemme pyöriessämme aallonmurtajan takana.

Merivesi on todellakin suolaista

Kun ajoimme aallonmurtajan takaa ulos merelle, aallot ja tuuli hyökkäsivät voimalla päälle. Ensimmäiset aallot olivat todella isoja ja jyrkkiä, ei olla varmaan missään vielä nähty niin isoja aaltoja. Hetken mietimme, että kannattaako moisessa kelissä edes lähteä ulos vai menemmekö takaisin ankkuriin. Sovimme, että otamme yhden luovin ulos merelle ja takaisin rannikolle ja katsomme, onko sorto yhtä voimakasta kuin edellisenä päivänä ja miltä keli näyttää. Sen jälkeen teemme päätöksen loppupäivästä. Osoittautui kuitenkin, että aallokko pieneni ja tuuli tasaantui heti kun pääsimme hiukan ulos rannasta. Tuuli oli heikompaa kuin edellisenä päivänä, 10–12 m/s ja virta ei ollut vielä aamupäivällä vastainen. Niinpä päätimme jatkaa seuraavaan ankkuripaikkaan tai jopa Las Palmasiin asti. ARC+ lähtö oli Las Palmasista klo 13 ja fleetti tuli myötätuuleen meitä vastaan. Otimme vielä Zeldaan VHF yhteyden, vaihdoimme viimeiset kuulumiset ja toivotimme suotuisia tuulia. Päivän purjehdus oli miellyttävämpää kuin edellisenä päivänä. Päivän kohokohta oli, kun näimme kilpikonnan uiskentelemassa noin kymmenen metrin päässä veneestä. Se oli melko pieni, ehkä 50 cm halkaisijaltaan. Yritimme tähystellä, näkisimme sen uudestaan seuraavalla luovilla mutta se oli mennyt eri reittiä kuin me.

Menoa mereltä. Tuulilasi on ihan kiva.

Loppuiltapäivästä totesimme, että emme kuitenkaan ehdi valoisalla Las Palmasiin, joten päätimme jäädä yöksi ankkuriin ainoaan mahdolliseen ankkuripaikkaan Taliarten kaupungin eteen. Paikka oli aivan karsea. Tuuli puhkui 6–8 m/s ja maininki pääsi suoraan pieneen lahteen. Mietimme vaihtoehtoja ja totesimme, että niitä olisi 3:

1) Jatkaa Las Palmasiin ja etsiä täydestä ankkurilahdesta paikka pimeällä tai rantautua reception-laituriin (jos siinä olisi tilaa)

2) Kääntyä takaisin ja purjehtia myötätuulessa ankkuriin eilisen yön hyvään ankkuripaikkaan

3) Laskea ankkuri ja yrittää kestää svelliä yksi yö.

Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon. Onneksi oli hyvin nukuttu yö takana eikä päiväkään ollut ollut yhtä rankka kuin edellinen. Ruuaksi teimme alkupalaksi keitettyjä perunoita ja kylmäsavulohiherkkua ja lopuksi söimme vielä tapaksia. Eipä ole ennen vene keinunut ankkurissa niin kovasti, että lautaset eivät pysy pöydällä syödessä, vaikka on liukuestematto alla. Maininki tuli tietysti vielä sivusta keikkumisen maksimoimiseksi. Yöllä päätimme kokeilla nukkua takakajuutan pedissä lähes poikittain, jotta jaloilla pystyisi ottamaan seinästä tukea keinumista vastaan. Maria nukkuikin näin ihan hyvin joitakin tunteja, mutta Tapio ei saanut hyvää asentoa. Niinpä vaihdoimme yöllä tavanomaiseen meritähtimoodiin, mutta uni oli katkonaista.

Astiapyyhkeetkin piti laittaa solmuun, että pysyvät paikoillaan

Maanantai 8.11.2021 Punta de Taliarte – Las Palmas Gran Canaria matka 18 Nm, kokonaismatka 3648.3 Nm

Nousimme ajoissa ja päätimme lähteä liikkeelle ja syödä aamupalaa matkalla. Nyt tuulta oli sen verran vähemmän, että ankkuri saatiin nostettua suoraan omalle paikalleen. Tuuli oli laskenut 6 m/s, mutta pidimme silti kakkosreivin isopurjeessa ja avasimme genuan kokonaan. Vauhdissa söimme eiliselle varatut eväsleivät aamupalaksi. Ehdimme ottaa yhden luovin ulos ja toisen takaisin rannikolle ja kas, olimmekin vihdoin Las Palmasin sataman sisäänajossa. Pyysimme VHF:llä lupaa ajaa sisään ja lupa myönnettiin. Purjeet laskimme aallonmurtajan suojassa. Marinasta ei sen sijaan vastattu kutsuihimme ja reception-laituri oli täynnä, joten ajoimme bensa-aseman laituriin. Tankkasimme ensin tankin täyteen dieseliä ja siirsimme venettä hiukan eteenpäin pois mittarien kohdalta, ja Tapio lähti kipittämään satamakonttoriin kirjaamaan meitä sisään. Marina ei ollut huomioinut mailiamme, jossa ilmoitimme saapuvamme satamaan 2 päivää aiemmin suunnittelemaamme aiemmin. Paikka kuitenkin onneksi löytyi, tosin vähän syrjäisestä Z-laiturista, mutta pahimman vilskeen ulkopuolella oleminen sopii oikein hyvin suomalaiselle luonteenlaadulle. Tuulikin oli tällä kertaa heikko, joten rantautuminen mooring lineihin onnistui ongelmitta marineron avustaessa laiturilta. Olimme perillä noin puolen päivän aikaan. Vene oli kryssissä saanut melkoisen suolakuorrutuksen ja paikkoja piti vähän kuivatella. Zeldalaiset kuunteluttivat meille Irwinin Las Palmasin. Mehän kunnioitamme perinteitä ja biisi soikin maanantain päättymättömällä toistolla veneessä.

Las Palmas, vihdoinkin!

Kävimme heti iltapäivällä sataman toisella puolella ARC-toimistolla kirjautumassa myös heille sisään, saamassa tervetulosalkkumme ja hakemassa ennalta tilatut vaatteemme. Kävimme myös Zeldan vinkistä ostamassa satamassa olevalle Club Varaderolle kahden viikon jäsenyydet. Klubilla on sauna (!), pieni kuntosali, pingispöytä ja uima-allas. Poikkesimme kaupungin puolella ruokakaupassa. Satama-alue on niin laaja, että kävelyä kertyy toisesta päästä toiseen päähän opaskirjan mukaan 1,2 km, joten potkulaudoille tulee olemaan käyttöä. Satamassa on 1250 venepaikkaa ja laitureita nimetessä olisi varmaan ollut vielä tarvetta ääkkösille. Sataman alueella on myös useita ravintoloita ja baareja, venetarvikekauppoja ja minimarket. Tästä se lähtee, ikimuistoiset kaksi viikkoa, joista lisää seuraavassa päivityksessä.  

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: