Maanantai 4.10.2021
Saavuimme Madeiralta Teneriffalle Santa Cruziin kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen klo 12, ks. edellisestä tekstistä. Saimme satamasta hyvän aisapaikan ja suuntasimme heti satamatoimistoon kirjautumaan sisään. Espanjan tapaan saimme esitellä passeja ja veneen papereita ja vakuutuspapereita, mutta kirjautuminen meni sukkelasti, koska olimme lähettäneet dokumentit pyynnöstä jo edeltävästi sataman sähköpostiin. Satama oli hieno, kaikki sosiaalitilat moitteettomassa kunnossa ja tarkoituksenmukaiset. Kulku sosiaalitiloihin ja laitureille tapahtui kulkukortilla, joista maksettiin 10 € panttimaksu. Kyselimme satamakonttorista, pitääkö meidän käydä jossakin muuallakin ilmoittautumassa, koska tulimme kuitenkin toisesta maasta, Portugalista. Satamatoimiston nainen ohjasi meidät varmuuden vuoksi satamapoliisin toimistoon, joka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä satama-alueen sisältä. Siellä 3 paikalla olevaa poliisia kirjasi yhteistyössä tietomme ylös ja saimme taas näyttää samat paperit kuin satamakonttorissa. Espanjassa kukaan ei näytä enää olevan kiinnostunut koronatodistuksistamme.
Muodollisuuksien hoitamisen jälkeen söimme vihdoin aamupalaa ja painelimme kunnon päiväunille. Päiväunien jälkeen läksimme ”pienelle kävelylle” silmäilemään Santa Cruzia. 12 000 askeltahan siitä lopulta kertyi. Keskusta olikin todella mukava. Valtavan pitkä kävelykatu läksi satamapuistosta rinnettä ylös ja monenlaisia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita näytti olevan runsaasti ja kaikkialla on todella siistiä. Pitkästä aikaa mukava olla oikein kaupungissa! Kävelykatu päättyi kauniiseen puistoon ja pysähdyimme puiston laidalla olevan kahvilan terassille drinkeille juhlistamaan onnistunutta ylitystä. Sopivasti vielä katusoittajakin tuli puistoon soittelemaan kitaraa ja laulelemaan. Kun lasit oli tyhjätty ja fiilistelty uusia maisemia, läksimme etsimään kauppaa, josta löytäisimme illaksi ruokaa. Kävimme muutamassa pikkukaupassa, joissa ei oikein ollut valikoimaa ja päädyimme lopulta kävelemään toiselle laidalle kaupunkia, josta löytyi Meridianon kauppakeskuksesta iso Carrefour, josta löytyi kaikenlaista muutakin tarpeellista kuin ruokaa, kuten nippusiteitä. Ruuaksi päädyimme ostamaan lihatiskiltä pihvit ja kaveriksi vihreitä papuja. Ilta oli pimentynyt jo ulkona kauppaseikkailun aikana ja suunnistimme pimentyneen kaupungin läpi takaisin veneelle. Sitten suihkuun, ruoka tulille ja napaan ja unille.
Tiistai 5.10.2021 Satamapäivä Santa Cruz de Tenerife
Tapio kävi taas yöllä muutamaan kertaan unenpöpperössä varmistamassa, että laivoja ei näy lähistöllä, mutta yö nukutti muuten makeasti tukevassa laiturissa. Tapio lähti heti aamutuimaan leipomoon hakemaan tuoreet aamupalaleivät. Aamupäivä otettiin rauhallisesti, tehtiin kirjallisia töitä ja siivoiltiin venettä. Kannelle oli kertynyt La Palman tulivuorenpurkauksesta tuhkaa, joten kansi sai kunnon pesun. Tapio korjasi aiemmin pitkällä legillä rikkoutuneen vessanoven lukon ja teki sähkötöitä.
Yritimme saada satamassa olevasta autovuokraamosta vuokra-autoa, sillä olisimme halunneet lähteä käymään Teidellä. Vuokraamon työntekijät kuitenkin vain toistelivat, että liike on kiinni, auto pitää varata netistä. Nettisivuilta kuitenkin kun autoa yritti varata, kaikki ajat ilmoitettiin niin, että autoa ei voi noutaa. Eli se siitä, pärjäämme ilman autoa. Lounaaksi syötiin taas vaihteeksi perunamunakasta ja loput vihreät pavut. Illalla olimme päättäneet lähteä pitkästä aikaa elokuviin katsomaan uutta Bondia. Espanjassa pääosa elokuvista on espanjaksi jälkiäänitettyjä, mutta selvitin, että eilen käymässämme kauppakeskuksessa olevassa elokuvateatterissa oli illalla näytös alkuperäiskielellä. Siispä käppäilimme sinne, ostimme automaatista liput ja aulasta valtavat popparit ja juomat ja nautimme leffasta. Kannatti mennä, oli mukava olla elokuvissa pitkästä aikaa! Myös turvatoimista oli hyvin huolehdittu, teatteriin otettiin vajaa puolet kapasiteetista ja kahden penkin välein oli aina muutamia käytöstä poistettuja penkkejä. Saimme vielä napattua leffan loputtua Taco Bellistä iltaruokaa ja sitten vielä iltakävely kotiin satamaan.
Keskiviikko 6.10.2021 Satamapäivä Santa Cruz de Tenerife
Tapio oli taas aamulla reipas ja lähti heti sängystä aamulenkille ja sataman ulkopuolella olevalle kuntoilupaikalle kuntoilemaan. Sitten ohjelmassa oli kierros kaupungin neljässä venetarvikeliikkeessä. Pitkään aikaan emme ole päässeet kunnon venetarvikekauppaan, joten mukana oli pitkä lista ostettavista tavaroista. Ensimmäinen kauppa Spinnaker Shop S L oli todella erikoinen. Myyjä lähinnä haukkui heidän tuotteitaan ja suositteli kilpailijoita. Hellä olevat kohteliaisuusliput olivat meille ”väärän kokoisia” ja himoitsemamme Magma kaasugrilli ”liian kallis”. Juuri mitään, mitä kysyimme, ei syystä tai toisesta ollut valikoimissa. Ostimme kuitenkin ohutta kuminauhaa vihdoin valmistunutta hedelmäverkkoa varten. Toisen kaupan, Nordestin myyjä oli innokkaampi myymään heidän tuotteitaan, mutta päivitteli kovasti, kuinka vähän veneitä on satamassa. Saimme ostettua heiltä 15 m sähköjohtoa ja pillin. Kolmas kauppa, Bancomar Nautical oli kaikista paras. Saimme ostettua heiltä crab bagista puuttuvat 3 punaista soihtua, avomerilegeillä kaipaamamme mukitelineen, sikaa, etsintävaloa varten liittimet ja osan Karibian kohteliaisuuslipuista. Heräteostoksena ostimme vielä tupakansytyttimeen laitettavan siirrettävän tuulettimen, jota voi käyttää kokatessa tai takakajuuttaa viilentämään. Paluumatkalla tajusimme, että pitää varmana haukata lounasta jossain. Kohdalla oli sopivasti jokin kuppila, jonka terassipöytään menimme. Tarjoilija ei puhunut ollenkaan englantia, mutta sen verran selvisi, että heillä on päivän lounas. Niinpä tilasimme sellaiset, vaikka emme yhtään ymmärtäneet, mitä se sisälsi. Alkupalaksi pöytään tuotiin perunasalaattia ja pääruuaksi oli lihapullia tomaattikastikkeessa ranskalaisten kanssa. Hyvä lounas, hinta ei paljoa päätä huimannut vaan limujen ja kahvien kanssa hintaa tuli noin20 €. Paluumatkalla kävimme vielä apteekista kysymässä boorihappoa torakoiden varalle. Kielimuuria taas oli, mutta apteekkitäti ymmärsi kuitenkin Google Translaten avulla, mitä haemme. Valitettavasti kuulemma boorihappo oli finito koko Espanjasta. Saisimme siis pärjätä ilman sitä ja yrittää torjua torakoita muuten. Olimme illaksi suunnitelleet ulkona syömistä ja kävimme varaamassa pöydän italialaisesta ravintolasta läheltä satamaa. Veneellä jatkoimme taas venetöitä. Maria kiillotti kaikki rosteriosat ruostetahroista ja Tapio teki etsintävalon sähköliitäntöjä. Sitten pikainen suihku ja kävelimme pienen puistolenkin kautta ravintolaan. Kielimuuri oli taas melkoinen. Tapio tilasi pizzan ja Maria sienipastaa. Ruoka oli hyvää, mutta ei parasta italialaista tällä reissulla. Kyllä nyt on taas tullut ulkona syötyä, onneksi se on edullista.
Torstai 7.10.2021 Satamapäivä Santa Cruz de Tenerife
Olimme alun perin maksaneet satamamaksun tähän päivään asti, mutta kaupunki oli osoittautunut niin mukavaksi, että päätimme olla vielä yhden yön pidempään. Aamupäivästä kaivoimme pitkästä aikaa potkulaudat esiin ja potkuttelimme mahtavaa rantakatua pitkin ensin paikalliseen kauppahalliin. Jatkoimme ulkona syömistä ja menimme pohjakerroksessa olevaan paikallisten suosimaan kahvilaan aamupalalle. Tilasimme kahvit, appelsiinimehut ja paahtoleivät ja saimme vielä talon tarjoamana ensimmäiset kunnon churrot, koska tarjoilija toi ensin Tapiolle vääränlaisen kahvin.
Sen jälkeen kävimme kiertämässä kauppahallin upeat valikoimat, mutta mukana tarttui vain uusi yritys saada tulista chilikastiketta. Hedelmätiskit näyttivät todella upeilta ja Mariaa viehätti myös pelkästään erilaisille kanamunille omistettu tiski.
Kauppahallin jälkeen potkuttelimme vielä neljänteen vielä käymättä olevaan venetarvikekauppaan, nimeltään Marina. Erikoinen kauppa, josta ei tarttunut mukaan mitään. Tämän jälkeen suuntasimme Parque Maritimo César Manrique rantapuistoon rentoutumaan ja uimaan. Kaksi lepotuolia ja sisäänpääsyä kustansi 10 €. Paikka oli oikein siisti ja hieno. Loikoilimme jonkin aikaa lepotuoleilla äänikirjoja kuunnellen ja kävimme merivesialtaissa uiskentelemassa. Mereltä kävi kova tuuli, joten liian kuuma ei auringossakaan tullut ja Maria kärväytti vaivihkaa aiemmin auringolta säästyneet reidet ja vatsan, onneksi vain lievästi. Kun uiminen ja rentoutuminen alkoi riittää, suuntasimme lounaalla lähimmän ravintolan terassille, joka oli aasialainen ravintola. Tällä kertaa ei kielimuuria ollut ja Tapio tilasi vihreää kanacurrya ja Maria uskaltautui ottamaan pitkästä aikaa susheja. Ruoka oli todella hyvää ja paikka viihtyisä. Kanarialla syödään selvästi päivällistä hieman aikaisemmin kuin manner-Espanjassa ja aivan kaikissa ravintoloissa ei ole siestaa. Terassilta suuntasimme ruokaostoksille paikallisen Stockmannin ruokaosastolle, El Corte Ingleseen ja täydensimme taas veneen ruokavarastoja sen verran, mitä jaksoimme kaupungin läpi potkulaudoilla raahata. Nyt alkaa olla Santa Cruz koettuna, joten huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa Teneriffan eteläkärkeen ja sieltä edelleen la Gomeralle.
Perjantai 8.10.2021 Santa Cruz de Tenerife – Playa de Las Vistas (Playa de Las Americas, Teneriffa) matka 45,9 Nm, kokonaismatka 3352.7 Nm
Köydet irrotettiin aamulla Santa Cruzin sormiponttoonista klo 11:30 aikoihin, kun olimme ensin VHF:llä pyytäneet ja saaneet luvan siirtyä lauttasataman läpi takaisin merelle. Aluksi tuuli oli heikkoa noin 4 m/s, joten nostimme isopurjeen kokonaisena ylös. Pian tuuli kuitenkin nousi ja puuskat olivat parhaimmillaan 14 m/s, joten otimme isoon 2. reivin. Reiviköysi jäi tietystikin lazy jackin narun kanssa puomin pään uraan jumiin, mutta onneksi se saatiin melko helposti pois. Purjehdus oli vauhdikasta ja pari isoa aaltoa murtui istumalaatikkoon. S/Y Zelda oli tullut Gran Canarialta ankkurilahteen, joten laskimme kuokan heidän viereensä pimenevässä illassa. Ankkuri jäi hyvin pohjaan ja pääsimme pienen etäisyyden päästä seuraamana Teneriffan turistielämää rannalla. Neonvalot vilkkuivat ja diskomusiikki pauhasi, vaikka ihmisiä ei näkynytkään paljoa. Me kuitenkin kävimme S/Y Zeldassa drinkeillä ja vaihtamassa kuulumisia ennen iltaruuan laittoa ja yöpuulle vetäytymistä. Swelliä pääsi lahteen melkoisesti, joten saimme keinuvat unet.
Lauantai 9.10.2021 Playa de Las Vistas Teneriffa – Playa de Las Arenas La Gomera, matka 34.5 Nm, kokonaismatka 3387.2 Nm
Aamulla selvisi, että emme saisi paikkaa San Sebastianin satamasta, koska saarella on viikonloppuna jokin juhla ja satama täynnä. Niinpä teimme S/Y Zeldan kanssa päätöksen, että siirrymme ankkuriin La Gomeran lounaispuolelle Vueltas nimisen kylän eteen. Alkumatkasta meri oli tyyni ja tuuleton ja ajoimme koneella. Teneriffan rannikon läheisyydessä näimme paljon pallopäävalaita. Ne erottuivat selvästi delfiineistä, vaikka ovatkin samaa sukua, koska ne uiskentelivat selvästi rauhallisempaa tahtia kuin sukulaisensa. lisäksi selkäevä oli vähän eri muotoinen kuin delfiineillä. Näimme useita pariskuntia ja joillakin oli poikanen mukana. Oli kyllä sykähdyttävä näky. Valaat eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita meistä vaan uiskentelivat omia menojaan.
Teneriffan ja Gomeran välissä pääsimme kokemaan tuulen kiihdytyskaistan eli acceleration zonen käytännössä. Tuuli nousi nollasta 14 m/s muutamassa minuutissa ja puuskat vielä päälle. Onneksi isopurjeessa oli vielä 2. reivi edellisen purjehduksen jäljiltä sillä meno oli vauhdikasta. Pari aaltoa loiskahti taas mukavasti istumalaatikkoon ja ruorissa oleva kippari sai viilentävän suihkun kesken kaiken. Tätä kesti reilun tunnin ja sen jälkeen tuuli taas katosi. La Palman tulivuorenpurkausta ei edelleenkään näy, mutta tuhkaa tulee edelleen kannelle. Gomera näyttää etelärannikoltaan kuivalta, karulta ja jyrkältä, vaikuttavalta.
Zelda ehti ensin ankkuripaikkaan, jossa oli jo kymmenkunta muuta venettä. Haimme jonkin aikaa sopivaa paikkaa veneiden välistä ja toisella ankkurinlaskulla olimme tyytyväisiä etäisyyksiin muihin veneisiin. Paikka oli jälleen hieno, ankkurilahtea ympäröivät massiiviset punaraidalliset kalliot ja vesi on kirkasta ja turkoosia. Mittarimme näyttää veden lämpötilaksi 22.1 astetta, ilma on noin 28 astetta. Kun saimme ankkurihommat hoidettua, pulahdimmekin heti uimaan. Zeldalaiset tulivatkin sitten ankkurijuomille meille ja teimme sotasuunnitelmaa Gomeran varalle. Päätimme illalla kokkailla Zeldassa, joten läksimme saman tien Sepin kyydissä mukaan ruokatarvikkeet mukana. Ruokalistalle tuli alkuruuaksi fetapastaa, pääruuaksi grillattua possun sisäfilettä, paprika-sipulinyyttejä grillistä, perunoita ja valkosipulivoita. Kaikki oli jälleen kerran herkullista ja juttu luisti. Hessu kyyditsi meidät pimeässä takaisin veneellemme.
Sunnuntai 10.10.2021 Ankkuripäivä Vueltas, La Gomera
Suuntasimme eilen tehtyjen sotasuunnitelmien mukaisesti aamulla Sepillä rantaan kohti paria lähikylästä lähtevää kävelyreittiä. Rantautumisen yhteydessä näimme rantavedessä pari jättikokoista rauskua lipumassa pitkin pohjahiekkaa, mahtava näky! Satamassa oleva ystävällinen vartija soitti meille paikallisen taksin, joka suhauttikin pian paikalle vanhalla Mersullaan ja kyyditsi meidät lähikylään 7,5 € korvausta vastaan. Valittavanamme oli samasta paikasta lähtevät kaksi kävelyreittiä, josta toinen oli merkitty helppotasoiseksi ja veisi laaksoa pitkin vesiputoukselle, toinen li merkitty keskivaikeaksi ja vei vuorenhuipulle. Tapio ehdotti tietysti vaikeampaa reittiä ja päätimme lähteä sille. Reitti lähti pienen kyläosuuden jälkeen nousemaan hyvin jyrkästi epätasaista polkua pitkin vuorenseinämää. Meno oli raskasta auringonpaisteisella vuorenseinämällä ja totesimme noin tunnin kipuamisen jälkeen, että taitaa olla liian raskas reitti meille ja käännyimme takaisin ja läksimme sen sijaan vesiputousreitille.
Tie kulki aluksi pienen kylän kapeita kujia pitkin, kunnes päätyi pieneen laaksoon. Laakson pohjalla virtasi pieni puro ja suurin osa matkasta piti tasapainotella liukkaiden kivien päällä ja väistellä bambunoksia ja piikkipensaita. Lisäksi parissa kohtaa piti kiivetä köyden avulla jyrkkää kalliota pitkin, joten ihan helppo ei tämäkään reitti ollut. Reitti päättyi pyöreän basalttijyrkänteen alle, josta tuli pieni vesiputous alas piennen lammikkoon. Evästauon ja levähdyksen jälkeen ryynäsimme saman reitin alas, mutta yritimme kiertää yläkautta hankalimpia kohtia. Olipahan sekin kokemus, taas erilainen kävely. Tilasimme taas taksin noutamaan meidät takaisin kylään, hyvin onnistui ilman yhteistä kieltä.
Sepittelimme takaisin veneelle ja uinnin jälkeen suuntasimme takaisin kylään syömään rantaravintolaan. Vueltaksessa osoittautui olevan paljon saksalaisia ja saimme yhdeltä mieheltä satamassa hyvän vinkin, mihin ravintolaan kannattaa mennä syömään. Kuulemma paikalliset kalastajat myyvät saaliinsa vain kahteen ravintolaan ja muualla tehdään vain tuontikalasta ruokaa. Niinpä suuntasimme toiseen näistä ravintoloista La Bocana del Puerto, josta saimme hyvän pöydän terassin kulmasta. Tilasimme alkuun jaettavaksi useita alkuruoka-annoksia: paistettua juustoa, chopitos (vauvamustekaloja), katkarapuja valkosipuliöljyssä, pimientos padron ja kroketteja, joita vihdoin saimmekin. Pojat tilasivat sitten vielä kala-annokset. Tapion sardiinit olivat herkullisia, aivan kuin rapeiksi paistettuja muikkuja. Herkullista ruokaa ja mukava tunnelma terassilla! Tähän oli hyvä päättää ensimmäinen Kanarian viikkomme.
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 