Maanantai 27.9.2021 Satamapäivä Quinta do Lorde, Madeira
Tänään iltapäivällä saisimme sataman järjestämän vuokra-auton pariksi päiväksi käyttöön, jotta pääsisimme kiertämään saarta ja katsomaan turistikohteita. Autovuokraamon nimi on virkistävästi ja suoraan Simpson-tyyliin Happy Cars. Aamupäivällä oli vielä aikaa siistiä venettä ja pestä pyykkiä sataman kovaäänisellä pesukoneella. Iltapäiväksi olimme suunnitelleen tekevämme kävelyn Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle, jonka huipulle 1862 m korkeuteen oli rakennettu vaellusreitti. Auton saatuamme siis kiipesimme siihen ja Hessu ajoi pelottomasti noin tunnin matkan kiemurtelevia teitä pitkin saaren pohjoisosan kautta vaellusreittimme lähtöpaikalle.
Reitti näytti olevan suosittu, mutta meillä oli oikein hyvä ajoitus, sillä suurin osa porukasta oli jo tulossa alaspäin vuorelta. Reitti oli luokiteltu AllTrailsissa vaikeaksi, mutta se oli lopulta helppokulkuista kivettyä polkua suurimman osan matkaa, korkeuseroa löytyi kuitenkin jonkin verran erityisesti loppumatkasta. Polulta oli huikeat vuoristoisen maisemat ja taivas oli pääasiassa pilvetön onneksemme. Matkalla oli tietysti myös Madeiralaiseen tyyliin kahvila jo melko korkealla rinteessä pelkän polun varressa ilman tieyhteyttä. Mitenkähän mahtavat kuskata paikalle kaikki myytävät tuotteet? Pääsimme huipulle ongelmitta ja meidät palkittiin mahtavilla panoraamamaisemilla kaikkiin ilmansuuntiin. Huipulla ihasteltiin vähän maisemia, haukattiin evästä ja hengähdettiin ja sitten lähdettiin samaa reittiä alas. Kaikilla oli vielä voimia jäljellä, joten päätimme kulkea hetken matkaa edestakaisin toista vaellusreittiä, joka ristesi polkumme kanssa. Tämä reitti olikin sitten vähän hurjempaa ja kulki paikoitellen kapealla kalliojyrkänteellä. Rinteissä näkyi osittain hiiltyneitä kuolleita puunrunkoja muistuttamassa aiemmista metsäpaloista. Eläimistöstä näimme taas paljon sisiliskoja ja jonkun tuulihaukan.
Autolle päästyämme poikkesimme vielä Santanan kylässä ruokakaupassa ja ajelimme takaisin veneelle. Ruuaksi kokkasimme 3000 Nm ylittymisen kunniaksi pitkästä aikaa natsoja, kun Tapio oli saanut lihatiskiltä ostettua kunnon jauhelihaa, jota lihatiskin mies jauhoi pyynnöstä tuoreeltaan. Vähän on Portugalissa jo kaivattu kunnon jauhelihaa, koska valmiissa paketeissa on yleensä ollut myynnissä vain hampurilaislihaa, jossa on jauhelihan mukana jo muutkin tarveaineet.
Tiistai 28.9.2021 Satamapäivä Quinta do Lorde, Madeira
Päivälle oli suunniteltu raskaan sarjan turismia, joten liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin klo 8:30 jälleen vuokra-Renaultilla. Tällä kertaa Tapio pääsi kuskiksi. Olimme edellisenä iltana suunnitelleet reittiä ja paikkoja, joita haluamme nähdä päivän aikana. Suuntasimme ensimmäisenä Cabo Girãon näköalapaikalle Madeiran etelärannikolla, jossa sijaitsi yli 580 m korkean kalliojyrkänteen päällä skywalk, jossa pääsi katsomaan pudotusta jyrkänteen reunan yli rakennetun lasilevyn päältä. Kyseessä on Wikipedian mukaan Euroopan korkein Skywalk. Ehdimme pakalle juuri sopivasti ennen suurempaa turistiruuhkaa. Pudotus ei näyttänyt kovin hurjalta, koska lasilevy oli jo kulunut ja siitä tuskin näki läpi.
Jatkoimme pian matkaa ensin saaren eteläosaa menevää tietä pitkin ja lopulta saaren keskelle. Tie oli täynnä toinen toistaan pidempiä tunneleita ja lopussa oli serpentiinimäinen todella jyrkkä nousu. Välillä tunneileiden välissä oli vain parikymmentä metriä tai liikenneympyrä ennen uutta tunnelia. Autoparka onneksi jaksoi kaikki mäet ylös ongelmitta. Saaren keskiosissa oli lehmistä varoittavat liikennemerkit ja näimmekin siellä lehmälauman tien varressa. Saaren keskiosassa pysähdyimme Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyyn laakeri- ja laurisilvametsään ja kävimme siellä pienellä kävelylenkillä. Puut olivat kyllä vaikuttavan näköisiä, paksuja ja ryhmyisiä. Olisivat olleet hyviä majanrakennuspuita. Sää suosi jälleen meitä ja oli aurinkoista. Metsäkävelyn jälkeen ajelimme aina vain kapeampaa ja mutkittelevampaa tietä saaren luoteisosaan Porto Monizin kaupunkiin. Nälkä alkoi jo olla, joten ensin kävimme lounaalla paikallisessa kalaravintolassa. Ruoka oli OK, mutta tarjoilija vähän sekoili ja emme saaneet alkuun kuin osan tilaamistamme lisukkeista.
Lounaan jälkeen haimme autosta uimakamppeet ja menimme uiskentelemaan kylän merivesialtaisiin, jotka oli muurattu rantakallioiden väliin. Sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 2,5 €/pää ja sillä saimme pulikoida sen verran kuin tarkenimme. Meressä oli aika isot mainingit ja niitä iskeytyi komeasti kallioihin. Virkistyneinä läksimme taas ajelemaan pohjoisrannikon upeita teitä pitkin. Pysähdyimme yhdelle näköalapaikalle ja siellä sattui olemaan mies myymässä hedelmiä. Hän antoi meidän maistaa paria todella eksoottista hedelmää, jollaisia emme olleet aikaisemmin nähneetkään. Toinen oli banaanipassionhedelmä, joka oli ulkomuodoltaan keltainen ja pitkulainen kuin banaani, mutta sisällä oli passionhedelmäinen sisus. Toiselle erikoisuudelle en löytänyt edes suomenkielistä nimeä, mutta latinaksi se on Monstera Deliciosa, ulkomuodoltaan vähän vihreätä käpyä muistuttava hedelmä. Ostimme myös evääksi banaaneja ja passionhedelmiä.
Olimme vielä sen verran hyvissä voimissa, että päätimme vielä pysähtyä yhdelle matkanvarrella olevalle levadalle, sillä emme vielä useista patikointiretkistä huolimatta olleet kertaakaan patikoineet levadalla. Vaellus kulki kastelukanavan vierustalle tehtyä polkua pitkin ja maisemat olivat todella vehreät ja näimme yhden vesiputouksenkin. Pimeä alkoi jo uhata, joten päätimme, että kuljemme ensimmäisen reitin tunnelin läpi ja käännymme sitten takaisin. Tunneli oli kyllä jännittävä, onneksi meillä oli otsalamput mukana. Keskeltä reitti oli niin matala, että siellä ei mahtunut kävelemään suorassa. Jännittävä kokemus. Sitten huristelu vielä kotiin satamaan. Vietimme lähes 12 tuntia turistikierroksella ja olo oli sen mukainen ja uni maittoi.
Keskiviikko 29.9.2021 Satamapäivä Quinta do Lorde, Madeira
Auto olisi meillä vielä käytössä iltapäivään asti, joten olimme sopineet lähtevämme läheiseen Machicon kylään kauppaan ostamaan isommat ostokset Kanarian ylitystä varten. Hetken vielä mietimme, että pitäisikö myös tehdä vielä joku kävely, mutta päädyimme kaikki siihen, että edellinen päivä painoi vielä jäsenissä sen verran, että emme jaksaisi rehkiä. Siispä starttasimme klo 10 kohti kauppaa. Ajoimme tutuksi tulleen ketjun Pingo Docen parkkihalliin ja teimme mittavat ruoka- ja juomaostokset seuraavaa viikkoa varten. Satamassa olemme iltapimeällä vessareissuilla nähneet muutamia isoja torakoita kipittämässä rantabulevardilla, joten olemme alkaneet opetella torakoidentorjuntarutiineja. Kaupasta tullessa ostoksista pitäisi poistaa kaikki pahvipakkaukset ja säilyketölkeistä etiketit, koska niissä saattaa olla torakoiden munia. Lisäksi hedelmät ja vihannekset pitäisi pestä ennen veneeseen vientiä. Joissakin ohjeissa suositellaan pesuun etikkavettä, mutta en ole löytänyt ohjetta siitä, paljonko etikkaa pitäisi veteen laittaa. Olemme yrittäneet näitä ohjeita noudattaa. Sheryliltä saimme lisäksi hyvän vinkin siitä, että jos torakoita alkaa veneestä löytyä, niitä varten kannattaa laittaa syöttejä, jotka on tehty boorihaposta ja hunajasta. Täytyy laittaa boorihappo ostoslistalle, sitä pitäisi saada Kanarialta apteekeista.
Illalla kokkailimme Zeldalaisten kanssa yhteistyössä pesto-parmesan-kanaa, parsakaalia ja bataattia. Olimme myös sopineet pelailevamme Zeldalaisten lahjaksi saamaa Muchkin-peliä, jota kukaan meistä ei ollut aiemmin pelannut. Kyseessä olikin varsin haastava peli, jossa tarkoituksena oli taistella monstereiden kanssa. Lueskelimme aikamme ohjeita ja pelasimme yhden harjoituskierroksen, jonka Hessu voitti. Aloimme olla kypsiä jatkamaan matkaa kohti Kanariaa, mutta säätiedotus lupasi kovaa ja puuskaista tuulta pariksi päiväksi, joten emme pääsisi vielä lähtemään ja luvassa olisi vielä ainakin yksi satamapäivä. Madeiraan kuuluu Porto Santon ja Madeiran pääsaaren lisäksi vielä kaksi muuta saariryhmää, Desertassaaret ja Selvagenssaaret. Saarilla käydäkseen pitää hakea erikseen lupaa, koska molemmat ovat luonnonsuojelualueita. Vähän harkitsimme, olisimmeko hakeneet lupaa, mutta emme sitten lopulta jaksaneet. Jätetään seuraavalle reissullekin jotain nähtävää.
Torstai 30.9.2021 Satamapäivä Quinta do Lorde, Madeira
Vietimme toipumispäivää kaikesta turisteiluista pienten veneaskareiden parissa ja pelasimme Zeldalaisten kanssa illalla toisen erän Muchkinia. Pelitekniikka alkaa pikkuhiljaa kehittyä ja pelistä voi vielä tulla samanlainen hitti kuin Papupeli on ollut.
Perjantai 1.10.2021 Satamapäivä Quinta do Lorde
Olisimme jo valmiita lähtemään, mutta tuuli on sen verran puuskaista, että päätimme odottaa vielä lauantaihin. S/Y Zelda sen sijaan irrotti jo köydet ja lähti Desertassaaria kohti, joten tiemme eroavat hetkeksi parin viikon eskaaderitoiminnan jälkeen. Me sen sijaan pesimme vielä lisää pyykkiä ja kävimme läheisellä kukkulalla ja rannalla pienellä kävelyllä. Rannassa olikin mukava pieni rantakahvila, jonka terassilla lepuutimme tovin jalkoja ja viilensimme oloa jäätelöllä ja limulla. Illalla kokkasimme kylmäsavulohipastaa ja katselimme suoratoistopalvelusta TV:tä, että ei jäädä ihan ulos suomalaisesta kulttuurista.
Lauantai 2.10 – sunnuntai 3.10.2021 Quinta do Lorde, Madeira – Santa Cruz (Teneriffa, Kanaria) matka 266,79 Nm, kokonaismatka 3306,79 Nm
Lauantaina tuuli oli tasoittunut, joten aamupalan ja viime hetken vesitankkien täytön jälkeen irrotimme köydet kohti Kanariaa aamupäivällä klo 11:30. Ensin kurvasimme vielä tankkauslaiturille täyttämään dieseltankin, joka täyttyikin sitten ääriään myöten täyteen. Täytyy kyllä sanoa, että Quinta do Lorden satamasta on saanut todella hyvää palvelua kaikin puolin. Satamatoimiston naiset ovat auttaneet järjestämään kaikkea mitä olemme kysyneet mm. hoitaneet meille vuokra-auton ja suositelleet ravintoloita ja taksipalveluita. Samamassa on myös hyvin avuliaita Marineroja, jotka auttavat ihan kysymättä rantautumisessa ja tulivat meillekin availemaan köysiä lähtiessämme ja auttoivat tankkauksessa.
Täytyy myös mainita, että täällä on vaihteeksi kaksi satamakissaa! Toinen pieni mustavalkoinen laiheliini, joka hengaili satamatoimistossa tai sen läheisyydessä, ja toinen hyväkuntoinen harmaaraitainen, joka taas tuntui majailevan satamakapakan kulmilla. Tankkauksen jälkeen pääsimme siis jatkamaan matkaa kohti Kanarian saaria. Tuuli oli mukavaa slööriä noin 10–20 solmua. Nostimme heti alkuun pelkän ison genuan ja asetuksia ei kauheasti tarvinnut matkan aikana muutella, niin tasaisena tuuli pysyi. Teneriffan kulmalla sunnuntaiaamuna tuuli sen verran siftasi, että Maria pääsi tekemään yhden jiipin. Maininki tuli sivusta, joten jonkin verran keikkumista oli tarjolla. Madeira katosi horisontista pilveen noin 5 tunnin purjehduksen jälkeen ja sen jälkeen näimme vielä Desertassaaret melko pitkään. Selvagenssaaria sen sijaan emme nähneet tähystelystä huolimatta, ilmeisesti ne ovat sen verran matalammat. Laivoja ei näkynyt ennen kuin Teneriffan ja Gran Kanarian välisellä laivaväylällä ja purjeveneitäkin vain alussa ja lopussa AIS:ssa. Mitään mereneläviäkään ei valitettavasti muutamia suulia(ei vieläkään albatrosseja) lukuun ottamatta näkynyt eli rauhassa saimme olla ja ehdimme lueskelemaan ja kuuntelemaan äänikirjoja sydämemme kyllyydestä.
Miehistökin pysyi tällä kertaa terveenä koko matkan. Jälkimmäisenä yönä pimeän juuri laskeuduttua Maria näki vahtivuorossaan erikoisia strobovaloja noin 60 Nm Teneriffasta pohjoiseen veneen molemmilla puolilla. Ajoimme noin 20 m päästä yhdestä valoista, jossa oli sekä valkoista että punaista, mutta valojen alkuperä jäi silti epäselväksi. AIS:ssa tai kartassa ei näkynyt kerta kaikkiaan mitään, joten paras veikkaus oli, että voisiko kyseessä olla jotain valaistuja kalastusvälineitä? La Palman tulivuorenpurkausta ei sen sijaan millään tavalla näkynyt. Teneriffan valot alkoivat näkyä yöllä jo varhain ja aamun valjetessa saari tuli näkyviin. Teiden tulivuori ei näkynyt, koska saari oli pilven ja tihkusateen ympäröimä. Sadepilviä tuli meidänkin päällemme ja saimme maanantaina aamupäivällä sadekuuroja niskaamme. Sateen mukana tuli kannelle ja istumalaatikkoon myös jotain mustaa sotkua. Mahdollisesti kyseessä voisi olla tulivuoren tuhka, koska sadepilvet tulivat La Palmalta päin. Matkalla vähän tarkoituksella hidastelimme, jotta emme tulisi Santa Cruzin satamaan pimeällä. Hidastelu oli kuitenkin lopulta turhaa, koska toisena yönä tuuli heikkeni aamuyöllä niin, että vauhti oli ajoittain vain 3–4 Kn. Olimme sähköpostilla varanneet edeltävästi paikan Santa Cruzista ja saimme köydet kiinnitettyä noin kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen maanantaina klo 12. Purjehduksen ruokapuolesta pitää mainita tällä kertaa, että Maria kokeili ensimmäistä kertaa leipoa leipää veneen uunilla. Kokeilussa oli yön yli kohotettava focaccia. Leivästä tuli lopulta oikein hyvää, vaikka loppukypsennys jäikin vähän herran haltuun satamamanööverien takia ja leivästä tuli hivenen kuivahko. No viimeistään Atlantilla saamme aiheeseen lisäharjoitusta.
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 