Viikko 20: Hiljaiseloa El Hierrolla

Maanantai 11.10.2021 Ankkuripäivä Vueltas, La Gomera

Pojat lähtivät heti aamutuimaan sepittelemään rantaan metsästämään meille päiväksi vuokra-autoa ja monen vesiperän jälkeen onnistuivat saamaan meille piskuisen Skoda Citigon. Eipä siis muuta kuin tavarat pikapikaa kasaan ja autoilemaan. Kävimme ensin vilkaisemassa Roque de Agandon, joka on aikoinaan laavasta muodostunut kivi, joka ulottuu yli 1000 m korkeuteen. Ympäriltä on pehmeämpi kiviaines kulunut pois ja kovemmasta aineksesta muodostunut Roque on jäänyt törröttämään muuta ympäristöä korkeammaksi. Sieltä jatkettiin pienen kuvaustauon jälkeen Garajonayn kansallispuistoon ja metsäiselle kävelylle. La Gomera näyttää kovin kuivalta rannikolta katsottuna, mutta saaren keskiosassa on ylänköalue, jossa on kosteaa ja kasvaa rehevää metsää. Maasto oli todellakin aivan erinäköistä kuin muualla, polku kulki puron vartta ja puut ja saniaiset loivat vihreän ympäristön. Kävelimme pienen kierroksen helppoa tasamaapolkua metsikössä, jalat olivat vielä väsyneet edellisen päivän kävelystä. Polun puolivälissä oli leirintäalue, jonka pihassa oli aitauksessa vuohia ja kanoja ja myös monta haukkuvaa koiraa. Leirintäalueella oli tietysti myös ravintola, jonka palveluita käytimme sen verran, että kävimme vessassa.

Sitten arvoimme, että lähdemmekö taas etsimään jossain lähistöllä sijaitsevaa vesiputousta, jonka pitäisi olla yksi korkeimmista Kanarialla, pudotusta noin 200 m. Päätimme olla sen verran reippaita, että lähdemme vesiputoukselle. Reitti osoittautui taas hyvin haastavaksi jyrkäksi kiipeämiseksi. Ohitsemme paineli joku hyvin varustautunut mies, jolla oli mukanaan teräväpäinen pitkä keppi, jonka hän tökkäsi kivenkoloon ja liukui sen turvin alas.

Meillä sen sijaan ei ollut apuneuvoja ja kyselimme yhdeltä vastaantulevalta mieheltä, pitääkö putouksen nähdäkseen mennä koko 200 m korkeusero alas. Hän neuvoi meille kielekkeen, josta vesiputouksen näki ilman, että piti kiivetä alas asti. Putous osoittautui taas pieneksi liruksi, joka norui alas kalliojyrkännettä. Reitemme kiittivät, että emme taivaltaneet koko matkaa alas. Vesiputousten katselu näin kuivaan aikaan näyttää olevan aika turhaa puuhaa, jonka jätämme jatkossa väliin. Sitten kävimme vielä vilkaisemassa vaihtoehtoista reittiä, jossa olisi ollut 600 m pitkä tunneli, jota voi käyttää silloin kun se ei ole veden alla. Näytti pimeältä, juuri ja juuri näkyi valoa päästä. Emme menneet tunnelin kautta, koska otsavalot olivat jääneet kotiin ja tunnelin läpi meno olisi vienyt meidät jo ohi paikasta, jonne jätimme auton.

Kävelyretken jälkeen mietiskelimme, lähdemmekö vielä autolla käymään La Gomeran pääkaupungissa San Sebastianissa. Laskeskelimme, että jätämme sen väliin, koska ajomatkaa oli sen verran, että olisimme vasta pimeällä takaisin ankkurilahdellamme. Niinpä autoilimme takaisin pysähtyen lähes kaikilla matkan varrelle sattuneilla näköalapaikoilla. Gomeralla on tietunneleiden rakennus vielä jäänyt jälkeen Madeirasta, ja tiet ovat mutkikkaita ja mäkisiä. Pienessä Skodassamme ei oikein tuntunut vääntö riittävän ja edes vaihdetta 4 ei taidettu käyttää juuri lainkaan. Yritimme sitä kovasti kehua ja kannustaa ja hyvin se jaksoikin perille Valle Gran Reyhin. Pysähdyimme vielä kylällä Spariin ostamaan illaksi ruokatarvikkeita. Huomenna tiemme eroavat S/Y Zeldasta ja näemme seuraavan kerran ehkä vasta Karibialla. Jäähyväisillalliseksi laitoimme Anninassa runsaan tortilla-aterian.

Tiistai 12.10.2021 Vueltas (La Gomera) – Puerto de la Estaca (El Hierro) matka 35.7 Nm, kokonaismatka 3422.9 Nm

Zelda oli sinnikkäällä soittelulla saanut paikan San Sebastianin satamasta ja he suuntasivat sinne. Me sen sijaan emme satamaan mahtuneet ja päätimme suunnata seuraavaksi El Hierrolle, toiseksi pienimmälle asutulle saarelle Kanarialla. Nostimme ankkurin klo 9:00. Aamupala syötiin vauhdissa, jonka jälkeen tuuli sopivasti virisi ja avasimme genuan. Tuuli oli koillisesta noin 6 m/s, ja sää aurinkoinen. Maria ehti ottamaan matkalla jopa päiväunet, koska edelliset yöt ankkurissa olivat melkoisen keinuttavat ja unet jääneet sen myötä vähän vajaiksi. Suuntasimme lauttasataman yhteydessä sijaitsevaan Puerto de la Estacaan. Tällä legillä kannellemme oli tullut ensimmäinen lentokala, joka löytyi rantautumisvalmisteluiden yhteydessä kuolleena. Kyseessä oli pikkuinen vain 4–5 cm mittainen vauvalentokala. Maria yritti VHF:llä huudella sekä Port Controllin että Marinan kanavilla ennen satamaan ajoa, mutta kukaan ei kuullut tai ainakaan vastannut. Niinpä ajoimme sisään valtavan aallonmurtajan viertä. Yksi rahtilaiva oli laivasatamassa, mutta muuten oli hyvin hiljaista. Marina oli upouusi ja siellä oli kymmenittäin tyhjiä aisapaikkoja kelluvissa laitureissa ja valitsimme rauhassa mieleisemme paikan, ja rantautuminen sujui puuskaisessa tuulessa oikein hyvin.

Satamatoimisto sijaitsi laivaterminaalin yhteydessä olevassa satamapoliisin toimistossa ja kävimme siellä hoitamassa paperiasiat. Maksu piti suorittaa etukäteen ja ajattelimme levähtää rauhassa ja otimme satamapaikan neljäksi yöksi. Lauttaterminaalin kahvio oli avoinna, joten ostimme rantautumisjäätelöt. Ilta vietettiin hiljaiseloa. Suurin kohokohta oli pitkästä aikaa ankkurissa vietettyjen öiden jälkeen päästä suihkuun, josta vielä tuli lämmintä vettä!

Keskiviikko 13.10.2021 – perjantai 14.10.2021 satamapäiviä Puerto de la Estaca (El Hierro)

El Hierro osoittautui jopa meille hieman liian rauhalliseksi paikaksi. Sataman ympäristössä ei ollut kerta kaikkiaan muuta kuin ihan hieno mustahiekkainen uimaranta ja hienosti rakennettu rantabulevardi. Lähimpään kylään oli kävelymatkaa 2,5 km ja siellä oli toinen ranta ja pienen pieni kyläkauppa, jossa poikkesimme perjantaina. Satamaterminaalin edestä oli sentään kuudesti päivässä kulkeva pikkubussiyhteys El Hierron ”pääkaupunkiin” Valverdeen. Kävimme kaupungilla torstaina. Bussimatka kesti noin vartin ja maksoi 1.18 €/pää. Kävimme autovuokraamossa kysymässä autoa vuokralle perjantaiksi. Sieltä luvattiin soitella seuraavana aamuna, onnistuuko vuokraus vai ei. Lisäksi poikkesimme kahvilassa juomilla, postissa ostamassa postimerkkejä ja Tapio kävi puhelinliikkeessä hankkimassa meille paikallisen Prepaid-SIM-kortin mobiilidataa varten. Lopuksi kävimme vielä ruokakaupassa, jossa ei myöskään ollut mahdottoman iso valikoima. Ostimme illaksi kanankoipia, jotka kypsensimme painekattilassa.

Saimme satamapäivien aikana tehtyä venehommiakin muiden virikkeiden puuttuessa. Kansi oli taas kerännyt tuhkaa La Palman tulivuoresta, joten kannen pesu oli taas ohjelmassa. Samoin siivosimme veneen keulakajuutan, pentterin ja oleskelutilan huolella. Veimme kaikki patjat ulos tampattavaksi ja imuroimme ja pesimme kaikki pinnat. Tapio tarkisti moottorin öljyt ja vedenerottimen ja puhdisti raakavesisuodattimen. Likapyykkiä on kertynyt jo melkoinen pino ja olisi ollut hyvin aikaa pyykinpesulle, mutta valitettavasti satamassa ei ollut pyykinpesumahdollisuutta. Kävimme myös lähirannalla uimassa ja snorklaamassa aallonmurtajan kivikossa. Kaloja oli taas nähtävillä entistä runsaammin. Perjantaina aamulla olimme jo laivaterminaalin edessä odottamassa vuokra-autoamme, kun vuokraamon nainen soitti ja kertoi, että auto olisi tarjolla vasta sunnuntaiksi. Se autoilusta. Kävimme sitten vain kävelyllä lähikylässä ja teimme illalla pizzaa. Pizzan täytteeksi kokeilimme laittaa purkitettua naudanlihaa, corned beefiä. Vaikka Tapio maustoi lihaa parhaansa mukaan, silti siitä ei tullut valitettavasti Atlantille jauhelihan korvaajaa. Liha toi mieleen lähinnä purkitetut sisäelimet maultaan, ei jatkoon. Pizzan lisäksi Maria on testaillut focacciaohjeita edelleen, kun lähistöllä ei ole nyt ollut leipomoita.

Lauantai 16.10.2021 Puerto de la Estaca (El Hierro) – Playa de Santiago (La Gomera) matka 42.5 Nm, kokonaismatka 3465.4 Nm

Olimme yrittäneet mekin aktiivisesta saada paikkaa Gomeralta San Sebastiánin satamasta, mutta paikat tuntuvat olevan kiven alla. Saimme taas satamasta vastauksen paikkatiedusteluillemme, että ensi viikolla voisi olla mahdollista paikka saada. Pähkimme lauantaina aamulla, jäämmekö vielä El Hierrolle vai lähdemmekö ankkuriin La Gomeralle. Tuuli oli viimeisen satamayön ollut kovaa ja puuskaista ja sama jatkui vielä aamulla. Harkitsimme hetken satamaan jäämistä, mutta tuulen rauhoituttua päätimme irrottaa köydet ja lähteä ankkuriin. Irrotimme köydet klo 10:00. Tuuli oli pitkästä aikaa melkein vastainen ja vaihteli 2–9 m/s. Pidimme isopurjeen 2. reivissä ja genuan kokonaan auki.

Tuuli lopahti 15 Nm purjehduksen jälkeen. Samalla autopilotin työyksikkö päätti aloittaa eläkepäivät ja alkoi huutaa toistuvasti virhettä. Ajoimme siis lopun matkaa käsin. Tuuli virisi vielä 10 Nm ennen ankkurilahtea ja pääsimme vielä avaamaan genuan loppumatkaksi. Santiagossa oli pieni satama, joka oli tarkoitettu paikallisille veneille ja ilmeisesti siitä joskus ennen koronaa lähti lauttakin muualle saaren satamiin. Me ankkuroiduimme sataman vierustalta alkavan rannan edustalle. Maria sähläsi ankkuroinnissa, mikä aiheutti hiukan lisätyötä. Ankkuripaikka oli hieno, mutta Atlantin maininki pääsi vapaasti keikuttelemaan venettä. Maria kävi pikaisesti uimassa ja ruuaksi teimme tarjolla olevista aineksista bataattipihvejä, joista tulikin yllättävän herkullisia.

Sunnuntai 17.10.2021 ankkuripäivä Plays de Santiago (La Gomera)

Yö oli melkoista heittelehtimistä swellin tahdissa ja unet jäivät katkonaisiksi, joten pidimme rauhallisen aamun. Päivällä pumppasimme kumiveneen ja kikattelimme( kumpparin nimi on siis Kikka) sataman vieressä olevaan pikkukylään etsimään kauppaa. Kun rantauduimme satamaan, sataman vartija oli heti ilmoittamassa, ettemme voi jättää Kikkaa kyseiselle paikalle, joten siirsimme kiltisti sen sopivammalle paikalle. Löysimme kylästä peräti 2 sunnuntaina avoinna olevaa kauppaa, joissa oli kylläkin jälleen melko suppeat valikoimat, mutta saimme kuitenkin osan suunnitelluista ostoksista tehtyä. Ja mikä tärkeintä, saimme mehujäät! Ilma oli nimittäin todella lämmin, kun El Hierrolla vielä oli ollut lähes viileää. Istuskelimme hetken rantabulevardilla ennen merimatkaa takaisin veneelle. Kuumuuden ja swellin vuoksi autopilottiprojektin aloitus sai vielä odottaa.

Kävimme uimassa mukavasti viilentävässä merivedessä. Tapio hyppäsi uimatasolta mereen maski ja snorkkeli päässä ja pahaksi onneksi tässä hötäkässä snorkkeliputki pääsi irtoamaan maskista ja lipui virran mukana pakoon sellaista vauhtia, että Tapio ei saanut ilman räpylöitä sitä kiinni. Iso menetys! No viimeistään Las Palmasista luulisi löytyvän kaupan, josta voi hankkia uuden snorkkelin. Kävimme vielä illalla ennen auringonlaskua kumiveneellä rannassa katsomassa, olisiko snorkkeli ajautunut virran ja aaltojen mukana sinne. No eipä näkynyt, mikä ei sinällään ollut kovinkaan yllättävää. Täytyy sanoa, että vaikka nyt rantauduimme hiekkarantaan, aallokossa rantautuminen ei taaskaan ollut helppoa. Onneksi Madeiralta viisastuneena olimme jättäneet kaikki mahdollisesti vedestä kärsivät tavarat pois matkasta. Seuraavalla kerralla kun rantaudutaan kumiveneellä, Maria aikoo ainakin pukeutua jo valmiiksi bikineihin. Vähän jännitystä iltaan.

Olemme viime päivinä tehneet ruokalistaa Atlantin ylitystä varten ja testailemme sitä varten erilaisia reseptejä. Nyt oli kokeilussa punaisista linsseistä tehty bolognesekastike, josta tulikin herkullista, jatkoon. Atlantin ylitykselle saamme kolmanneksi miehistöön Tapion veljenpojan Väinön, joka on ollut mukanamme kesälomapurjehduksilla monena edeltävänä kesänä mm. Kalmariin, Riikaan ja Kuressaareen. Väinö saapuu vahvuuteemme viikko ennen ARC:n lähtöä 14.11 Las Palmasiin. Pikkuhiljaa Atlantin ylitys alkaa olla muutenkin enemmän ajatuksissa. Las Palmasiin aiomme siirtyä ARC + tapahtuman lähdän jälkeen 8.11 ja tällöin aloitamme ylitysvalmistelut toden teolla.