Maanantai 23.8.2021 Baiona (ESP) – Póvoa de Varzim (POR) matka 52 Nm, kokonaismatka 2338 Nm
Baionasta ei siis tullut suosikkisatamaamme. Aamulla kävimme vielä ennen lähtöä edellisenä iltana näkemässämme pienessä venetarvikeliikkeessä. Ikkunassa olimme nähneet pidempään etsimämme sähköjärjestelmän adapterin, joka sopii voimavirtarasiaan. Sillä saisimme jatkossa laiturisähkön Baionan järjestelmää vastaavista paikoista. Lisäksi hankimme suihkutettavaa Vaseliinia ja perämoottorille uuden suojuksen aiemmin käytössä olleen Ikean kassin tilalle.
Köydet irtosivat noin puolenpäivän aikaan. Tarkoituksena olisi päästä Portugalin puolelle, ensisijaisena kohteena oli Viana do Castelo. Alkuun tuuli oli pitkän aikaa kevyttä. Yritimme pariin kertaan edetä purjeilla, mutta siitä ei tullut mitään, joten jouduimme turvautumaan konevoimaan. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöinen, ei liian kuuma. Vain muutamia muita purjeveneitä oli liikkeellä, saimme aika lailla rauhassa tehdä matkaa. Portugalin rajan lähestyessä kuin taikaiskusta mereen alkoi ilmestyä verkonmerkkejä kaikissa väreissä. Espanjassa oli ollut lähinnä palloja, joista lähti naru suoraan alaspäin, liekö jotain rapumertoja. Nyt pääsimme taas verkonmerkkejä väistelemään. Verkotkin tosin näyttivät menevän suurimmaksi osaksi pohjaan. Matkalla näimme myös etäältä jotain erilaisia selkäeviä kuin delfiineillä, lajinmääritys jäi epäselväksi. Mitään valaiden vesisuihkuja ei kuitenkaan näkynyt. Noin 4-5 Nm ennen suunniteltua päätesatamaa nousi mukava myötätuuli ja pääsimme sammuttamaan moottorin ja jatkamaan purjeilla. Kapteeni oli niin innoissaan purjehdusmahdollisuudesta, että kohdesatama vaihtui lennosta kaukaisemmaksi Póvoa de Varzimiksi, jonne vene on tarkoitus jättää suomenvierailun ajaksi. Matkaa tuli sen verran lisää, että tulimme perille illan jo pimettyä klo 22 aikaan. Loppumatkan saimme laskeutuvassa hämärässä molemmat silmä kovana vahtia pimeästä hyökkäileviä verkonmerkkejä. Satamaan sisäänajo oli onneksi yksinkertainen. Sataman aallonmurtajalla oli taas paikallisia onkimassa ja heillä olikin oikein hienot valaistut ongenkohot. Miten sitä muuten näkisi pimeässä, jos kala nappaa? Satamatoimiston edessä oli odotuslaituri, johon kiinnityimme yöksi. Ensin tosin pelottelimme ilmaan laiturilla yöpuulla olevan mittavan lokkiyhdyskunnan, joka oli jättänyt jälkensä laituriin. Satamatoimisto oli tietysti jo kiinni, mutta ikkunassa oli puhelinnumero, johon sai soittaa, jos saapui sulkemisajan jälkeen. Tapio rimpautti numeroon ja sieltä vastasi vartija, joka vastasi yöaikaan sataman turvallisuudesta. Hän oli oikein ystävällinen ja kehotti soittamaan hänelle, jos yöllä on asiaa vessaan tai suihkuun ja esitteli meille paikat ja päästi meidät käymään saniteettitiloissa. Veneelle palatessa Maria näki laskuveden aikaa näkyvillä olevassa kivikossa laiturin vieressä rotan – ei niin mukava luontohavainto. Iltaruuaksi keiteltiin vielä ruokavarostoista löytynyt valmis pinaattipastapussi ja ei kun nukkumaan.
Tiistai 24.8.2021 – Torstai 26.8.2021 satamapäiviä Póvoa de Varzim
Tiistaina aamulla satamatoimiston auettua kävimme kirjautumassa sisään satamaan ja uuteen maahan. Nyt vene saakin olla samassa satamassa hiukan pidempään, puolitoista viikkoa. Mukavaksi yllätykseksi satamamaksuun saikin mittavan 50 % alennuksen, koska osallistumme ARC:hen. Satamatoimiston mies oli oikein ystävällinen ja puhui hyvin englantia. Saimme luvan siirtää veneen varsinaiselle laituripaikalle. Satamassa kulku sisään saniteettitiloihin ja laitureille on biometrisellä tunnisteella, sormenjäljellä. Kätevää, kun ei tarvitse pitää avaimia mukana tai muistaa koodia. Sää oli tyyni, joten kapteeni katsoi, että Marian on sopiva hetki harjoitella rantautumista. Vene saatiin laituriin vaurioitta, mutta Maria ei oikein ollut tyytyväinen suoritukseensa eikä saatuun ohjaukseen. Päivä pidettiin lepo/veneenhuoltopäivänä. Vuodevaatteet tuuletettiin, vene imuroitiin ja pyyhittiin pilssejä ja lattian turkkilevyjä myöten. Kävimme myös ottamassa ensikokemuksen portugalilaiseen ravintolatarjontaan ihan Mäkkärissä, joka oli kauppamatkan varrella. Ruokajuomaksi olisi saanut halutessaan olutta, ei otettu. Reissulla kävimme potkulaudoilla ja Portugali osoittautui huonoksi potkuttelumaaksi. Jalkakäytävät olivat ahtaita ja tehty pienistä nupukivistä, joten meno oli möykkyistä ja hidasta. Ruokakaupassa kuivatut kinkut olivat vaihtuneet kuivattuun turskaan, jota oli pinottuna kaupassa ilman mitään sen kummempaa käärettä.
Iltaruuaksi ostettiin palvelutiskistä kokonainen grillattu kana, jonka myyjä vielä pilkkoi käden käänteessä paloiksi. Veneellä jatkoimme vielä siivousta ja valmistautumista torstaiksi varattuun ARC:n On-Line Safety Checkiin. Illalla kävimme vielä iltakävelyllä pitkin paikallista rantakatua. Portugalilaiseen tyyliin rantaan on tehty komeita suihkulähdeaukioita ja tietysti myös kaakeleista tehty seinä, johon on tallennettu paikallishistoriaa. Kylä näyttää erikoiselta. Rannassa on pari kirkkaasti valaistua kasinoa ja tietysti myös kirkko on pitänyt valaista vilkkuvaloilla, että se ei jää kakkoseksi. Eipä ole tuollaista näkynyt muualla.
Keskiviikkona oli suunnitelmissa kaupunkipäivä, retki Portoon, joten otimme aamupäivälle metron alle. Metroasemalle oli pieni kävelymatka ja liput sai ostettua kätevästi automaatista laiturilta. Meno-paluu Portoon maksoi 6,40 €/hlö, ei paha. Osuimme etanalinjalle, joka pysähtyi joka pysäkillä ja matka kesti varmaan tunnin. Maisemia oli kuitenkin mukava katsella, Metro kulki lähes koko matka maan pinnalla. Portossa lähinnä käveleskeltiin pitkin kaupunkia ja aistittiin pitkästä aikaa hiukan suuremman kaupungin tunnelmia. Yritimme päästä portviininmaisteluun, mutta osuimme sellaiseen paikkaan, jossa ei maistelupakettia ollut tarjolla. Tyydyimme portviinisangriaan. Marina Douroa olimme ajatelleet käydä katsomassa, mutta se oli kuitenkin sen verran kaukana keskustasta, että emme viitsineet kävellä niin pitkälle. Sen verran kävimme shoppailemassa, että poikkesimme aiemmasta tutussa Typografian T-paitaliikkeessä hankkimassa parit T-paidat. Veneessä asuminen on siitä helppoa, että tilaa on niin niukasti, että suurempaa shoppailua ei voi harrastaa. Portossakin oli Lissabonin tapaan katusoittajia ja vähän aikaa kuuntelimme erästä miestä ja kitaraa, ja samalla katselimme, kun joku paikallinen nainen pesi Skodaansa kirkon suihkulähteestä otetulla vedellä. Mahtoikohan vedellä olla jotain suojaavia vaikutuksia? Kävimme ennen lähtöä takaisin esikaupunkiin syömässä pitkästä aikaa etnistä ruokaa intialaisessa ravintolassa. Ruoka oli huonosti maustettua ja molemmille pettymys. Parempaa butter chickeniä saa tehtyä itsekin veneessä. Metrossa paluumatka meni rauhaksiin ja pieni iltakävely vielä takaisin veneelle ja uni maistoi taas.
Torstaina oli sitten iltapäivällä ohjelmassa vähän jännityksellä odotettu ARC turvallisuusvarusteiden tarkastus. Aamupäivän jatkoimme valmistautumista tarkastukseen. Poikkesimme myös Póvoan ainoassa venetarvikkeita myyvässä liikkeessä ja löytyi sentään grab bagiksi sopiva vesitiivis reppu. Otimme kaikki turvavarusteet esiin ja mm. kiinnitimme varapinnan paikoilleen tarkastusta varten. Tarkastus menikin oikein mukavasti. Tiesimme jo etukäteen, että meillä ei aivan kaikkia vaadittuja tavaroita vielä ole mm. hankintalistalle jäi vielä veneen akkuun kiinnitettävä isotehoinen etsintävalo, jollaista emme ole vielä löytäneet kaupoista. Lisäksi tuli pieniä korjausehdotuksia mm. pelastuslautan yksi kiinnitysnaru pitää vaihtaa toiseen kohtaan, danbouy pitää kiinnittää toiseen pelastusrenkaaseen ja rescue slingiin pitää lisätä pilli. Tarkastus sujui hyvässä hengessä ja oli helppoa kommunikoida syntyperäisen englantia puhuvan kanssa. Tarkastuksen jälkeen valmistelimme venettä suomenvierailuumme. Jääkaappia ja ruokakaappeja myös yritimme ahkerasti syödä tyhjäksi. Iltaruuaksi tarjoiltiin iso salaatti ja tyhjiöpakatusta siankyljestä tehtyä pasta carbonaraa. Katselimme samalla S/Y Zeldan suositteleman purjehdusaiheisen Maiden-elokuvan, joka kertoo ensimmäisen naisiston osallistumisesta vuoden 1989 Whitbread Round the World purjehdukseen kipparinsa Tracy Edwardsin johdolla. Tykättiin molemmat kovasti elokuvasta.
Perjantai 27.8.2021 lento Porto-Helsinki
Aamupäivällä lähinnä pakkailtiin ja mietiskeltiin, mitä kaikkea tavaraa voi jo viedä pois veneestä. Mukaan lähtivät mm. Ruotsin satamaoppaat, ylimääräistä lämmintä vaatetusta, sekä rikkinäinen makeavesipumppu. Kaappeja yritettiin syödä edelleen tyhjäksi. Sataman yhteydessä on iso telakka-alue, jossa on menossa monenlaisia veneremontteja. Kuivilla on melko paljon veneitä, monet ulkomaalaiset taitavat pitää venettään Póvoassa talvehtimassa. Meidän pitäisi ottaa Annina myös kuiville sen verran, että pohja saataisiin puhdistettua tähän mennessä kertyneestä kasvustosta ja laitettua uudet myrkkymaalikerrokset isoja meriä varten. Käväisimme telakkatoimijan toimistossa ja todennäköisesti nosto olisi mahdollinen suomenvierailumme jälkeen. Odottelemme nyt tarkempaa tarjousta urakasta. Päivän tunnelma oli odottava, lento lähtisi vasta illalla klo 20:40. Kiire tuli kuitenkin lopuksi, mutta hyvin ehdittiin kentälle. Hassua taittaa reilussa neljässä tunnissa reitti, johon olemme kuluttaneet veneellä 2,5 kk. Palaamme linjoille, kun palaamme veneelle.
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 