Viikko 10: Espanjan Rioja

Maanantai 2.8.2021 – torstai 5.8.2021 satamapäiviä Viveiro

Ankkuri piti hyvin Viveiron rannan edustalla. Maanantaina aamulla se kiskottiin ylös aamupalan jälkeen ja puksuteltiin kivenheitto sisään satamaan. Satamaan ajo oli kohtuullisen helppo, vaikka sisäänmenoränni oli melko kapea. Satamassa oli myös yksi kylkikiinnityslaituri, joten sisäänajo olisi onnistunut varmasti myös pimeällä. Satamaleidi oli paikalla laiturilla osoittamassa sopivaa paikkaa ja ottamassa köysiä vastaan. Laiturit olivat jälleen hyvät aisalaiturit, vaikka täällä vuorovesi ei ole enää kuin pari metriä. Hinta tuntuu marinoissa kallistuvan etelään päin mennessä, nyt yö kustansi 33 €, mutta sähkö, vesi ja suihku kuuluvat hintaan. Vessat ja suihkut ovat erillisessä parakissa satamakonttorin vieressä ja oikein söpösti sisustetut, eläviä kukkia maljakoissa ja simpukankuoria hyllyllä. Tilat ovat myös todella siistit ja mukava yllätys oli, että suihkuveden lämpötilaa sai ihan itse muuttaa. Satamamuodollisuuksia varten tarvitsi ihan veneen paperit ja passit esitellä satamakonttorissa ja niistä otettiin kopioita. Satamakonttorin mies puhui hyvää englantia. Satamakonttorista suunnattiin heti satamaravintolan terassille Biskajanylitysjuomille. Muihin pöytiin alkoi pian tulla ruoka-annoksia ja ne näyttivät niin hyviltä, että päätimme myös ottaa ensikosketuksen espanjalaiseen keittiöön. Tilasimme mustekalaa ja piemientos padron -paprikoita jaettavaksi. Hyvää oli! Palvelu oli rennon letkeää, ruokia joutui odottamaan melko pitkään, mutta kaikki hoitui. Illalla vielä käytiin tutustumassa paikalliseen ruokakauppaan ja havaittiin, että ilmakuivattujen kinkkujen valikoimat kaupassa ovat ainakin loistavat. Kokonaisia kinkkuja oli huokeaan hintaan monia erilaisia ja myöskin lihatiskillä siivutettuina myytäviä kinkkuja oli varmaan 20 lajia. Pitihän sitä nyt ostaa kokeeksi yhtä lajia ja iltapalaksi nautittiin ilmakuivattua kinkkua ja melonia.

Veneen kanssa riitti ylityksen jälkeen tietysti taas kunnossapitotöitä. Tuuligeneraattorin vian selvittäminen oli suurin yksittäinen työ. Tapio testasi ja uusi jo merellä generaattorin alapäässä takaboksissa olevat sähköliitokset, niissä ei näyttänyt olevan vikaa. Satamatoimistosta saimme lainaksi kahdet tikkaat ja otimme vanhalla rutiinilla generaattorin alas tolpan nokasta. Tolpan sisällä oleva liitos, jota epäilimme vian syyksi, näytti myös olevan täysin kunnossa. Tapio yrittää edelleen selvittää vian syytä. Täytyy nyt myös odotella Marlecilta, onko heillä jotain näkemystä, mikä vian taustalla voi olla. Asiaa ei helpota ollenkaan, että Marlec on brittiläinen ja nyt Brexitin myötä tullit ym. tuottavat vielä lisähaastetta, jos osia pitää lähetellä johonkin. Tolppa jäi nyt seisomaan ilman generaattoria.

Viveirossa vietimme kaikkiaan 4 yötä virkistäytyen ylityksen jälkeen. Kolmen yön jälkeen olisimme olleet valmiita lähtemään, mutta luvassa oli sadepäivä ja kovia puuskaisia tuulia, joten venytimme Viveirossa oleskelua yhdellä yöllä. Viimeisenä päivänä kävimme potkulautailemassa Monte Faro-kukkulan näkölapaikalla. Melkoinen nousu oli kukkulalle, jonka korkeus oli noin 200 m merenpinnasta. Näköala oli vaivan väärti. Matkaa kertyi yhteensä noin 17 km, josta vain pieni osa mentiin potkulaudalla. Ylämäet olivat niin jyrkkiä, että niitä piti taluttaa ja alamäen olivat taas sellaisia, että ei meinannut pystyä jarruttamaan tarpeeksi. Matkalla käytiin poikkeamassa myös rannalla, jonka ohi menimme. Vesi tuntui kylmältä, mutta ranta oli oikein hieno, keltaista hiekkaa. Sää on ollut edelleen viileää, 20 alapuolella. Joka päivä on sadellut enemmän tai vähemmän, ja mekin saimme sadekuuron niskaan näköalapaikalla. Biitsikin oli ihan tyhjillään tässä säässä.

Seikkailuja on tarjonnut myös paikallisiin supermarketteihin tutustuminen. Jos kinkkuvalikoima on laaja, myös kalatiskit notkuvat erilaisia kaloja ja mereneläviä. Yhtenä iltana ostimme kalatiskiltä randomilla valitut kalat, jotka kalatiskin nainen pyynnöstä perkasi valmiiksi. Ruodot ja perkeet olisi saanut mukaan, mutta emme ottaneet. Hintaa kaloille tuli kokonaista 8 €. Paistoimme kalat ja lisukkeeksi kokeiltiin itse tehdä pimientos padroneita. Myös pikkupaprikoita oli valikoimassa varmaan 5 eri laatua. Hyvää tuli sapuskasta ja sääkin selkeni niin, että pystyttiin ruokailemaan istumalaatikossa. Ulkomaisia vierasveneitä on satamassa jonkin verran. Selvästi eniten on ranskalaisia, mutta yksittäisiä veneitä on Ruotsista, Englannista, Belgiasta ja Tanskasta on melkein vieressämme yksinpurjehtijamies Fantasia 27 veneellään. Juttutuulella kukaan laiturinaapureista ei oikein tunnu olevan. Ainoastaan ruotsalaisen pariskunnan kanssa vähän juttelimme tuuligeneraattoreista ja hydrogeneraattoreista. Heillä oli myös ollut ongelmia Rutlandin tuuligeneraattorin ja heidän asiakaspalvelunsa kanssa.

Viimeisenä iltana Viveirossa kävimme vielä ulkona syömässä, tarkoituksena oli saada vielä jotain mereneläviä. Tällä kertaa ravintolassa ei ollut niin isoa kielimuuria. Söimme astetta haastavampaa mustekalanlonkeroa ja kampasimpukoita, jotka nekin erosivat kotimaassa tarjoiltavista. Hyvää ruokaa oli taas ja maha tuli täyteen.

Perjantai 6.8.2021 Viveiro – Ria Del Barquero, Playa Compelo matka 12 Nm, kokonaismatka 2053 Nm

Oli aika irrottaa köydet Viveirosta ja tarkoituksena olisi olla pari seuraavaa yötä ankkurissa Galician lahdissa eli Rioissa. Aamulla kävimme vielä täydentämässä ruokavarastoja ankkurointihetkiä varten. Köydet irrotettiin noin puolenpäivän aikaan. Tuuli oli kovin puuskaista ja merellä oli iso maininki. Nostimme kuitenkin hetkeksi purjeet, että ei olisi mennyt ihan kokonaan moottoroinniksi. Sopivaa ankkuripaikkaa haettiin puuskaisen tuulen ja mainingin takia hartaudella ja lopulta laskimme ankkurin hiekkarannan edustalle. Iltaruokana oli 2000 mailin natsot. Vesi oli ihanan turkoosia ja mitään mereneläviä ei näkynyt uiskentelemassa veneen lähistöllä, joten uskaltauduimme käymään veneen perästä iltauinnilla ennen ruokaa.

Sää on edelleen epäsäännöllinen, vesi noin 16 asteista eli virkistävää. Illalla pelattiin korttia ja päädyttiin tasapeliin. Ankkuri piti hyvin, vaikka muutamia kertoja yöllä piti herätä tarkistamaan asiaa. Jonkin verran maininki keikutteli yöllä venettä, mutta meritähtimoodia ei tarvittu kuitenkaan.

Lauantai 7.8.2021 Ria Del Barquero-Cariño matka 18 Nm, kokonaismatka 2071 Nm

Ennuste lupasi jotain 4–11 m/s väliltä. Tällä kertaa se oli 8–10 m/s vastatuulta. Päästyämme rannikon suojasta pois aalto kasvoi todella isoksi ja meno oli epämukavaa. Luovimme yhden pitkän tikin ulos ja toisen takaisin rannikolle. Rahtilaivakin pitkästä aikaa nähtiin ja tietysti piti vähän tarkkailla, olemmeko törmäyskurssilla. Laiva onneksi sen verran muutti kurssiaan, että emme joutuneet väistämään hankalassa kelissä. Tarkoituksena oli mennä vähän kauemmaksi, mutta keli oli niin epämukava, että päätimme lyhentää matkaa ja mennä seuraavaan lahteen yöksi. Tällä kertaa ei arvottu paikkaa vaan ankkuri laskettiin hiekkarannan edustalle noin 8 m syvyyteen englantilaisen veneen viereen. Sadekuuroja tuli niskaan taas ja maininkia oli melko paljon, mutta ankkuri piti taas hyvin. Ruokailu oli tällä kertaa sisäruokinnassa. Kokeilimme yhden kattilan chorizo -pastaa, hyvää tuli. Menee Atlantilla laitettavien ruokien listalle heittämällä. Uinti jäi tällä kertaa väliin, oli sen verran koleaa.

Sunnuntai 8.8.2021 Cariño – Ria de Cedeira matka 17 Nm, kokonaismatka 2071 Nm

Aamu valkeni taas viileänä ja sadepilviä kulki lahden poikki. Aamupalan jälkeen ankkuri ylös ja jatkamaan matkaa. Tuuli oli tällä kertaa heikko 4 m/s, täysin vastainen ja merellä oli edelleen iso maininki, joka tuli meille sivusta. Tämän lisäksi tuli noin solmun virta toiselta sivulta. Emme nostaneet poikkeuksellisesti ollenkaan purjeita, koska ne eivät olisi kuitenkaan pysyneet vedossa tässä keikutuksessa. Kökimme siis moottorilla vastaiseen, mutta koneella näyttivät tänään muutkin etenevän. Tapio bongasi mielenkiintoisen oikoreitin rannikkoa pitkin kivenlohkareiden välistä ja siitä mentiin.

Täällä purjehtiessa hiukan mietityttävät Orca –miekkavalaat, jotka ovat viime aikoina alkaneet käydä purjeveneiden kimppuun täällä Espanjan ja Portugalin rannikolla. Olemme miettineet strategiaa niiden kohtaamisen varalle. Onneksi niitä näyttää tällä hetkellä olevan etelämpänä, Gibraltarin seudulla enemmän, täällä pohjoisessa on ollut vain yksittäisiä tapauksia. Mutta kyllä se silti mielessä on purjehduksen aikana. Galician rannikko on tässä kohdassa erittäin jyrkkärantaista ja vehreää, maisemien voisi kuvitella olevan samanlaisia Uudessa-Seelannissa. Meno oli taas epämukavaa, tuntui, että sisäelimet vaihtoivat päivän keikutuksessa paikkojaan. Niinpä lyhyt matka tätä linkousta taas riitti ja menimme jälleen seuraavaan riittävän suojaiseen ankkurilahteen. Muitakin veneitä oli jo paikalla, mutta saimme ihan hyvän paikan ja ankkuri tuntuu taas pitävän hyvin. Aamun jälkeen sää kirkastui ja lämpeni niin, että pitkästä aikaa piti turvautua aurinkovoiteeseen. Ankkuroinnin jälkeen päätimme paremman sään kunniaksi taas käydä virkistäytymässä meressä. Vesi on kyllä tosi suolaista, paljon suolaisempaa kuin Itämerellä. Ankkuripaikka on suojainen lahti kylän ja hiekkarannan edustalla ja paljon tuntuu paikallisiakin olevan vesillä nyt kun sää on parempi. Kaikenlaisia kanootteja, pikaveneitä ja uistinta vetäviä purjeveneitä puikkelehtii ankkuroitujen veneiden lomassa. Ruokana tarjoiltiin fetapastaa merinäköalalla. Olisikohan huomiseksi jo maininki laskenut sen verran, että eteneminen olisi vähän mukavampaa? Toimivaa tuuligeneraattoria olemme ankkuroidessa hiukan kaivanneet. Täällä olisi tuulta ollut ja sähköntuotolle tarvetta.