Viikko 9: Jäähyväiset Bretagnelle ja Biskajan ylitys

Maanantai 26.7.2021 Roscoff-Anse des Blancs Sablons, matka 71 Nm, kokonaismatka 1706 Nm

Päätimme lähteä jatkamaan matkaa, vaikka sääennuste ei ollut paras mahdollinen. Olimme suunnitelleet oikaisevamme Roscoffin ja sen edustalla olevan Ile-de-Bats saaren välistä. Ilma oli kuitenkin sen verran sumuinen, että emme halunneet lähteä oikomaan kapeikkoon, vaan sovinnolla kiersimme saaren meren puolelta. Tutkalla taas tiirailimme viittojen sijaintia ja töräyttelimme äänimerkkejä ilmoille. Tuuli oli vastainen noin 5 m/s ja luovimme sumussa pitkiä siivuja. Lopulta sumu hälveni ja näkyvyys parani. Näimme ensimmäiset delfiinit läheltä. Neljä delfiiniä tuli uiskentemaan muutamaksi minuutiksi veneen keulan viereen. Tätä oli odotettu jo! Virta kääntyi pian vastaiseksi ja tuuli heikkeni. Pohjanoteeraus oli, kun vendan jälkeen emme edes päässeet takaisin edellisen halssin jäljen viivalle. Ajoimme siis taaksepäin. Tässä vaiheessa usko loppui ja tiputimme purjeet ja läksimme ajamaan koneella rantakallioiden ja kivikon välistä rantareittiä. Suomen ja Ruotsin kivikkoihin ja luotoihin tottuneella ei reitissä lopulta mitään sen ihmeellisempää ollut. Ihan kiva kuitenkin, että karttaplotteri on käytössä. Ilta oli lopulta tihkusateinen ja kolea. Villakerrastolle oli taas töitä. Emme olleet vielä määränpäätämme lähelläkään tunti ennen auringonlaskua. Välillä olisi vielä luvassa hankala virtapaikka, Chenal du Four. Mitään sopivia satamia ei lähistöllä ollut, joten päätimme jäädä yöksi ankkuriin Anse de Blancs Sablons lahteen. Tämä oli ensimmäinen ankkurointi tänä kesänä. Saimme ankkurin pohjaan juuri ennen pimeän tuloa klo 22:45. Paikka oli ihan hyvä, hiekkapohjainen lahti, jota suojasivat korkeat rannat. Melkoinen maininki pääsi kuitenkin lahteen ja vene keikkui koko yön melkoisesti. Ruuaksi laitettiin pasta carbonaraa ja eikun unille.

Tiistai 27.7.2021 Anse des Blancs Sablons-Morgat, matka 25 Nm, kokonaismatka 1731 Nm

Yöstä teki vähän katkonaisen ankkurin pysyvyyden varmistelu ja mainingin vuoksi meritähtimoodissa nukkuminen. Hyvin ankkuri kuitenkin piti ja aamu valkeni harmaana, joskaan ei yhtä sateisena kuin edelliset päivät. Aamupalan jälkeen nostimme kuokan pohjasta ja suuntasimme myötävirraksi Chenal du Fouriin, joka olikin ihan kivenheiton päässä ankkuripaikastamme. Ajoimme virtapaikan ohi koneella. Virtaus oli kovimmillaan 5 Kn luokkaa ja veden pinta kuohui ja pyörteili. Saimme myös jonkin verran pystyaaltoja väylän kapeimmassa kohdassa. Osuus oli onneksi lyhyt. Olimme ajatelleen mennä Camaret sur Meriin Brestin edustalle valmistautumaan Biskajan ylitykseen. Maria kuitenkin tuli katsoneeksi sataman nettisivuja ja ilmeni, että jo Roscoffissa kohtaamamme purjehdusregatta oli tulossa sinne seuraavana päivänä ja kaikki vieraspaikat satamassa oli varattu regatan käyttöön. Niinpä muutimme lennossa suunnitelmaa ja otimme uudeksi kohteeksi Morgatin Cap de la Chevren niemen eteläpuolella. Pääsimme ajelemaan kaikessa rauhassa purjeilla sivumyötäiseen pitkin upeaa jylhää rannikkoa. Rannikko oli pääosin jyrkkää useita kymmeniä metrejä merestä nousevaa kalliota. Kallioiden alla oli pieniä hiekkapoukamia, joiden edustalla oli veneitä ankkurissa ja ihmisiä nauttimassa rannoista. Kallioiden päällä kulki vaellusreitti ja siellä näkyi pisteen kokoisia ihmisiä patikoimassa. Kanervat näyttivät kukkivan, joten jyrkänteiden yläosat olivat hienon violetteja. Maisemat olivat kerrassaan nautinnolliset ja sääkin oli kirkastunut aamun harmaudesta.

Ajo Morgatin satamaan oli jännittävä, sillä saavuimme sinne poikkeuksellisesti laskuveden aikaan ja väylä oli merkattu hyvin matalaksi, samoin satama. Tuuli oli lännestä, hyvin puuskittainen ja osui satamaan. Myöskään merkit sisäänajossa eivät olleet kovinkaan selkeät ja väylällä suhasi kaiken maailman pikkupaatteja ja kanootteja, koska rannassa on vilkas vesiurheilukeskus. Väylällä kaiku näytti matalimmillaan 2 metriä, joten pohjakosketusta ei tapahtunut mutta ei paljosta jäänyt kiinni. VHF:llä kyselin satamamieheltä paikkaa, ainoa mistä saimme selvää, oli west. Suuntasimme siis ainoan vieraslaiturin länsipuolelle kylkikiinnitykseen. Satamamies oli vastassa ja auttoi meitä kiinnittymään puuskaisessa tuulessa. Tähän mennessä haastavin rantautuminen, mutta ihan hyvin siitäkin selvittiin. Satamassa näyttää olevan pääasiassa paikallisten veneitä ja mikäs näissä maisemissa on veneillessä. Sataman fasiliteetit ovat periaatteessa ihan toimivat, mutta peräisin ehkä jostain 1980-luvulta eli kaikki on vähän kulunutta. Satamamaksu kahdeksi yöksi oli 49,80 € ja siihen kuuluu vesi, sähkö ja saniteettitilojen käyttö mukaan lukien suihkut. Bensalaituri näyttää paikalla myös olevan. Iltapäivällä kävimme kävelyllä keskustassa kaupassa. Marketti oli tällä kertaa toivomustemme mukainen hiukan isompi ja paremmin varusteltu. Lihatiskikin löytyi, joten intouduimme pitkästä aikaa grillaamaan naudan entrecôtet ja paikallista yrttimakkaraa. Tapio katseli ihastellen lihatiskillä, kuinka paikallinen lihatiskin hoitaja leikkasi taidokkaasti pihvit isosta lihakimpaleesta. Nyt tuli myös kokeiltua grillin toimivuutta veneen istumalaatikossa, koska satamamies partioi laiturilla perimässä satamamaksuja ja pelkäsimme grillauskieltoa. Hyvin Cobb pelitti ja pihveistä ja erityisesti makkarasta tuli herkullisia. Lisukkeena paahdettuja perunoita ja porkkanoita ja vihreitä papuja ja valmista tsatsikia. Vetäydyimme ajoissa nukkumaan katkonaisen edellisyön jäljiltä ja nukuimme täydet 11 tuntia.

Keskiviikko 28.7.2021 satamapäivä Morgat

Tarkoituksena on valmistautua täällä Morgatissa Biskajan ylitykseen. Tapio laati listan edeltävästi tehtävistä hommista. Aamulla Tapio kävi hakemassa vauhtia juoksulenkiltä ja Maria aloitti listan lyhentämisen heti sängystä noustuaan pyykkäämisellä. Täällä on parissa paikassa näkynyt käteviä itsepalvelupesukoneita taivasalla ja sellainen sattui myös olemaan kivenheiton päässä satamasta. Koneet on ilmeisesti tarkoitettu purjehtijoiden lisäksi asuntoautoilijoille, heitä ainakin näkyi myös koneella. Pyykkäys ja kuivaus sujui hetkessä ja Tapiokin palaili lenkiltä. Aamupalan jälkeen aloitettiin tehtävälistan lyhentäminen toden teolla siivoamalla vene keulasta perään ja myöskin kirjallisia töitä tehtiin ja satelliittipuhelinta saatettiin käyttökuntoon.

Kaupassa käytiin taas ja pikkuhiljaa täydennettiin ruokavarastoja tulevaa Biskajan ylitystä varten. Ruuaksi kokeiltiin ensi kertaa veneessä tehdä Butter chickeniä, josta tulikin herkullista. Ruuan jälkeen lähdettiin vielä kolmen tunnin iltakävelylle jyrkänteen päällä kulkevalle vaellusreitille, jossa Tapio oli jo kirmaillut aamulenkillä. Polku oli epätasaista ja nousua oli paljon, mutta maisemat olivat kerrassaan upeat ja kanervat näyttivät lähietäisyydeltä vielä upeammilta kuin mereltä.

Torstai 29.7.2021 satamapäivä Morgat

Sopiva sääikkuna Biskajan ylitykselle näyttäisi aukeavan niin, että lähtö tähän asti pisimmälle legillemme olisi perjantaina illalla. Tehtävälistan lyhentäminen siis jatkukoon. Kävimme tankkaamassa tankin täyteen dieseliä ja vaihdoimme samalla paikkaa laiturissa lähemmäs rantaa ja keula oikeaan suuntaan huomista lähtöä ajatellen. Perjantaiksi oli luvattu navakkaa tuulta, joten kaikki helpotus lähtöön oli hyvä miettiä valmiiksi ahtaasta satamasta poistumista helpottamaan. Tapio vietti päivän melko pitkälti tuuligeneraattorin seurassa kiristellen tukia niin, että niiden resonointi tuulessa vähenisi ja melu pienenisi. Iltapäivällä alkoi jännittävä osuus, uusien ARC:n vaatimien MOB-laitteiden laittaminen käyttökuntoon. Laitteiden konffaus onnistui siinä määrin hyvin, että hötäkässä saatiin aikaan jo ensimmäinen MOB-hälytys. Yritimme VHF:llä kutsua rannikkovartiostoa ja ilmoittaa, että kyseessä on väärä hälytys, mutta kukaan ei ollut kuulolla. Ei muuta kuin Reeds Nautical Almanacasta kiivasta selausta ja löysimme meripelastuksen puhelinnumeron, johon Tapio soitti ja ilmoitti, että kyseessä oli laitteiden käyttöönottoon liittyvä väärä hälytys. Puheluun vastannut miekkonen oli onneksi asiallinen ja puhui hyvin englantia, itse asiassa he eivät olleet rekisteröineen koko hälytystä. Hälyttimet laitettiin tämän jälkeen kiireesti takaisin paketteihinsa ja homma saa jatkua joskus myöhemmin. Mielellään joku sellainen voisi olla paikalla, joka on vastaavan homman jo tehnyt.

Läksimme pian taas kauppaan ja kaupasta tullessamme satamaan ajeli pillit päällä paikallisen meripelastuksen hälytysauto, joka laski kumiveneen vesille ja lähtivät tehtävää suorittamaan merelle. Vähän siinä vaiheessa kylmäsi, että olihan meidän hälytyksemme varmasti peruttu. Ruuaksi laitettiin hyväksi havaittuja kaupan lihatiskin erilaisia makkaroita paistettujen perunoiden ja parsakaalin kanssa ja mentiin ajoissa nukkumaan, jotta ylitystä varten saadaan kerättyä voimia.

Biskajan ylitys perjantai 30.7.2021 – sunnuntai 1.8.2021, matka 310 Nm, kokonaismatka 2041 Nm

Aamulla Tapio aloitti päivän taas reippaasti pitkällä juoksulenkillä ja Maria lähti potkulaudalla 2,5 km päähän postitoimistoon ostamaan postimerkkejä Suomeen lähetettäviä kortteja varten, koska niitä ei useiden kyselyiden perusteella saa ostettua muualta kuin postitoimistosta. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin, tuuli melko puuskaista. Aamulenkkien jälkeen käytiin suihkussa ja nautiskeltiin vielä ranskalaisten leipomoiden hittituotteista croissanteista ja pain au chocolateista ennen maan vaihtoa. Maria pesi vielä yhden koneellisen pyykkiä, mutta jouduimme kuivattamaan ne veneellä, koska joku laiskimus piti ainoata kuivuria varattuna, vaikka ohjelma oli jo valmis. Onneksi sadekuuroilta vältyttiin ja pyykit ehtivät kuivua, säästyipähän 6 euroa. Postikortit saatiin postiin ja markettiin tehtiin vielä yksi ekskursio. Tapio pääsi ostamaan grillitiskistä jo pidempään haaveilemansa grillatun kanan, joka ei valitettavasti ollut yhtä maukas kuin suomalaiset sukulaisensa. Sitten olikin aika irrottaa köydet klo 18 aikaan ja lähteä Biskajalle. Kapteeni kirjoittaa seuraavassa ylityksestä.

Ahkeran predict windin selaamisen jälkeen sopiva keli-ikkuna löytyi perjantai-illan ja maanantain väliltä. Luvassa oli ensimmäiseksi vuorokaudeksi pohjoispuolelta ohimenneen matalapaineen kovempia jämätuulia ja tämän jälkeen tuulen pitäisi vakioitua lännen ja luoteen väliin. Moottorilla ajo harmittaa aina, joten pyrimme hakemaan olosuhteet, jossa päästäisiin ajamaan sopivassa tuulessa purjeilla. Predict windin hienous on siinä, että siinä pystyy vertailemaan eri säämallien perusteella tehdyn reitityksen. Eli jos kaikki säämallit näyttävät suht samankaltaisia tuloksia, niin todennäköisesti ennusteet pitävät paikkansa ja niihin voi luottaa. Tällä legillä oli myös tarkoitus harjoitella sateliittiyhteyksien käyttämistä avomereltä. Meillä on Iridium Go!, joka toimii ikään kuin reitittimenä, iPadissa on sitten apit, josta sitä varsinaisesti käytetään. Laitteeseen on hankittuna myös ulkoinen antenni laitteelle, mutta sormen paksuisen jäykän antennikaapelin veto ei innosta. Joten tavoitteena oli myös nähdä, miten homma toimii, jos laitteen pitää istumalaatikossa, kun sitä käytetään.

Luovimme itsemme ulos perjantai-illalla lahden pohjalta ja auringon laskun aikoihin pääsimme laittamaan autopilottiin suunnaksi 205 astetta. Tuuli pyöri 7-10 m/s tosituulikulman ollessa noin 70-90 astetta. Isossa oli yksi reivi ja keulaa availtiin ja pienennettiin vallitsevan olosuhteen mukaan. Olemme pitäneet tavoitteena pitää ruoripaine mahdollisimman pienenä, joten purjeita pienennetään suht matalalla kynnyksellä. Tällöin ei välttämättä aina saada parasta mahdollista vauhtia, mutta toisaalta rasitukset veneelle ja kamoille pysyvät hallinnassa. Maria paineli nukkumaan puolen yön aikoihin ja minä jäin vahtiin.

Yövahdeissa tekniikka mukavoittaa vahdin elämää. Saamme padille suoraan plotterin toiminnot käyttöön. Joten padilta esimerkiksi onnistuu autopilotin kurssin muutokset, AIS- kohteiden kyttääminen ja tutkan tarkkailu. Vahdilla on varsin mukava paikka tuulilasin takana ja sprayhoodin alla. Tämä järjestely minimoi vahdin liikkeet, jolloin todennäköisyydet pysyä kyydissä kasvavat. Toki näilläkin järjestelyillä pidämme lifelinen kiinni koko ajan.

Käytännössä kahden hengen miehistöllä homma on yksinpurjehdusta vuoroissa. Pyrimme pitämään vuorot suht pitkinä, jotta toinen saa kunnolla nukuttua. Olemme nyt menneet neljän tunnin vuoroilla, joka on koettu sopivaksi.

Perjantai-lauantai yö meni muutoin hyvin, mutta vahdin vaihdon yhteydessä huomattiin, että tuuligeneraattori oli sanonut työsopiksensa irti. Ei ladannut, vaan oli koko ajan stand by -tilassa. Meillä on Rutlandin 1200 genu jonka kanssa on ollut aina ongelmia. Lataussäädin ei toiminut viime kesänä ja lopulta uutteran sähköpostin vaihdon jälkeen Marlec lähetti uuden. Nyt toivoin aluksi, että kyseessä olisi ollut kosketusongelma, mutta nyt näyttää siltä, että ongelma on itse genussa.

Lähettelin satelliitin kautta muutaman kerran meidän sijaintejamme siskolle, veljelle ja Markolle. Samalla otin päivitykset säätiedotuksiin ja reititykseen. Homma toimi hyvin paitsi, että vastaukset sähköposteihin eivät tulleet meille perille. Eli vielä riittää harjoiteltavaa.

Lauantaina syötiin aamupalaa yhdeksän jälkeen. Olemme huomanneet, että pitkillä yhtäjaksoisilla purjehduksilla on hyvä pitää kiinni rutiineista. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin hampaiden pesu. Hampaat pitää harjata aamuin ja illoin, oltiin merellä tai ei. Myöskin ruokailurytmistä pyritään pitämään kiinni, jos vain keli sen sallii. Lauantaipäivä meni harmaassa kelissä, noin 5 m/s tuulessa. Otimme vuorotellen kunnon päiväunet. Päivälliseksi nautittiin texmex-pata. Ennen yötä latailimme akkuja muutaman tunnin koneella, kun tuuligenu on poissa pelistä ja paneelit eivät ladanneet juurikaan pilvisellä säällä. Lauantai – sunnuntai-yö mentiin samoilla vuoroilla kuin edellinenkin yö. Yöllä oli osittain pilvistä, mutta kirkkaalla osalla taivasta näkyi hieno tähtitaivas ja linnunrata. Kuukin nousu puolikkaana aamuyön puolella valaisemaan menoa. Aamulla tuuli moinahti ja peltigenua käynnistettiin. Tuuli vielä virisi päivällä ja saimme sammuttaa koneen. Muutama delfiini kävi nopeasti pistäytymässä veneen vierellä.

Sunnuntai-iltana noin 18:00 aikoihin alkoi näkymään rannikko. Ajelimme koneella kohti rannikkoa auringon laskiessa pilvien lomassa. Lopulta olimme yhden aikaan yöllä Viveiron sataman edustalla. Jäimme lopulta sataman edustalle ankkuriin, kun ei ollut mitään pakkoa ajaa satamaan sisään. Biskajan ylitykseen meillä meni 55 tuntia ja maileja pohjan suhteen tuli 310. Kuten olen toistellut itselleni, niin purjehdusrutiini meillä on vahva. Toki kelit olivat sopivan miedot, mutta tietyllä tapaa sekin on osa kokonaisuutta. Nyt kun ollaan uusilla vesillä, niin on rauhoittavaa, kun ei ole aikataulupaineita. Voi rauhassa odottaa sopivaa keli-ikkunaa. Koko ylityksen aikana näkyi AIS:lla melko vähän laivoja, joten sen puolesta saimme ajella rauhassa. Muutamia purjeveneitä tuli vastaan myös, mutta kenenkään kanssa emme haastelleet VHF:llä.