Maanantai 12.7.2021 satamapäivä Zeebrugge
Rauhallisen aamun jälkeen otettiin suunta juna-asemalle ja tutustumaan Bruggen historialliseen kaupunkiin. Siinä se päivä meni katsellessa vanhoja taloja, kanavia ja ihmisiä ja käveleskellessä pitkin poikin ja välillä kahviloissa istuskellen. Myös yhdessä kirkossa käytiin katselemassa komeita lasimaalauksia.
Kaupasta tarttui mukaan pussillinen belgialaista suklaata. Rautatieasemalle oli satamasta melko pitkä kävely ja junia meni vain kerran tunnissa. Junaliput olivat kyllä edulliset, maksoivat meno-paluu noin 6 €/hlö. Illalla satamassa vielä viereisellä paikalla olevan ruotsalaisveneen kippari tuli jutulle. Ilmeni, että he ja toinen satamassa ollut ruotsalaisvene ovat myös tulossa ARC:hen. Vaihdoimme yhteystietoja heidän kanssaan ja varmaan törmäämme jatkossakin matkalla Las Palmasiin.
.
Tiistai 13.7.2021 Zeebrugge-Dunkerque (FRA) matka 41 Nm, kokonaismatka 1308 Nm
Lähdimme ruotsalaisten kanssa samaa matkaa kohti etelää klo 8. Satamassa oli melkoisen sankka sumu, joten tutka laitettiin myös päälle. Purjeet nostimme heti aallonmurtajan jälkeen. Sumua oli vielä sankasti, joten tähystelimme tarkasti ja töräyttelimme äänimerkkejä aina välillä. Sumu hälveni noin tunnin purjehduksen jälkeen. Tuuli tuli ihanasti takaa ja virtakin vei meitä eteenpäin. SOG oli komeat 8-9 solmua. Emme päästäneet ruotsalaisia karkuun, vaikka heillä oli isommat veneet, pysyimme hyvin heidän vauhdissaan. Sinällään reitillä ei ollut sen kummempia jännityksen aiheita alun sumun jälkeen. Menimme Dunkerquessa blogisuositusten perusteella perimmäiseen YCMN-satamaan. Olimme perillä jo kahden aikoihin iltapäivällä. Saimme jälleen ihan hyvän aisapaikan, satamassa oli hyvin tilaa. Venekanta näytti rähjäisemmältä kuin aiemmissa paikoissa, liekö olosuhteet Ranskan puolella kovemmat.
Satamassa ei kyselty edelleenkään mitään koronatesteistä eikä rokotustodistuksista, vaikka maa vaihtui. 2 yötä maksoi jälleen karvan alle 60 € ja suihkut piti ladata erilliselle kortille ja ne maksoivat 1€/kpl. Pesukone ja kuivuri oli saatavilla, mutta niitä emme käyttäneet. Erikoisuutena vessoissa oli käsienpesua varten ei suinkaan tavallista nestesaippuaa vaan seinään kiinnitettyyn tankoon pistetty kökkäre Marseille-saippuaa, johon jokainen käsienpesijä hankasi käsiään. Ei niin kauhean hygieenistä näin kulkutautiaikana.
Satamalta kivenheiton päässä on iso venetarvikeliike, jossa on hyvä valikoima ja siellä vaihdetaan myös kaasupulloja. Kävimme venetarvikeliikkeessä kahdesti ja mukaan tarttui mm. uudet levankiköydet, vesiletku, tekstiilinpuhdistusainetta ja Hollannin kanavaopas. Jos Iso-Britanniaan ei paluumatkallakaan pääse, sitten voimme hakea vaihtelua reittiin poikkeamalla Hollannin kanaviin. Iltapäivällä kävimme lenkillä tutustumassa kaupunkiin vanhaan tapaan Tapio juosten, Maria potkulaudalla. Matkalla satamaan piti poiketa tietysti leipomossa hankkimassa croissanteja nyt kun ollaan niiden luvatussa maassa. Suihkun jälkeen läksimme potkulaudoilla kaupungille etsimään kivan näköistä ruokapaikkaa, jossa pääsisimme tutustumaan ranskalaisen keittiön saloihin. Potkuttelimme pitkin poikin kaupunkia ja monet paikoista olivat kiinni ja muutenkin kylällä oli kovin hiljaisen näköistä. Yhteen mukavannäköiseen paikkaan kävimme kysymässä pöytää, mutta heillä oli täyteen varattua ja joku isompi seurue olikin juuri menossa sisään. Lopulta päädyimme melko askeettisen näköiseen paikkaan terassille. Ruokalistat olivat tietysti ranskaksi ja kirjoitettu valtavan kokoisille pahveille. Päädyimme molemmat tilaamaan simpukoita eri tyyleillä Maria valkosipulikermakastikkeessa, Tapio Dunkerquen tyyliin, jolloin mukana oli myös katkarapuja. Simpukat tarjoiltiin ranskalaisten perunoiden kanssa ja molemmat annokset olivat todella maukkaat. Siitä intoutuneena tilasimme myös jälkiruuat Tapio tarte tatinin, Maria creme bruleen. Nekin olivat todella herkulliset ja simppelit. Pääruuat maksoivat 13-16 €, jälkiruuat 5-7 €, varsin kohtuullinen hintataso. Tyytyväisinä potkuttelimme veneelle.
Keskiviikko 14.7.2021 satamapäivä Dunkerque, Ranskan kansallispäivä.
Päiväksi oli luvattu navakkaa tuulta, joten päätimme jäädä pitämään satamapäivää. Oli Ranskan kansallispäivä, joten odotimme, että luvassa olisi jotain juhlallisuuksia, ilotulitusta, paraateja tms. Kävimme kaupungilla pyörimässä ja katsomassa meininkiä, mutta kaikki näytti ihan kuolleelta. Ihmiset tuntuivat olevan joko pyöräilemässä tai elokuvissa ja mitään juhlameininkiä ei näkynyt, paitsi iso osa liikkeistä oli kiinni. Onnistuimme muutaman yrityksen jälkeen löytämään auki olevan ruokakaupan, josta kävimme ostamassa tarvikkeet juustotarjotinta varten. Juustohyllyt olivatkin kaupassa valtavat ja valinnanvaraa löytyi. Juustojen napostelun lomassa katsottiin elokuva Julie ja Julia, joka sopi oikein hyvin aiheeseen. Illalla ammuttiin muutama ilotulitusraketti, mutta muita juhlallisuuksia ei näkynyt. Kyselimme laiturin ranskalaisilta asiasta ja he kertoivat, että isommat juhlallisuudet oli koronan takia peruttu.
Torstai 15.7.2021 satamapäivä Dunkerque
Olimme suunnitelleet jatkavamme eteenpäin kohti Boulogne-sur-meriä, mutta aamulla herätyskellon soidessa tuuli vinkui vanteissa ja sää vaikutti sateiselta, joten käänsimme kylkeä ja päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Aamupäivällä tehtiin venehommia mm. vaihdettiin levangin köydet uusiin vasta hankittuihin ja Tapio asensi pelastuslauttaan hydrostaattilaukaisimen. Iltapäivällä käytiin Dunkerque 1940 Operaatio Dynamo-museossa. Museo kertoi toukokuun ja kesäkuun 1940 tapahtumista, kun liittoutuneet evakuoivat Dunkerquen sataman ja rantojen kautta 340 000 Saksan joukkojen piirittämäksi jäänyttä sotilasta meritse Iso-Britanniaan. Museo oli mielenkiintoinen. Se sijaitsi vanhassa bunkkerissa ja siellä oli monenlaisia esineitä, pukuja ja aseita toisen maailman sodan ajalta. Illalla huomasimme, että sataman ravintola oli auki ja päätimme mennä siihen syömään. Tapio tilasi pääruokalistalta tartar-pihvin ja Maria liha-kasvisvartaita ja söimme myös jälkiruuat. Ruoka oli jälleen hyvää ja edullista ja palvelu erinomaista. Ihan ei oma vene vielä näkynyt ikkunasta, mutta emme taaskaan pettyneet ranskalaiseen kulinarismiin.
Perjantai 16.7.2021 Dunkerque-Boulogne-sur-mer, matka 45 Nm, kokonaismatka 1353 Nm
Herätyskello soi 5:30 ja tällä kertaa emme vaan kääntäneet kylkeä vaan köydet olivat irti hieman seitsemän jälkeen. Aallonmurtajan jälkeen oli jyrkkää aaltoa, mutta merenkäynti helpotti heti kun pääsimme kääntämään kurssia alas. Ajettiin laivaväylän reunaa ja väisteltiin Calais-Dover-linjan laivoja, joita kulki jatkuvana jonona huolimatta Eurotunnelista ja Brexitistä. Tuuli oli sivumyötäinen 4-8 m/s ja sää pilvinen. Maisemia katsellessa rannikossa tapahtui tällä legillä muutos. Aiemmin rannikko oli ollut hyvin matalaa, mutta nyt alkoi näkyä valkeita kalkkikivikallioita ja muutenkin rannikolla alkoi olla enemmän mäkiä, mikä oli yllättäen virkistävää. Huomionarvoista oli se, että ajoimme horisontista kiinni kolme venettä, mikä lupaa hyvää ARC:a ajatellen. Emme ehkä kuitenkaan ole ihan hitain vene porukasta, jos hyvin käy. Satamasta löytyi paikka ja venekin miltei saatiin kääntymään siihen tuulen ja virran häiritessä. Olimme taas perillä ajoissa klo 14 aikoihin. Satamakonttori ja saniteettitilat olivat laitureiden läheisyydessä ja siistit. Kaupungista emme olleet kuulleet kauheasti kehuja aiemmin, joten odotukset eivät olleet korkealla. Kävimme potkulautailemassa paikallisen rantabulevardin ja rannan ympäri ja pitihän sitä vähän kiivetä myös mäelle katsomaan maisemia. Löysimme ihan sattumalta vanhan kaupungin, joka oli viihtyisä ja muureilla ympäröity. Istuskelimme siellä hetken terassilla nauttimassa juomat, päivä oli muuttunut taas rantautumisen jälkeen helteiseksi. Kaupunginmuurin päällä oli myös hieno vehreä puisto. Paluumatka satamaan lasketeltiin alamäkeä. Keskustassa pysähdyimme käymään kaupassa ja sataman läheisessä leipomossa hakemassa aamupalaleipää. Ruuaksi laiteltiin veneellä kylmäsavulohipastaa ja salaattia. Sataman viereen oli rakenteilla esiintymislava, mutta onneksi perjantaista huolimatta festarit eivät vielä alkaneet, joten saimme nukkua rauhassa.
Lauantai 17.7.2021 Boulogne-sur-mer-Dieppe, matka 56 Nm, kokonaismatka 1409 Nm
Unohdimme laittaa herätyskellon soimaan, joten heräsimme suunniteltua myöhemmin 7:15. Aamulla satamatoimiston edessä olikin paikallisen leipomoyrittäjän myyntipöytä täynnä uunituoreita leivonnaisia ja kahvia. Hyvää palvelua ja erinomainen keksintö! Leipä oli kuitenkin jo hankittuna, joten vastustimme croissanttien kutsua. Saimme lopulta köydet irti ennen yhdeksää. Alkuun näytti olevan täydellinen genaakkerikeli, joten purje kaivettiin ensimmäistä kertaa esiin. Juuri kun se oli nostovalmiina, tuuli nousi hieman liian kovaksi 15-20 kn välille. Ei muuta kuin värkit pois. Purjehdimme myötäiseen kokeillen isopurjeen seuraksi erilaisia purjekombinaatioita Atlantin ylitystä ajatellen. Ajoimme spiiratulla isolla genualla ja loppumatkan spiiratulla kutteripurjeella. Jonkin ajan päästä tuuli vakiintui 10-15 kn välille, joten Tapio viritti genaakkerivarustuksen takaisin esiin ja purje saatiin nyt myös ylös asti. Pääsimme ajamaan genaakkerilla virran avustuksella noin 9 kn vauhteja.
Tuuli nousi parin-kolmen tunnin genaakkeriajelun jälkeen uudelleen ja vaihdoimme pienempään etupurjeeseen. Paras kombinaatio oli lopulta iso preventterin kanssa ja spiirattu kutteripurje.
Dieppen sataman edustalla jouduimme odottelemaan hetken sisäänajoa, koska matkustajalaiva oli juuri lähdössä merelle ja aallonmurtajan IPTS-valot näyttivät punaista. Sisäänajo huvivenesatamaan oli kapeaa ränniä pitkin, jossa toisella puolella oli korkea kalkkikivikallio, jonka päällä näkyi kirkko. Komea oli maisema, ei aivan tavallista satamainfrastruktuuria. Itse huvivenesatama oli jälleen valtava, mutta kumiveneellä oli satamaheppu vastassa ja ohjasi mihin väliin voi mennä hakemaan paikkaa. Laiturilla oli vielä toinen poika vastassa ottamassa köysiä, mikä palvelu! Laiturit olivat taas tukevia aisalaitureita. Saimme vastaanottaneelta satamapojalta ohjeet ottaa satamakonttoriin mukaan veneen paperit ja näin tehtiin. Satamakonttori oli toisella puolella isoa satama-allasta.
Koko sataman reuna oli vieri vieressä ravintoloita ja niiden terasseja ja ihmisiä oli liikkeellä paljon, vireän näköinen kaupunki. Satamakonttorissa oli oikein järjestelmällinen meininki ja näytimme siellä tiskin takana olevalle rouvashenkilölle veneen rekisteröintitodistuksen, ja hän kirjasi tiedot ylös tietokoneelle. Mistään koronatestituloksista ei kuitenkaan taaskaan oltu kiinnostuneita. Palvelu oli ystävällistä, mutta pieni kielimuuri oli välillämme ja sataman valtavan koon seurauksena meillä jäi hieman epäselväksi mm. missä vessat ja suihkut sijaitsevat. Kaikkiin rakennuksiin ja laitureille johtaviin portteihin on erilliset viiden numeron tunnusluvut, joissa oli hieman muistelemista. Satamamuodollisuuksien jälkeen kävimme juomilla rantabulevardilla ja syömässä. Menimme vahingossa libanonilaiseen ravintolaan, jossa annokset olivat melko pienet. Ruoka sinällään oli ihan OK, vaikka edelleen itse tehdyt falafelit säilyvät suosikkilistan kärjessä.
Sunnuntai 18.7.2021 satamapäivä Dieppe
Aamupäivä vietettiin venetöiden parissa. Maria tiskasi ja siivosi sisätilat, Tapio pesi kannen suolavesiroiskeista. On ihan uskomatonta, miten suolaa kasautuu joka paikkaan kuten ikkunoiden tiivisteisiin. Dunkerquesta ostettu vesiletku pääsi tositoimiin ja se osoittautui toimivaksi. Venetöiden jälkeen otettiin potkulaudat ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Potkuttelimme ensin kaupungin läpi kalliojyrkänteen päällä näkyneelle kappelille ihailemana maisemia ja sitten vielä satama-altaan ympäri paikalliselle uimarannalle. Rannalla oli helteisenä päivänä aikamoinen vilske. Ranta oli täällä pyöreiksi hioutuneita kiviä eikä hiekkaa. Ostimme kojusta paikalliset herkulliset mansikkaiset pehmikset ja istuimme hetken rannalla niistä nautiskellen ja rantamenoa seuraillen.
Veneelle paluun jälkeen kokkailtiin kapteenin toivomuksesta jauhelihakastiketta, perunoita ja salaattia, hyvin maistui. Illalla sitten seurasimmekin Marine Trafficista S/Y Zeldan matkaa kohti Dieppeä. Olemme kuuluneet heidän kanssaan talvesta lähtien samaan Whats Up-ryhmään, jossa on muita tänä vuonna Karibialle, maapallon kiertoon ja Välimerelle matkaavia veneilijöitä, mutta emme ole tavannet ketään ryhmän jäseniä. Zelda lähti Suomesta etelää kohden juhannuksen jälkeen ja he ovat edenneet rivakasti ja saavuttaneet meitä ja nyt vihdoin tapaisimme heidät! Heidän lähestyessään menimme vastaanottamaan heitä ja juttu luisti heti mukavasti. Saimme kutsun Zeldan istumalaatikkoon rantautumisjuomille. Oli mukava saada vihdoin kasvot nimille ja vaihtaa kokemuksia tähänastisesta matkasta ja purjehduksesta ylipäätään. Ja ihan mukavaa myös saada välillä ulkopuolistakin juttuseuraa, vaikka kahdestaan on tultu hyvin toimeen. Aika kului kuin siivillä ja pian oli aika vetäytyä suihkuun ja yöpuulle. Taas yksi viikko paketissa.
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 