Viides viikko: Kohti uusia haasteita

Maanantai 28.6.2021 Heiligenhafen satamapäivä

Illan natsoaterian ja hyvin nukutun yön jälkeen oli aika ruveta selvittelemään starttinappiongelmaa. Tapio avasi aamupalan jälkeen konekopan ja tulikin sitten ilmi uusi ongelma. Uusi ennen lähtöä vaihdettu moottorin makeavesipumppu oli tiputtanut koneen alle jäähdytysnestettä juorureiästä eli pumppu oli rikki. Edessä olisi pian lähes 100 km moottorointi Kielin kanavan läpi, joten olisi kiva, että moottori olisi toimintavarma. Tämä ongelma olikin kiireellisyydessä starttinapin edellä. Vanha toimiva pumppu oli onneksi otettu varaksi mukaan, joten Tapio voisi vaihtaa sen takaisin. Meiltä puuttui kuitenkin vaihtoon tarvittavaa tiivisteainetta, jota pitäisi saada hankittua. Suomessa vastaavaa ainetta saisi esim. Motonetistä, mutta kukaan ei oikein osannut neuvoa, mistä täällä voisi kyseistä ainetta hankkia. Yritimme selvitellä satamatoimistosta ja sataman venehalleilta, mistä voisimme saada apua. He neuvoivat venehuollon, joka oli noin 3 km päässä satamasta. Siispä potkulaudat alle ja potkuttelimme halleille. Siellä oli Yanmarin osia myynnissä, mutta ei sopivaa tiivistettä eivätkä he osanneet neuvoa mitään kauppaa, mistä tiivistemassaa saisi hankittua. Myöskään uutta starttinappia ei ollut varastossa ja korjaamon hepun mukaan napin tilaaminen ja saapuminen voisi kestää 1-6 viikkoa.

Maria kokkailemassa, ilman turvavyötä hommasta ei tule oikein mitään.

Näimme matkalla venekorjaamolle huoltoaseman, jossa oli myös huoltohalli. Tapio paukkasi huoltomiehiltä kysymään tiivistemassaa ja heiltä löytyikin vastaavaa ainetta, ja he suostuivat ystävällisesti myymään vajaan tuubin 10 eurolla. Paluumatkalla löysimme satamasta myös melko hyvin varustellun venetarvikeliikkeen, jossa ei kuitenkaan ollut moottorin osia. Tapio pääsi pumpun vaihtoon ja siinä vierähtikin sitten päivä mukavasti. Naapurimoottoriveneen ystävällinen saksalaispariskunta oli seurannut puuhiamme ja vaikka he eivät puhuneet englantia, he olivat kaivaneet Tapiolle paikallisen hyvän venekorjaamon osoitteen ja puhelinnumeron. Korjaamo olikin aivan vierassataman vieressä, huomenna taitaa olla edessä visiitti sinne, jos he saisivat viallisen pumpun korjattua, niin meillä olisi taas varakappale. Korjausten aikana Maria kävi 2 reissua kaupassa täydentämässä ruokavaroja ja toteamassa, että paikallinen venetankkausasema ei todellakaan ole auki maanantaisin eikä tiistaisin. Näsijärven purjehdusseuran perälipun tilalle tuli myös vaihdettua Suomen lippu, kun Itämeri alkaa pian toivottavasti jäädä taakse.

Silkkaa rakkautta moottorihommiin

Illalla vaihdoimme hetkeksi vapaalle ja kävimme vielä auki olevassa ravintolassa syömässä mautonta wokkia ja rantalaiturilla ihailemassa kaunista auringonlaskua. Illalla katseltiin vielä Yle Areenasta jännittävää Ranska-Sveitsi jalkapallopeliä.

Tiistai 29.6.2021 Heiligenhafen satamapäivä

Tapio lähti heti aamulla rikkinäisen vesipumpun kanssa venenaapurin suosittelemalle pajalle, joka oli tissikalenteri-indeksin perusteella oikein vakuuttava. Vanhaa pumppua he eivät kuitenkaan luvanneet korjata, mutta lupasivat iltapäiväksi selvittää, jos saisivat hankittua samanlaisen tilalle. Iltapäivällä Tapio meni uudestaan pajalle, mutta eivät he valitettavasti olleet saaneet pumppua. Alkuun päästyään Tapio jatkoi pumppuhommia ja vaihtoi vielä vessaan uuden pumpun. Nyt takaisinvirtaus septitankista on maltillisempaa ja pumppua on selvästi aiempaa kevyempi pumpata. Päivällä kävimme lenkillä Tapio juosten ja Maria potkulaudalla. Kesken lenkin alkoi rankka sadekuuro ja kastuttiin ihan läpimäriksi. Onneksi meillä on veneessä ilmankuivain ja laitoimme märät vaatteet ja kengät sen kanssa vessaan, joten ne kuivuivat muutamissa tunneissa. Illalla kävimme vihdoin syömässä Tapion himoitsevat schnizelit keskustan ravintolan terassilla. Loppuilta lueskeltiin ja tiirailtiin sääennusteita, koska moottori toimii ja Heiligenhafen alkaa riittämään.

Juorureikä.

Venelukemisista. Meillä on jonkin verran kirjoja mukana ja lisäksi Storytellistä voi kuunnella äänikirjoja ja lukea E-kirjoja. Maria on tällä lomalla ehtinyt lukea jo Auli Irjalan Meren selkä taittuu kirjan, jota turkulainen venenaapuri Paraisten Venekeskuksessa suositteli ja Tapio Lehtisen ja Ari Pusan Yksin seitsemällä merellä. Meillä oli ollut tuo kirja jo pari vuotta, mutta jostain syystä en ollut saanut luettua sitä aiemmin. Kirja todella yllätti positiivisesti. Yllättävän mielenkiintoisesti saa kirjoitettua vuoden yksinpurjehduksesta, suosittelen. Yhdessä aloitettiin kuuntelemaan Storytellistä Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Siinä ollaan vielä aika alussa, mutta ihan hyvältä sekin vaikuttaa, vaikka tapahtumia on aika verkkaisesti.

Keskiviikko 30.6.2021 Heiligenhafen – Kiel Stickenhörn Sporthafen 36.1 Nm, kokonaismatka 871.7 Nm

Ennen lähtöä kävimme nyt auki olevalla tankkiasemalla tankkaamassa 50 litraa dieseliä. Tankkiaseman hoitaja oli herttainen vanha mies, joka ei antanut muiden koskea tankkauspistooliin. Hänellä oli lapsenlapsi mukana töissä. Setä ei ilmeisesti itse nähnyt veneen kannelta bensamittarin lukemaa, joten lapsenlapsi huuteli hänelle laiturilta litramääriä. Homma toimi. Purjehdus oli vaihteeksi sivutuulipurjehdusta noin 6 m/s tuulessa. Sää oli pilvinen ja lämpöä +18. Näimme loppumatkasta myös pyöriäisiä. Viimeksi kun menimme Kielin kanavasta, olimme vähän kauempana kanavasta Laboen satamassa, mutta päätimme nyt mennä sulkujen lähelle Stickenhörn Sporthafeniin koska S/Y Pikkune kehui satamaa. Satamassa oli hyvin tilaa ja paikka löytyi tukevalta aisapaikalta. Suihkut ja vessat olivat oikein siistit ja satamamestari ystävällinen ja puhui tähän asti lähes parasta englantia. Läksimme vielä kävelemään suluille päin ajatuksena käydä vilkaisemassa sulkualuetta. Jonkin aikaa kävelimme autoliikkeiden keskellä ja kun alkoi taas sataa, totesimme, että matka on kuitenkin liian pitkä. Käännös 180 astetta ja kävelimme kylän keskustaan hakemaan aamuksi leipää. Taas sai kuivuri töitä ja illalliseksi kokattiin lihapullia tomaattikastikkeessa tuorepastan kanssa. Hyvää oli. Satama on hyvä kohde kanavaan menoa varten, mutta mitään korkeakulttuurista ajanvietettä tai nähtävää ei lähellä vaikuttanut olevan.

Auringonlasku biitsillä

Torstai 1.7.2021 Kiel – Cuxhaven 71.1 Nm, kokonaismatka 942.8 Nm

Herätyskello soi klo 7:00, edessä olisi kanavapäivä. Suunnitelmana oli lähteä heti liikkeelle ja syödä aamupalaa vasta sulutuksen jälkeen ja näin tehtiin. Mariaa jännitti VHF-yhteydenotto sulkuun, mutta hyvin se meni ja sulunhoitaja jopa puhutteli darlingiksi, ehkä huomasi jännityksen ja yritti helpottaa sitä. Pääsimme sulutukseen lähes heti rahtilaivan kanssa samaan aikaan. Kummasti myös 6 muuta huvivenettä tuli sulkuun, vaikka niitä ei näkynyt, kun odottelimme sulkuun pääsyä. Kiinnittyminen sulkuun sujui oikein hyvin ja Tapio ehti myös auttamaan isolla moottoriveneellä sulkuun tullutta iäkästä saksalaispariskuntaa ottamalla heidän köytensä vastaan. Mies tuli sulutuksen aikana jutulle ja kertoi olevansa 86-vuotias! He olivat kuulemma menossa Ranskaan ja ensi vuonna ehkä taas johonkin, jos elinvuosia piisaa. Hän oli aiemmin ollut purjehtija, mutta vaihtanut iän karttuessa moottoriveneeseen.

Kanava-ajossa ei ole mitään erikoista, kunhan muistaa pysyä oikealla.

Kanavassa moottorointi meni ilman yllätyksiä laivoja ja losseja väistellen. Tapio kävi tarkastamassa moottorin useampaan kertaan ja mitään vuotoja ei nyt havaittu. Vuodelta 2019 meillä oli jo pientä kokemusta vuorovesistä niin uskalsimme mennä Brunsputtelissa illalla suoraan ulossulutukseen saksalaisen Swanin perässä. Samassa sulussa oli taas rahtilaiva, mutta manööverit menivät taas oikein mallikkaasti. Koska emme jääneet yöksi Brunsputteliin, kanavamaksu jäi nyt maksamatta ja säästyi 18 € tai niin luulimme, kunnes kuulimme, että tänä vuonna ei pienveneiltä edes peritä kanavamaksuja. Pääsimme sulusta odotettua nopeammin, joten Elbellä saimme alkuun pienen vastavirran, joka kääntyi myötäiseksi jonkin ajan päästä. Tuuli oli taas täysin vastaan, mutta jonkin aikaa luovimme laivaväylää väistellen. Cuxhavenin sisäänajo oli taas hiukan sykkeitä nostattava virtauksen vuoksi. Satama oli entuudestaan tuttu, laitureilla hyvät aisapaikat. Olimme perillä klo 22 jälkeen.

Sulutuksessa, tällä kertaa maltettiin ottaa kuviakin!

Perjantai 2.7.2021 satamapäivä Cuxhaven

Aamulla nukuttiin yhdeksään ilman herätyskelloa ja syötiin rauhassa aamupala. Päivän tärkein agenda olisi saada yksi tyhjentynyt kaasupullo vaihdettua täyteen. Vaihdoimme matkaa varten veneen kaasujärjestelmän suomalaisesta pullosta S/Y Pikkuselta ostettuun Camping Gas järjestelmään, joita pitäisi saada paremmin vaihdettua maailmalla. Ruotsista olimme uutta pulloa kyselleet useista paikoista, mutta heillä ei niitä ollut. Camping Gasin nettisivuilta bongasin, että Cuxhavenissa pulloja pitäisi saada vaihdettua paikallisesta toom Baumarkt rakennusliikkeestä (semmoinen Bauhaus, mutta eri nimi valokyltissä). Liikkeeseen oli sen verran matkaa, että päätimme vuokrata polkupyörät. Satamasta ei nettisivuista poiketen saanut vuokrattua pyörää, joten kävelimme kivenheiton matkan keskustaan, josta saimme pyörät päiväksi 10 €/kpl kohtuuhintaan. Sitten suunnistimme rakennustarvikekauppaan ja pullon vaihto siellä onnistui. 2.75 kg pullon vaihtohinta oli melko tyyris 29 €. Meillä on mukana Ikeasta hankittu pieni induktiolevy, jota pystyy käyttämään kokkaukseen kaasun sijaan, kun olemme satamassa ja maasähkössä. Sitä täytynee käyttää jatkossakin kaasun säästämiseksi.

Cuxhavenin satama.

Pullon vaihdon jälkeen pyöräilimme kierroksen pitkin rannikkoa ja kävimme istumassa rantaravintolan terassilla. Pyöräily oli ihan mukavaa vaihtelua potkulautailulle. Sitten kävimme katsomassa pari venetarvikeliikettä ja Cuxhavenin toisen sataman ja ruokakaupassa ja täydentämässä viinivarastoja viinikaupassa. Venetarvikekaupasta tarttui mukaan oikeasti pitkä teleskooppivarrella varustettu poijuhaka, jota olemme haeskelleet varmaan neljä vuotta. Tavarat kuljetettiin veneelle ja käytiin palauttamassa pyörät. Maria ehti vielä pestä ja kuivata yhdet koneelliset pyykkiä. Pyykkikoneen ja kuivurin käyttö maksoi 3,50 €. Illalla olimme päättäneet Marian nimipäivän kunniaksi ja muutenkin mennä vielä syömään sataman ravintolan terassille. Tapion schnitzel -kiintiö ei vielä ollut täynnä, ja nyt Tapio sai vihdoin himoitsevansa sienikastikkeella höystetyn version, joka oli maukasta.

Viimeinkin oikeanlainen schnizel!

Lauantai 3.7.2021 ja sunnuntai 4.7.2021 Cuxhaven – Vlieland (Hollanti) 149 Nm, kokonaismatka 1091 Nm

Aamulla ennen lähtöä tankkasimme vielä 27 litraa dieseliä ja olimme ulkona satama-altaasta klo 9:00. Tuuli oli kevyttä ja vastaista, mutta Elben virta tuli takaa noin parin solmun vauhdilla. Ajoimme koneella odotellen tuulikulman aukeamista. Aukesihan se, mutta samalla tuuli keveni ja lopulta ajelimme koneella iso ylhäällä. Kolmiokin nostettiin oikeaoppisesti etuharukseen, koska Saksassa ollaan ilmeisen tarkkoja tämän säännön noudattamisesta. Vesi oli tähän asti likaisinta ja ohi kellui mm. muovia ja tyhjiä limsapulloja. Kuulimme myös VHF:llä jonkin avunpyyntöviestin rannikkovartiostolle. Purjeveneellä oli ilmeisesti potkuri rikkoutunut, mutta ei mitään vakavampaa vaaraa. Ilmeisesti he saivat avun ja tilanne päättyi onnellisesti.

Täällä tulee öisin pimeä.

Illalla mietimme pitkään, jatketaanko matkaa yön yli vai mennäänkö yöksi Itä-Friisinsaarille Norderneyhin. Lopulta päätimme jatkaa matkaa, koska yöksi oli luvattu tuulta. Ennuste piti paikkaansa ja lopulta nousi ihan kiva sivumyötäinen tuuli, jota ajoimme pelkällä genualla. Maria otti nyt ensimmäisen nukkumavuoron puolen yön maissa. Tapio pääsi pudottelemaan vauhdikkaasti 6-8 m/s tuulessa pimeällä merellä. Pari sadekuuroa tuli niskaan ja kaasuvoimaloiden valoja näkyi merellä. Tapio pääsi nukkumavuoroon klo 4:30 aikoihin. Tuuli loppui klo 5:30 ja siirryttiin moottorointiin, jota sitten jatkettiinkin päivä. Päädyimme menemään seuraavaksi yöksi Hollannin puolella olevaan Länsi-Friisinsaariin kuuluvaan Vlielandiin satamaan. Vähän jännittävää on mennä uuteen satamaan, kun pitää huomioida vuorovesi ja virrat. Maria otti VHF:llä yhteyttä satamaan ja saimme ohjeet laitureista, joista voisimme etsiä vapaita paikkoja. Satamaan ajo oli ihan vaivaton ja satamassa oli hyvät tukevat aisapaikat. Yritimme ensin yhteen paikkaan, joka osoittautui liian kapeaksi. Toinen paikka löytyi onneksi helposti. Hollantiin ei Saksasta tullessa vaadittu mitään muodollisuuksia koronan suhteen. Satamamaksun hoitamisen jälkeen menimme vähän kahlailemaan ja juomaan juomat satamasta lähtevälle pitkälle hiekkarannalle, kun sää oli taas aurinkoinen. Satamasta oli jonkin matkaa kylälle, mutta satamassa oli pari ravintolaa ja kauppa. Kaupan vitriinissä näkyi grillikanoja pyörimässä ja olimme päättäneet hakea iltaruoaksi kanaa suihkun jälkeen. Valitettavasti kauppa sulkeutui jostain syystä aiemmin kuin mitä olisi pitänyt ja kana jäi haaveeksi. Iltaruuaksi nautittiin makkaraa, sämpylää ja salaattia. Luvassa olisi seuraavalle viikolle kovia tuulia ja emme halunneet jäädä niiden vangiksi Vlielandiin, joten päätimme lähteä jatkamaan matkaa Den Helderiin heti seuraavana aamuna, vaikka emme juuri paikkoihin ehtineet tutustua.

Biitsikävelyllä

2 thoughts on “Viides viikko: Kohti uusia haasteita

  1. Hienosti olette selvinneet näistä pikku murheista. Tapio tuntuu olevan varsinainen “koneinsinööri” Hyvä matkaa Kanarialle! Leena ja Matti

    ke 7. heinäk. 2021 klo 21.04 S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 kirjoitti:

    > Tapio posted: ” Maanantai 28.6.2021 Heiligenhafen satamapäivä Illan > natsoaterian ja hyvin nukutun yön jälkeen oli aika ruveta selvittelemään > starttinappiongelmaa. Tapio avasi aamupalan jälkeen konekopan ja tulikin > sitten ilmi uusi ongelma. Uusi ennen lähtöä vaihdettu” >

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: