Vuosi 2022 viikko 13: Kaksi yönylilegiä

Maanantai 28.3.2022 – tiistai 29.2.2022 Jolly Harbour (Antigua) – Marigot Bay (Saint Martin) matka 106.4 Nm, kokonaismatka 7675.8 Nm

Aamupalan jälkeen suoritettiin vielä pieni sähköjumppa Hessun avustuksella. Moottorin latausjännite oli ollut edeltävästi poikkeuksellisen matala ja laturi piti aiempaa kovempaa ääntä, joten se vaihdettiin mukana olevaan varaosaan. Ääni hiljeni, mutta jännite ei noussut. Vanha mutta toimiva jäi nyt varaosaksi.

Homma jatkui aurinkopaneelien toimimattomuuden analyysilla.

Sähköjumpan jälkeen kävimme vielä Kikalla maissa kirjaamassa itsemme ulos maasta ja vielä viimeisillä ostoksilla ruokakaupassa. Lounaaksi tarttui kaupan lounastiskistä Tapiolle pizzaa ja Marialle kevätkääryleitä.

Leimoja ja allekirjoituksia kasaan papereita. Ihan parasta!

Ankkuri nostettiin lähtövalmistelujen jälkeen klo 16 ja sen jälkeen tehtiin vielä kunniakierros vilkuttamassa jäähyväiset Zeldalle ennen kuin kokka kääntyi kohti pohjoista ja Saint Martinia. Tuuli oli tällä kertaa täysin takaa ja poikkeuksellisen kevyttä verrattuna viime aikojen tuuliin, vain 5–8 m/s. Matka meni leppoisasti kahdella spiiratulla keulapurjeella, joihin ei tarvinnut koskea koko matkan aikana. Jonkin verran laivoja oli liikkeellä, mutta ei mitään ruuhkaa. Maininkia oli jonkun verran, mutta ei häiritsevästi. Oli uuden kuun aika, joten tähtitaivas näkyi upeasti. Maria näki kaksi kirkasta tähdenlentoakin. Moottoroidessamme viimeisiä maileja Marigotiin pari paikallista sammakkohenkilöä oli keulamme edessä sellaisessa katveessa, että meinasivat jäädä allemme. Onneksi viime hetken väistöliike pelasti tilanteen.

Auringonlasku

Marigotin lahdella oli aiempaa enemmän veneitä ankkurissa, mutta valtavalta lahdelta löytyy aina tilaa. Laskimme ankkurin noin 3 m syvyyteen aiemmalle tutulle paikalle. Heti kun ankkuri saatiin pitämään, Tapio loihti lounaaksi jauhelihakastiketta perunoiden ja salaatin kerta. Kun mahat oli saatu täyteen, hyppäsimme Kikkaan ja kävimme venetarvikekaupassa kirjautumassa sisään uuteen maahan. Samalla Tapio kartoitti aurinkopaneeleiden tarjontaa, joka ei ollut järin mittava.

Antigualla ei ollut käsidesejä, siellä pestiin kädet kaupan vartijan valvonnassa. Tämän jälkeen lämpö mitattiin ranteesta. 

Olimme luvanneet hakea ja toimittaa Sundancelle vesikoneen varaosia. Niinpä sisään kirjauksen jälkeen ajelimme Kikalla jokea pitkin saaren keskellä olevalle laguunille ja edelleen Hollannin puolelle saarta etsimään liikettä, johon osat oli toimitettu. Laguuni varsinkin Ranskan puolella näytti sellaiselta laivojen hautausmaalta, että ei tullut kyllä mitään intoa päästä sinne veneellä. Laivanraatoja törrötti pohjasta siellä sun täällä. Melkoisen pitkän köröttelyn jälkeen pääsimme sillan alitse perille Hollannin puolelle ja kiinnityimme lähimpään kumivenelaituriin. Kohteemme aukioloaika oli juuri päättymässä, joten Tapio ryntäsi etsimään putiikkia Marian jäädessä kiinnittämään Kikkaa laituriin. Lopulta kaupan löysi kuitenkin ensin Maria, tosin Tapio pölähti heti perään perille. Kaupan miehet olivat ensin alkuun ihan H. Moilasina, että mitä osia oikein kyselemme. Parin puhelinsoiton jälkeen asia kuitenkin selvisi ja jopa osat löytyivät ja saimme ne mukaan. Kävelimme vielä läheiseen isoon Budget Marineen katsomaan, olisiko heillä paremmat valikoimat aurinkopaneeleissa. Tasan kahta tyyppiä löytyi, joista toinen oli huonoksi havaitsemamme. Otimme siis yhden sitä toista tyyppiä. Mukaan tarttui myös uudet syvät lautaset veneeseen ja Brittiläisten neitsytsaarten kohteliaisuuslippu, jota ei aiemmin ollut löytynyt. Jollamatkalla takaisin poikkesimme vaihtamassa kuulumiset Hollannin puolella laguunissa ankkuroituneen Seaberryn kanssa. Heillä on sama suunnitelma kuin meilläkin lähteä parin päivän sisällä BVI:lle. Carissa Oceanladies oli myös lähistöllä satamassa, mutta sähkömoottorin akkumme alkoi olla sen verran vähissä, että emme uskaltaneet enää poiketa heitä moikkaamassa vaan suuntasimme takaisin Anninalle.

Laivan raatoja sisälahdella

Matkalla laskeutui pimeys, eikä meillä tietysti ollut otsalamppua mukana, saati sitten veneessä ankkurivaloa päällä. Moottorin akku riitti aika lähelle. Se loppui laguunista ulos menevän kanavalla juuri sillan alla. Kanavan varrella oli paikallisia harrastamassa paikallista tuulastusta. He olivat rannalla valon ja haavien kanssa pyydystämässä kaloja. Isoja, arviolta metrin mittaisia, kaloja uiskentelikin myös Kikan perässä niin, että tuli vähän Tappajahai-tunnelmat, kun Tapio läksi soutamaan Anninaa kohti minkä airoista pääsi. Vähän saimme sihtailla, että mihinkäs se vene jäikään, mutta löytyi se onneksi aika helposti. Loppuilta sujui rauhallisemmissa merkeissä nauttiessa siitä, että olimme taas Euroopassa ja puhelimessa toimi taas roaming.

Keskiviikko 30.3.2022 ankkurissa Marigot Bay

Päivä oli varattu asioiden hoitoa varten. Hyvin nukutun yön ja rauhallisen aamun jälkeen Kikkailimme siis maihin roskat, pyykkipussi ja kauppakassit mukana. Matkalla poikkesimme Milla Magian kyljessä vaihtamassa pikaiset kuulumiset. Ankkurialueella oli myös Ella af Stockholm, mutta veneellä ei ollut ketään kotona. Marigotin jollalaituri oli taas tupaten täynnä, juuri ja juuri Kikka mahtui sekaan. Roskien viennin ja kierrätysastioiden etsinnän jälkeen suuntasimme Super U-kaupalle, jonka parkkipaikalla olevalle itsepalvelupesulalle pistettiin pyykit pyörimään koneeseen ja suunnattiin kauppaan. Kaupassa oli tällä kertaa hyllyt täynnä ja valinnanvaraa riitti. Ostokset sujuivat kätevästi siinä ajassa, kun pyykit pyörivät koneessa ja sitten odottelimme vielä sen aikaa, kun pyykit olivat kuivausrummussa, kunnes suuntasimme takaisin jollalaiturille. Jollalaiturin vieressä olevilla ruokakojuilla pysähdyimme haukkaamaan pikaista lounasta: kanansiipiä ja sorbettia. Tilasimme kyllä smoothieta, mutta jostain syystä saimme sorbettia. Hyvää oli sekin. Matka takaisin veneelle sujui jollalla myötätuulessa joutuisammin. Illalla lueskelimme British Virgin Islandin tulomääräyksiä ja yritimme tehdä vähän suunnitelmaa, missä pitäisi käydä. Ruuaksi laitettiin possun sisäfilettä, bataattimuusia ja salaattia.

Aamupala, päivän tärkein ateria.

Torstai 31.3.2022 – perjantai 1.4.2022 Marigot Bay (Saint Martin) – Road Town, Tortola (Brittiläiset Neitsytsaaret) matka 89.5 Nm, kokonaismatka 7765.3 Nm.

Aamulla oli vielä toinen kauppareissu ja antigeenitesti ohjelmassa ennen kuin lähtisimme yön yli legillä Brittiläisille neitsytsaarille. Niinpä aamupalan jälkeen taas Kikkaan ja rantaan. Kävimme ensin hiukan kävelemässä ja etsimässä mahdollista rokotuspaikkaa ajatuksena, jos Maria saisi neljännen rokotteen. Milla Magialta olimme kuulleet, että sairaalalta olisi rokotteita saanut, mutta heillä oli rokotuspäivän vain maanantai, keskiviikko ja perjantai, ei torstaina. Kartassa merkittyä toista rokotuspaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten rokotus saa jäädä tuonnemmaksi. Sen sijaan suuntasimme ensin jo tuttuun apteekin koronatestipisteeseen ja sen jälkeen kauppaan. Negatiiviset testitulokset kilahtivat sähköpostiin jo kaupassa ollessa. Paluumatkalla veneelle poikkesimme taas Ella af Stockholmilla ja tällä kertaa Mats ja Helena olivat paikalla ja pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia ja jäätelötkin saatiin. He aikovat myös palata Ruotsiin, mutta heidän ylitysmiehistönsä tulee Saint Martinille, joten he eivät aio tulla enää pohjoisemmaksi kuin ehkä poiketa Anguillalla. Olimme tavanneet heitä viimeksi Martiniquella Le Marinissa, joten oli oikein mukava vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia. Toivottavasti tapaamme Bermudalla tai Azoreilla!

Pian meidän piti kiirehtiä takaisin Anninalle. Tapio lähti saman tien tekemään kirjausta ulos maasta ja Maria laittoi vielä ruuaksi pekonipastaa ennen lähtöä, jotta merellä ei tarvitse heti kokkailla. Ruokailun jälkeen kello olikin jo 18 ja oli aika nostaa ankkuri ja suunnata vaihteeksi Britteihin. Tuuli oli miltei takaa ja voimakkuudeltaan 8–10 m/s, vähemmän mitä Predict Wind oli luvannut. Avasimme pelkkää genuaa kolmeen merkkiin asti ja ajoimme koko matkan sillä virityksellä. Purje pysyi stabiilisti vedossa ilman spiirausta. Aalto tuli takaviistosta ja sitä oli sen verran, että tuli mieleen ihan Atlantin ylityksen keikutus. Yöksi piti siis virittää meripunkka. Tapio otti illalla nokkaunet ja Maria meni nukkumaan 21 jälkeen. Vahdinvaihto pidettiin klo 02. Muun liikenteen puolesta näkyi jonkin verran rahti- ja risteilylaivoja, mutta ne pysyivät sievästi meistä lännempänä emmekä joutuneet tekemään suurempia väistöliikkeitä.

BVI

Tulimme BVI:n ensimmäisen saarijonon väliin sopivasti, kun päivä oli jo valjennut. Menimme sattumalta aivan Sundancen yöpaikan vierestä ja he huomasivat meidät AIS:sta ja huutelivat meitä VHF:llä. Saimme kätevästi pudotettua heille vesikoneen takuuosat ilman suurempaa lenkkiä. Valitettavasti he jatkavat omaa matkaansa Bahaman suuntaan, joten emme BVI:llä ehdi tavata sen kummemmin. Saimme heiltä kuitenkin viestillä hyviä vinkkejä kohteista, joissa BVI:llä kannattaa käydä. Pienen välikiekuran jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Tortolan Road Townia, joka oli tällä hetkellä ainoa paikka, jossa maahan voi kirjautua sisään. Kaupungin edustalla oli iso lahti, jonka lauttalaiturin yhteydessä tulli ja immigration sijaisivat. Lähistöllä oli Mooring-poijuja, joista nappasimme yhden. Samalla alueella poijussa oli myös samana aamuna aiemmin saapunut Seaberry. Heillä oli vielä keltainen lippu saalingissa, jolla taaveteilla ja sisällä näytti hiljaiselta, joten päättelimme heidän olevan yöpurjehduksen jälkeisillä nokosilla. Meitä ei väsyttänyt, joten keitimme pikaisesti kahvit ja haukkasimme aamupalaa ennen kuin nakkasimme Kikan veteen matkustuspaikaltaan etukannelta ja suuntasimme virastoihin. Ajelimme lahden poikki viranomaislaiturille. Tullirakennuksen vieressä oli laiturissa jonkun muun kumivene, mutta laiturilla oleva järjestysmies viittoi meille, että meidän pitää mennä toiselle puolelle kahden laiturin kompleksia. Niinpä ajelimme aallokossa sinne, mutta siellä oli kiinnittyneenä jokin paikallislautta, joka vei koko laiturin tilan. Muutakaan sopivaa paikkaa jättää Kikka ei lähistöllä näkynyt, joten ajelimme uudelleen takaisin ensimmäiselle puolella, jossa sama turvamies taas torppasi tulomme sanomalla, että siihen laituriin oli tulossa myös iso lautta ja toisen puolen lautta olisi lähdössä vartin päästä. Ei tehnyt mieli sähkömoottorin kanssa jäädä pyörimään aallokkoon vartiksi, joten ajelimme lahden poikki poijualueemme takana olevalle ränsistyneelle satamakompleksille etsimään muuta paikkaa rantautua. Pienen hakemisen jälkeen löysimme laiturin, jossa oli muitakin jollia kiinni. Laituri oli Charter-venefirman laiturikompleksissa, joten varmistimme vielä heiltä, että jollan jättäminen siihen oli OK ja oli se.

Niinpä käppäilimme virastoihin rannalla menevän tien vierustaa pitkin. Virastot oli taas aivan kummallisesti sijoitettu. Ulko-ovessa ei ollut mitään kylttiä, että olisi tiennyt mistä ovesta pitää mennä sisään. Asia selvisi vasta kysymällä paikallisilta. Itse rakennuskin oli taas niin sokkeloinen ja luukkuja monta, että useamman kerran piti kysellä, mihin edetään milloinkin. Ensin täytimme loput vaadittavat kaavakkeet SailClear-nettijärjestelmään aulassa olevalla yleisön käytössä olevalla tietokoneella. Sitten saimme ohjeet edetä terveystarkastuspisteelle, jossa hoitajan asuun pukeutunut nainen tarkisti rokotustodistuksemme ja antigeenitestituloksemme. Sitten saimme ohjeet mennä immigationin luukulle. Odottelimme melkoisen tovin luukulle pääsyä, kun joku mies oli passikasasta päätellen hoitamassa jonkin ison aluksen asioita. Kun pääsimme luukulle, saimme ostaa 25 sentillä maahantulokaavakkeet, jotka piti vielä täyttää. Sitten piti mennä ensin tulliin, jossa printattiin, leimattiin ja allekirjoitettiin lukuisia lomakkeita. Sen jälkeen pääsimme maksuluukulle, jossa koko lysti maksettiin. Pankkikortti onneksi kävi, koska US-dollarivarantomme oli vähäinen. Lisää leimoja ja kuitteja saatiin. Sitten palasimme takaisin immigationiin, jonne luovutimme aiemmin ostamamme ja täyttämämme kupongit ja saimme passeihimme leimat. Lopuksi virkailija vielä sanoi, että hän ei ole varma, mutta teidän pitää mennä ehkä vielä Port Controliin. Kysyimme missä se on, mutta hän ei tiennyt muuta kuin että se oli samassa kompleksissa. Ei muuta kuin taas kysymään ohikulkijoilta ja he osasivat neuvoa oikealle ovelle. Tällä kertaa turvamies päästi pelkästään kapteenin sisään hoitamaan asioita. Port Controllista sai taas lisää leimattuja papereita ja maksaa pari kymppiä lisää. Mutta nyt olimme maassa.

Opastinviitta

Seuraavana agendalla oli ostaa paikallinen datasimkortti. Port Authorityllä oli onneksi julkinen wifi, josta saimme tarkistettua sopivan kaupan sijainnin. Kävelymatka ei ollut pitkä. Ensimmäisellä operaattorilla oli vain liian pieniä datapaketteja, mutta seuraavasta tärppäsi. Sitten etsimään pankkiautomaatti paikallisen valuutan nostamiseksi. Sekin osoittautui hiukan haastavaksi tehtäväksi. Paikallisilla oli ilmeisesti jokin sosiaalitukien tai palkkojen maksupäivä kuun ensimmäisenä päivänä, joten pankkeihin oli kauheat jonot tai automaateista raha loppu. Pienen vaelluksen jälkeen löysimme yhden automaatin, josta Tapio sai nostettua 200 USD. Käteistä tarvittaisiin täällä poijujen maksuun, koska läheskään kaikkialle ei saa ankkuroitua. Kun välttämättömät hommat oli saatu hoidettua, poikkesimme syömään italialaisen ravintolan terassille, josta kuljimme ohi. Marian oli jostain käsittämättömästä syystä tehnyt lasagnea mieli jonkin aikaa, joten sitä piti tilata. Tapio otti kanaa Marsalakastikkeessa. Ruoka oli ihan kohtuullista ja kohtuuhintaista. Jälkkäriksi piti vielä tilata puoliksi pavlova, kun sellaista listalla oli. Ehdimme juuri lähteä ravintolasta eteenpäin, kun saimme Seaberryläisiltä viestin, että he olivat nyt juomilla samalla terassilla. Suuntasimme takaisin vaihtamaan kuulumiset ennen kuin he suuntasivat vuorostaan virastoihin. Me sen sijaan suuntasimme takaisin veneelle ja päivänokosille. Olimme vähän miettineet, että vaihtaisimme yöksi paikkaa, mutta nokkaunilta herättyämme päätimme kuitenkin jäädä yöksi kyseiseen poijuun emmekä lähteä metsästämään uutta paikkaa. Ilta kului rauhallisesti mm. tiskailun ja muun pienen puuhailun merkeissä ja vielä ennen auringonlaskua ehdimme pulahtaa uimassa. Seaberry oli selvittänyt, että pojut, joissa olimme, kuuluivat läheiselle Charterfirmalle. Kukaan ei tullut niistä keräämään mitään maksua.

Tortola

Lauantai 2.4.2022 Road Town, Tortola – Great Harbour, Peter Island matka 5.8 Nm, kokonaismatka 7771.1 Nm

Aamulla kummasti vielä uni maistui, vaikka edellisenä päivänä otettiin unet ja illalla mentiin ajoissa nukkumaan. Seurasimme vielä Tapparan puolivälieräpelin ennen kuin läksimme poijusta jatkamaan matkaa kohti läheistä Peter Islandia. Siirtymä oli niin lyhyt, että ajoimme sen koneella. Sundance oli suositellut sieltä Little Harbouria, mutta lahti oli jo aivan tupaten täynnä, joten suuntasimme viereiseen Great Harbouriin isommalle lahdelle. Siellä olisi ollut paljon vapaita poijuja, mutta tilaa oli runsaasti myös ankkurointiin lahden reunustoilla. Niinpä rahan säästämiseksi valitsimme ankkuroinnin. Katsoimme aivan lahden ulkoreunasta valmiiksi yhden kohdan, jossa oli vähän ympäristöä matalampaa ja näin ollen mahdollinen ankkuripaikka. Kävimme kuitenkin myös lenkin peremmällä lahdessa ja yhteen kohtaan laskimme ankkurin, mutta pohja oli ilmeisesti vanhaa korallia, koska ankkuri vain raahasi perässä runsaasta ketjun määrästä huolimatta eikä ollenkaan tarttunut. Niinpä leka ylös ja palasimme ensin katsomaamme paikkaan. Siihen ankkuri jäi hyvin kiinni, joten siinä oli meille yöpaikka. Kävimme uiden snorklaamassa läheisen kallioseinämän reunassa ja samalla tarkistimme ankkurin. Jonkin ajan päästä tuli sade ja kiirehdimme sitä pakoon takaisin veneelle.

Pakollinen auringonlaskukuva

Ruuaksi laiteltiin butter chickeniä ja riisiä ja illalla ihailtiin kaunista aurinkonlaskua ja yritettiin miettiä purjehdussuunnitelmaa BVI:lle. Täällä näyttä kyllä olevan ennätysmäärä Charterveneitä, erityisesti katamaraaneja liikkeellä. Satamat ja poijut on selvästi hinnoiteltu viikon tai pari alueella viettävien charterveneiden mukaan, joka ei oikein sovi pidemmällä reissulla olevien budjettiin. Yö meni rauhallisesti ankkurissa.

Sunnuntai 3.4.2022 Peter Island – Privateer Bay, Norman Island matka 4.6 Nm, kokonaismatka 7775.7 Nm

Rauhallisen aamun jälkeen nostimme ankkurin ja suuntasimme seuraavana lännenpuolella olevaan saareen, Norman Islandille. Tuuli tuli mukavasti takaa ja jokin paikallinen regatta oli menossa. Ihailimme spinnulla ja genaakkerilla saarta kiertäviä veneitä. Yksi Volvo Ocean Race venekin oli kisassa mukana. Me avasimme pelkän genuan, jonka antama vauhti riitti meille varsin hyvin ja tuota pikaa olimme jo Privateers Bayssä. Katselimme hetken sopivaa ankkuripaikkaa, mutta syvyyttä oli meidän 50 m ketjullemme liikaa, joten päätimme ottaa 30 USD maksavan poijun yöksi. Lahti oli todella kaunis. Vesi oli kirkasta ja turkoosia, lahtea reunustava ranta autio. Hetken fiilisteltyämme maisemia otimme Kikan alle ja soudimme lahden toisella puolella oleville luolille snorklausvehkeiden kanssa. Kumiveneille oli järjestetty poiju, johon ne sai jättää kiinni ja niin pulahdimme uimaan. Snorklausmaasto oli todella vaikuttava. Kallio laskeutui meren pohjaan jyrkästi ja värikkäitä kaloja ja kauniita koralleja oli paljon. Luolissa kivenkoloissa näkyi valtavan kokoisia hummereita. Snorklasimme, kunnes tuli viileä ja palasimme veneelle. Ihmiset eivät millään ymmärrä, että aivan lyhyitä matkoja varten ei viitsi laittaa moottoria jollan perään, vaan voi soutaa tai meloa. Monikin ystävällinen kaveri tarjosi hinausta, josta kieltäydyimme. Ruuaksi laitettiin halloumisalaattia. Illalla pidettiin vielä leffailtaa popcorneineen ennen yöpuulle vetäytymistä.

Joku VOR-vene

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: