Vuosi vaihtuu Saint Vincent ja Grenadiineilla

Maanantai 27.12.2021 Chatham Bay (Union Island, SVG) – Salt Whistle Bay (Mayrau, SVG) matka 9 Nm, kokonaismatka 6762,4 Nm

Aika vaihtaa paikkaa, vaikka Chatham Bay oli oikein mukava ankkuripaikka. Kiersimme Union Islandin ympäri Mayraun saarelle. Luovimme navakassa tuulessa reivatulla isopurjeella ja pienellä genualla. Katselimme mereltä käsin, että suunnittelemamme kohde Salt Whitle Bay näytti olevan melko täynnä veneitä. Päätimme kuitenkin ajaa sisään lahteen katsomaan lähempää, löytyisikö tilaa. Useita poijuja olikin vapaana ja paikallinen poijupoika auttoi meitä kiinnittymään yhteen noin 4 m syvyydellä olevaan. Lahtea reunusti idyllinen valkea hiekkaranta ja palmut, rannalla näytti olevan useampia baareja/ravintoloita. Puistonvartijat tulivat pian keräämään poijumaksun 60 ECD ja tällä kertaa poijupojan kanssa homma meni niin kuin pitikin, hän sai korvauksena osan poijumaksusta ja meidän ei tarvinnut maksaa hänelle.

Vesi lahdessa oli kirkasta ja uiskentelimme veneen ympärillä. Vähän paikan hienoutta verotti pohjassa ajelehtivat vessapaperit. Maria ja Tapio testasivat myös SUP-laudan kantavuutta kahdella henkilöllä ja hyvinhän se kantoi. Kävimme sillä rannassa haistelemassa tunnelmia. Myytävänä olisi ollut koruja, kankaita ja T-paitoja ja monta baaria/ravintolaa oli auki. Yhden baarin pitäjä kyseli meiltä ylimääräistä suomen lippua koristeeksi baarinsa kattoon, jossa oli jo entuudestaan paljon lippuja ja entinen suomen lippu oli todella kulunut. Meillä oli yksi hiukan kulunut käytöstä poistettu perälippu, jonka lupasimme ilomielin hänelle. Pian jälkeemme paikalle tuli myös ARC tuttumme Ella af Stockholm kuuden hengen miehistöineen. Sovimme, että menemme illalla heidän kanssaan rantabaariin vaihtamaan kuulumisia.

Sitä ennen läksimme kävelyllä rannasta lähtevää tietä pitkin. Tie oli tällä kertaa oikein hyväkuntoinen betonitie, yksi katulamppukin taisi löytyä matkalta. Kävelimme ylämäkeen kohti läheistä kylää maisemia ihaillen. Matkalla ohitimme kylän hautausmaan, jolla vuohet näyttivät myös laiduntavan. Pikkukilit hyppelivät ja kisailivat tyytyväisinä hautakivien päällä, ja ketään ei tuntunut häiritsevän tämä yhteiselo. Kylällä oli hieno leikkikenttä, useita taloja ja pieni katolinen kirkko, jossa ovet olivat avoinna. Kävimme ihailemassa maisemia kirkon pihalta ja kurkistamassa myös sisään. Sitten käppäilimme laskevan auringon valossa takaisin rannalle. Olimme edellisestä kokemuksestamme viisastuneina käyneet tilaamassa ennen kävelylle lähtöämme ruuat valmiiksi Last Bar Before the Jungle nimisestä baarista. Nyt liityimme siellä istuvan Ellan miehistön seuraan ja ruokamme tulivatkin nopeasti. Annika söi kala-annoksen, Maria taas ribsejä ja Tapio kanaa. Lisukkeet olivat pitkältä samanlaisia kuin Chatham Bayn ravintolassa, mutta keittobanaaneja ei tällä kertaa ollut. Annikan kala-annos oli erinomainen, Tapion kana hyvä, mutta pieni ja Marian ribsit olivat sitkeät.

Tiistai 28.12.2021 Salt Whistle Bay (Mayrau) – Tobago Cays matka 2 Nm, kokonaismatka 6764,4 Nm

Mietimme, jäämmekö toiseksi yöksi vai vaihdammeko paikkaa. Lopulta päätimme vaihtaa paikkaa Tobaco Caysin Marine Parkiin, jonka pitäisi olla hienoin kohde täälläpäin. Alue koostuu muutamista asumattomista saarista ja niiden edustalla olevasta koralliriutasta. Alueella on myös merikilpikonnien suojelualue, jossa niitä pitäisi nähdä. Siirtymä oli 2 Nm, menimme sen koneella.

Saimme poijun ystävällisen poijupojan avustuksella kahden saaren välisestä salmesta, jossa oli kova virtaus. Puistonvartijat tulivat lähes saman tien keräämään poijumaksun, maksoimme kolmesta yöstä. Tapio ja Annika kävivät snorklailemassa läheisen saaren rannassa, Maria keskittyi kirjallisiin töihin. Läheisellä saarella näytti hiekkarannalla olevan useampia hummeria ja grillattua kalaa tarjoavia kuppiloita. Sovimme poijupoikamme kanssa hummeripäivällisestä seuraavalle illalle. Tänään ruokana oli kikherne-sitruunapastaa. Iltapäivällä meloimme vielä kumiveneellä kilpikonnansuojelualueelle. Tuuli oli vastainen ja salmessa ja saarten välissä oli jonkin verran aaltojakin, melomisessa oli ihan täysi työ, mutta hitaasti päästiin perille. Kävimme suojelualueen kyljessä olevalla pikkusaarella paljasjalkakakävelyllä. Navionicsissa oli maininta, että siellä on iguanoja ja yksi varsin isokoinen yksilö nähtiin torkkumassa puun oksalla. Kävelyn jälkeen kävimme vielä snorklaamassa kilpikonna-alueella. Vesi oli tuulen ja aaltojen takia sameaa. Kilpikonnia ei nyt näkynyt, vaikka niitä oli nähty veneemme vieressä jo useita. Annika näki kuitenkin rauskun. Melominen takaisin veneelle oli myötätuuleen onneksi hiukan helpompi tehtävä ja pääsimme takaisin veneelle.

Keskiviikko 29.12.2021 poijussa Tobago Cays

Päivä sujui leppoisasti snorklaillessa ja uiskennellessa. Hiukan snorklailua häiritsi salmessa oleva kova virta. kerran uimme alavirtaan lähellämme olevalle pienelle rannalle. Annika ei päässyt sieltä ilman räpylöitä enää takaisin veneelle, vaan Tapio joutui hakemaan hänet kumiveneellä. Virta oli niin voimakas, että hydrogeneraattorimme propelli pyöri, vaikka vene oli poijussa. Snorklatessa Maria näki pienen hain, mahdollisesti Nurse Sharkin. Lisäksi näimme maissa pienen mustankiiltävän kolibrin, joka kierteli kukissa keräämässä mettä.

Illalla oli hummeripäivällisemme aika ja suuntasimme jollalla ravintolasaaren rantaan. Odotellessa ruokailuaikaamme kävelimme saarella ja näimme rantavedessä useita rauskuja lisää. Olimme varmasti illan ensimmäiset vieraat ruokapöydässä. Jokaiselle oli grillattu yksi valtavankokoinen hummeri ja lisukkeina oli tuttuun tapaan grillattua keittobanaania, riisi-maissipaistosta, grillattuja perunoita ja uutena tulokkaana höyrytettyjä kasviksia. Hummeri oli täyttävää ja hyvää, mutta mitenkään sellaista makuelämystä ei tullut, että joka ilta pitäisi saada hummeri-illallinen. Huomasimme myös, että lähes kaikki muut pöytäseurueet olivat tuoneet mukanaan omat juomat päivälliselle. Me emme olleet tietoisia moisesta mahdollisuudesta, joten tyydyimme rantabaarin oluisiin ja ginger aleen. Rantabaarissa oli asiakkaana sama pariskunta, jonka mies oli Chatham Bayssa kahtena iltana soitellut kitaraa ja laulellut sikäläisessä baarissa. Pariskunnan nainen tunnisti meidät ja käväisi juttusilla. He ovat myös veneilijöitä ja matkaavat Martiniquen suuntaan. Mies soittelee vain baareissa omaksi ilokseen. Ilo on kyllä myöskin kuulijoiden puolella.

Torstai 30.12.2021 poijussa Tobago Cays

Olimme ajatelleet vaihtaa viimeiseksi yöksi paikkaa poijuun lähemmäs riuttaa, mutta päätimme lopulta pysyä kovan tuulen vuoksi entisessä poijussamme ja käydä kumiveneellä riutalla snorklaamassa. Joten aamupalan jälkeen Kikka alle ja aloitettiin märkä jollamatka laguunin poikki tällä kertaa sähkämoottorin avustuksella. Ensimmäinen pysäkki oli ranta, jossa olimme edellisenä iltana ennen hummeripäivällistä käyneet saaren toiselta puolelta jalkaisin. Saaren edessä pitäisi olla myös hieno snorklauspaikka. Snorklailimme aikamme saaren edustalla olevalla koralliriutalla ja olihan siellä hienoja akvaariokaloja ja kasveja. Sitten jatkoimme matkaa kohti riuttaa, jolla pitäisi olla poijuja, joihin voi kiinnittää kumiveneen snorklauksen ajaksi. Ajelimme pitkin riutan reunaa, mutta emme löytäneet kyseisiä poijuja, joten jouduimme kääntymään takaisin ja palaamaan uudelleen pikkusaarelle, jossa oli myös kilpikonnien suojelualue.

Kävimme siellä vielä yrittämässä, jos kilppareita näkyisi. Tällä kertaa tärppäsi. Aivan suoja-alueen reunalta löysimme yhden ison, halkaisijaltaan ehkä 70 cm olevan konnan, joka oli pohjassa syömässä pohjakasvillisuutta. Sitä oli hauska seurailla. Otus ei suuremmin välittänyt meistä ja pidimme siihen suositeltua parin metrin varoetäisyyttä, että se ei häiriintyisi. Kun kilpparin bongaus oli suoritettu, jollailimme vielä vierailulle riutan eteen poijuun eilen tulleelle suomalaisveneelle S/Y Sundance II, jossa olimme poikenneet lyhyesti Atlantin toisella puolella Las Palmasissa. Oli mukavaa vaihtaa heidän kanssaan kokemuksia Atlantin ylityksestä ja tutustua hieman paremmin. Vähän jäi harmittamaan, että emme enää ehtisi riutalle sukeltamaan, koska iltapäivä alkoi jo olla pitkällä ja huomenna aamusta meidän olisi tarkoitus lähteä kohti Bequiaa. Katsotaan, ehkä palaamme vielä tänne, kun Annika on saatu turvallisesti kotimatkalle.

Perjantai 31.12.2021 Tobago Cays – Port Elizabeth (Bequia) matka 27 Nm, kokonaismatka 6791,4 Nm

Edessä olisi hetkeen pisin purjehdusmatka, joten aamulla piti oikein laittaa kello herättämään. Aamupalan jälkeen irrotimme klo 9:45 köydet poijusta ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Purjeet nostimme heti kun pääsimme pois saarten välistä, jossa poijumme olivat. Purjehdimme isopurje 2. reivissä ja lähes täydellä genualla mukavasti ja tähystelimme ohittamiamme saaria. Port Elizabetin edustalla olimme iltapäivällä. Niin oli aika moni muukin vene ankkurissa kyseisellä lahdella. Paikka on ilmeisesti suosittu Uuden Vuoden viettopaikka. Yritimme etsiä ankkurointiin riittävän isoa vapaata kolosta veneiden välistä ja päätimme lopulta laskea ankkurin Princess Margaret Beachin edustalle kahden veneen väliin. Lopputulemana olimme kuitenkin mielestämme hiukan liian lähellä toista veneistä, joten päätimme jonkin hetken arpomisen jälkeen vielä nostaa ankkurin ja hakea paremman paikan. Menimme vielä hiukan kauemmas kylästä muiden veneiden taakse ja laskimme uudestaan ankkurin. Pohja on merikartan mukaan osittain hiekkaa, osittain korallia ja ilmeisesti tähystelystä huolimatta ankkurimme osui epäsuotuisaan kohtaan, sillä lahdella puhaltavassa navakassa tuulessa huomasimme liikkuvamme, ankkuri ei pitänyt kunnolla. Ei muuta kuin leka taas ylös ja ajelimme kunnon kierroksen ympäri lahdukkaa etsien sopivaa uutta paikkaa. Näimme veneiden välissä risteillessämme myös toisen suomalaisveneen Another Brickin lahdella ankkurissa. Heitä emme ole tavanneet, vaikka hekin osallistuivat ARC:iin. Muuta sopivaa koloa ei lahdelta löytynyt, emmekä halunneet ottaa poijua, kun kaikissa purjehdusoppaissa varoiteltiin siitä, että ne voivat olla huonokuntoisia. Päädyimme siis lopulta vielä hieman kauemmas hiekkarannan edustalle, johon tehtiin kolmas ankkurointiyritys. Takanamme ei ainakaan nyt olisi ketään lähistöllä, joten ei haittaisi, vaikka ankkuri hiukan liukuisikin pohjassa. Tapio kävi heti sukeltamassa ja katsomassa ankkuria. Se oli vain hiukan hautautunut hiekkaan, kyljellään. Ei muuta kuin ankkurihäly päälle ja jäimme seuraamaan tilannetta.

Olimme vähän kahden vaiheilla illan suhteen. Pitäisikö lähteä rantaan katsomaan millaisia juhlallisuuksia vuoden vaihde aiheuttaa vai jäädä veneeseen. Epävarmuus ankkurin pitämisestä sai vaa’an kallistumaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Nyt olisi vain tehtävänä pysyä valveilla yli puolen yön. Maria ei luottanut kykyihinsä sen suhteen ja meni ruuan jälkeen ottamaan parin tunnin nokoset. Tapio ja Annika pysyttelivät urheasti hereillä puolilleöin samoilla silmillä ja pelailivat korttia. Olimme odottaneet, että vuoden vaihtuessa olisi ilotulitus, mutta sellaista ei Bequialla jostain syystä tänä vuonna järjestetty. Niinpä juhlallisuudet rajoittuivat korkattuun Cremant-pulloon ja muutamat veneilijät ampuivat ilmeisesti vanhentuneita hätärakettejaan ja polttivat soihtujaan vuoden vaihteen kunniaksi. Vuoden vaihduttua painelimme hyvillä mielin nukkumaan.

Lauantai 1.1.2022 ankkurissa, Port Elizabeth, Bequia

Uuden vuoden päivän kunniaksi aamupalaksi tarjoiltiin amerikkalaisia pannukakkuja. Sen jälkeen Maria sukelsi vielä kertaalleen ankkuria katsomaan. Se näytti liikkuneen jonkin verran, mutta oli nyt myös kaivautunut hiukan paremmin hiekkaan. Päätimme kuitenkin lähteä jollalla katsomaan meininkiä kylillä. Navionicsin käyttäjäkommenttien mukaan tällä lahdella on ainakin muutamia vuosia aiemmin usein käynyt varkaita. Niinpä lähtiessä lukitsimme vielä tavallista huolellisemmin kaikki veneen luukut ja lokerot, ja Maria piilotti parhaansa mukaan arvoesineet.

Kylän laidalla oli useita kumivenelaitureita. Päädyimme ajamaan lähelle keskustaa, koska muuten laiturit olivat lähes tyhjiä. Hiljaista oli myös keskustassa. Ainoastaan pieni porukka ihmisiä oli lähdössä uimaleluineen ja juomineen merelle. Ilmeisesti kyseessä oli jokin paikallinen kaljakellunta. Kävelimme ja kiertelimme kylillä katselemassa paikkoja. Löysimme pankkiautomaatin ja saimme nostettua lisää paikallista valuuttaa. Lisäksi myös roskien lajittelupiste löytyi ja saimme jätettyä pitkään mukana kulkeneen roskapussin vihdoin oikeaan paikkaan. Lisäksi yritimme katsella paikkaa, jossa saisimme uudet antigeenitestit otettua taas ennen Martiniquelle lähtöä. Löysimme keskustan tuntumasta sairaalan, mutta siellä oli varsin hiljaisen näköistä. Lappuja koronarokotuksista oli ovella, mutta testeistä emme löytäneet mainintaa. Muutama hedelmäkoju oli auki, joten ostimme hiukan tomaatteja ja valtavan ananaksen. Kylä oli varsinkin meren rannasta oikein sievä, paljon viihtyisän näköisiä ravintoloita, baareja ja hotelleja. Itse keskusta oli hieman ränsistyneempi. Aivan vedenrajassa kulki kävelytie aina lähirannallemme asti. Lähes kaikki ravintolat ja kahvilat olivat kiinni, samoin kaupat.

Kävimme yhdestä hotellista kysymässä, olisiko heillä mahdollista päästä suihkuun. Ainoa suihku oli kuulemma allasalueella, joten päätimme selvitä edelleen pelkillä suolavesipesuilla veneessä. Oli aika suunnata takaisin veneelle. Matkalla ohitimme hauskan kelluvan baarin, joka oli perustettu lahdella kelluvalle lautalle. Baarituolien virkaa toimittivat tiskin eteen ripustetut keinulaudat. Näytti siltä, että kaikki paikkakunnan meno oli keskittynyt sinne. Olisi ollut mukava poiketa, mutta meno näytti sen verran tiiviiltä, että jätimme väliin. Marialla oli snorkalauskiintiö vielä Tobago Caysilta jäänyt vajaaksi, joten hän meloi SUP-laudalla lähimmälle kalliorannalle etsimään snorklauspaikkaa. Pettymykseksi vesi oli taas tuulen ja aallokon johdosta niin sameaa, että mitään ei näkynyt. Koska kaupat olivat kiinni, ruokapuolelta saimme tyytyä edelleen veneen varastoihin. Ruokalistalla oli siis bataattipihvejä, jogurttikastiketta ja gnoccheja.

Sunnuntai 2.1.2021 ankkurissa Port Elizabeth, Bequia

Vuoden toinen päivä meni rauhallisissa merkeissä. Kylille olisi turha lähteä, koska kaikki olisi kuitenkin taas kiinni. Viestittelimme ruotsalaisen S/Y Ellan kanssa sen verran, että saimme selville, että he olivat saaneet antigeenitestit juuri sairaalalta, jossa olimme edellispäivänä käyneet. Päätimme iskeytyä sinne maanantaina aamulla klo 8. Päivän oleskelimme veneellä uiden, lueskellen ja Annika huolehti auringonottopuolesta. Kun iltapäivä alkoi hieman viilentyä, menimme jollalla läheiselle rannalle ja läksimme kävelemään rannasta lähtevää tietä pitkin kohti saaren toista reunaa. Tien varrella oli asutusta ja ihmisiäkin oli melko paljon mm. odottelemassa bussia. Talot näyttivät olevan osin oikein hyväkuntoisia, osin enemmän hökkeleitä. Vuohia oli tien varrella naruissa laiduntamassa useita. Kävelimme, kunnes näimme saaren toisen puolen ankkurilahden, Friendship Bayn ja käännyimme sitten takaisin. Laskeuduimme rantaan eri reittiä. Ajelimme Kikalla takaisin veneellä ja Maria loihti herkullisen illallisen kuskusista.