Joulu Karibialla: Martinique ja Saint Vincent ja Grenadiinit

Maanantai 20.12.2021 Martinique, Le Marin

Illalla saavuimme lahdelle sen verran myöhään, että tulli ja muut virastot olivat menneet jo kiinni, joten aamun ensimmäinen tehtävä kapteenille oli huristella Kikalla maihin ja mennä virastokierrokselle tekemään tarvittavat toimenpiteet maahan pääsyä varten. Täällä homma hoitui Marina Mall kauppakeskuksessa itsepalveluperiaatteella tietokoneella. Viranomaiset iskivät vain tarvittavat leimat papereihin ja maassa oltiin, keltainen lippu alas saalingista. Jollamatka ankkuripaikaltamme jollalaituriin oli isolla ankkurilahdella peräti 0,5 Nm. Kapteenin palattua veneelle tehtiin kunnon englantilainen aamupala pekoneineen, munineen ja paistettuine leipineen. Päivä hurahti pitkän jollamatkan vuoksi veneellä uiskennellen. Meillä on parina päivänä miehistön vaihdos meneillään. Maanantaina saatiin ensin miehistöömme liittymään Tapion kummityttö Annika, jonka lento saapui illalla Fort de Franceen. Hän hurautti sieltä taksilla Le Mariniin. Tapio kävi hänet ja rinkan rannasta hakemassa kumiveneellä. Väinö lähtee tiistaina illalla jouluksi kotiin. Serkukset ehtivät vaihtaa tärkeimmät kuulumiset veneellä. Päivällistä syötiin istumalaatikossa. Koska auki olevaa pizzapaikkaa ei rannasta enää klo 19 jälkeen löytynyt, ruokalistalla oli myskikurpitsarisottoa.

Vihannestorin valikoimaa

Tiistai 21.12.2021 Martinique, Le Marin

Kun Väinö saadaan turvallisesti lentokoneeseen ja jouluksi kotiin, muu miehistö jatkaa jouluksi etelään suuntana Saint Vincent ja Grenadiinit. Näin poikkeusaikana maan vaihto vaatii omat puuhansa, joten ankkuripäivän ohjelmana oli PCR-testiin pääseminen. Tapio oli edellisenä iltana Annikaa hakiessa nähnyt sataman kauppakeskuksessa paikan, jossa testejä otetaan. Ovessa oli myös ohjeet ajan varaamiseen sähköpostitse. Olimme edellisenä iltana lähettäneet tarvittavat tiedot sähköpostiin, mutta aikoja ei vielä kuulunut. Päätimme siitä huolimatta mennä jonoon kokeilemaan onneamme. Testaus oli auki klo 10 asti, joten taktiikkamme mukaan menimme jonottamaan klo 9 jälkeen. Testejä ottanut hoitaja kyseli ensin, olimmeko varanneet ajan, mutta heltyi lopulta ottamaan meistä näytteet, kun muut testattavat oli hoidettu. Testit olivat halvat Karibian mittapuulla, vain 50 € kpl ja saisimme vastaukset sähköpostiin 24 tunnun kuluessa.

Kipparin nenää rassataan. Pahin tähän mennessä oli Las Palmasissa, siellä osa ihmisistä tuli itkien ulos.

Kun testit oli saatu otettua, menimme aamupalalle rantaravintolan terassille. Tuomio; Croissantit hyviä kuten Ranskassa kuuluu, samoin munakkaat. Sen sijaan Crepe oli todella kuiva. Sitten ohjelmassa oli löytää vaihtopullo Camping Gas- pullolle. St Lucialla pullon olisi saanut täytettyä, mutta heillä olisi ollut ilmeisesti vain propaania, josta tulee liian kova paine pulloon. Niinpä molemmat ylityksellä tyhjentyneet pullot yhteensä kolmesta pullostamme olivat vielä tyhjinä mukana. Läksimme käppäilemään rantaa pitkin toiseen satamaan, jossa pullon vaihdon pitäisi onnistua. Matkalla näimme vihannestorin ja Maria ja Annika jäivät vihannesostoksille, kun Tapio lähti pullon kanssa etsimään vaihtopaikkaa. Kasvikset saatiin torilta hyvin ostettua, mutta läheiseltä huoltoasemalla olivat Camping Gasin täydet pullot loppu, joten kaasun kanssa tuli vesiperä. Kävelimme vielä paluumatkalla kumivenelaiturille tankkauslaiturin kautta ja siellä sama juttu, täydet Camping Gas pullot loppu. Ilmeisesti useat ARC-veneet olivat jättäneet kaasupullojen vaihdon Martiniquelle.

Väinön lähtiäisateria

Maria ja Annika menivät vielä läheiseen markettiin ruokaostoksille, Tapio jäi tyhjän kaasupullon ja hedelmien kanssa odottelemaan jollalaiturin lähelle. Kaupassa oli lähestyvä joulu huomioiden hyllyt lähes tyhjänä, joten huomenna olisi edessä vielä toinen kauppareissu kauempana sijaitseviin isoihin marketteihin, jotta riittävä ruokavaranto saadaan hankittua joulua ja Saint Vincent ja Grenadiineja varten. Markettireissun jälkeen kikkailimme takaisin veneelle, jossa Väinö odotteli. Kumiveneemme on niin pieni, että emme ole uskaltaneet testata sitä vielä neljällä hengellä. Sää on helteinen, joten kävimme kaikki uimassa veneen perästä. Jopa Väinö tuli tällä kertaa uimaan. Iltapäivällä kokattiin Väinölle jäähyväispäivälliseksi Gampas pil pil eli katkarapuja valkosipuli-chiliöljyssä. Ruuan jälkeen olikin Väinön aika lähteä kohti lentokenttää. Tapio lähti jollalla heittämään häntä ja tavaroita rantaan. Kiitos kovasti Väinölle ansiokkaasta toiminnasta Atlantin ylityksellä! Emme olisi voineet kuvitella parempaa lisää miehistöömme ja ottaisimme Väinön uudelleen koska tahansa vastaavalle legille mukaan.

ARC 2021 miehistön viimeinen yhteiskuva

Keskiviikko 22.12.2021 Le Marin, Martinique – torstai 23.12.2021 Clifton, Saint Vincent ja Grenadiinit, 120 Nm

Aamulla PCR-testituloksemme tulivat negatiivisina Tapion sähköpostiin, joten pääsisimme iltapäivällä suunnitellusti jatkamaan matkaa kohti SVG:ja. Aamun ensimmäiset tunnit kuluivat aika lailla täyttäessä kaikkia SVG:lle vaadittavia lomakkeita. Aamupäivällä olisi vielä edessä jouluruokaostokset Carrefourissa ja Leaders Pricessa. Aamupäivällä otimme siis taas jollan alle ja suuntasimme tällä kertaa Le Marinin lahden toiselle puolelle Leaders Pricen omaan jollalaituriin. Tapio lähti tulliin ja immigrationiin kirjaamaan meitä ulos Ranskasta, ja Annikan kanssa menimme kauppalistan kanssa marketteihin. Hyllyt olivat myös näissä kaupoissa melko tyhjänä erityisesti juustojen osalta, joten ihan kaikkia suunniteltuja ruokatarvikkeita emme saaneet hankittua, mutta sovelletaan ruokalistaa tarpeen mukaan. Tapio palasi omilta retkiltään Carrefourille ja kikatimme takaisin veneelle. Laitoimme veneen purjehduskuntoon ja olimme nostamassa ankkuria klo 15 aikoihin. Ensimmäisen kerran ankkurointihistoriassa ankkurimme oli jumissa. Se ei varsinaisesti ollut mikään kauhea yllätys, sen verran tiheässä lähistöllämme oli ankkuroituja veneitä, poijuja, uponneita poijuja ja kaikenlaista muuta roinaa muun muassa yhden uponneen veneen perä näkyi 20 cm pinnan yläpuolella lähistöllämme.

Le Marinin lahdella oli todella paljon veneitä ankkurissa.

Yritimme saada ankkuria irtoamaan ajamalla koneella ankkurin yli, mutta tulosta ei tullut. Läheisessä veneessä oli kaksi ranskanlaista miestä paikalla ja Tapio heilutteli heille ja he tulivat jollallaan katsomaan, mikä hätä meillä on. He arvelivat, että ankkurimme on jumittunut toisen veneen ketjuun. Pitkään ankkurissa viipyvät ovat ilmeisesti laskeneet ketjua pohjaan reilusti ja merkkipalloja emme ole nähneet juuri kenenkään käyttävän. Ystävälliset naapurimme suhasivat takaisin veneelleen ja toinen mies otti snorklausvälineet ja puki päälleen märkäpuvun ja sitten he palasivat. Ankkurimme oli yli 9 m syvyydessä ja tiesimme, että kellään meistä ei olisi mahdollisuuksia sukeltaa niin syvälle. Lisäksi kikka- jolla ja moottorimme ovat niin pienet, että niitä ei voi käyttää avuksi nosto-operaatiosta. Annoimme miehelle 10 metriä köyttä ja ison pallolepuuttajamme. Miekkonen sukelsi ensin kerran ankkurille tiedustelumatkalle. Ylös tullessaan hän varmisti, että ankkurimme oli toisen veneen ketjun alla. Toisen kerran sukeltaessaan hän vei lepuuttajan päässä olevan köyden kiinni ketjuumme. Kun köysi oli kiinni, Tapio ajoi varovasti venettä moottorilla eteenpäin ja avustajamme sai ketjun löystyessä ankkurimme vapautettua, jolloin Maria sai ankkurin nostettua. Toinen avustamassa ollut mies kertoi, että sukeltanut mies oli 67-vuotias. Mahtava suoritus häneltä. Olimme todella kiitollisia avusta, mutta miehet eivät suostuneet ottamaan mitään palkkiota.

Talousrommivalikoimaa

Pääsimme siis aloittamaan yön yli purjehduksemme kohti SVG:ja hiukan aikataulusta myöhässä. Ajoimme koneella Le Marinin kapeikosta ulos ja avasimme poijuväylän päätyttyä genuan. Tuuli ja aallokko oli melkoista Saint Lucian ja Martiniquen välissä. Tapio joutui ruuanlaittopuuhiin, koska Maria pelkäsi tulevansa merisairaaksi kuuman lieden vieressä moisessa keinutuksessa. Tuuli puhkui sivulta 12 m/s. Yritimme bongailla taas delfiinejä saarten välistä, mutta emme saaneet ihan varmoja havaintoja. Tapio loihti ruuaksi tortellineja sienten ja pinaatin kanssa. Merenkäynti vähän hillitsi miehistön ruokahaluja. Annika laittoi ennen merelle lähtöä Scopoderm-laastarin, ja hänelle ei tullut merkkejäkään merisairaudesta, vaikka olosuhteet olisivat olleet otolliset. Sivutuuli puhkui koko matkan loppuen vain Saint Lucian ja Saint Vincentin suojanpuolella yöllä. Ne välit jouduimme avustamaan koneelle, muuten ajoimme koko matkan pelkällä genualla. Yöllä oli lähes täysi kuutamo, joten täysin pimeää ei tullut. Maria ja Tapio vuorottelivat yön vahtivuoroissa noin kolmen tunnin välein, Annikaa ei vielä määrätty vahtivuoroon. Emme jaksaneet avata meripunkkia, joten nukkuminen tapahtui aika lailla kajuutan seinällä ja unen laatu ei ollut parasta mahdollista. Auringonnousu oli kaunis ja päivä taas aurinkoinen ja helteinen. Purjehdimme suoraan Saint Vincent ja Grenadiinien eteläpäähän Union Islandin saarelle Clifton-nimien kaupungin edessä oleviin poijuihin, jotka oli määritelty yhdeksi korona-aikaan mahdolliseksi sisääntuloalueeksi valtioon.

Annika pinaatin kimpussa

Olimme perillä kolmen aikaan iltapäivällä. Poijualueella koralliriutan takana oli melko paljon veneitä poijuissa, mutta myös vapaita poijuja oli paljon. Eräs alueella partioivista poijupojista ohjasi meidät sopivalle poijulle ja avusti meitä kiinnittymään ja alkoi samalla kaupitella muita palveluitaan. Kaksi kaasupulloistamme oli edelleen tyhjiä, joten hänen kysellessään kaasutarpeistamme tartuimme toisen pullon osalta tarjoukseen täyttää se. Tapio yritti kovasti kysellä hintaa, mutta vastaus oli vain ”good price for you”.

Miehistö kikkailemassa kohti rantaa

Ensimmäisenä maahantulorutiinina on nykyään mennä tarkastukseen terveystoimistoon. Saimme poijupojalta kuulla, että se olisi vielä auki, joten laskimme Kikan ja läksimme papereiden kanssa kiireesti maihin. Rannassa oli oikein hieno kumivenesatama, johon ajettiin sisään kävelysillan läpi ja Health Office löytyi sen välittömästä läheisyydestä. Siellä jo vanhaan tuttuun tapaan nainen mittasi meiltä lämmöt ranteesta ja tarkisti rokotustodistuksemme ja PCR-testituloksemme. Hän ohjasi meidät odottamaan viereisen baarin terassille, koska sisäänkirjaus veisi vähän aikaa. Lopulta odotimme baarissa 2,5 tuntia. Tahtomattamme tämä nainen oli hoitanut puolestamme kaikki muutkin asioinnit tullissa ja immigrationissa, jossa olisimme hyvin voineet itsekin käydä. Hintaa lystille ja yölle poijussa tuli 200 US dollaria. Kuulimme, että ruotsalaiset, jotka olivat kirjautuneet maahan Beguialla, olivat päässeet vähän halvemmalla tekemällä kaiken itse. No, olimme nyt ainakin maassa. Lisäksi saimme takaisin kaasupullomme täytettynä ja sillekin lystille kertyi hintaa aika reilusti, 150 EC dollaria eli noin 50 €. Good price taisi olla good poijupojalle, ei niinkään meille. Ensimmäisen illan perusteella ei tullut kauhean hyvää kuvaa tästä maasta. Kikkailimme takaisin veneelle tekemään ruokaa. Emme olleet arvanneet viipyvämme niin pitkään, joten emme olleet lähtiessä jättäneet mitään valoja päälle. Vene kuitenkin onneksi löytyi pimeältä riutalta. Ruuaksi oli tortilloja tofutäytteellä. Huonosti nukutun yön jälkeen uni maittoi. Tuuli ujelsi mukavasti tuuligeneraattorissa, mutta edessä oleva koralliriutta piti mainingit poissa.

Lasku.

Perjantai 24.12.2021 jouluaatto, poijussa Clifton, St Vincent ja Grenadiinit

Arvoimme aamulla, jatkammeko matkaa vai jäämmekö paikalleen toiseksi yöksi. Edelliset päivät olivat melko hektisiä, joten päätimme jäädä. Päivä oli pitkästä aikaa pilvinen ja sateinen. Rankkoja sadekuuroja meni yli yksi toisensa perästä. Aamupäivällä saimme taas kokea paikallista liiketoimintaa. Eri kaveri kuin eilinen poijupoikamme tuli veneellään viereemme kyselemään, haluaisimmeko kalaa. Olimme halukkaita kaupoille, mutta hinnoittelu oli taas lopulta niin kummallista, että lopulta emme tehneet kauppoja. Alkuun kaveri sanoi, että yksi kala (punanapsija) on 25 rahaa. Kaksi kalaa olisikin ollut alkuun 70 rahaa, mutta kun Tapio halusi maksaa etukäteen, hinta osoittautuikin olevan 140 EC dollaria (40 €). Sanoimme hinnan olevan liian kallis ja kauppoja ei syntynyt. Kaveri ajeli läheltämme pois, mutta palasi hetken päästä ja tarjosi kuitenkin kaloja. Siinä vaiheessa olimme jo kyllästyneet peliin ja kieltäydyimme. Läksimme jollalla maihin lähinnä tarkoituksena etsiä SIM-kortti puhelimeen. SVG on oma valtionsa, joten eurooppalaisella puhelinliittymällä soittaminen, saati datan käyttö on todella kallista. Cliftonin kaupunki oli aikamoisen ränsistynyt. Kaduilla oli paljon vapaana kulkevia koiria, jotka olivat kylläkin hyväkuntoisen näköisiä. Pari niistä lähti seuraamaan meitä toiveikkaasta. Kävelimme kylän pääkadun päästä päähän.

Hedelmäkauppa

Toisen teleoperaattorin Digicellin toimisto oli jo kiinni, mutta onneksi toisen operaattorin Flow:n toimisto oli vielä tunnin auki. Saimme siis paikallisen Prepaid SIM-kortin, johon kuului 20 Gt dataa ja se oli vielä kohtuuhintainen. Odottelimme Annikan kanssa Tapiota puhelinliikkeen ulkopuolella ja joku paikallinen iäkkäämpi nainen tuli juttusille. Puheesta oi hankala saada selvää, mutta hän ilmeisesti kyseli veneessämme kyytiä Barbadokselle. Emme olleet sinne päin matkalla, joten kyyti ei valitettavasti onnistunut. Kävelymatkalla takaisin jollalle saimme kuin saimmekin ostettua punanapsijaa iltaruuaksi kylän kalastuslaiturin lähellä partioivilta kalastajilta. Hinta oli selvästi kohtuullisempi kuin poijupojan hinnoittelu. Pahaksi onneksi hän sattui hengailemaan laiturilla ja kuuli kalakaupoistamme ja rupesi meuhkaamaan kovaan ääneen Tapiolle. Epämiellyttävä tilanne. Yritimme myös ostaa hedelmäkojusta ananasta ja senkin hinta osoittautui dynaamiseksi. Ensin hedelmästä pyydettiin 10 rahaa, sitten 30 rahaa, joka oli taas liikaa meille ja kaupat jäivät tekemättä. Ymmärrämme toki, että viime vuodet kulkutaudin takia ovat olleet haastavat paikallisille. Haluamme tukea paikallisia niin paljon kuin se on mahdollista, mutta huijatuksi kukaan ei halua tulla. En tiedä kävikö meillä vain huono säkä, mutta tuntui, että jokainen, jonka kanssa asioimme, niin yritti huijata niin paljon kuin mahdollista tehden sen vielä todella huonosti. Myöskin kummitytön saama huomio poijupoikien keskuudessa tuntui, ainakin kummisedän näkövinkkelistä hieman epäilyttävältä.

Jouluateria työn alla

Palasimme Kikalla veneelle ja kävimme snorklaamassa läheisellä koralliriutalla. Kaloja oli liikkeellä paljon, mutta vesi oli sameaa ja valaistus huono pilvisen päivän takia. Koristelimme myös veneen joulukoristeilla jouluaaton kunniaksi. Ruuaksi teimme kylmäsavulohiherkkua, Annikan Rotterdamin merimieskirkon Suomikaupasta tuotua Maalahden limppua, perunoita ja paistettua punanapsijaa. Kala oli oikein herkullista ja tuoretta. Jälkiruuaksi oli suklaakonvehteja. Valitettavasti sää on niin lämmin, että glögiä ei tehnyt mieli lämmittää, sitäkin olisi valikoimissa. Pimeä tulee täällä jo klo 18 aikaan ja väsymys alkaa hiipiä pian sen jälkeen, joten olemme menneet tosi aikaisin nukkumaan ja jouluaatto ei tuonut muutosta tilanteeseen.

Kylän kulkukoira

Lauantai 25.12.2021 Clifton – Chatham Bay, SVG, matka 6 Nm

Clifton ei antanut hyvää kuvaa itsestään, joten aamupalan jälkeen irrottauduimme poijusta ja suuntasimme toiselle puolelle Union Islandia hiekkaiseen lahteen viettämään rauhallisempaa aikaa. Tuuli oli sivusta ja purjehdimme taas pelkällä genualla lyhyen siirtymän. Laskimme vieheen veteen, mutta kala ei napannut. Annika oli ruorissa matkan. Lahdessa oli jo paljon veneitä, mutta tilaa oli runsaasti ja pohja osittain hiekkaa. Laskimme ankkurin noin 5 m syvyyteen hiekkaläntin kohdalle melko kauas rannasta muita veneitä ulommaksi.

Pitääkö se ankkuri vai ei?

Vesi oli kirkasta ja kutsui uimaan. Aallokko ei lahteen ulottunut, mutta tuuli tuli läheisten kukkuloiden yli puuskina, joten tuuligeneraattori tuotti hyvin sähköä. Rannalla oli muutamia baareja/ravintoloita, joista yhdestä kävi vene kiertelemässä ja ilmoittamassa heidän olevan auki ja tarjoavan grilliruokaa. Vähän olimme edellisten kokemusten takia karvat pystyssä, mutta hän käyttäytyi oikein ystävällisesti eikä myynyt pakolla mitään. Katselimme veneen kannelta, kun linnut syöksyivät aivan veneen vieressä veteen kalastamaan. Lahdessa näytti myös olevan paljon pelikaaneja. Lahdessa oli myös ruotsalainen ARC-vene Ella. He tulivat kumiveneellä morjestamaan ja sovimme auringonlaskun aikaan menevämme heidän ja toisen ruotsalaisveneen pariskunnan kanssa drinkeille yhteen rantabaareista.

Iltadrinksut

Uituamme kikkailimme rantaan ja istuskelimme jonkin aikaa Sunset Cove, nimisessä kuppilassa juomilla ja nauttimassa wifistä. Sen jälkeen kävelimme pitkän hiekkarannan toiseen päähän tapaamaan ruotsalaisia vähän fiinimpään paikkaan, jossa näytti olevan myös majoitusta tarjolla.

Rantabaarin koirakin ottaa rennosti

Auringonlasku oli hieno ja oli mukava vaihtaa ruotsalaisten kanssa kuulumisia. Kävelimme auringon laskussa takaisin Sunset Covelle, jonne olimme jättäneet Kikan ja päätimme syödä siellä. Tarjolla oli grilliruokaa ja livemusiikkia. Tilasimme 2 kertaa ribsit ja grillattua tonnikalaa. Lisukkeina kaikkiin annoksiin tuli grillattua valkosipuliperunaa, riisiä, keittobanaania ja salaattia. Ribsit olivat oikein hyvät, mutta kala oli melkoisen kuivaa ja ylikypsää. Baarissa oli kuitenkin hyvä tunnelma ja livemusiikki ja upea maisema kruunasivat illan. Pieni miinus pitkästä odotusajasta ruuille, odottelimme annoksiamme parisen tuntia.

Auringonlasku

Sunnuntai 26.12.2021 Ankkurissa Chatham Bay, SVG

Lahti oli niin rauhallinen, että päätimme viettää siellä toisenkin yön. Aamupäivän uiskentelimme ja kävimme jollalla ja SUP-laudalla snorklaamassa läheisellä kivikolla. Kaloja oli monenlaisia nähtävillä, vesi oli tosin hiukan sameaa. Palatessa Tapio sukelsi tarkistamaan ankkuriamme ja se oli raahautunut lähelle kivikkoa. Päätimme aiemmasta ankkurinjuuttumiskokemuksesta viisastuneina ottaa ennen kivikkoa ankkurin ylös ja vaihdoimme hiukan paikkaa lahdessa. Sitten läksimme Kikalla maihin ja kävimme kävelyllä läheisen kukkulan päällä. Kävelimme kapeaa polkua pitkin ylös ja tulimme rannalle vievää erittäin huonokuntoista tietä pitkin takaisin. Kukkulan huipulta oli huikeat näkymät molemmille puolille saarta. Mäen päällä heinikossa oli lehmiä naruissa laiduntamassa ja näimme myös varmaan 10 kilpikonnaa ruohikossa. Ne olivat noin 30 cm halkaisijaltaan ja näyttivät myös syövän ruohoa. Ihmettelimme vähän, miten ne olivat päässeet niin korkean mäen päälle louhikkoisessa maastossa.

Kukkulan laella asusteleva kilpikonna

Alas rantaan päästyämme näimme vuohilauman, jossa oli ainakin viisi suloista kiliä. Ne olivat niin ujoja, että eivät uskaltaneet tulla rapsutettavaksi. Otimme kävelyn päätteeksi rantabaarissa vielä kylmät ginger alet ja kikkailimme takaisin veneelle tekemään ruokaa. Ruokalistalla oli raclettea ja ruokailu istumalaatikossa sujui mukavasti naapuriveneiden puuhia seuraten.

Chatham bay

2 thoughts on “Joulu Karibialla: Martinique ja Saint Vincent ja Grenadiinit

  1. Hienoja maisemia ja tapahtumia, vaikka vedätystäkin on, kuten mekin Helin kanssa havaittiin kun sielläpäin matkailtiin. Hyvää vuotta 2022 ja leppeitä tuulia.
    Heli ja Olli

    Like

Leave a Reply to Olavi+Kuusela Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: