Viikko 22: Ensimaistiaisia ARC-tunnelmasta

Maanantai 25.10.2021 San Sebastian (La Gomera) – Los Christianos (Teneriffa), matka 29.1 Nm, kokonaismatka 3494.5 Nm

Viikon satamaoleilun jälkeen läksimme jatkamaan matkaa kohti Teneriffaa. Emme olleet saaneet satamapaikkoja ennen perjantaista Pasito Blancon paikkaa, joten edessä on ankkuriöitä. Aamulla kävimme vielä kaupassa hankkimassa tuoretavaroita ankkurointia varten ja tiskasimme ja laitoimme veneen taas valmiiksi purjehdusta varten. Sen jälkeen köydet irti ja kohti uusia seikkailuita. Autopilotin uutta työyksikköä päästiin nyt testaamaan merellä ja hyvinhän se toimi. Pääsimme ajamaan ensimmäiset 5 Nm genualla, mutta tuuli loppui acceleration zonen jälkeen ja jouduimme ajamaan koneella loppumatkan. Näimme taas pallopäävalaita lähellä Teneriffaa samoilla paikoilla kuin viimeksikin. Paikka taitaa todella olla niiden suosiossa. Tällä kertaa yksi yksilö kävi ihan veneen vieressä pulahtamassa vieressä, mutta tilanne oli niin yllättävä, että kuvaa ei tietysti saatu tilanteesta. Kauempana näkyi taas useampia eviä ja vesisuihkuja. Päädyimme ankkuriin menomatkalta tutulle ankkuripaikalle Los Cristianoksen eteen Teneriffan lounaiskärkeen. Jännäsimme, saammeko pitkästä aikaa sadekuuron niskaan, mutta ohi meni sade.

Ankkurinaapuri

Ankkurinaapurinamme oli astetta suurempi matkustajapurjelaiva, The Sea Cloud Spirit. Netistä paljastui, että kyseessä oli aivan uusi 2021 valmistunut laiva. Pituus 138 m (523 ft), leveys 17 m (56 ft), purjepinta-ala 4100 neliömetriä. Miehistöä 86 ja vieraita 136. Risteilyt näyttivät olevan alkaen 8000 €. Komean näköinen laiva kyllä oli, kunnon purjelaivan näköinen. Laittelimme ruuaksi lihapullia tomaattikastikkeessa, joiden seuraksi keitimme pastaa. Tapio laittoi pastankeitinvedeksi merivettä ja lisäsi vielä hiukan suolaa. Ei olla koskaan syöty niin suolaista pastaa kuin nyt. Ankkuripaikalla oli vain lievä svelli ja nukkuminen onnistui varsin mukavasti.

Tiistai 26.10.2021 Los Christianos – Punta Roja (Teneriffa), matka 18.5 Nm, kokonaismatka 3513 Nm

Rauhallisen aamun jälkeen nostimme ankkurin ja läksimme lähes tyynellä merellä kiertämään Teneriffan eteläkärkeä. Kärkeen muodostui ikävä terävä vasta-aallokko. Kärjen jälkeen pääsimme tuulitunneliin kiinni ja tuulta oli noin 9–14 m/s suoraan vastaan. Iso otettiin 1. reiviin ja genuaa reilusti sisään. Aalto oli terävää ja kasteli välillä oikein mukavasti ruorihenkilön. Teimme yhden pitkän tikin kohti Gran Canariaa ja totesimme että olisimme perillä siellä vasta pimeällä. Teimme päätöksen heittää venda ja pala vielä yhdeksi yöksi Teneriffan rantaan ankkuriin. Ankkuripaikka löytyi nudistirannan edestä. Tuuli puhalteli kovaa ankkuripaikalle, mutta ankkuri piti hyvin hiekkapohjassa. Eilisiä lihapullia oli vielä ruokalistalla vähemmän suolaisen pastan kanssa. Yöllä tuuli tyyntyi ja maininki keinutteli venettä taas reippaammin ja aallot loiskivat suoraan takakajuutan peräseinään sellaisilla desibeleillä, että Maria vaihtoi kesken kaiken nukkumapaikan sohvalle.

Keskiviikko 27.10.2021 Punta Roja (Teneriffa) – Anfi del Mar (Gran Canaria), matka 49.9 Nm, kokonaismatka 3562.9 Nm

Aamulla heräsimme ajoissa, jotta ehdimme valoisaan aikaan Gran Canarialle ankkuriin. Ankkuri ylös ja liikkeelle. Tuuli oli alkuun kevyttä, mutta nousi sitten noin 8 m/s. Ajoimme tiukalla tuulikulmalla tarkoituksena saada ”korkeutta varastoon”. No tuuli tietysti vaihtoi Gran Canarian lähellä suuntaa 90 astetta, joten tästä ei ollut lopulta mitään hyötyä. Matkalla mittarimme lopettivat SOG (speed over groud) – nopeuden näyttämisen. Ajoimme alkuun 1. reivillä ja teimme 2. reivin tuulen noustessa. Tulipahan tarkistettua, että reivit toimivat puomitöiden jälkeenkin. Gran Canarialla rannikko oli alkuun erittäin jyrkkää ja kuivaa ja pian alkoi rannassa näkyä isoja turistikohteita, joita ei Teneriffalla ollut näkynyt. Rannassa oli joka lahdessa vieri vieressä isoja hotelleja ja rannan tuntumassa pöristeli vesijettejä, lipui isoja turistikatamaraaneja ja parasailing-veneitä vetämässä ihmisiä varjolla perässä. Päätimme laskea ankkurin Anfi del Mar nimisen sataman ja turistikohteen edustalle Gran Canarian lounaiskulmalle. Rannan palmusaaret ja allasalueet näyttivät ihan kivoilta. Veneitä oli ankkurissa kymmenkunta meidän lisäksi, aluksi joukossa oli myös rajavartijoiden laiva. Ruuaksi kokkailtiin Butter Chickeniä ja illastettiin istumalaatikossa auringonlaskua ihaillen ja hotellikompleksien valaistumista seuraten. Tuuli tyyntyi taas illaksi ja vene kääntyi perä aaltoihin. Vaihdoimme loiskinnan vuoksi suosiolla nukkumaan vaihteeksi keulakajuuttaan hiljaisempien yöunien toivossa.

Hotellien valot valaisivat ankkurilahden

Torstai 28.10.2021 ankkuripäivä Anfi del Marin edustalla

Ankkuripaikkamme oli varsin mukava ja seuraava satamapaikkamme Pasito Blanco jo lähellä, joten päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi samaan paikkaan ankkuriin. Seurailimme päivän mielenkiinnolla runsasta vesiliikennettä ympärillämme. Tapio avasi pedestaalin ja tarkisti sen sisällä olevat johdotukset SOG-nopeuden puuttumisen vuoksi. Yksi säie veneen verkot yhdistävästä piukasta oli irti. Mahdollisesti siinä oli syy vialle ja uuden liitoksen myötä vika korjaantui. Muuten päivä meni rauhallisissa merkeissä lämmöstä nauttien. Yöt ovat kuitenkin olleet taas viileämpiä, peitto on otettu takaisin käyttöön. Kävimme myös uiskentelemassa veneen perästä. Ruuaksi laiteltiin kylmäsavulohipastaa.

Perjantai 29.10.2021 Anfi del Mar (Gran Canaria)- Pasito Blanco, matka 7.6 Nm, kokonaismatka 3570,5 Nm

Lähdimme rauhallisen aamupalan jälkeen kohti varattua satamapaikkaa. Keli oli käytännössä tyyni, kun nosteltiin ankkuria ylös. Noin mailia ennen satamaa tuuli alkoi nousemaan, mutta pääsimme ongelmitta sataman check-in- laituriin. Laiturimaksun suoritus oli paikalliseen tapana noin 40 minuutin prosessi, jossa tallennetaan atk- ohjelmaan kaksisormitekniikalla veneen ja miehistön tiedot. Tämän jälkeen tulostetaan tiedot paperille, lyödään muutama leima, osapuolten allekirjoitukset alle ja paperit mappeihin. Olemme ymmärtääkseni kumminkin vielä EU:n alueella, tuskin maltan odottaa Karibialla maahan kirjautumisprosesseja.

Lopulta saimme laituripaikan tietoon ja kävimme katsomassa etukäteen paikan laiturilta käsin. Tuuli oli vastoin ennustetta noussut ja puhalteli 10 -12 m/s voimalla aivan suoraan paikalle. Noh, satamatoimistosta oli luvattu apua suhteellisen haastavaan rantautumiseen. Irrottelimme köysiä check-in- laiturista ja ketään ei vielä näkynyt. Tuuli oli kumminkin puuskittaista ja elättelin toivoa, että se ei se pahin puuska nyt voi tulla, kun ollaan tulossa laituriin. Sataman kumppari tuli onneksi juuri kun olimme ajamassa paikalle. Jarruttelin koneella sen minkä pystyin, mutta saimme voimakkaan tuulenpuuskan miltei takaa juuri silloin kun Maria oli saanut ojennettua keulaköyden satamahenkilökunnalle. Elättelin toiveita, että saisin pidettyä koneella veneen edes jotenkin paikoillaan, kunnes saamme mooring linen käsiimme ja vietyä sen perään.

Mooring line on itämerellä suht harvinainen (ainoa paikka, jonka tiedän, on Ruotsissa Sandhamnissa). Periaate on, että ei ole peräpoijuja, vaan köysi, jonka pää on kiinnitetty suoraan ”ns. poijupainoon”. Köyden toinen pää on laiturissa kiinni. Rantautuessa siis ajetaan normaalisti paikalle, otetaan limainen köyden pää laiturilta, kävellään haisevan köyden kanssa veneen perään ja pistetään kiinni. Noh, tämmöinen järjestely ei ole se mukavin, jos perään puhaltelee se noin 10 m/s puuska. Ehdin vanteille saakka köyden kanssa ja sitten oltiinkin jo poikittain nojaamassa lähimpään veneeseen. Onneksi meillä oli isot leparit käytössä ja vieläpä oikeilla paikoilla. Siis aivan täydellinen katastrofirantautuminen meneillään. Seuraavaksi alkoi hirvittämään, että osuuko tuuligeneraattorimme naapuriveneen vantteihin. Ryntäsin kajuuttaan laittamaan jarrun päälle. Tällä välin sataman kumppari oli aktivoitunut ja lopulta veti meidät tuulen puolen peräknaapista takaisin omalle paikallamme. Häslingin aikana suojan puolen mooring line oli ilmeisesti jossain meidän kölin ja peräsimen välissä. Olin aivan varman, että se on potkurissa. Annoimme vajota köyden pohjaan ja onneksi se ei ollut mennyt potkurin ympärille. Lopulta saimme molemmat peräköydet kiristettyä ja keulan riittävästi irti laiturista.

Pasito Blancon satama

Meillä on tähän saakka menneet rantautumiset todella hyvin, mutta nyt ei mennyt hyvin. Suurin tappio oli pieni vekki keulaan, muita tappioita ei ole tunnistettu. On pidetty muutama vuosi katastrofirantautumispulloa jääkaapissa. Nyt se narahti auki, kun tilanne oli rauhoittunut. Pahinta tässä casessa on se, että en oikeastaan vieläkään keksi mitä voisi tehdä toisin. Ehkä yksi vaihtoehto oli ollut ottaa naapuriveneen peräköydestä kiinni puoshaalla ja yrittää sen avulla pitää vene suoraan sen aikaan, että mooring line oltaisiin saatu perään kiinni. Mutta silti tuossa ongelmana, että poispäin laiturista vetävää voimaa ei ole sillä hetkellä, kun vene pysäytetään. Ja toiseksi, kun kävimme laiturilla tutkailemassa paikkaa, niin tuuli näytti tulevan suoraan takaa. Eli ei mitään arvausta, että kumpi on lopulta suojanpuoli, ei oikein pystynyt tekemään. Jälkikäteen ajatellen oikea vastaus olisi ollut kieltäytyä paikasta tai mennä ankkuriin odottelemaan tuulen tyyntymistä. Olemme olleet koko reissun suht tarkkoja satamamanöövereissä ja sen takia tämmöinen sählääminen ottaa koville.

Lauantai 30.10.2021

Aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Vuokra-autot tuntuvat olevan näillä saarilla todella hankalasti saatavissa. Paikallisen vuokraamon sivuilla on kissan kokoisilla kirjaimilla, että autoja ei ole saatavissa. Yritettiin silti saada satamatoimiston täti soittamaan sinne perjantaina, mutta ilman tulosta. Noh, eihän nyt 60 km matka Las Palmasiin voi bussilla tuntia pidempää kestää. Menomatkalla se kesti 1,5 tuntia. Ajatuksena oli mennä tyhjentämään Las Palmasin venetarvikekaupat ja moikkaamaan Zeldan ja Sundance II:n porukoita. Ehdimme lopulta hyvin venetarvikekauppaan. Se oli suorastaan veneilijän taivas. Rolnauticissa oli kyllä ehdottomasti reissun paras valikoima. Palvelu oli hyvää ja pitkään metsästettyjä tavaroita löytyi heiltä suoraan hyllystä. Ostimme uuden noin 100 watin aurinkopaneelin biminin päälle, Väinölle paukkuliiveihin ARC:n vaatiman AIS- hätälähettimen, erilaisia sähköjohtoja, tiikkitappeja, kierretiivistettä, automaattisulake ja juhlalippusarja. Meno oli suorastaan maanista, hintoja ei paljoa kyselty.

Ostosretken jälkeen painelimme moikkaamaan Zeldan porukoita. Siinähän sitten vierähti iltapäivä kuulumisia vaihtaen. ARC+ starttaa sunnuntaina 7.11.2021 ja reitti menee Cap Verden kautta. Meidän on tarkoitus siirtyä Las Palmasiin maanantaina 8.11.2021 valmistelemaan venettä Atlantin ylitykseen. Lähtöpaukku meille kajahtaa 21.11.2021.

Las Palmasin rantabulevardi

Tämän jälkeen käytiin moikkaamassa toista suomalaista ARC+- venettä, Sundance II. Olipa kiva päästä näkemään hieno Baltic lähietäisyydeltä ja toivottavasti Karibian päässä sitten ehditään tutustumaan itse miehistöönkin lisää.

Lähdimme illansuussa kävelemään bussiasemalle ostoksiemme kanssa. Aikaa bussin lähtöön oli sen verran, että ajattelimme käydä hakemassa mäkistä hampurilaiset. Paikka oli täpötäynnä ja totesimme, että jos jostain sen kulkutaudin saa, niin täältä. Eli hampurilaiset jäivät sinne. Lopulta löysimme paikallisen marketin, josta ostimme eväitä bussimatkalle. Ilmeisesti jossain Pasito Blancon lähellä oli isot bileet, koska bussi täyttyi paikallisesta nuorisosta. Täpötäydessä bussissa kököttäessä tuli mieleen, että olisi samaan konkurssiin voitu hakea ne ateriat sieltä mäkistä. Onneksi juhlaväki kumminkin käyttivät maskeja suht säntillisesti.

Sheryl, Maria ja uusi aurinkopaneeli

Paluumatkalla bussi ajoi erikoisreittiä pitkin ja matka kesti reilut 2 tuntia. Ei tämä nyt varsinaisesti ole mikään bussimatkustajan luvattu maa ole.

Sunnuntai 31.10.2021

Marian lento lähtisi kohti Suomea illalla hieman ennen 23:00. Asennettiin päivällä Las Palmasin tuliaisina tuotu aurinkopaneeli paikoilleen ja se lähti heti toimimaan hienosti. Myös tulevien asennusten valmistelu aloitettiin ja vedettiin piuha peräpeililtä akuille.

Sähköjuttuja

Maria kirjotteli blogia kaiken pakkaamisen ja piuhojen piilottelujen lomassa. Päiväruuaksi tehtiin bataattipihvejä, joihin saatiin hyvin makua. Saattelin Marian pysäkille illansuussa. Itselläni olisi luvassa loputtoman tehtävälistan lyhentämistä torstaihin saakka, kun Maria palaa Suomen retkeltään takaisin.

2 thoughts on “Viikko 22: Ensimaistiaisia ARC-tunnelmasta

  1. Hienoa että selvisitte rantautumisrytäkästä pienin vaurioin. Se Amfi del Mar on hieno paikka. Olimme muutama vuosi sitten tammikuussa 2 viikon lomamatkalla Arguineginissä (amfi del mar?) tapaamassa ystäväpariskuntaa joilla on sielä lomaosake norjalaisten omistamassa hotellikompleksissa rannalla.

    ke 3. marrask. 2021 klo 14.59 S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 kirjoitti:

    > Tapio posted: ” Maanantai 25.10.2021 San Sebastian (La Gomera) – Los > Christianos (Teneriffa), matka 29.1 Nm, kokonaismatka 3494.5 Nm Viikon > satamaoleilun jälkeen läksimme jatkamaan matkaa kohti Teneriffaa. Emme > olleet saaneet satamapaikkoja ennen perjantaista Pas” >

    Like

    1. Näin mereltä käsin näytti kyllä mukavalta paikalta kaikin puolin. Jännästi nää menee, kun meidän nykyisen sataman lähikaupassa on kattava saksalaisten tuotteiden valikoima.

      Like

Leave a Reply to Tapio Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: