Tiistai 14.9.2021 satamapäivä, Povóa de Varzim
Aamuksi klo 9 oli sovittu telakan ja sataman henkilökunnan kanssa veneen laskusta takaisin vesiin. Juuri kun aamukahvit oli saatu kuppiin klo 8:35, satamanosturin kuljettaja saapui paikalle. Ei muuta kuin kahvikupit käteen ja alas veneestä. Nosturikuski nosti veneen liinojen varaan roikkumaan ja telakan henkilökunta maalasi vielä pukkia vasten olleet tassujen paikat ja kölinalusen myrkkymaalilla ennen veneen laskua. Kaikki toimi kyllä Nautical Vagan kanssa oikein hyvin. Työn hintakin oli pysynyt samana, vaikka oletimme, että hinta olisi voinut nousta kölisauman kuidutuksen ja maalauksen myötä, jotka olivat tulleet lisänä alkuperäiseen sovittuun työhön. Niin Annina pääsi takaisin mereen lähes viikon kuivilla olon jälkeen.
Olimme päättäneet jättää väliin suunnittelemamme purjehduksen Lissaboniin, koska sen eteläpuolella oli raportoitu useampia miekkavalashyökkäyksiä purjeveneiden peräsimiä vastaan. Uusi pläni oli jatkaa Povóasta matkaa suoraan Madeiralle Porto Santon saarelle. Sopiva tuuli-ikkuna aukeaisi keskiviikkona, joten tiistai meni valmistautumisessa reilun 600 Nm purjehdukselle, joka olisi tähänastisista legeistämme pisin. Vaihdoimme genuan rullalaitteeseen uuden sisäänvetoköyden, koska vanha alkoi olla hiukan kulunut. Lisäksi Tapio vaihtoi uudet öljyt ja öljynsuodattimen moottoriin. Tyhjentynyt kaasupullo käytiin myös vaihtamassa uuteen. Olemme kyllä tyytyväisiä, että vaihdoimme ennen lähtöä kaasupullomme Camping Gaz pulloihin. Niitä on saanut vaihdettua todella hyvin kaikkialla muualla, paitsi Pohjoismaissa. Nytkin vaihtopiste löytyi satamatoimiston miehen vinkistä kivenheiton päässä satamasta sijaitsevasta gettomarketista. Samalla reissulla päätimme vielä kävellä hakemaan ylitystä varten lihat ja tuoretavarat 1,5 km päässä olevasta Lidlistä. Matkalla alkoikin sitten sataa ihan kaatamalla ja kastuimme molemmat aivan litimäriksi, vaikka meillä oli sateenvarjokin mukana. Eipä sitten muuta kuin lämpimään suihkuun ja ruokaa ja hyvät yöunet ennen lähtöä ylitykselle. Ihan näin ei todellisuudessa sitten tapahtunut. Tapio alkoi voida huonosti kesken iltaruuan ja ilta ja osa yötä vierähtikin sitten vessarallissa ja ämpäri kaverina.
Keskiviikko 15.9.2021 Povóa de Varzim – Porto Santo (Madeira) legin 1. päivä
Aamulla vähän harkitsimme, pitääkö ylitykselle lähtöä siirtää, onko Tapio tarpeeksi toipunut ja tuleeko sama tauti myös Marialle. Päätimme katsella rauhassa ainakin iltapäivään ennen päätöksen tekoa. Maria lähti heti aamusta taas pesulaan pesemään vielä pari koneellista pyykkiä, kun ei taas Madeiralla tiedä, miten pyykinpesumahdollisuuksia on tarjolla. Tapio alkoi jo olla kunnossa ja olikin jo kannella täyttämässä vesitankkeja Marian palatessa pesulasta. Siistimme vielä venettä ja seurailimme vointia. Tapio vaikutti olevan kunnossa, joten päätimme irrottaa köydet iltapäivällä klo 15. Jos purjehdus tuntuu rankalta tai tauti iskee vielä, voisimme tarvittaessa leikata takaisin Portugalin rannikolle ensimmäisten parin päivän aikana.
Olimme olleet Povóassa jo niin kauan, että maisemanvaihdos tulisi joka tapauksessa tarpeeseen. Sataman aallonmurtajan suojassa nostimme heti isopurjeen. Vastaamme tuli kivenheiton päässä satamasta toinen purjevene, joka osoittautui suomalaiseksi S/Y Seaberryksi. Siinä sitten huutelimme ja heiluttelimme puolin ja toisen. Harmi, kun emme ehtineet muuten tavata ja vaihtaa kuulumisia. Hetken päästä myös suomalainen S/Y Sundance II kutsui meitä VHF:llä. He olivat menossa Portoon ja näkivät meidät AIS:ssa. Vaihdoimme hieman kuulumisia, ehkä tapaamme heidätkin myöhemmin livenä. Tuuli osoittautui olevan juuri niin hyvä kuin ennustuksissa luvattiin, sivumyötäistä reipasta tuulta alkuun noin 14 Kn. Päivän edetessä tuuli nousi pikkuhiljaa ja oli kovimmillaan 26 Kn. Otimme isoon ensin 1. reivin, sitten 2. reivin ja pienensimme genuaa. Vauhdit olivat silti todella hyviä, 6–7 Kn. Aallokkoa oli myös jonkin verran, täytyy taas totutella varovaiseen kulkemiseen veneessä. Olimme päättäneet joka ilta klo 18 merkitä sijaintimme ihan paperikartalle ja seurata matkan etenemistä ja päivämatkoja niin. Tapio avasi joka ilta myös Iridium Go satelliittiyhteyden ja latasi uudet sääkartat ja lähetteli sähköpostia Onshore-tiimillemme ja meitä joitakin tunteja aiemmin samalle ylitykselle etelämpää lähteneelle S/Y Zeldalle. Ensimmäiseksi illalliseksi ruokalistalla oli Hawainpataa pussiaineksista jauhelihalla ja maissilla. Yön vahtivuorot olemme kahdestaan ollessa yleensä jakaneet puoliksi niin, että toinen valvoo alkuyön ja toinen loppuyön. Tapio otti ensimmäisen vuoron klo 21–03 ja Maria toisen klo 03–09. Alkuun nukkuminen vaatii aina vähän totuttelua, kun kovassa menossa sisällä veneessä kuuluu kaikenlaista veden suhinaa, purjeiden läpätystä ja nesteet keinuvat sisällä veneen tankeissa lotisten ja esineet kaapeissa etsivät paikkojaan rullauksessa. Lisäksi tulee vilkuiltua ja tarkisteltua, että toinen on vielä tallessa vahtivuorossaan. Nukumme purjehduksen aikana salongin sohvilla, joihin saa tehtyä tarvittaessa kankaiset laidat putoamisen estämiseksi keikkuvassa veneessä. Nyt ensimmäiseksi yöksi emme vielä meripunkkia viritelleet, mutta se osoittautui tarpeelliseksi seuraavaksi yöksi.
Ylitimme yöllä Portugalin rannikkoa menevän vilkkaamman laivaväylän, joten Tapio sai vuorossaan erityisesti väistellä laivoja. Tuuli oli edelleen reipasta slööriä ja vene kulki kakkosreivatulla isolla ja pienennetyllä genualla edelleen todella vauhdikkasti. Taivaalla möllötti alkuyön lähes täysi kuu, joka valaisi Tapion vahtivuoroa mukavasti, mutta laski sopivasti ennen Marian vahtivuoroa. No ei se mitään, tähtitaivas ja upea linnunrata näkyivät sitä paremmin. Nyt myös veneen sivuaallossa näkyi ensimmäistä kertaa tällä reissulla kimaltavaa planktonia, jota oli hauska seurailla. Yön vahtivuoron aikana alkoi näkyä pieniä merkkejä siitä, että jonkinnäköinen mahapöpö voi tulla myös Marialle ja vessa oli tavallista ahkerammassa käytössä, mutta muuten vointi oli vielä hyvä.
Torstai 16.9.2021 Povóa de Varzim – Porto Santo (Madeira) legin 2 päivä
Päivä meni hyvin pitkästi vuorotellen päiväunia nukkuessa. Tuuli kääntyi enemmän taakse ja välillä heikkeni ja nousi sitten uudelleen vaihdellen välillä 12–18 Kn. Autopilotti hoiti ohjausta ja me pidimme vuorotellen vahtia. Sää oli puolipilvinen. Virittelimme heittopaneelin ruoripenkille ja se tuottikin jonkin verran. Tuuli alkaa olla niin takaa, että tuuligeneraattorin tuotto on tuuleen nähden heikkoa. Saimme olla merellä aivan rauhassa. Pääasiassa meri ja plotterin näyttö olivat täysin tyhjiä, muita liikkujia ei havaittu lukuun ottamatta paria rahtilaivaa, jotka puksuttivat omaa tietään silmänkantamattomissa, mutta AIS:ssa näkyivät. Edes delfiinejä tai orcia ei näkynyt. Nyt alamme pikkuhiljaa olla miekkavalasalueen ulkopuolella, hyvä niin. Klo 18 merkitsimme sijaintimme ja laskimme vuorokauden matkan. Keskiviikko klo 18:00 – torstai klo 18:00 etenimme huikeat 167 Nm, mahtava matka! Tuskin ihan pian pääsemme vastaavaan. Jouduimme illansuussa hiukan lataamaan akkuja moottorilla, koska tuuligeneraattori ja aurinkopaneelit eivät riittäneet pitämään varausta riittävän korkeana. Yön vahtivuorot pidimme päiväunien ajoituksesta johtuen edelleen samoina, Tapio klo 21–03, Maria klo 03–09. Rauhallinen yö, pari laivaa, ei muuta ja edelleen kirkas kuutamo silloin kun kuu ei ole pilvessä. Vahtivuorossa oleva on meillä koko ajan kiinni lifelinessa istumalaatikossa ollessa. Meillä vahtivuorossa oleva pystyy istumaan tuulilasin ja sprayhoodin alla, johon saa kulkuluukun alaosasta tehtyä penkin. Siitä näkee hyvin merelle, purjeisiin, windexiin ja plotterin näkymän saa peilattua iPad:n näytölle.
Perjantai 17.9.2021 Povóa de Varzim – Porto Santo (Madeira) legin 3. päivä
Aamusta latasimme taas koneella akkuja. Puolenpäivän jälkeen tuuli keveni niin, että purjeet eivät mainingissa pysyneet vedossa ja kone jouduttiin käynnistämään uudelleen ihan kulkua varten, mutta tuuli nousi uudelleen jo puolen tunnin jälkeen, jolloin pääsimme avaamaan kokonaan genuan ja hieman myöhemmin myös kokonaisen isopurjeen. Illalla tuuli oli jo sen verran noussut, että genuaa pienennettiin. Päivän ohjelmassa luki suihku, joten peseydyimme pikaisesti istumalaatikossa uimatason suihkulla. Toisena päivän agendana oli, että pitäisi opetella käyttämään ja kokeilla Suomesta hankittua painekattilaa. Kaikki kehuvat sitä hyväksi ruuanlaittometodiksi veneessä, joten pitäähän se ottaa haltuun. Olimme varanneet painekattilassa tehtäväksi kanafileitä ja laitoimme niitä nyt ohjeiden mukaan riisin, kanaliemen, sipulin valkosipulin ja porkkanoiden kanssa muhimaan. Prosessi ei ihan vielä ollut kunnolla hallussa ja ilmeisesti laitoimme liian vähän nestettä kattilaan ja lisäksi levy taisi olla vähän liian kovalla, joten nestettä oli myös haihtunut pois ja ruoka kärähti pohjaan. Pinnan kunnollista osiota sai kuitenkin hyvin syötyä ja lopun saivat Atlantin kalat. Vähän vielä on opeteltavaa, että painekattilaruuasta saa herkullista, mutta harjoitukset jatkuvat. Klo 18 oli taas aika merkitä sijainti ja katsoa kuljettu matka. Vuorokauden matka oli odotetusti vaihtelevampien tuulten takia hiukan lyhyempi, 137 Nm, joka on kuitenkin myös ihan kelpo tulos. Yöllä vaihdoimme vahtivuoroja ja Maria valvoo nyt klo 21–03 ja Tapio klo 03–09. Marian mahatauti edelleen jatkuu ja pahenee ja tilanne näyttää siltä, että illalla Maria aloitti lyhyen antibioottikuurin pöpöön. No yöllä klo 02 tilanne eskaloitui siinä määrin, että Marian työkavereilta saamasta läksiäislaatikosta tarvittiin oksennuspusseja. Valvominen vahdissa kävi mahdottomaksi ja Maria joutui herättämään Tapion tuntia ennen vahtivuoronsa alkua. Ei niin mukava kokemus sairastaa valtamerellä mahatautia. Onneksi merellä oli edelleen hyvin rauhallista, vain muutamia laivoja etäämmällä. Nyt olemme joka tapauksessa jo niin pitkällä, että ainoa vaihtoehto on jatkaa matkaa Madeiralle. Kääntyminen takaisin ja paluu Portugaliin ei ole enää missään nimessä järkevää.
Lauantai 18.9.2021 Povóa de Varzim – Porto Santo (Madeira) legin 4. päivä
Päivä kului niin, että Maria paljolti nukkui ja lepäsi ja Tapio huolehti pääasiassa vahdinpidosta lukuun ottamatta päiväunia, jotka Maria piti silmällä merta. Onneksi tuuli on edelleen hyvä, 10 Kn molemmin puolin nyt täysin takaa. Aallokko on merkillistä ja veneessä liikkuminen ja kaikkinainen toimiminen vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Klo 18 tarkistettuna edellinen vuorokausimatka oli taas 146 Nm, oikein hyvä! Yövahdeista päätimme niin, että Maria saa levätä niin paljon kuin haluaa ja Tapio huolehtii vahdinpidosta. Olemme edenneet niin hyvin, että sunnuntain puolella todennäköisesti saavumme Porto Santolle ja miehistö pääsee kunnolla lepäämään. Kuuden aikaan aamuyöstä autopilotti alkoi hiukan lakkoilla ja vene alkoi pari kertaa nousta tuuleen. Päädyimme tässä vaiheessa laskemaan 2. reivatun ison ja jatkoimme loppuyön pelkällä spiiratulla kutteripurjeella. Kun aloittelimme purjeen laskua ja Tapio seisoi ruorin takana, veneen takakulmaan tupsahti äkkiä joku lintu. Kumpikaan ei nähnyt, miten se päätyi veneen takakulmaan. Hetken se siinä räpisteli ja ihmetteli varmaan itsekin asiaa ja molskautti sitten itsensä veteen pelastusrenkaan ja tuuligeneraattorin tolpan väliin jäävästä raosta. Mitään höyheniä tai verta ei ainakaan veneeseen jäänyt, joten toivottavasti kaveri pääsi vahingoittumattomana jatkamaan elämäänsä merellä. Maria tunsi olonsa pikku yöjumpan jälkeen jo jonkun verran paremmaksi ja uni ei enää edellisen päivän nukkumisen jälkeen maistunut, joten Tapio pääsi vihdoin kunnolla nukkumaan.
Sunnuntai 19.9.2021 Povóa de Varzim – Porto Santo (Madeira) legin 5. päivä
Marian vointi alkaa olla jo kohtuu OK. Porto Santo ilmestyi näkyviin aaltojen takaa iltapäivällä ja lähenee pikkuhiljaa. Tuuli on edelleen täysin takaa, purjehdimme pelkällä kokonaisella isolla genualla. Nyt kun miehistö on jo paremmassa kuosissa, ohjelmassa oli painekattilaharjoitus nro 2. Listalla oli tällä kertaa possua ja perunaa kera sipulin ja porkkanan. Viime kerralla ruoka jäi mauttomaksi, joten nyt yritimme maustaa sitä runsaammalla kädellä. Lisäksi nestettä laitettiin kattilaan nyt reilusti. Tuloksena oli lähinnä lihakeittomaista ruokaa, mutta liemi oli oikein maukasta ja liha pehmeää ja mitään ei palanut pohjaan. Edistystä siis havaittavissa, harjoitukset jatkuvat. Klo 18 vielä viimeinen paikanmerkintä ja matkan tarkistus. Olimme tulleet 131 Nm. S/Y Zelda oli saapunut jo edellisenä yönä Porto Santolle ja he seurasivat AIS:sta tuloamme. Porto Santolla ei satamassa ole kovinkaan montaa laituripaikkaa ja nyt vielä on yksi laituri poistettu ilmeisesti korjausta varten, joten suuri osa veneistä on ankkurissa tai poijuissa joko aallonmurtajan sisällä satama-altaassa tai sataman vieressä alkavan pitkän hiekkarannan edessä. Zeldakin oli ankkuroitunut rannan edustalle ja he olivat jo lukuisten veneiden joukosta katselleet meille sopivaa paikkaa. Aurinko laskee klo 20 aikoihin ja pimeä tulee pian sen jälkeen. Hessu tuli ystävällisesti jollalla otsalamppuineen meitä vastaan muiden veneiden ulkopuolella kun klo 22 aikaan saavuimme pimeässä perille. Hänen perässään uskalsimme pujotella ankkuroituneiden veneiden välistä S/Y Zeldan taakse sopivalle paikalle ja laskimme ankkurin klo 22:30 noin 6 m syvyyteen hiekkapohjaan. Käväisimme vielä nopeasti Zeldan istumalaatikossa vaihtamassa ylityskuulumiset ennen kuin nukkumatti heitti unihiekkansa.
Tilastot:
Koko ylityksen pituus Povóa de Varzim – Porto Santo 624 Nm.
Kokonaisaika 4 vrk 7,5 h tuntia.
Keskinopeus 6 Kn.
Tappiot: Preventteriköyden paapuurin puolen rapulukko hajosi. Vessan ovenkahva ei toimi kunnolla (varmaan runsaalla käytöllä matkan aikana osuutta asiaan 😊).
Kapteeni: Tyytyväinen ylityksen sujumiseen ja erityisesti loistavaan sääikkunaan.
Miehistö: Alkaa olla taas täysissä voimissa. Ei pysyviä traumoja, mutta toivottavasti säästytään pikaisilta mahatauti-merellä- uusinnoilta.
S/Y Anninan Karibian kierros 2021-2022 