Toinen viikko merillä

Maanantai 7.6.2021 satamapäivä

Tapio kävi Pirkkalassa saamassa ensimmäisen koronarokotteen. Vähän jännitystä aiheutti terveyskeskuksessa ennen rokotusaikaa tullut palohälytys. Rokotus saatiin kuitenkin tuikattua lähes sovittuun aikaan. Maria piti sillä välin Nauvossa satamapäivää, joka kului mm. pyykätessä ja kauppakäyntien merkeissä. Tapio palasi veneelle illalla Saaristobussilla. Illalla käytiin vielä uimassa lämmenneessä merivedessä ja saunottiin Nauvon saunassa. Uusi autopilotti oli saapunut Saksasta Paraisten Venekeskukseen joten alkuviikosta olisi ohjelmassa lisää asennustöitä.

Tiistai 8.6.2021 Nauvo – Paraisten Venekeskus 7,8 Nm, kokonaismatka 163,4 Nm

Moottoroitiin tyynessä ja helteisessä kelissä taas telakan rantaan autopilotin asennustöitä varten. Paketti oli saapunut ja homma aloitettiin heti iltapäivällä. Alkajaisiksi tyhjensimme laiturille kaikki tavarat veneen taka- ja sivulokeroista ja sitä tavaraa oli aika paljon. Myös lokeroiden väliseinät ja pohjat poistettiin. Monta osaa oli asennettavaksi ja johtojen vetoa riitti koko päiväksi. Kun perälokerot tyhjennettiin ja pohjalevy poistettiin, huomattiin vielä veneen styyrpuurin puoleisessa takalokerossa vettä. Asiaa tutkittiin ja huomattiin, että koneen käydessä pakoletkusta tihkuu merivettä takaboksiin. Letkua yritettiin ensin paikata teippaamalla, mutta letku oli alkuperäinen ja siinä oli useita halkeamia, teippaamisesta ei ollut apua. Niinpä taas yhteys Blomiin, joka lupasi seuraavana päivän hankkia uudet letkut ja tuoda ne Venekeskukselle. Pakoletku ja kaksi muuta letkun pätkää irrotettiin ja mitattiin vielä iltapuhteeksi. Iltapäivällä meni ukkosrintama ohi. Se salamoi ja jyrisi lähistöllä, mutta ei onneksi ulottunut Stormälöön asti.

Keskiviikko 9.6.2021, telakkapäivä

Asensimme loput autopilotin härpäkkeet ja johdot paikoilleen. Blom tuli puolilta päivin ja uudet pakoletkut viriteltiin paikoilleen hänen avullaan. Asennushommissa vierähti jälleen koko helteinen päivä ja tyhjentyneet takaboksitkin tuli pyyhittyä ja siivottua ankkurimudasta kerrankin. Alustavissa testeissä ja kalibroinnissa autopilotti näyttäisi toimivan, JEE! Ehkä huomenna päästään jatkamaan taas matkaa. Illalla otettiin olut ja siideri onnistuneen projektin kunniaksi. Pari yötä nukuttiin keulakajuutassa asennustöiden vallattua peräkajuutan. Yhteinen toteamus oli se, että peräkajuutassa on paljon parempi nukkua. Jaloilla on enemmän tilaa ja uusi reissua varten hankittu patja peräkajuutassa tuo mukavuutta nukkumiseen.

Torstai 10.6.2021 Paraisten Venekeskus – Airisto Marina 2 Nm, kokonaismatka 165,4 Nm

Aamusta asennukset laitettiin pakettiin. Pasila lainasi ystävällisesti autoaan ja pääsimme sillä käymään kaupassa Paraisilla hankkimassa lisää ruokatarvikkeita. Olimme lähtövalmiita myöhään iltapäivällä ja päädyimme moottoroimaan läheiseen Airisto Marinaan, jossa pääsisimme hikisten asennuspäivien jälkeen saunomaan ja pystyisimme grillaamaan kaupasta ostetut Iberico -porsaan secretot. Ensin saunottiin ja sitten grillattiin Airisto marinan grillipaikalla. Possun kyytipojaksi grillattiin munakoisoa fetajuustotäytteellä ja kesäkurpitsaa. Secreto oli meille aivan uusi tuttavuus. Rasvainen ohut lihapala, joka paistui grillissä herkulliseksi. Syötiin istumalaatikossa auringonlaskussa, jos se loma nyt tosiaan alkaisi kaikkien korjausten jälkeen.

Perjantai 11.6.2021 Airisto Marina – Utö 48,6 Nm, kokonaismatka 214 Nm

Ennen lähtöä täydensimme vielä vesi- ja dieseltankit Airisto Marinan tankkauspisteellä. Ajelimme koneella kapeat Pensarin eteläkärkeen. Siellä nostettiin purjeet, mutta tuuli oli suhteellisen heikkoa. Lilluimme kuitenkin purjeilla Kirjaisin kohdalle, jossa purjeet vielä kertaalleen laskettiin ja moottoroitiin vielä hetki. Hieman ennen Nötöä kohdalla tuuli alkoi nousta ja purjeet päästiin taas nostamaan. Tuuli oli lopulta vastainen ja luovimme koko illan Utön sataman suulle asti. Tuuli oli noin 4–6 m/s etelästä, aurinko paistoi. Saaristomaisemissa ei ollut valittamista. Matkalla nähtiin mm. Turun telakalla rakennettu Mein Schiff 1 loistoristeilijä, joka oli korona-ajan risteilykierroksella Saksasta ja Utön lähistöllä vielä sotalaiva ja sotavene. Utön hotellilaituriin mahduimme hyvin, siellä oli vain yksi vene meidän lisäksemme. Perillä Utössä olimme klo 21 aikoihin. Päivälliseksi Tapio halusi kokkausvuoron, ruokana oli kylmäsavulohipastaa ja salaattia. Samalla katsoimme Yle Areenasta jalkapallon EM-kisojen avauspeliä. Illalla käytiin vähän kävelyllä Utössä. Lauantaiksi oli luvattu sadepäivää ja suunnitelmissa oli lepopäivä satamassa ja sopivan ylitystuulen bongausta Ruotsiin purjehdusta varten.

Lauantai 12.6.2021 lähtö Utö – Fårösund (Gotlanti, Ruotsi) 140,7 Nm, kokonaismatka 354,7 Nm

Aamulla ei laitettu herätyskelloa soimaan suunnitellun lepopäivän kunniaksi. Sade alkoi yöllä sääennusteen lupaaman mukaisesti ja Tapio heräsi kuitenkin ajoissa, kun katosta alkoi täysin uudesta paikasta tiputella vettä olkapäähän. Marian heräämistä odotellessa oli hyvä tarkistella säätiedotuksia ylitystä ajatellen ja alkoi näyttää siltä, että lähtö kannattaisikin tuulten puolesta toteuttaa lauantaina illalla, eli suunniteltu lepopäivä peruttiin. Lauantai-sunnuntai väliseksi yöksi luvattiin lyhyttä jaksoa pohjoisen puoleista tuulta muuten vallitsevien lounaistuulien väliin, jolloin pääsisimme myötäisissä tuulissa Gotlantiin. Tuulen voimakkuus vain oli melko reipasta, minkä vuoksi lähtöä piti harkita jonkin aikaa ja ladata koneelle Predict Wind sääohjelma. Lähtöajaksi valikoitui klo 18. Syötiin rauhallinen aamupala säätietoja tutkaillen, käytiin vielä Utön kaupassa ja tähystelemässä merta kallioilla ja majakalla. Sade tuli kuuroina pitkin päivää, mutta lähtöajankohdan lähestyessä aurinko alkoi pilkahdella. Ennen lähtöä syötiin kanaa ja riisiä ja vene valmisteltiin yöpurjehdusta varten. Lähdön huono puoli olisi, että Huuhkajien ensimmäinen EM-kisapeli jäisi harmittavasti näkemättä.

Viereisessä Nauticatissa oleva pariskunta osoittautui veneen entisen omistajan Heikin tuttaviksi ja saimme hyviä ohjeita ja kannustusta tulevaa reissua varten. Köydet irtosivat klo 18:15. Kun puksuttelimme ulos Utöstä kuulimme, että meitä kutsuttiin VHF:n kautta. Veneen ensimmäisen omistajan poika, jonka olimme tavanneet viime kesänä Ruhnulla ja Taalintehtaalla oli seurannut meitä Marine Trafficissa ja huomannut, että olimme lähdössä- He olivat omalla veneellään Jurmossa, josta VHF kuului Utöhön. Saimme heiltäkin hyvän matkan toivotukset. Ihan salaa emme siis päässeet lähtemään. On ollut todella sydäntä sykähdyttävää nähdä, kuinka paljon olemme saaneet onnentoivotuksia ja tsemppejä tälle reissulle. Esimerkiksi Nauvossa saimme tehtäväksi viedä kuohuviini Karibialle ja juoda se siellä. Kiitos ihmiset!

Purjeet nostettiin heti kun päästiin Utön suojasta laivaväylälle. Tuuli oli vielä vastaista ja kevyttä ja aalto sen verran isoa ja ärsyttävää, että vene köykki aalloissa eikä päästy kunnolla etenemään. Moottori täytyi ottaa avuksi ja samalla saatiin radiosta kuunneltua vielä huuhkajien pelin alkua Eriksenin tuupertumiseen asti. Aalto oli se verran pomppuisaa, että ei tullut mieleen mennä alkumatkasta veneen sisälle, merisairausuhan vuoksi. Vähän kävi mielessä, että mitäs jos ennuste ei pidäkään paikkaansa ja tuuli ei käännykään. Mutta klo 21 aikaan kuin taikaiskusta tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja pääsimme hyvin purjeilla suoraan kohti Gotlannin pohjoispäätä. Autopilotti toimi moitteetta ja jaksoi isossa aallossa ohjata ja se saikin paiskia töitä koko matkan.

Ennuste piti hienosti paikkansa ja tuuli nousi aamuyötä kohden ja puuskat alkoivat olemaan 15-16 m/s neljän aikaan yöllä. Aalto nousi olosuhteisiin nähden suureksi ja Annina meni hienosti aallossa noin kahdeksan solmun vauhtia. Isopurjeessa oli 2. reivi ja genuaa oli vedetty ainakin kolme napsua sisään.

Tämä oli meidän kautemme ensimmäinen avomerilegi ja kelikin oli vielä suht reipas, joten olimme kaikki tuntosarvet pystyssä valvomassa kamojen ehjänä pysymistä. Mitään suurempia yllätyksiä ei tullut, vettä tuli hieman pilssiin ja peräsimen uusi laakeri alkoi inisemään ärsyttävästi. Maria lopulta kömpi kolmen jälkeen nukkumaan ja teimme vaihdon noin kuuden jälkeen. Merijalat olivat kasvaneet meille ja kummallakaan ei ollut mitään oireita meritaudista.

Pääsimme reippaassa tuulessa Gotskasandön ja Gotlannin väliin. Tämän jälkeen tuuli laski noin 3-5 m/s, mutta urheasti tulimme purjeilla aina Fårösundin sisäänajokummelien väliin. Satamassa ei ollut muita veneitä, joten saimme valita paikkamme kaikessa rauhassa.

Noin 140 mailin lämmittelylegi oli todella hyvä. Päästiin viimeinkin ihan ulkomaille, nähtiin että meidän taitomme eivät ole kadonneet mihinkään talven aikana ja Anninassa alkaa olemaan palikat oikeassa järjestyksessä. Ei sitä pitkän talven jälkeen taas muistanutkaan kuinka armoton elementti meri on. Kovassa kelissä avomerellä miehistön ja veneen pitää toimia täydellisesti, virheet voivat olla kohtalokkaita.